Linnunlaulu

kuva: Susanna Holmqvist 

 Emä:

Keijukaisten Pihlajanmarja

 kuva: Sanna Parviainen 

Pentueen sukutaulu 

pojat:

Keijukaisten Haukanhuokaus (Vekku)

Keijukaisten Kotkankutsu (Ransu)

Keijukaisten Kuikanhuuto (Iikka)

tytöt: 

Keijukaisten Joutsenlaulu (Naava)

ruokatorven laajentuma, laajuus kohtalainen

Keijukaisten Korpinkuiskaus (Oona)

lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät OK (20.12.16), DM B/kantaja

näyttelyt: ERI

Ajatuksia pentueesta:

Iina ei ole ulkonällisesti mikään rotumääritelmän ihanne raskaine taittokorvineen ja raitatassuineen, mutta neidissä on kuitenkin paljon rodunomaisuutta. Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että kasvatukseni perustuu ihan muihin kuin ulkoisiin arvoihin ja Iina täyttää nämä arvot joka suhteessa. Tutkimustuloksien valossa Iina on varsin terve (priimaa lukuunottamatta lonkkia), mutta eipä arjen terveydestäkään löydy moitteen sijaa. Neitillä on oikea teräsvatsa, joten hänelle voi epäilemättä antaa kaikkia ruoka-aineita. Erityisen ahneeksi Iinaa ei voi haukkua, neiti on rauhallinen nautiskelija, joka ei useinkaan halua syödä kuppiaan tyhjäksi.

Iinan luonteen syvin olemus on kuvattavissa sanalla rauhallisuus. Siinä missä hänen äitinsä Unna ja isänsä Ransu ovat perin vilkkaita yksilöitä, Iina on hyvin rauhallinen ja tasainen, mietteliäs, peräti laiska. Neiti saa harvoin mitään suurempia tunteenpurkauksia mistään, lukuunottamatta muutaman minuutin aamuhillumista äitin ja mummun kanssa lenkin jälkeen. Iina on koira, jonka kanssa elämä on helppoa.

Iinalla ei ole koskaan ollut erityistä murrosikää tai kautta, jolloin hän kokeilisi paikkaansa. Neiti vaikuttaa täysin onnelliselta äitinsä ja mummonsa perässä - ja siis nimenomaan perässä. Iina on pennusta asti ollut perässähiihtäjä, saattaa metsälenkilläkin kävellä monta kilometriä heti minun jäljessäni. Iinaa onkin helppo pitää irti, koska hänellä ei ole erityisemmin riistaviettiä eikä kiinnostusta muita ihmisiä tai koiria kohtaan. Vieraisiin koiriin Iina kuitenkin suhtautuu ystävällisesti ja pitkämielisesti. Lapinkoiraksi Iina on hiljainen, opetteli haukkumaan vasta puolitoistavuotiaana. Tai sitten hän antaa äitinsä hoitaa puheet.

Etsin Iinalle kauan sopivaa sulhasta ja muutamista hyvistä ehdokkaista valikoitui Sulo. Minulla on uroksen suhteen terveysasioissa yhtä tiukat vaatimukset kuin nartunkin kohdalla - toki vielä huomioiden se, että uroksella täytyy olla hyvä lonkkatulos hyvällä lonkkaindeksillä. Sulolla on tutkitut terveysasiat priimaa eikä arkielämän terveydessäkään ole mitään huomautettavaa.

Olemme soitelleet Sulon omistajan kanssa. Omistajan kertoman mukaan Sulo on luonteeltaan ihastuttava. Hän tulee toimeen muiden koirien kanssa, rakastaa ihmisiä ja haluaa osallistua kaikkeen elämään, mm. lasten leikkeihin. Sulo matkustaa sujuvasti niin moottorikelkalla kuin skootterillakin ja perhe harrastaa pojan kanssa paimennusta, missä poika on ollut varsin hyvä.

En asettanut urokselle vaatimuksia ulkonäön suhteen muutoin kuin pari näyttelykäyntiä ja varma-asentoiset pystyt korvat. Sulo täyttää nämä vaatimukset ja ylittää ne. Poika on menestynyt näyttelyissä todella hyvin.

Tästä yhdistelmästä odotetaan hyväluonteisia ja terveitä lapinkoiria, joista saa mukavia ja pitkäikäisiä perheenjäseniä. Toki varmasti myös näyttelyihinkin tai muuhun harrasteluun, jos sellainen kiinnostaa kasvattini perhettä kiinnostaa.

Takaisin pääsivulle.