Kasvattaja

Olen 1970-luvulla syntynyt koiraihminen Oulusta. Perheesseeni kuuluu aviopuoliso ja lapinkoiria. Päivätyöni teen insinöörihommissa julkisten rakennusten parissa.

Ensikosketuksen lapinkoiriin sain lapsuudenkodissani, kun kotiimme muutti suomenlapinkoiravauva Emma vuonna 1994. Ei voi sanoa, että kyseessä olisi ollut vuosien haave juuri tästä rodusta, vaan Emma tuli sattumalta, lehti-ilmoituksen perusteella. Toki olin koko lapsuuteni toivonut koiraa, rodusta välittämättä enkä lapinkoirista juuri mitään muuta tiennytkään kuin ulkönäön.

Nyt yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin ja useamman lapinkoiran kokemuksella - parempaa rotua ei olisi voinut sattumalta kohdalleni sattua. Emma osoittautui minulle paljon enemmäksi kuin haaveitteni täyttymykseksi. Emma on selvästi minun Elämäni koira ja kulki elämässäni kaikkiaan yli 17 vuotta.

90-luvun loppupuolella perheeseemme (=mieheni ja Emma) muutti pitkäkarvainen collie Iiro. Iiro oli maailman paras collie meille, mutta ainoa laatuaan. Ja tämä kokemus vahvisti ajatusta, että lapinkoira on minun rotuni. Jo Emman ja Iiron elinaikana meille muutti lapinkoira Anni, josta sittemmin tuli kennelini kantanarttu.

Ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna 2007.  Kasvatukseni on ollut pienimuotoista, pentueita on keskimäärin kolmen-neljän vuoden välein.  Kasvatan lähtökohtaisesti "omaan tarpeeseen" eli narttu on tehnyt yhden pentueen ja olen siitä jättänyt tytön kotiin asumaan ja hän on sitten jatkanut sukua yhden pentueen verran. Koska pentuja on aina tullut useampi, muutama muukin perhe on saanut oman Keijutytön tai -pojan ilahduttamaan elämäänsä.

Tavoitteenani on terve ja pitkäikäinen, rodunomainen lapinkoira. En ole erityisen aktiivinen minkään koiraharrastamisen suhteen, käymme harvakseltaan koiranäyttelyissä ja kaikki omat koirat luonnetestaan. Lisäksi terveystutkitan omat koirat laajasti ja näiden tulosten perusteella teen päätökset jatkokasvattamisesta. Mitään sen suurempaa tavoitetta tai suunnitelmallisuutta ei ole.

Omien koirien kanssa harrastan lähinnä ulkoilua. Ihan luonnossa kävelyä, mutta myös marjastusta ja sienestystä. Puuhastellaan yhdessä kotitöitä ulkona ja sisällä. Vietetään yhdessä aikaa eli eletään tätä elämää. Koirat eivät ole minulle harrastus - ne ovat elämäntapa ja he ovat perheenjäseniä meillä.

Tanja 5.1.2025