Sointuasteet ja rakenteet

Tällä sivulla selvitetään hieman aiheeseen liittyviä peruskäsitteitä liittyen sointuasteisiin ja esimerkkeinä käyttämieni kappaleiden rakenteisiin. Sivun alareunassa olevan liitetiedoston voit ladata omalle koneellesi. Tiedoston tarkoitus on auttaa sinua, jos haluat soittaa esimerkkikappaleiden mukana.

Varsinaiset harjoitukset löydät esim. klikkaamalla vasemmalla selauspalkissa tämän sivun otsikon vieressä olevaa kolmiota, jota kai jonkinlaiseksi nuoleksikin voi kutsua.

Sointuasteet

Aluksi hieman perustietoa sointuasteista ihan siltä varalta, ettet ole aiemmin asiaan perehtynyt.

Duuriasteikon rakenne intervalleina on: 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7. Se tarkoittaa sitä, että kaikki intervallit ovat joko suuria tai puhtaita.

Miltä tahansa duuriasteikon säveleltä voidaan rakentaa sointu. Tässä vaiheessa muodostamme kolmisointuja, jotka nimensä mukaisesti muodostuvat kolmesta sävelestä siten, että laitetaan terssejä pinoon, ts. valitaan asteikolta joka toinen sävel kustakin sävelestä alkaen ja sijoitetaan ne päällekkäin. Asteikon ensimmäisen sävelen päälle muodostuu ensimmäisen asteen duurisointu (I), toisen sävelen päälle toisen asteen mollisointu (IIm) jne. Sointuasteiden merkitsemisessä käytetään roomalaisia numeroita.

Sointuasteista tärkeimmät ovat I, IV ja V, ja niitä kutsutaan nimillä: toonika, subdominantti ja dominantti. Jo näiden tunnistaminen helpottaa kuuntelutehtävää merkittävästi. Vastaavasti seitsemännen asteen sointu (VIImb5) on erikoistapaus, johon emme ainakaan aluksi uhraa aikaa.

Kuva 1. Sointuasteet duurissa

Sointuasteet mollissa

Samalla tavalla myös molliasteikolla on omat sointuasteensa. Katsotaan sointuasteet ensin A-mollissa, joka on C-duurin rinnakkainen mollisävellaji. Ts. siinä on samat sävelet kuin C-duurissa, mutta pohjasävelenä toimii a. Oheisesta kuvasta huomaat, että kaikki samat soinnut, jotka löytyivät C-duurista, ovat myös täällä. Nämä sointuasteet ovat luonnollisessa mollissa, mutta usein viidennen asteen (V) sointu on duuri. Tulevissa harjoituksissakin ensimmäiseksi opettelemme kuulemaan nimenomaan viidennen asteen duurisoinnun.

Molliasteikon rakenne intervalleina on: 1, 2, b3, 4, 5, b6 ja b7. Duuriasteikon suuret intervallit on siis enimmäkseen korvattu pienillä (poikkeuksena 2), ja tästä johtuen myös sointuasteiden yhteydessä käytetään b-merkkejä roomalaisten numeroiden edessä.

Kuva 2. Sointuasteet mollissa

Havainnollisuuden vuoksi seuraavassa kuvassa mollin sointuasteet myös C-mollissa. Vertaamalla sitä kuvaan 1 näet, kuinka molliasteikko eroaa duurista, ja miten se vaikuttaa myös sointuasteisiin.

Kuva 3. Sointuasteet C-mollissa

HUOM!! Sivun alareunasta voit ladata liitetiedoston, jossa on taulukoituna jokaisen sävellajin sointuasteet reaalisointumerkkeinä. Tämä auttaa sinua, jos (ja kun toivottavasti) haluat soittaa esimerkkikappaleiden mukana.

Rakenteet

Kaikki valitsemani esimerkkikappaleet eivät noudata samaa sointukiertoa koko ajan, vaan kyseiset soinnut saattavat esiintyä vain jossain tietyssä kohtaa kappaletta. Rakenteita voidaan merkitä monella tavalla, mutta näillä sivuilla on käytössä lähinnä seuraavat:

• Intro = kappaleen alussa oleva ns. esittely, joka saattaa toistua toki myöhemminkin kappaleen aikana

• Säe = kappaleen osa, jossa laulu tai muu päämelodia alkaa, ja jossa tarinaa viedään viedään eteenpäin

• Prechorus = säkeen jälkeen kertosäkeeseen johdatteleva osa (tätä ei ole kaikissa kappaleissa)

• Kertosäe = kertsi, chorus, B-osa... monilla nimillä tunnettu osa, jota nimensä mukaisesti kerrataan useita kertoja kappaleen aikana

• Bridge = kertosäkeen jälkeen tuleva osa, joka johdattelee seuraavaan säkeeseen (tätäkään ei ole kaikissa kappaleissa)

• C-osa = kerran kappaleen loppupuolella esiintyvä ns. "ylimääräinen" osa, joka on usein jonkinlainen huippu- tai suvantokohta kappaleessa (tätäkään ei aina esiinny)

Kappaleissa voi olla myös muita osia, mutta näiden puitteissa pärjäät näissä harjoituksissa.