Kirjoituksia ja huumoria. Motto: Miten savolainen talitintti laulaa? Titipä..hyvinniin..tyy!
Savolaiste horoskooppi
Pässi (oinas) 21.3- 20.4
Pelekkee rakkauve roesketta ens vuonna.
Vaekka oottii ylleesä melekose kovapäene, nii nyt aivoes on muuttuna onnesta iha hötelöks.
Välilä toentas pistee ees himpunverra hanttii, ies silemälummeeks.
Pistät rahhoo kaekemmoisee turhuutee, mutta semmosia selekopäesyyven hetkiä ee sulla oo että tuon äkkeisit
etkä ilemeisesti siitä välitäkkää.
Mutt uotaha, tulloose arki vielä sullekkii, sennii pässi.
Pitelehä enempi suojakypärätä piässäis.
Nuppias pusket kumminnii jokapaikkaa.
Sonni (härkä) 21.4- 20.5
Yritähä vähä toppuutella ihtiäes, sinä niät vieläkii liian usseesti punasta ja oot tolokuttoma herkästi suuttuvee sorttija.
Ja jätä se muankuopimine, vaikka hiehot olis kuin komioita.
Toiseksee oot kyllä hyvinni enerkine ja toprakka, ku Turakaise torakka.
Suorastaa puhkut tarmova. Mutta kato vähä mihi
suuntaa hönkäset, purukalustos osalta ei oo kehumista.
Henkes haesoo ku ketumyrkky.
Tilloo ihelleis hammasliäkäriaeka.
Welj’miehet (kaksoset) 21.5- 21.6
Veljekset on ylleesä ku ilevekset, mutta sinun peresuhteissas on nyt kerrääntynä korjoomise varroo.
Viekee ees ehjäks jiäneet huonekalusteet ulos enneku ruppeette kahtomaa kumpi teistä on lujempoo sorttia.
Ei tarvija olla kummone ennustaja, jotta arvoo että siinä syntyy melekone rytinä.
Saeras-aato ja polliisi kannattaa kuhtuva jo etukättee.
Peilistä kahtomala ette toisistaa erotu.
Passois tatuoija ohtaa vaikka errlaiset kirjaimet.
Ossoisitte maksoo sitte omat laskune, niitä nimitäin tänä vuonna riittää.
Saks’niekka (rapu) 22.6- 22.7
Sun kukkostukses kuorestaa, kerrannii puhkeaa. Mutta vähä liijan myöhää.
Jostakii syystä oot ku ruton jäliltä. Iho-ongelmia?
Sannoovat että rapu viihtyy virtoovassa veessä.
Mutt et oo huomana että kärpäset viihtyyvätten ympärilläes?
Voesit nyt kerra puoleevuotee pestä ees nuamaes.
Ja kopistammaa puurotähteet parrastaes.
Varrauvu tappamaa oravoo pienemmät elukat.
Osta täöstuhova ossuuskaopasta. Ja kärpänloukku.
Ileves (leijona) 23.7- 22.8
Sinuva korventaa ku huomoot että vanahennut silemissä, korvattii alakaa työntämää tupsukarvoo.
Mittää et asiale maha, se on siun kohtaloes.
Onha se tietysti vanha sanonta, jotta vanhuus ja viisaus kuulusivatten yhteen.
Mutta ei kuitenkaa sinu tappaoksessa.
Sinä ku et aekannaa tullu kirjoja lukeneeks.
Mutta kysyspäs joku ees joskus jottai Jerry Cottonista. Tahi Jallu-lehestä.
Ja Viipur-kaupunki reisula meinaan, suat tappavan tauvin, jos ett ajoissa valita liäkärile kutinasta ja kirvelystä.
Vanahapiika (neitsyt) 23.8- 23.9
Ens vuonna viskoot turhat estot nurkkaa, ruppeet rymyämmää!
Liikunta kuuluu entistä totisemmi sinu ja lähheistes elämään.
Ensimmäisek tulloo sinule lankoltais tahi kälyltäis äkkilähtö.
Et kerjijä paljo taakseis vilekuilla, ku harjavars viuhahtaa ja siuvva viijää, sukulaiset perässä.
Mitäs määt märehtimmää asioita jotka vähinnii kuuluuvat sulle.
Ei käö aeka pitkäks?
Puntar (vaaka) 24.9- 23.10
Joka vanhoja muistaa sitä puhtarila piähä!
Siis unoha omat ja muihennii velat ja vipit ja alota uus vues puhtaalta pöyvvältä.
Unoha liialline tarkkuus ja että likiarvo voep olla arvo sinänsä.
Mäntypistijäine (skorppioni) 24.10- 22.11
Intohimot jylleevät entistä hurjemmin ens vuonna.
Et malta pysyvä yhessäkohi, vua pörreet kukasta kukkaa. Piikki tanassa ku kimalaine.
Ossoot olla nii pistelijäs, jotta heikommat pyörtyy jo piikin nähessää.
Kettutyttöje kohala voesit vähä jarruttoo.
Ettei vua joku ”eläintarhooja” ammu sinuva.
Ropinhootti (jousimies) 23.11- 21.12
Sinä se ossoot olla suuna ja piänä joka paekassa.
Semmosessa elämässä on vuarasa, kaaloja on katkastu pienemmästäe synnistä.
Haluvat olla vappaa ku taevaa lintu, ja lentee liihotella korkeela ja kovvoo.
Ja ruikata paskoo alla olevii piäle.
Mutta siihe tulloo äkkitoppi ja tuut alas jotta höyhenet pöllähtää.
Pysy siis kot’orsila ja tyyvy tyrannisoimaa lähimpiijäes ja korkeintaa työkavereita.
Mehtäporo (kauris) 22.12- 20.1
Tällä petterilä on punane nenä vähä liianki usseesti.
Syntymäpäevä on yks päevä monnii joukossa, ei hellitä punotus ees kirkkopyhinä.
Sinä oot ku vanha jäkälä, et hyväksy mittää uuvenaekasta.
Kannatta lähtee matkustammaa.
Vaekka pohjosee päen!
Vesj- kaprakka (vesimies) 21.1- 19.2
Suo sielä, vetelä tiälä- siinä se on ens vuuve ennuste.
Katto vuotaa, pyykkikone särkyy, virtsatulehus isköö. Palentaa kesät talavet.
Rappusia kule varovasti, ossoo olla liukasta tahi lahoa.
Terveys reistoo: vuotaa ylä- sekä alapiä.
Lottova on turha tehä.
Arpajaisissa voitat korkeintaa hivuskamman.
Rantamaekki (kalat) 20.2.-20.3.
Talavi tekköö sinusta ihan tönkön, joten koetappa vähä norjistuva.
Herätät kyllä mielenkiintoo monessa ja ihhailijat uitteloovat kilivan sinulle verkkojaan.
Erityisen hyvin sinulla synkkoo Vesj-kaprakan vieruksila, jonkinlaene sot'soppa on ollu usseita vuosia, ja jatkuu ens vuonnakii.
Iski jälleen voimakas ja pakottava tunne!
Kuten tapahtuu joka kevät.
Pakottava tarve lähteä rautakauppaan?
No, siis starkkiin ja oikopäätä askeltaen puutavaravarastoon.
Tuijotin 4x4,ja 2x4 lankkutaapelia päätypuolelta.
Myös sivuilta.
Otin rullamitalla mittaa.
Laskin kännyn laskurilla määriä ja hintaa.
Yritin olla hetken selin lankkupinoa vasten.
Ei helpottanut.
Koska tuijotin suoraan ruskeakyllästettyyn lautakasaan!
Ja mitä vielä!
Oikealla puolellani oli korkea kasa 15x15cm -6 metristä pylvästä !!
Laitoin heti lippalakin tiukemmin päähäni etten näkisi mitä yläpuolellani on ja varovasti käänsin katseeni vasemmalle.
Noniin. Siellä lastasi nuorimies puutavaraa peräkärriin.
Monta metriä lautaa ja lankkua.
Ja näytti siltä että se rakastaa niitä!
Silitteli, taputteli ja sihtasi pitkin lankunlaitaa ennenkuin nosti sen kärriinsä.
Ja viereisestä varastosta kuului sirkkelinääni.
Vanhastaan tiedän että siellä tasataan puutavaraa asiakkaan pyynnöstä määrämittaan.
Oli pakko pysähtyä.
Ja mikä ihana tuoksu siitä lähti!
Havupuunhaju...
Pahus! Mokoma tollisko, olin jäädä äskeisen lastaajan peruuttaman peräkärrin alle!
Päätin että minun on nyt ja heti päästävä täältä pois!
Viimeinen koettelemus oli kävellä kauppahallin läpi parkkipaikalle.
Myymälässä roikkui poraa, vasaraa, sirkkeliä. Hyllyt täynnä nauloja, ruuveja. Työkoneita, kottikärryjä moottorisahoja. Petonimyllyjä ja ja ja...
Ja eikös eteeni vielä tupsahtunut herttainen nuori myyjätär.
Ehättipä vielä kysymään - voinko olla avuksi?
Yritin hakea huoletonta otetta ääneeni ja vastasin
ettei juuri nyt löytynyt puutelistaltani ostettavaa tavaraa.
Valehtelin!
Tungin varmuudeksi nyrkit syvälle taskuun ja askelsin reippaasti myymälän ulko-ovesta autolleni.
Selvisimpäs! En VIELÄ ostanut mitään
Hujasen uusi lääke
Lomalla sitä tulleepi kokkeiltua kaikenlaista.
Luontaistuote kauppaan ol tullu myyntii semmone puolalaine porosarviuute, mikä pitäs olla mahottoman tujakka potenssiliäke!
Miä sitä osti purkillise ja tuossa ehtoolla otin varoiks ruokalusikallise.
Keskellä yötä tuo herätti, ja huomasin jotta kyll se jo pikkasen vaikuttaa.
Vähä niiko jäkälää ois tehnynnä mieli.
Jäljempänä esiintyy Henkilöt nimeltä Hujane ja Koistine, Ovat kirjoittajan mielikuvitus hahmoja joilla on pieneltäosin todellisuuspohjaa... siis vastuu jää lukijalle.
Koistine Hujane
Hai sie ost' sie miulta hevoine
Koistine oli valjastamassa tahvana-uamuna "PTRUU-perkelettä" kirkkoreen ettee, hevosta jonka oikia nimi oli muuten Hurma.
Nii ja tuo nimi tuas oli entisen omistajan antama. Muuten ihan hyvä tammahevone, mutta yritäppäs valjastoo ja suaha aisojenvällii!
Jo etäs pihasta kuulu Koistisen kimakka iäni: -Hurma takasii...PTRUU..PERKELE! Otatkos ja asetut.
Ja perrää kuulu mahoton kolina. Kun piäsin Koistisen pihale, pihassa ei ollu ku kirkkoreki. Kuurinpuolela hirnahtel Hurma ja Koistine karju: -Pittääkö sinut perkele kolomasti taluttoo tallii ja takasii enneko asetut. Ja nytkö se alako kusettammaa. Ai perkele, kuse mutta elä huiski sillä hännälläis...kastuu pyhävuatteet!
Ovesta puhalti ulos ensimmäisenä Koistine, housun puntit polovii asti märkinä. -Koulutus vielä keske? kysäsin.
- On tuo koulusa jo käynä! Mistä halavatun tavasta minä arvasin sillo Mikkeli raviloissa tuonkii ostoo. Kävelin alta, hiplasin turvat, hampaat ja vi..t. Tasan rauhalline hevone. Taluttelin ympyrätä..askel nii ol siisti.. ! Perseeseekii kahoin. Mutt' minkä takija en arvana tunkee sille kuolaimija suuhu ja länkijä kaulaa. Purkaantu Koistine ja löi kuuri oven kiini. -Oo nyt sielä sen aikoo, että käyn vaihtamassa kuivat housut.
Koistine oli Mikkelin raviloissa vaihtana eellisenä syksynä tämän hevosen. Joku Lungren-nimine hevoshuijari raviloijen lopussa oll tarjona hevosta sekä viinoo. Ja Koistine oli ottana ensin viinoo ja sitte hevosen. Arvoohan tuon mite siinä kävi.
Lungren talutti hevosen autostaa Koistisen auton vieree, puhunu ummet ja lammet. Juottana Koistisele pitkät ryypyt ja valitellu ettei ole tähä hättää ees suitsia hevosele antoo. -Mut mie puota siul hintoo, tonnin vua tarviin välijä tuoho siu hevosee.
Mie tuo pussillise kauroloi tuoho siu autoo. Kaho sie mite nöyrä hää on iliman suitsiloitakii, pelkästä kaulanarustkii hää kulukoo näi sopusast' . Usotsie.
Koistine tuli tuvasta ja otti kuolaimet maasta, lähti kuuria kohti ja sano: - Kolomasti se sylöki nää tähä, veti aisaremmin poikki ja tallo kirkkoreen pohjaa reijän. Nyt se perkeleen Hurma nielöö ne vaikka persiin kautta. Pijä Hujane tallin ovi kiinni, vaikka mikä tulis.
Kului ainakii 15 minuuttija, kerran hirnahti Hurma ja Koistine piästeli, - Ptruu..ptruu asetu perkele...hoo..no ootkos...NII'IH..piä alas. Ravota nyt halavattu sitä suutas!! Oli hiljasta pari minuuttia... -HURMA PERKELE!!!
Sitte oli hiljasta, kuulu vua Koistise matalata rupattelua. Mitä hää sano, siitä en suana selevee.
Koistine tuli tallista ulos, Hurma perässä, täysissä valjaissa ja kävi nöyrästi aisojen vällii. Anto Koistisen asetella luokit ja remmit kiini. Vieläpä hörähtel ja muksi Koistista turvala kylökee, ikkää ku olis kaveria.
-Mitä siä sille teit eli sanoit, ku tuo hylöky nui kaveriks rupes? kysyin minä äimänkäkenä.
-Otin sitä korvasta kiini ja sopotin jotta jos et nyt asetu nii mie etin sen Lungreen-nuljun vaikka persiinkolost ja tien teistä uuvestaa rahtikaverit. Ja ILIMATTEIKS'.
Hurma tuuppi taas Koistista ja hörhötteli - Ja ..miä..miä vielä.. sille uhittelin, jotta viel lähtijäisiks tungen nuo suitset jomman kumman persiisee! USOTSIE! Myököö siut sit vaikka jollekii työhevoseks' Sai Koistine Hurman hörähtelyn välissä sanottua
-Tuntu ku tuo ois iha säikähtänä.
Eikä oo Koistisela ollu sen koommin mittää rissoomista Hurmasa kansa
Koistise kansa RETRETISSÄ
Viime kesänä Koistine sano mulle jotta eikö käytäs Retretissä, Punkaharjula.
Hää ei oo enne käönä ja kaikki huastaa jotta mite sorjoo ja taiteellista sielä on. Komijoita kuvija, patsaita ja pystejä näyttäävät. Kyllä sinne pittää piästä! Ja akoile ei sitte virketä mittää. No sinnehä myö sitte lähettii.
Arvooppas eikö tuo Koistine lippuluukula jo jiänä kiini taiteen tuntemuksestaa. Lippumyyntikojun kattoo oll nimittäin laitettu nuoli jossa luki jotta EXIT. - Suapiko tuon exotiikkanäyttely käyvä kahtomassa sammaa hintaa, vai pittääkö tuosta maksoo eriksee?, kysy Koistine lipunmyöjältä ja viittilöi katossa olevoo vihreevalakosta valokylttijä. Arvoo hävettikö.
Annaha olla ku piästii melekei pimmeesee luolaa ja tultii ensimmäisii jyrkkii rappusii, nii eikö Koistine hihkassu vieressä jotta: -HUJANE! ja läväytti salamavalola suoraa minuva silemii. -Otin siusta kuvan, huutel Koistine rappusii alapiästä. Minä jäin siihe, en uskaltana liikkuva mihikää. Leimaus oll vienä nävön! Sen että siinä tunkoksessa sain siepattuva kaiteesta kiini! Pahalaine oll kulettana paitasa sisässä kameran, vaikka kuvvoomine oll kiellettyvä.
-Get loose, please, valitti joku minun vieressä. Ja kun näkö rupes paranemmaa, huomasin tarranneeni kiini jonkun ulokomuan elävän, vanahan naise käsvaresta kiini, enkä kaiteesta! -Silpublee..madmoiselle, lipsahti multa ja tarjosin käsvartta rouvalle. Hää otti ja löi käs'veskala että kolahti.
-HUJANEEE! kaelotti Koistine jossakii eessäpäi. Minä yritin löytee melekei pimijästä luolasta Koistista. - Helevetin kylömee vettä ovat laskeneet tänne. Toppooha Hujane siihe nii otetaa siusta ja tästä häkkyrästä vielä toine kuva, sano Koistine. Hää oll riisuna kengät, kiärinä housunpuntit ylös ja kahlana luolassa olevaan vesaltaasee. Kiertänä valoloila koristellu patsaan taakse ja osotteli sieltä kamerallaa minuva.
-Tulet heti pois sieltä, panet sen kameran piiloo ja kulet niiko muutkii ihmiset!, komensin minä. Ja sain Koistise uskomaa enneko se kerkes painamaa liipasinta.
Piästiihä myö sieltä muanpinnale viimein. Mutta ei se ollu sillä hyvä. Tauluesittelyssä Koistine piäs vasta vauhtii. Nukkuvan veenuksen kohala se villiinty ihan kokonaa. Hirnahteli ja kuopi muata. Kiänti taulule selekäsä, nous varpaillee ja laulo...-Nääiiin Helga-neijin kylövyssä..oh jaa..näkyi hältä melekeimpä.....noh jaa.. laula siekii Hujane! Ja sitte heitäi taulu ettee pitkällee ja kuorsas! Nii..ih, kuorsas. Sain sen iänen sieltä mukkaa.
Sain sen kasetilla vahtimestarilta, kun hää talutti Koistista pihale. Ja kuato Koistisen taskumatin sisällön sajevesiviemärii.
-Meillä nauhoitetaan turvallisuus syistä kaikki tapahtumat. Ja tälläiselle Pavarotille annetaan nauhoite oikein kotiinviemisiksi. Ensi kesänä voisitte kyllä jättää näyttelyn väliin, kiitos. Pigasson työt voisivat herroille olla jo vähän järkyttäviä. HYVÄSTI! yritti vahtimestari olla meille melekein kohtelias.
Tpruuh, sano Koistine
Olimme taas kerran Koistisen kanssa hommissa. Aloteltii rukkiinpuimista. Tiijättehä työ sellasen vanha-ajan puimakonneen, jota pyöritettii Teijo-nimiselä muamoottorila.
Eestäpäin ku työnnettii sen kittaa ruislyhettä sissää, tamppas kone jyvät varsista irti.
Ja konneen sivussa oll sellane luukku josta jyvät tiputettii säkkii.
Olet se ripottel persiistää ulos, josta ne sitt piti hankota eli lietsota joko kuurii tai pihale tarpeen mukkaa.
Alussa piti vetoremmi kiristöö muamoottorilta puimakonneen hihnapyörälle ja passata muutennii kohallee.
Minä passasin Teijo piässä ja Koistine puimakonneen puolessa.
Kun hihna oll paikoellaan minä rytkäytin Teijole alakuvauhin, se pyöräti kerran ja urahti raskaasti ja toppas siihe.
– A vott hiä…perkele…eeh , kuulin Koistisen iänen. Vilekasin iänen suuntaa. – Sen halavio minkä se nyt teki! Mistä se nyt tuommosen nyytin sieppas?
-Turkasen häehkäne siimapyörä minkä tek, ähky Koistine.
Puimakonneen vieressä seissu Koistine oll jonnii matkanpiässä istuvillaa ja tuore pajupuska juurinee sen sylissä,
– Yllätti ihan seisaaltaa, ketale, suoraa mahan kohale.. ääh.. junttas. Ilemat lähti sisästä kerrala.
Puimakonneen alle oll eellisen kesän jäliltä kasvana pajuturreikko,
ja kun remmi pyörähti isomman hihnapyörän ympäri jäi puskan latva hinan ja pyörän vällii, repäs irti muasta ja jymäytti vieressä seissutta Koistista keskiruotoo että mätkähti.
- Ossooko tuon nyt eeltä arvata, lepyttelin minä, - Annahan hengen tassaatuva, kahellaa sitte tuliko muuta vikkoo.
- Vikkoo ja vikkoo. Pahalaine paan tullee koko häkähiertime. Tappaa immeisiä enneko on korttakaa syöny! kajotti Koistine ja alako kurkkimaa puimakonneen alle.
–Elä sinä Hujane puutu niihi hanikoihi enneko miä oon riipinä nää puskapoeppeet tiältää..äääh…aiai..nyt se kävi…ptyih..poes hitto!
Koistine ryntäs konneen alta hirmusta karkua sarkaojan viertä pitkin pellolle. Ampeisparvi perässää.
Oli nii tuurissaa että hää ol yhyttänä vielä ampeispesän ja tölövässy herreile hosiessaan pajunvarvuila.
– Käo sarkaojjaa pitkäksee, männöövät yli! minä huusin Koistisele. Sen ku kuuli, kiänty hää tulemaa minuva kohti.
Sitähä minä en sitä jiänynä uottamaa vua otin jalat allein.
Koististe hevone oll siinä riihekulomala oottamassa ruissäkkikuormoo, ku huomasin Koistisen perässäin hyppeevän kärrii ja luimivan hevosta ohjaksenperilä lautasile,
- Hojaaa!..nyt mäntii, hihku Koistine.
Minä olin kerennä juoksemaa tietä jo useimman satametriä kun Koistine tulloo täyttä neliä ja porhaltaa minu ohite.
Ampeiset oll kaikonneet kokonaa. Männessää hää huutaa jotta,
-PTHLUU…PTHLUU…Hujane kiellä...phluu…kiellä siä hevosta …hluuuu..uuuh! Ja mäni ohite senko pussihousut lepatti.
Selevis sitte myöhemmi syy minkä takia hää ei suanu hevostaa topattua.
Ampeiset oll tällänä Koistiselta huulet nii turvoksii ettei hältä piässy viimein suusta ku kuivelon narraus.
No se päivä olkii siten käsitelty. Koistine piteli huuliiaa lopunpäevee kylömässä piimäkupissa.
Minä siinä lähtiissä pärräytin huuliiain niiko oisin hevosta toppuuttana
– Tpruut sinne, tpryyt tänne, onha se päivä huomennakkii. Koistisen ilemeestä piätellen jousin jo kottii.
Kun Koistine otti nokkiisa
Mite lie luiskahtant iha vahinkossa, kerra yhtenä kesänä ku oltii heinätöissä, nii heinäkuormoo katoksee ajaessa Koistine unehtu kuormapiäle sissää asti .
Eikös sattuna nii somasti, jotta siinä karmiparrussa sattu olemaa sen kesäne iso ampiaispesä.
Eikö tuo Koistise piä kolohassu pesän herreile.
Koistine kaivautu hätäpäissää heinäkuormaa, jotta nenä vua näky.
Sennii seihtemäkymmentä ampeista kerkes tällöömää metesä Koistise jo valamiiks issoo nokkaa, enneko hää kerkes vetämää ihtesä kokonaa heinäkuorma sissää.
Miule hää alako teikaroimaa :
-Mitä varte siä Hujane tällee tään kuorman tähä ampeispessää ajoit!
Oonko käskenä seisauttammaa katokse eessä?
Nenä senko kuumotti punasena, ku ukko mulle teikaroi.
No enhä miä malttana olla sanomatta, jotta :
-Otitkos Koistine nokkiis? Siitä se julumistu nii, että näötti siltä kun sen nenä kohta halakiaa. Minä jatkoin vielä että:
-Jos otit nokkiis, nii nythä tuoho kyllä mahtuukii. Tilloo on tulna ainakii puolikas lissee!
Ei ois pitänä tuota virkkoo. En kerenä taaksei kahtomaa, ku Koistine piästi pahammoise ölläyksen ja sitte mäntii jotta hippulat vinku.
Ja minä ihe keulimmaisena. Jostai tuo ruoja oll suana siepattuva hohtinet kouraasa ja ku välmatka oll lyhimmillää hää nakkas niilä tulemaa minuva persuuksii.
Eikös sattuna nii sorjasti, että hohtimissa enne persuuksii osumista oli leuvat aoki ja samala kun osu, naokkas leuvat kiini. Ja minu perslihat siinä välissä.
Nyt ölähin minä.
Kun minä sain Koistise tiputettuva kannoiltai kolomannen sarkaojan jäläkee, nii vilekasin taaksei.
Koistista ei näkynä missää. Ihmettelin jotta mihi se nii äkistää oll hävinä?
Sovintova hierooksei huutelin, jotta:
-Ollaa tasoissa, molemmila piä punasena. Sulla yläpiä ja mulla ala. Senko sain sanottuva, nii Koistine hyppäs lähimmästä sarkaojasta ylös. Hihkas vua, että:
-Joo, tasapeli yks- kuus, perkele! ja taas mäntii.
Mistä lie juolahtana mielee siinä juostessain, jotta poiketaapas linjasta, ja äkisti pysähyin ja kävin kyykkyy.
Koistinepa ei ennättänykkää toppautuva, vua jatko matkoosa suoraa minu ylite juur siinäkohtaa olevaa sähköpaimeneesee.
Sieppas vielä aitapiuhan kouraasa ja sotkeutu kokonaa tapsiloihi.
Tuore äpäre senku pöllys ku hää piehtaroi. Kiros, jotta:
-Saatana, kyllä nyt sätkii ja tähtijä näkyy, pysäytä tää halavatun viskuri jostakii, enne ku henki lähtöö! Enneko miä löysi katkasime, oll Koistine kaivana melekose montun,
huokaili montunpohjala melekose syvijä henkäyksijä ja tuijjotti seiltä minuva silemätkii turvoksissa.
-Nyt teit viimese tekosees, halavatun Hujane! sano Koistine ja ravisti aitapiuhat kouristaa.
Ponkas yhelä loikala ylös poterosta ja sieppas minuva rinnuksista kiini ja viritti luuvitosta kohti minu nokkajain. Minä hätäsesti kerkesin sanomaa, jotta:
-Elä elä Koistine, helepota tok!
Ja samantein nakkasin luunapin Koistise turvonneesee nennää.
-Sshis..shos! pääs Koistiselta, enneko män hervottomaks koko ukko. Muutama minuutin kuluttua Koistine siitä sitte virkos. Eikä muistana mittää. Ihmetteli vua mite on näi outo olo.
Minä sanoin, jotta eiköhä lähetä purkamaa tuo heinäkuorma, enneku sattuu jottai vahinkova.
Koistine, Hujane ja susi
- Jumaliste soikoon, murahti Koistine.
- Se on tuo suvenrenttu lissääntynä suomessa jo kipurajan yli! Sano Koistine toissa iltana mulle, kun istuttii saunalauteilla Koististe ulukosaunassa.
- Mitekä se nyt ykskaks sen on piässynä tekemää. Eli mitteekä siä noi mahottomasti noijut? Minä ihmettelin. Ja roppasin kipollisen vettä kiukaale.
- Eihä nuo ainakaa vielä oo sinukaa eukkooais tiemmä hättyytelly. Vai onko?
- Hää huu…pitikö sitä nyt koko kipolline kerrala vettä… Koistine kumarassa kurkisteli piä jalakoinvälissä lauteitten alle.
- Senköse akkoo häätyyttelis! Se on nii paha sisune tuo meijä muija, jotta uroskarhukii isköö perseesä heti sammalikkoo meijän akan nähhessää. Eikä nouse enneko eukko on loitonna vähintää kilometrin. Emäkarhu ei ees antauvu sille näkösälle. Ei meillä eukon takia tarvii sutta pelätä.
- Ossooha olla noinkii, sanoin. –Mutta mitävarte se ukkokarhu istuvillee käypi, jos se vaimos metässä yhyttää?
- Suojeloo muniaa..kähä hää.. muniaa, arvooha tuon jo itekkii, Koistine hytky naurultaa.
Pesastii pahemmat hiet, ja otettii vielä yhet löylyt ja käytii saunakamarii istumaa. Koistine possautti pilsuputelit molemmille ja jatko siitä mihi oltii saunassa jääty.
- Kotoha siä Hujane, ko toissailtana löysäsin pimmeesee meijä kissoo ovesta kusele. Pistin ite tupakkia suuhu, kun ykskask kuulu siinä minu eessä halavatunmoine rähinä. En erottana tarkaa mikä rymä sen meijän kissan kimpussa oll! Sieppasin metlaluuvat ja humauttelin sillä siihe rähinän sekaa ja mekastin nii jotta kartano raiku!!
Sen silimänkii se oll täyskasvune sus, mikä siinä kattia ravisteli.
Isola hakkoomisela sain kollin sen hampaista.
-Jortikka (kissan nimi) tormas minu housun lahkeeseen kiini, ja minä harppasin kaikine kattinee yhelä loikala ylärapulle. Tajusin jotta huusin viäläkii jotakii, jotta ”syyyöööötääääväää, tuuulooooo, purroooo perrrkeleee kissooo” jatko Koistine.
- Elähä pahalaista mitese…, kerkesin sanomaan kun Koistine jatko.
- Eikä sen ollu sillä valamis. Muija oli kuullu sissää sen hirmusen metelin. Minä piästelin rappusila persepystyssä kattia irti housunlahkeesta, ni akka tormas ovesta pihale.
Ja pukkas ovela minuva ahterii, jotta myö kissan kansa pyörittii rappuja alas! Ja nyt se metla oll sitte eukon kourassa, jolla se vuorostaa luimi minuva ja kissoo pimijässä.
-Ja Koistista huuti appuuu! Minä yritin ehotella jotta pitäs taukova huiskimisessa, jotta helepompi olis jelepata, sano Koistine ja hymähteli jo.
Hukka män mänöjää. Ja Koistine ja Jortikka selevis naarmuilla.
- Ollha siinä se hyväpuoli että emannuuvelle jäi siitä nii pahamieli, jotta anto…
- Ihanko anto naukeesti..kerkesin minä sanomaan välliin.
-…elähä sotke tuas. Siis anto omasta konjakkipullostaa kunnon ryypyn, kun joutu itekkii ottamaa.Säikähti nii pahasti.
-Mutt, ei perkele miejän Jortikkaha jäi äsken pihalle!
Koistine hyppäs ovelle ja huuteli kissaa – JORTIKKAAaaa jortsuuu
Ja sieltähä se Jortikka-kissa pomppas saunakamarin ovesta sissää ja nauku tullessaa.
Veikkausvoettaja
Eleltii kevättä 1964 tai jotekii sinnepäin, kuitennii ennen lumien lähtöä.
Koestine raapusteli vakioveikkausta tuvan pöyvännurkalla. Tapa joka oli miehelle sama ku syömine. Jos tuo pääs unehtummaan, nii maha alako hetimmiten vonkumaan ja ulo oli kui näläkeselä juottovasikalla. Elikkä hontelo.
- Evverttonni ja arssennaalli, sepä on varmmasti kakkone.
- Pollotton ja vesthammi, ykköne
- Piristthoolli ja pläkpurnni, panen ruksin, ossoovat soheltoo tasapelin
Hiljane puheenporina kuulu, kun Koestine täötti vakiokuponkija ja tökki etusormella Länsi-Savon veikkausvihjettä rivi kerrallaa.
Välillä syrjäsilmin vilikas ikkunaan ettei Hujane osu kyläreissulla yllättämmään kesken tippirätinkin. Hujane ku piti veikkoomista enempi höpöhommana.
Asia oli yks naapurusten venkoilun aihe. Aina siihen asti kunnes Koestine otti ja siitä suuttu.
- Sekkii siä ketkale, Hujane mie siule vielä näytän. Uhos Koestine veikkausta rusnatessaan.
- On se kumma tuo Hujane, mittää ei Enklanni liigasta ymmärrä ja tulloo vielä sanomaan huijaukseks koko touhuva. ”Sheatting oldsteriksi” oli Hujane kiusallaan nimitelly Koestista,
hän sanakirjasta oli tuon suomentanu ja vetässy kerrasta herneen sieraimeensa.
- Vae minäkö huijattu äijä! Katoha Hujane mitä vielä eestäs löyvät. Eläkä tuu ropovakkaa pyytämmään kun minä sieppovan veikkauksesta miljoonia.
No veikkausrivi tuli sitten valmiiks ja Koestine palautti kuponkin Osuuskaupan veikkauspisteen tytölle.
Ja sano poislähtiessä oikeen käjestä pitäen näkemiin.
Lauantaiehtoona oli sitten esissä se tottuus, jotta oliko rivissä 12 oikei, vaiko vähemmän. Koistine varas kupillisen miestäväkevämpöö, vakijokuponkin, lyijykynän, paperrossija, tultikut ja pani radion auki.
Koestine otti kupista pitkän ryypyn, kietas itelleen tavallista tanakamman sätkän ja lähti ulos kuselle.
Hänestä tuntu jus nyt siltä kuin köyhästä suluhasesta, joka taluttais rikkaan talon tyttöä vihille.
Nyt se ossuu voitto kohale, varmasti. Aatteli Koestine vettä valutetellessaa.
Radiosta kuuluttaja luki:
- Seuraavana oikea vakioveikkausrivi, kakkonen, ykkönen, risti, risti….
Puolessa välissä rivijä Koestista alako jo huimoomaan ja nenässä tuntu kutina, jotta veet tuli silimiin.
Koistiselta karkas armoton aivastus, juuri kun rivi tuli valamiiksi.
- Jumaliste nyt se on siinä! tuijotti kuponkija ja laski vielä kerran. Kakstoista oikein!!
Kuuluttaja luki ennakoituja voitto-osuuksia. Kahdellatoista saa 1,2 miljoonaa markkaa!
Koistine otti ja ryyppäs viinakupin kertaryypyllä tyhjäksi. Löi naulakosta hatun päähänsä ja lähti navetalle.
Emäntä oli lopettelemassa iltalypsyjä ja vähän säikähti, kun isäntä tormas navetan ovesta sisälle.
- Voe eukko et tiijä, mitä nyt kävi! Paa se ämpär poes käsistäis ja käö tuoho lypsyjakkaralle istumaan.
Heti muanantaina lähtöö meijän ynnikit myyntii, ett tarvii siekää niijen utareita ennää venytellä. Selitti Koestine vaimonsa nenän edessä.
-Mikä sulle nyt on tullu? Oot ottana viinoo ja hourit joutavia, emäntä säikähti ja hätäsesti istu jakkaralle kuuntelemmaan.
Koistine hiljenti ääntään, kurkisti navetan ovesta pihamaalle ja suhahti sitten emännän korvaan
- Yli miljoona markkoo. Veikkauksesta. Nyt lähti nuukuus meijän nurkilta! Etkä sitten virka kenellekkään.
Muista se.
Koistine lähti samantein navetasta, meni kellariin, sieppas suolasärkitiinun, käveli piharinteeseen ja alko nakkelemmaan särkiä hangelle.
-Meillä ei tästälähin suolasärkija syyvä. Nyt alako tässä torpassa parempiin appeitten aeka. Kopisti viimeisen sären astiasta hangelle, pisti paperrossin suuhunsa ja lähti käpeksimmään kohti kartanoa.
Tuli sunnuntai aamu ja Koistine herräili, vähän huonosti nukutun yön jäljiltä ja aukas radion kuunnellakseen aamu-uutiset. Radio luetteli tapahtumat koti- sekä ulkomailta ja luki säätiedotuksen.
"Ja sitten on vuorossa tarkistettu vakioveikkausrivi, viimeisessä kahdessa pelituloksessa oli eilen ilmoitetussa rivissä virhe. Osittain arvottujen tuloksien merkit ovat seuraavat. Pahoittelemme tapahtunutta virhettä"
Koestisella nous hiki pintaan!
Äkkijä hää sieppas kuponkin ja jäi kuulolle. Kymmenenteen kaikki oikein! Mutta kaksi viimeistä merkkijä oli väärin!!
- Mitekä..perhklhele…kuitennii mulla oli kaikki eile ehtoola, Koistine meinaa tukehtua tuskaansa.
Radiosta jatketaan:
Ja voitonjako on seuraava, kaksitoista oikein, yksi oikein, voitto-osuus 1,3 miljoonaa markkaa. Yksitoista oikein 22-tuhatta kappaletta, voitto-osuus 210 markkaa.
Ja kymmenen oikealla ei tälläkertaan voittoa jaeta, oikeiden rivien ollessa lukumäärältään liian suuri.
- Että sen peijooni kahenkerran, miula kymmene ja tyhjän luppoovat! Koestine repi kuponkin ja ryntäs pihalle. Jäi rappusille seisomaan, hiero kämmeniään housunpersuuksiin ja huohotti puuskuttamalla.
- On se onni jotta Hujane ei tästä tiijä, eikä piäse vetkuttammaa. Koestisen olo helpottu hiukan.
Mutta vaimolle jäi vielä selittämistä.
- Harakan perkuleet oli vieny jo kaikki hangelle viskatut suolasäretkii, murahti Koistine sisälle lähtiessään.
Koistine kirjottaa Hujaselle kirjeen
”Tiijätsiä Hujane missä miä nyt oon?
Ossootko arvata mite minule käi?”
Noila sanoila alako kirje, jonka minä sain tänä uamuna postista. Ihmettelinkii mihi tuo Koistine oll piilotaina, ku ei sitä ollu näkynä parrii vikkoo.
Kirje jatku seuroovasti:
”Tässä miä nyt makkoon teho-osastolla liäninsairaalassa.
Köytettynä sänkyy. Mahallee. Selekee rasvoovat tunnittain.
Hoitaja tuossa kirjottaa, miä sanelen.
Kävin liäkärissä.
Liäkäri sano mulle jotta pittää ruveta ja laihduttoo. Muute kuulemma kolleestroolihapot piäsöö tukkijammaa versuonet. Ja nivelet ei kestä.
Verenpainekkii oll kuulemma sitäluokkoo, jotta korvissa vinkuu.
Ja rehuja syömään käskivät.
Sen perhana, uattelin.
No minä siinä, jotta jos tuo painosta on kiini, kaikki se rätinki minkä tuo lekuri minule luki, niin otin ja ratkasin sen mielestäin melekosen joutusasti.
Kaupunkista tullessain poekkesin AGA-yhtijön varikolle. Ostin sieltä heeliumia kymmenelitran painepullon.
Kottii tultuain varasin henkilövua’an kainaloo ja läksin navetan ylisille testoomaa, paljonko tuota kuasuva pittää imasta jotta paino kevenis liäkärin miäreemään seihtäemääkymmenee killoo.
Rassasin vanhan valametin paineilemaletkun pulloventtiilii kiini ja käin seisomaa vaakaa.
Letkun toisepiän panin suuhu.
Arvoot jo varmaan mite siinä käi.
Sen että sain heeliumipullon venttiilin auki, pärähti letku kerran minu suussa ja koko puteli tyhjeni nieluu ja olo keveni jotta kieppas minut ylisen laipioo että mätkähti. Onneks katto kesti.
Pullossa ei olluna paineen alennusventtiilijä!
Siinä sitte hamusin kattovasoihi kiini ja rimpuilin toloppia myöte alas.
Kaks kertoo lipes ote ja löysin ihtein tuas katonrajasta.
Viimein sain ovenkarmista kiini ja piäsin tallii.
Tallista löysin senverran painavoo rojuva ympärillein, jotta jalat pysy muassa.
Akka sattu onneks olemaa kotona ja pani minut narula rappusii kiini.
Ja män soittamaa ampulanssin.
Mahhoo turvotti vietävästi.
No minä siinä uotellessa ruapasin tupakin palamaa ja pierasin…
Tuota ee oes minu pitänä tehä... sepä pamahti somasti. Loput niät Hujane jos tuut kahtomaan.
Nii ja Hujane, jos tuut kahtomaa minuva, nii jätät sitte kaikki tulentekovehkeet lähtiissäis jo kottii.
T: Koestine
Koistisen ennätys
Mistä lienöö Koistine suanuna piähäsä, että hää tekköö vielä vanhoila päivillää ennätyksen triatlonissa. Se on se laji jossa enistäi uijaa, sitte juostaa ja viimesemmäks pistellää polokupyörälä melekone reissu enne mualii tulova.
Mulle ehotteli mukkaa lähtövä, mutta minä sanoin, jotta suatan tulla korkeintaan kahtomaa, mutta ihtiijäin en kyllä tappamaa lähe.
Kysäsin Koistiselta milloka se on viimeks uina, juossuna ja saatikka ajana polokupyörälä? Koistine vei minut autotallii ja sano:
-Elähä nyt enneku niät! Katoha sie ku miä ostin varusteet jo valamiiks. Hää ol käynä kaupungista urheiluliikkeen loppuunmyynnistä ostamassa polokupyörän, juomavarusteet, kypärän, pyöräilyhousut, lenkkitossut, uimahousut, märkäpuvun, snorkkelin, uimaräpylät, uimamyssyn, sukelluslasit ja 38 purkkia virolaista urheilujuomoo.
Urheilujuomapurkit oli kuulema erityise halapoja, kun niissä parastaennen päiväys ol männynä vanhaks jo puolisen vuotta sitte. Sukellus lasit näytti olevan erikoisen tehokkaat, sankojen yläosassa luki AGA ja läpi ei näkynä mittää muute kun kahto kohti aurinkova. Eikä häikässy yhtää. Uimamyssy ol kumija ja kahellee Koistise kansa revittii se sille kokeeks piähä.
Ja Koistine ol ku kiinalaine ja pyörty heti. Saksila sain sen irrotettuva sen piästä.Suurempaa hättää sain Koistise nielemää purkillisen ostamaasa urheilujuomoo.
Kumipipo ol puristana Koistiselta veret piästä ja vetänä maisema kerrasta pimijäks.
No eihä hää siitä ollu milläskää , vua löi suappaat jalastaa ja survas uimaräpylät jalakoihisa. Samala sattu ampeine tulemaa autotalli ovesta sissää. Koistine ol vanhastaa iha vauhko pelekeemää ampiaisia. Alako halavatummoine rytinä, ku hää yritti juoksemala karkuu.
Mutta räpylät ei suostuna kulokemaa etteepäin. Koistine yritti perruuttamala. Käsilä huiski ampiasta eemmäks ja viimein sai vaahtosammuttimen siepattuva seinältä. Koistine repi sokan irti ja puhalti pullollise vaahtova kohti ampiasta.
Ampiaine tokeni, mutta autotallissa on melekone sotku.
No vähä siivottii ja Koistine rupes sovittammaa märkäpukuva. Loppujen lopuks hää joutu riisumaa kaikki tamineet enneku myö suatii puku mahtumaa Koistise piäle. Vetoketju jäi vielä navan kohale auki. Koistine sano mulle että vetäse se kiini ku hää puhaltaa keuhkot iha tyhjäks. Koistine puhalti ja minä riuhtasin ketjun navasta leuanalle että kirskahti.
- Hai aiai pirskatti, parkas Koistine. Kouralline rintakarvoja ol jiänä vetoketjun lukkoo ja lukko tarttu Koistisen partaa kiini.
- Puhalla uuvestaa nii kiskasen takasii, minä ehotin. Koistine perräänty autotallin perälle hipsimälä ku palettitanssija.
-Et helevetissä kyllä repäse!! Otat sakset ja leikkoot niskasta perseenpiäle halaki koko puvun. Äkkijä nyt, viiltää rinnasta ku ois tulessa!
Nii myö sitte tehtii. Koistise rintakarvotuksee ol tulluna sellane punertava uoma, mistä puuttu karvat pari senti levveyveltä kokonaa. Koistine sano jotta polokupyörä vielä kokkeilen.
Otti kypärän piähäsä ja survas pyörälä autotalli ovesta ulos. Ja minä perässä. Huomasin autotallin pöyvällä ketjut ja yritin huutoo pysähtymmää. Koistise autotalliovelta antaa melekosen myötäleen alamäkijä rantaa ja kuulematta mittää hää män jo puolessa välissä rinnettä kohti saunarantoo.
Minun tullessa rantaa Koistine kiipes laiturinokasta ylös.
-Pahalaiseeko tuosta pyörästä jarrut ol hävinnä, ku anto pelekkee joutavoo, ku yritin toppuuttoo? Onneks osuin laiturille, ei käynä pahemmin. Pyörä uppos, perkule. Olokoo koko trailottoni. Ossooha tuon tappoo ihtesä vähemmäläkkii! Nyt on kyllä vielä lähettävä huussii, kourii mahasta, oisko tuo urheilujuoma olluna sittekii liijan vahvoo? sano hää ja pisti juoksuks.
Noh, sano Koistine
Mite lienöö tuon Koistise kansa, ku meile sattuu kaikelaista metkoo. Ihan vahinkossa. Niiko kerranniii, ku oltii kattova korjoomassa. Koistise paskahuusin, uloko puuseen, katto oll ruvena just istuinreijä kohalle vuotamaa.
Koistise akka oll pitänä puhetta jo usseimpana kesänä jotta katto olis suatava kunnostettuva!
Nii myö uateltii jos hänet nyt laittas kuntoo. Koistine oll varanna kattohuopoo muutama neliön, nauloja toin minä ja kaljat lupas Koistise akka vasta kun katto on ehjä eli valamis.
- Minä kiipijän tuonne huussin katole, ojentele sinä Hujane tarpeita ja pijä seuroo, nii rivakasti myö tämä suahaa entrattuva.
Eikä piäse nuo akan varroomat kaljatkaa lämpijämmää, sano Koistine ja löi tikkaat paskahuussin räystästä vasten pystyy.
Samantein hää kiipes katole.
-Heitäppäs se kattorullan pätkä tänne ylös, nii suan leikata sopivan palasen katon tilekkeeks.
Minä otin vajjoon kattohuoparullan, kipasin vauhtija ja nakkasin rullan yläilemoihin, Koistisele suoraa syllii.
- Nooh! älähti Koistine ja mäni katosta läpi että rysähti.
-HUJANE PERKELE minkä teit! kuulu huusin sisältä. Minä mänin kahtomaa mite oll miehen käynä.
Tempasin huusinoven auki. Koistine oll puona suoraa huussin reijästä sissää, paskatynnörii vyötäisiijää myöte.
Sen että huussin reijästä punane hattu näky!!
-Nythä se meile myrkyn lykkäs, ku meijän piti katto korjata, mutta sinä särit sen kokonaa, en malttana olla sanomata.
-Nii että myrkyn, saatana! Hujane piästä tuo peräluukku auki, nii miä sulle myrkyn näytän. Halavattu! suappaat on täynä paskoo!
-Luppootko tulla ihmisiks, jos aukasen luukun. Etkä rupija remuvammaa? Muuten mänen ja poksautan kaljapullon auki, ja tuun huussin reijäle istumaa, rauhottelin minä.
-Nyt jos ett herkijä ja ravota sitä sontaluukkuva heti, nii kuavan koko huusin!
Minä otin varmuuven vuoks pitkän kepin, jolla hörräsin huussin takaluukun kiilat irti.
Koistine polokas huusin alta ulos, kahto minuva ja sitte pisteltii perättäi kohti lepikkova jotta pajukko rusahteli.
-Syötän sulle kourallisen paskoo, Hujane, kuha suan sinut kiini! karju Koistine.
Oikasin lepikosta takasii Koistise kartanole ja painelin tuvanovesta sissää.
- Tulin vua sanomaa että Koistisela on emännäle jottai asijoo! huikkasin emännäle ja jatkoin kammarin ovesta sissää.
Koistine kuulu rynteevä tuppaa jotta kumsuappaat losahtel.
-Mitä ihmettä työ höntyvätte, keske katokorjuun... ULOS jumaliste Koistine! paskoo joka paikassa!
Tuola tavala..HÄH! Kuulu kamarii asti, kun Koistise emäntä loimi harjanvarrela Koistista.
-Pittääkö se Hujasen kansa ensin hippasila olla, enneku katonkorjuu juolahtaa mielee, metelöi emäntä.
Enneku emäntä kerkes minuva ripittämmää, loikkasin minä kamarin ikkunasta kartanole ja kiertelin mehtijen kautta kotosale.
Ja Koistine kuulu tilannee kokonaa uuven puuseen, K-rauvasta.
Koistine ja "itämainen tanssi"
Kerrakii meile Koistise kansa sattu yhteine harrastus. Daekvonto. Koistine sano mulle, että hää äkkäs lehestä ilemotuksen, että kirkokylä keskuskoulule tulloo kaupunkista ihepuolustuskurssin pitäjä.
- Tuu sinä tänä iltana meile, nii harjotellaa.
Lehessä oll kuvija mite sitä tehhää ku pittää puolustautuva. Paa jottai löysee piälleis, nii ei kamppeet repijä. Selitti Koistine ja oll sitä mieltä jotta ei sinne kannata ihan kylömiltää lähtee.
-Pittää sitä senverra osata, jotteivat rettuuta heti kättelyssä selällee.
- Eikö se kurssi oo oppimista varte? ihmettelin minä, mutta Koistine oll vahvasti sitä mieltä, ettei hää lähe jos ei asiasta tiijä mittää.
No sovittii sitte, jotta harjotellaa. Koistise emäntä oll pihala kun minä tulin pihhaa ja kyselin Koistista.
-Jottai se myllee tuola navetan vintilä, opasti emäntä.
Kapusin ajoluiskoo navetan ylisile.
-AAAAAOOOOUUUUUHHH! kajahti huuto, kun piäsin vintin ovesta sissää ja Koistine hyppäs orrelta minun niskaa.
Ensimmäine minkä hätäsesti tapasin kouraa oll vajjoo salpietarsäkki.
Enneku Koistine tapas kiini minä junttasin pussila hartijakorkeuvelta kohti ja osuin Koistista suoraa rintaa.
Säkki hajos ja salpietari levis Koistise hikesee pintaa!
-Polttaa, PERKELE, valitti Koistine. Hää oll pannu piällee pelekästää löysät veryttelyhousut.
Ja yläruoto paljaana huiski heinätukola salpietarijyviä niskastaa.
-Eihä sitä itepuolustusta harjotellessa viijä lyötijä koskaa perile, Hujane, jumaliste! Haje äkkijä jostai vettä.
Koistise pintaa alako nousta jo rakkuloita, enneku piästii kaivole, suatii huuheltuva salpietarijyvät irti Koistise pinnasta.
Nyt en arvana pittee varojain kun Koistine nakkas kauhallise vettä minu silemile.
Ja samala syöksy minuva kohti.
Vaistomaisesti miä annoin tietä ja loikkasin sivvuu. Liukkaala pihanurmela Koistise vauhti ei pysähtyny heti,
vua hää törmäs kaivon kulomala olleesee maitokärrii jota Koistise emäntä oll just täyttämssä maitotonkilla.
Koistisele jäi kouraa maitotonkka ja kun vauhti pysähty oll Koistine kaikkine maitoinee pihala pitkällää!
Hää ei piässy ennää ku istuvillee ja valitti jotta varmasti kylökiluita on poikki, kun koskoo nii halavatusti rintaa.
Lopetettii harjotukset siltä päivältä.
Seuroovana päivänä minä sitte kävin kysymässä emännältä Koistise vointia.
-Tuola se pahalaine makkoo terveyskeskuksen osastola. Kolome kylökiluuta poikki ja pahoja palohuavoja nahassa.
-Sanoko se liäkäri jotta paranooko mies ennallee? kyselin minä. -Kyllä, jos valihtoo harrastukseksee jottai muuta ku ihtesäruntelun.
Liäkär ehotteli napatanssija, jos pittää ehottomasti olla itämaine laji.
Sano emäntä ja yritti repijä maitokärrin jalakoo pihanurmesta irti.
Koistisen sattumus
-Tiijätsiä Hujane mite minule kävi eile kaupunkireissula.
-Ossoo olla jotakii mitä en tiijä, kerro,vastasin.
-Miä istuin paekallisen kuppilan paskohuusissa, kun äkistää siinä minu viereisessä kopissa joku sano mulle jotta
”Hei, mitä kuuluu?
Minähä en ylleesä oo semmosta tyyppijä, jotta miestehuusissa kenekää kansa pahemmin rupattelesi, mutta vastasin kumminnii
”No mitteekä tässä. Ihaha tuo ähkymäti tulloo”
”Mitäs puuhailet nyt?” ääni vastas.
No johan on halavattu, aattelin. Tällasessa paikassa! Uottelin olla kertomata rumemmin tekosiijjaen, olla niiku vähä kohtelijas ja vastasin
” No mitteekä sitä ylleesä tämmösissä paekoissa tehhää?”
Elähä oo ja usko. Se mokoma vastas mulle jotta
”Voisinko tulla sinne vähäksi aikaa?”
Nyt minuva riipas jo senverra että sanoin
”Mitä helevettiä, mitennii siä tänne tulisit!”
Sen täytyy olla jokkii ranselviittikarju, minä aattelin.
”Voisin pitää sinusta hyvää huolta”
se vua intti, jollonka minä laskin raikuvan pierun ja sanoin:
” Eikö tuo oo enempi niiku epänormaalia, tommone, minä oon vua tulluna tänne paskale. Mäne sinä ja ehi itelleis muuvalta juttuseuroo!”
-No johan oli outo ukko, totesin minä.
-Elähän nyt, Hujane, anna ku minä kerron loppuu, jatko Koistine,
-katos ku samassa kolahti nuapuripöntön veshana ja se tuntu olevan lähössä.
Männessää se sano jollekkii:
”Kuule rakas. Minä soitan kohta sulle takaisin, kun tuossa naapuri kopissa joku pöljä puhuu kokoajan väliin ja piereskelee niin valtavasti, etten kuule kaikkea mitä sanot”
Arvoo Hujane olinko sen jäläkee hiljoo ja hävettikö. Onneks ei se ukko nähnä minuva.
Eläkeläis isännän ja emännän aamukahvi turinoita
Ja sen voisi lukea kaksi henkilöä vuorotellen.
Ensin puhuu emäntä ja sitten isäntä:
-Senkö se jätti ukko tuon maitopurkin illalla pöyvälle!
-Lattialeko ois pitänä.
-Juotkosie?
-Halavattu, nytkö
-No juotkosie
-Join eilen.
-Kahvia, könsikäs!
-Nimittellöö. Oon ilman kahvetta.
-Ootko?
-En
Sanomalehti ilmestyy isännälle kouraan
-Mitä lehessä?
-Kolometoista sivua
-Eikä ossoo lukia. Onko kuvia?
-Viivi ja Vaagner pussoo
-Onko tuossa kaikki?
-Ei. Vagnerilla ei oo housuja
-Onko itelläis?
-Ei, on kalsarit
Kahvi on valmis, ja sitä juodaan
-Vois nyt jotakii sieltä lehestä, onko kuolleita
-On
-Tuttuja?
-Ei
-No ketä?
-Yks Hellu
-Kuka Hellu?
-Heluna
-Mikä?
-Lehmä
-MITÄ! nimitteletkö siä...
-No lehmä, vanha lehmä
-Mitä siä luvet
-Maaseudun Tulevaisuutta
Historian syvimpiin sopukoihin piiloutuu monenlaisia tarinoita. Varmasti. Tässä niistä yksi.
Veljekset Werdinant ja Holgerd Korppin olivat kansankertoman mukkaa olleet kovia kalamiehiä ja muutennii erottamattomat ku olvat niätse kaksoset.
Sukkuu oll 1750-luvula sotkeutuna jokkii Hampurilaene mermies, Woldemar tahi joku Kynther. Hänestä ei oo senkoommin kuultuna mittää.
Poekain äeti oli sitte surussaa antana pojile eellä maenitut nimet. Elettii vuuven 1780 loppukessee ja parrainta tuulastusaekoo.
Pojat olvat Puumalan Hylökeenlahla tietennii koettamassa rantoja, josko sattuis kohale särvinkalloo. Ja sattuhan sitä, ja melekosen iso sattukii. Holgertti, ol olluna atraimevarressa, ei ollu ensi uskaltana lyyvä vua sanona Werdinantile että lähetää heti poes!
Ei noe issoo kalloo oo ku valtamerissä, hukutaa kaekkine venneinee. Werdinant, joka oll veljeksistä vanhempi ( kolomatta minuuttija) ja rohkeempi, ei ollu soutana mihikää vua komentana veljeesä lyömää ja lujjoo ettei vua piäse irti.
Kovenpoo riitoo välttääksee Holgertti oll sitte lyönä.
Sen jäläkee ei Wedinantin ei tarvinakaa soutoo, nimittäin kala kiijätti veljeksiä rannala olleitten silemännäkijöite mukkaa Hylökeelahen perukasta Osmoaskelii seläle asti. Vesmatkoo tull aenakii 13 kilometriä.
Kahteemiehee ollvat pitäneet atraimevarresta kiini, ja ku ei jaksaneet nii laskeneet irti.
Sitte seoroovana uamuna rannasta olvat käöneet kahtomassa Osmoaskeliiseläle, nii kolome kertoo oll vielä atraimevars pyörähtänä näkyvissä.
Poekii tuulastamine oll siltä syksyltä loppuna siihe, mite sitä nyt ilema atraenta.....
Koestisen tietokone.
Kävi nii mojovasti jotta nämä pankkilaitoksii palaveluhinnan ylöspäin kiiloomiset pani Koestisennii harkihtemmaa tietokonneen hankimista tuvan nurkaa.
Oll lukenna lehestä viskurien kaikenlaiset ylistykset ja kirkonkylän Expertiltä semmosen oll jo tilannu. Ja piäs sitten kehasemmaa.
- Pahalaistako se pankki männöö hintoja nostelemmaa. Eivätpähä nyt niä mitä rustoon. Panen tilile vielä pilekun eele nollia lissee. Hujane siä oot kehityksestä jälessä ja maksat turhasta.
Retostel mokoma mulle meilä käyvessää.
No koitti se päivä jollonka kone tuli.
Seoroovana päivänä Koestine soitti jo heti uamusta mulle ja sano:
-Hujane tuu kaveriks nii pannaa asennukset kuntoo. Varroo mukkaa pienempiä pihtijä ja meisseliä, nii suahaa tapsit kiini ja linjat kuumaks.
-Tiijätsiä mitä. Akka suuttu ku sanoin sille, että kohta piäsen tilloomaa meile kotiapulaise vaikka virosta.
Kuvista senko kahtele, valihen ja paan ruksin ruutuu. Hää männöö ja ostaa laivalipun heti ja on huomena tuossa tiskipöyvän iäressä pesemässä kahvikuppia puhtaaks, jutustel Koestine joutessaa.
Koestise emäntä oll samantein kietasna huivin piähäsä, pammauttana astiakuapin ovet kiini ja lähtenä polokupyörälä sotkemaa kirkokyläle. Pihale perässä männeele Koestisele oll sanona männessää: - Kahoha vua nii iestäes tuonnii vielä löyvät! Tuun sitte kahtomaa ku astiat on tiskattu ja lattiat laastu. Ja siä turjake aja partais ja pese nuamaes, enneko Viro-merkkine pesukone tulloo eli lähtöö karkuu!
Miä mäne nyt!
No Koestine oll jo rakennellu vehkeen melekein valamiiks, sen että muutama piuhankiinnitysruuvi kiristettii. Ohjeet oll isola paperila piirrettytynä, selevät kuvat ja näytti että kaikki oll kohallaa. –Seon siinä, sano ja hää tyrkkäs töpseli seinää.
Kone piästi jotta:
-fhiiiu fhiiu tirrr kronh- sipp hurr…
ja kohta helevetin kovala iänelä jostakii päyvän alta kajahti että
PuMpeLi LIMsistä PLOMMM lom!
Minä vilekasin Koestista. Hää oll perruuttana parmetriä taaksepäi ja kahto minuva silemii ja kysy:
MIKÄ SE OLL? Kaho mitä siinä ruuvussa lukkoo? Mite se nui teki.
Ossooko tuota sisälä pittee, korvat männöö lukkoo...
Koistine oll tilannu konetta ja Internettiä myöte kaiken valamiina. Iänikorttina näky ollee paketin mukkaa saonti-plasterikortti ja joku kot’teatteripaketti, 4x100W.
ATSL ,hiiret, kirjottimet, romput ja kaiken mualiman DVT:n hilippeet oll mukana.
Sepä oli tuo iänen voimakkuus nuppi osuna suurimmallee, kun Koitine tarjos konneele virtoo.
Koneha käynnisty niiku piti, mutta alkuu pimpautti käynnistyessää moisen värssyn.
Ikkunasta näky pihassa Koistisen kissa, joka säikähtänneenä ryntäs makkuultaa ovenrakosesta pihale. Seiso tiukasti neljälä jalala, selekä köyryssä, ja tuijotti ikkunasta sissää. Vieläkii sillä oll turkki sekä häntä pörhöllää ja silemät ku sarkanapit.
Myö raplattii vahvistimesta sähköt toestaseks kokonaa poes, jottei piäse tuo uuvestaa yllättämmää. Minä kehottelin Koestista ottamaa käyttöohjeet näkösäle, mutta hää sano tietäväsä mitä tekköö.
-Kahotaa nyt enistää mitä netissä kirjotettaa. Oon minä nähnynä kun tuo vävypoeka sitä on sellaillu. Katoha siä... tuosta ..tuosta..noe..ja vielä tuosta ja entteriä... hep!
Mäni noin 5 sekuntia, monitorin akkunassa liikehti eri värisiä ympyröitä ja ruutuja....sitten ilmaantu ruutuu iso varotuskolomio, jonka sisällä luki ”VIRUS INFECTIONS!”, tämä näkymä hävis parissa sekunnissa.
Seuroova teksti oli ”No connect power off, please hold 5 minutes” ja hävis sekkii. Kone piti melekosta turinoo nurkassa, mutta kuvaruuvussa oll pelekkee mustoo.
-Mitteehä se nyt touhuvaa, pahalaine, sen että kerkesin entteriä painamaa, nii jo vilekuttelloo noota, onnia, off ja mitä helekutin holtinkia, etköhä pahalaine lopeta kun siepoon tapsin seinästä, sano Koestine ja nykäs töpselin irti..
PIIP...piip...piip..-piihhhh viuh, kuulu tietomasiinan lootasta, kaikki valot palo hetken ja sitte sammu. Parin sekunnin kuluttua rusahti vielä kaiutinloota ja sitte tuli hiljasta.
-Alotettaaha alusta, ja Koistine tyrkkäs pistokkeen samantein takasi seinää. Kone lähti hyrisemmää ku kissa. –Hyvihä se nyt lähtöö , sano Koistine ja varrautu istuvillee mahollisimman liki näöttöruuvuva, - vua uotellaa eiköhä se siitä.
Kuvassa vilahtel jotakii explooreria, sinistä ja vilahtel erilaista tekstiä ja ykskaks välähti ruutuu kirkaanpunasta taustoo vasten ilikosillaa oleva, melekosen rintava naine. Pöyritti tissiijää ja kieppas melekein paljaan ahterisa ruudusta kohti Koistista.
Koistine potkas patinillaa tyhjee ja kuatua rymähti tuolin kans sellälee. – Tullooko tuo tuvanpuolele, sano ja hamus minuva jalasta kiini.
-Siin se on nyt se sinu virolaine tiskikonnees. Kehottele vua pesuhommii, sanoin minä. Koistine rymisteli kohti uluko-ovia. –Paan tämän ainakii lukkoo, pahalaine jos eukko osuu tulemaa, nii jouvun ulukoruokintaan kerrasta.
Ruudusta oll hävinny tytönkuva ja tilale ilmaantu teksti ”registration 30 euro / month”. Sillon tällön vilautti vielä tytöstä paljasta pintoo.
-Nyt on pantava se sammuksii ja kokkeiltava vielä uuvestaa, toimitti Koistine ja koetti. Tulos oli sama, tytöstä tuli osia näkyvii ja kone käski laitoo rahhoo tulemaa. Mikkää nupikka tahi nappula ei toiminu. Eikä kone sammuna ku töpselistä.
Samantei ajo auto pihhaa ja kaks miestä lähti kantamaa isova lootoo kohti Koistise ovia. – Nyt se Viron Liisu tulloo, ja vielä paketissa, vihjasin minä.
-Eikä heleve....mikä se nyt..toimitti Koistine männessää ovelle vastaa. Jostai ilimesty Koistisen vaimokii siihe rytäkkään ja toimitti Koistisele: -Kävin kirkolta ostamassa astiapesukonneen. Kauppias lupas laittoo laskun. Nythä se passoo ku suat maksettua sen sitte tuon tietotoosais kautta. Et tarvii erillee lähtiä kirkole maksamaa.
Mitäs sulla sielä ruuvulla vilekkuu... paan silemälasit, jotta niän, toimitti Koistiska.
- Katottii Hujasen kansa jotta se on uutuuttaa rikki, sai Koistine hätäsesti sanottua ennekun tempas töpselin irti, käön takkuusee sen vaihtamassa.
Koistine kahto minuva siihemallii, jotta tiesin pittee turpani kiini. Jeleppasin Koistisele tietokonneen pakettii ja vyyhitin tapsit muovipussii. Hiljakseen kumminnii sanoin: - Jos se viron toimitus tulloo nii ilimottele...
Ja olin jo uluko-oven kahvassa kiini, poes menossa.
