Korppinen sukunimenä


Sivustoja on päivitetty 13.1.2019

Tervetuloa kotisivulleni

En varsinaisesti tee sukututkimusta, vaan tutkin vapaamuotoisesti sukuni ja sukunimeni taustoja.

Tarkoitus ei ole toteuttaa tieteellisen tarkasti sukututkimuksen jäykkää kaavaa, vaan sisällyttää sivuille myös kevyttä aineistoa, kuten kuvia.


Sukututkimukseen ja -selvitykseen sivuilla olevia tietoja käytettäessä :

Sivustolla olevien sukupuiden sisältämät tiedot on vapaasti käytettävissä.

Samoin vapaan tekstin sisältämät vastaavat tiedot.

Kerrotun taustatietotekstin, valokuvien ja henkilöhistorian suora siirtäminen sellaisenaan on kopiointia, johon tarvitset sivustojen ylläpitäjän luvan.

Ilmoitathan sivustojen ylläpitäjälle jos käytät sivustojen sisältämää aineistoa muuhunkin kuin yksityiskäyttöön.

Ja huumoritarinoissa vastuu siirtyy..... savolaiseen tapaan, kokonaan lukijalle

🤣 👌 😂

Yhteyden saat sivujen ylläpitäjään alla olevasta osoitteesta

Email: korppine1(at)ren.to


LumiUkko

Tässä iässä voi jo jutella vaikka lumiukon kanssa.😄

Jutustelu tuossa mein pihalla eteni näin.

Kysäsin jotta

-Mitäpä ukko muuta

-Kartanoa tässä silimittelen.

Tai yritän, tuo pahuksen lumituiska löi lumet silmil!

-No putsataa pahemmat.

-Eilen ehtoolla oli vielä hyvä näkymä, mutt sie ja siun härvelis, mikä semmosesta tuutista visko kaiken maailma lumihuminat päin näköä! Hävis näkymät aikas olemattomii.

Ja sitt käi nii jott miult pääs semmone hirmune aivastus.

Ja miun porkkananennäi tipaht tuoho hankee.

-No miehä aamul huomasin. Ja laitoin sen siul takaasii.

-Joo kiersit, tuupit ja painelin poskia jotta pysyis.

Tull veet silimii.

Ja hattu män silimil.

-Korjasiha mie senkii

-No tattis nyt sitte. Mutt tiijätt sie mitä!

-Noh?

-Männäyönä rusakko käi miun luonain.

Ja jäi tuijotaa tuota minu nenäjäi!

-Elä! Mitäs sitt

-Mie aavistin mikä hänel ol mieles.

Löin kämmeniä vastakkakain jott säikähtäis!

Mutt eihä näil risuloil lähtent ku pälkkä ripsaus.

-Mite sie sit selvisit sen kans?

-Mie hätäsesti keksin osottammaa sen taakse ja huusin jott KATO KETTU!

Se kun asustellee täs mein iha lähell.

Ja rusakko läks.... niiko sanotaa ”läks niiko rusakko makuulta”

Myö siin sitt yhes nauretti koko asialle. Ja olin jo lähössä pois, kun lumiukko sano.

-Hei ukkeli, vai mikä ukki sie lienetkää. Muista sanoo niille kahel, pienel tytöl ja pojal terveisii. 🥰

Jotka ol siin uuvenvuuven aamul taputtelemas minnuu. Hyö nii sievästi hiplas minua. Tasottel ja taputtel. Ja haastoivat mukavii.

Nii ja sille isoimmalle tytölle, jota ne nimitti Mummoksi.

Kiitoksia hatusta!

Tutustuessasi sivustoon käytä apuna vasemmalla olevaa navigoinnin sivukarttaa. Ja sivujen uusimmat päivitykset ovat muokkausvalikon ylimmäisenä

10,160kg

Tämä kynä jäi Puumalan mökistä "käteen"

15.10.2018

Allekirjoitin lahjoitusasiakirjan Puumalan kunnalle.

Hyvä näin, on pois kuleksimasta!

Ja sainhan sentään kahvit vielä juodakseni "kaupantekijöiksi"

Veljekset kuin ilvekset


Minulle on penskana koulussa valehdeltu!

Opettaja maantiedon tunnilla kertoi että tummaihoiset, jopa melkein mustat ihmiset ovat kotoisin Afrikasta.

Nyt aikuisena olen huomannut että niitä tulee kaupungilla vastaan polkupyörillä ja kävellen joka aamu

ja menevät johonkin, kouluun tai töihin. Kuka minnekkin.

-Ei ne voi ehtiä mitenkään Afrikasta asti joka aamu kävellen tai polkupyörällä...?

Tai että Unkarilaiset asuvat unkarissa. Ei sekään pidä paikkaansa.

Työmaalla olen opettanut Unkarilaista miestä , miten hiihdetään perinteistä.

Ja ihan suomenkielellä puhuttiin molemmat.

Ja sanoi hänkin asuvansa Lappeenrannassa.

Ainut mikä ihmetytti, kun hän kutsui minua Hanuksi?

Ja ihan varmasti esittelyssä sanoin nimeni oikein

- Hannu göös, from Lappeenranta and South-Karelia Hospital.

Göös Finland, juu nou.

No joo....

Varotin häntä menemästä suksineen alamäkeen.

Lentokenttää suosittelin alkuun harjoitupaikaksi.

Koska hän esitti sukkasillaan pukuhuoneella sellaisia otteita hiihtämisestä, että molemmat pistettiin nauruksi.

Lopuksi sanoin, jotta kävelet vaan sauvojen ja suksien kanssa, kuten kävelet ilman niitäkin.

Kyllä liukas lumi opettaa hiihtämään.

Nii ja olen tavannut ruokalassa pojan, nii joka kertoi olevansa venalainen laakari.

Suomea yritti puhua, ja sanoi hänkin asuvansa Lappeenrannassa.

Ruokana oli uuniperunat ja makkaraa.

Hän kysyi, että miten tata syodaan?

Meinasin sanoa jotta: - kylla nalka opettaa.

Mutta sanoin kuitenkin, ettei uuniperunan syönti ole

sen kummempi taiteenlaji kuin muukaan syöminen.

Vapaasti voit valita tyyli, juu nou...

Teki kyllä mieli sanoa vielä:

Foliota kun raotat sen verran, etta saat potusta kuorta pois,

ja haarukalla raaputat pottua aantakohti, nii johan nalka lahtee.

Mutta jätin sanomatta. Toivotin vaan hyvää ruokahalua.

Nii.... että ei se Opettaja ressukka tieny mistä nää ulkomaata puhuvat asuvat, kun minulle maantietoa oletti opetti.



Kyllä maailma oli pieni

Tuo kuvassa oleva poika asui Puumalassa. Pienen peltotilkun omaavan mökin kuopuksena,

8.2.1954 syntyneenä terhakkana miehen alkuna.

Taisi olla1958 kun pikkumies katseli maailmaa isänsä toimittamia miesten töitä seuraten ja äitistänsä ja siskostaan turvaa tarvittaessa hakien.

Terve vesseli ja ainoan siskonsa lemmikki.

Paljon aikaansaava, kiltti, hyvin yönsä nukkuva 4v nassikka.

Eli ihan semmonen tavallinen, pikkuvanha pojan reppana.

Minä itse ja en se minäollut tyyppi, jos jotakin sattui.

Ja hänen nimensä on Hannu Juhani. Kuten kuvasta huomaa... oikea metsästäjä, enempi lintumiehiä.

Veljiä hänellä on neljä, ja ikäero seuraavaan oli niin suuri ettei isoveljistä ensimmäisellekkään pärjänny edes juoksussa.

Mökin ikkunasta pikkumies seuraili maailmaa.

Pellon takana oli korkea valkokylkinen koivumetsä. Aurinkoisena kesäpäivänä jopa puoleensavetävä, ja iloisia lintuja ja jäniksiä varmasti siellä oli.Joskus minä käyn ja katson mitä muuta siellä on, mietti pikkumies.

Äiti oli varoittanut monasti menemästä liian lähelle metsänreunaa, koska siellä on syvä valtaoja ja vettä johon voi pudota.

Keskellä peltoa oli iso kivi. Pikkumiehelle iso, aikamiehelle istumapaikka. Ja pellon perällä seistajökötti heinälato. Oiva leikkipaikka, mutta sinnekkin oli äidin mielestä liian pitkä matka.

No kerran pikku-metsästäjä suuttui. Mökötti eteisessä aikansa. Ei vastannut äitille vaikka ihan hyvällä kysyi, mikä nyt mieltä painoi.

Viimein äiti sai vastauksen

- Minä lähen pois kotoa. Muutan metsään ja oon tuola lavossa yöt.

- Mite sinä siellä pärjäät? Äiti ihmetteli.

- Voileivillä ja jos maitoa on nii anna mukkaa

- Kylmä sulle tulloo, harvassa heinäladossa, yritti äiti vähän huvittuneena tuppuutella.

- On mulla tuo viltti, kyllä minä tiijän ja jo ossoon vaikka ulkona nukkuva.

Äiti hieras vähän vettä silmäkulmastaan, ja katseli poikaansa. Kesäpaita, lyhyet housut ,

pienet mustat kumisaappaan resut jalassa ja isänsä jostain löytämä nuhraantunu lierihattu päässään tuo tomeruus katsoa napitti äitiään suoraan silimiin.

No ei voinu kun heltyä ja ottaa asia vakavasti.

Tosissaanhan tuo tuntu olevan, ajatteli äiti ja meni komerolle jonka oven suojassa voi hieman niistää ja varovasti hymyillä. Laittoi pari siivua leipää, vähän voita päälle. Maitoa pieneen pulloon ja pieneen rasiaan muutaman siivun tuoretta vehnästä.

Rasian nurkkaan pujotti vielä jälkiruuaksi kolme sokeripalaa.Kaikki eväät ja viltti pantiin isänsä pojalle antamaan armeijan leipälaukkuun. Hihna solmittiin pikkumiehen olalle sopivaksi ja laukku nostettiin selkään.

Äiti vielä kysyi varmuudeksi milloikas sinä tulet sitte takaisin kottiin.

- Minä mänen nyt mualimalle enkä tuu takas... todisti pikkumies.

Niimpä äiti jäi ikkunasta katsomaan maailmalle lähtenyttä poikaansa.

Kuivasi hiukan esiliinan reunaan toista silmäkulmaansa ja hymyili siitähuolimatta selvästi onnellisena.

Tomeralla askeleella tuo taapertaja oli päässyt pellolla olevalle kivelle ja nojasi kiveen, kaiveli laukkua ja alkoi napostella ensimmäistä matkaevästään, voileipää. Ei katsonut taakseen. Vakavasti oli katse pellon laidassa olevassa koivikossa. Ja hetken päästä jatkoi matkaansa kohti heinälatoa.

Puolivälissä kiveltä ladolle askel alkoi hidastua, korjaili välillä hattuaan ja taisi jo katsella varovasti taakseen.

Äiti peräätyi eemmäksi ikkunasta ettei tulisi huomatuksi.

Ladolle tultuaan poika otti laukun pois selästä ja kiipesi korkeammalle ja katseli jo kaula pitkällä mökille päin. Äiti teki parista matosta nyytin ja meni ulos ollakseen tekevinään jotain, Varoi vaan katsomasta maailman matkaajan puuhastelua vain syrjäsilmällä.

Pikkumies näytti kiertävän kehää heinätupsut käsissään ja aika-ajoin vilkuili kotiinpäin.

Äiti palasi mökkiin sisälle ja tarkoituksella sulki ulko-oven hiukan napakammin kuin olis tarvis, niin että se kantautui pojan korviin. Palasi hetkisen kulutta seuraamaan ikkunasta pojan matkan vaiheita. Päästyää ikkunaan hän näki pojan olevan jo puolessa välissä peltoa palaamassa takaisin, ja rupesi tekemään askareitaan niinkuin ei olisi mitään tapahtunut.Hetken päästä näki pojan tuoneen laukun rappusille. Mutta missä poika.... toisesta ikkunasta huomasi matkamiehen uppoutuneen loppuihin eväisiin aitan rappusilla. Taisi olla jo sokeripalat menossa.

No hyväne aika, tulleehan se reissutessa tietysti nälkä, ajatteli äiti ja jatkoi töitänsä.

Ja tämä tarina on tosi, koska Selma-mummo, minun äiti sen on aikaan minulle kertonut.

T:Hannu 60v

Pikkumiehelle valokuvassa oleminen ennen nukkumaan menoa oli vähän vakava juttu.

Jotakii vissii on juhlittu kun on noi paljo immeisiä. Taitaa olla 1980 luvun kuva.

Onko tuttuja?

Kotisivujen sisältö:

Tutustuessasi sivustoon käytä apuna vasemmalla olevaa navigoinnin sivukarttaa.

En varsinaisesti tee sukututkimusta, vaan tutkin vapaamuotoisesti sukuni ja sukunimeni taustoja. Tarkoitus ei ole toteuttaa tieteellisen tarkasti sukututkimuksen jäykkää kaavaa, vaan sisällyttää sivuille myös kevyttä aineistoa, kuten kuvia.

Nämä sivut ovat siis pääosaltaan kuvaus Korppinen-sukunimestä ja yhdestä Korppisten-sukuhaarasta. Juvalta ja Puumalasta. Ja nämä paikkakunnathan ovat savossa.

Korppinen sukunimenä

Sukuna ja sukunimenä Korppinen ei ole kovin yleinen. Vanhaan karjalaiseen henkilönimistöön kuitenkin sisältyy paljon linnunnimityksiä. Yksi niistä on Korppi.

on varmaan sattumaa sukutaustojen kannalta, että Pihtiputaalta löytyy postitoimipaikka: 44970 KORPPINEN, Ylämaalta Korppisen-järvi ja seutunimenä Korppisensalo.

Sattumaa lienee myös merkintä nimi-kaimasta kirkonkirjoista vuodelta 1795: joulukuun

9 päivänä on syntynyt poikalapsi nimeltä Johan, hänen isänsä on ollut Sotilas Hans Korp ja äitinä

Elisabet Härköin, kaikki Miettulan kylästä. Sukulaisuuden määrittäminen on joskus mahdotonta, koska osa asiakirjoista puuttuu sotien ,tulipalojen ja erilaisten tuhojen takia. Tuolloin on kirkonkirjojen virallinen kieli ollut ruotsi ja papit ruotsinkielisiä.

Sukunimenä Korppi on esiintynyt mm. Johanneksessa, missä on elänyt esim. Peckoi Korppi 1617. Lisäksi mm.Wiipurin pitäjässä 1555 Anders Kårp, Savonlinnassa 1561 Joen Kårp, Jääskessä 1567 Henrich Korppi ja Uudellamaalla Hopeaveroluettelossa 1571on merkitty Hans Person Korpp.

Eräiden kirjatietojen mukaan sukunimenä Korppi(nen) esiintyy Savossa pitäjittäin 1694 seuraavasti: Mikkeli 2kpl, Pieksämäki 3kpl, Rantasalmi 1kpl, Leppävirta 4kpl. Esimerkiksi Puumala, Juva ja Sulkava ovat paikkakuntia, joissa henkikirjoihin nimeä ei vielä olisi tuolloin kirjattu. Nimikartoituksista löytyy merkintöjä nimen käytöstä 1800-luvulta myös länsisuomesta, pohjanmaalta.

Tutkimuksen aikana on löytynyt mainintoja (1720- 1910) korppinen-nimestä kartaan merkityillä alueilla suomessa.

1930 luvulla on savon alueelta muutettu myös siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan.

Ja uusimpina, 1960 luvun jälkeen "korppis"paikkakuntina mainittakoon myös mm. Joensuu, Hyvinkää, Vantaa, Pirkkala, Hollola, Hirvensalmi, Halikko.

Savon historia -kirjasta löytyy myös muutamia mainintoja:

Antti Korpin suurtilan Korppilan mukaan Rantasalmen keskusseutua muutaman kerran nimitetään Korpinsalmen kyläksi. (s.133)

Rälssimies Antti Korpin tilaan Kolkontaipaleen Korppilassa kuului laaja, Lapinlahden Alapitkän tienoilla sijaitseva eräomistus. (s.136)

Antti Korppi Rantasalmen Korppilasta mainitaan rälssimiehenä Savossa Kustaa Vaasan hallituskauden päättyessä v. 1562. (s.201)

Antti Korppi kuului Savonlinnan ratsumiehiin jo 1552 ja sai osittaisen verovapauden 1556. Tämä entinen Savonlinnan kirjuri toimi näihin aikoihin voutina Uudellamaalla. Siinä ominaisuudessa hän kuului Helsingin kaupungin perustajiin. (Hän on vanhin savolainen, joka on saanut nimikkokadun Helsingissä: Antti Korpin tie) Myöhemmin hän toimi Virossakin. Rantasalmelaisen 17 veromarkan tilansa hän omisti vuoteen 1570 asti. Häntä seurasi Olavi Antinpoika Korppi ja 1573 Antti Korpin vävy Pietari Olavinpoika Kirjuri, Suur-Savon kirjuri ja myöhemmin vouti, josta käytettiin myös Korppi-nimeä. Hänet mainitaan viimeisen kerran 1597, jona vuonna nuijamiehet polttivat Korppilan. Tila oli aluksi leskellä, mutta jakautui sitten kolmelle omistajalle. Näistä koko Korppilan kokosi jälleen yhteen Lauri Yrjänänpoika Posa, Pien-Savon jalkaväkilippukunnan päällikkö, jolla oli 1617 nimissään peräti 33 2/3 veromarkkaa. (s.213)

Rantasalmella oli jo pari myllyä ratsumiehillä: Henrik Jaakonpojalla ja Antti Korpilla Säynätjärvenjoessa ja Paavali Kirjurilla Kotkajärvenjoessa. (s.406)

Keskimmäisenä oikeusasteena olivat 1500-luvulla laamanninkäräjät. Savo kuului aikakauden alussa Etelä-Suomen laamannikuntaan. Laamannina olivat Eerik Fleming ja hänen jälkeensä vuodesta 1549 Henrik Klaunpoika Horn. Heidän antamiinsa tuomiokirjeisiin vedottiin joskus käräjillä ja veronpanoissa. He ovat itsekin silloin tällöin pitäneet laamanninkäräjiä Savossa. Laamanninsijainen Antti Korppi, hyvin tuntemamme rantasalmelainen vapaamies, istui 1562 laamanninkäräjiä samanaikaisesti kihlakunnankäräjien kanssa. Hornin seuraaja Klaus Eerikinpoika Fleming teki itse laamanninkäräjäkierroksen Savoon 1566 30-henkisen seurueen kanssa. (s.487)

Vanhoja keskiaikaan saakka palautuvia tuomiokirjeitä täältä ei ole tallella kuten Länsi-Suomesta. Niille lienee ruvettu antamaan suuremmassa määrin arvoakin vasta 1500-luvun puolella, jolloin maanomistus sai vakiintuneet muotonsa. Uuden ajan alkupuolella tuomiokirjeitä oli jo talonpojillakin; mm. vanhimmissa tuomiokirjoissa niihin vedotaan kymmenkunta kertaa. Ne jäävät enimmäkseen maininnan varaan. Vanhimmat sanamuotoaan myöten tunnetut - nekin vain kopioina - ovat Antti Korpin antama laamanninkirje vuodelta 1562 ja Juhana Laurinpojan antama kihlakunnan tuomiokirje vuodelta 1576. Tällaisille asiakirjoille annettiin oikeudessa suurempi todistusvoima kuin suupuheille, mutta niiden hankkiminen maksoi, ja savupirteissä ne säilyivät huonosti. (s.500)

1540-luvun alussa kehotettiin vouteja ja heidän veroisiaan varustamaan ns. kyttiä (skyttare), jotka olivat palkkaa nauttivia ratsumiehiä. Savonlinnan läänissä oli 1543 18 tällaista ratsumiestä, joista Savonlinnan päällikkö Klemetti Kirjuri yksinään varusti viisi, ja vuoteen 1552 näiden luku oli kasvanut 25:een (Antti Korppi varusti yksinään 4 miestä). Jalkaväkeä oli Savonlinnassa ja Savonlinnan läänissä kaikkiaan 68. Kaiken kaikkiaan maakunnassa oli siis vain 150 miestä vakinaista väkeä, mistä yli puolet ratsuväkeä. (s.610)

(Lähde: Kauko Pirinen: Savon historia II:1 osa)

Cummerus kertoo Lithovius-suvusta, joka on ollut kaikkein laajimmin levinnyt pappissuku Pohjois-Pohjanmaalla. Suku on siitä erikoinen, että suvun eri haarat ovat ottaneet käyttöön toisia nimiä. Lithovius-suvun kantaisän Henrik Laurinpoika Lithoviuksen vanhin poika Johannes käytti aluksi nimeä Corvinus = Korppinen. Sama henkilö on esiintynyt myös nimellä Ahlholm. Sukua on ollut pappina mm. Iissä, Pyhäjoella ym.

Johanneksen jälkeläisiä on siirtynyt Savoon. Ainakin osa pojista on ottanut nimekseen Hoffren. Tästä suvusta löytyy pappeja ainakin 20. Tieto sijoittuu 1583-1798 väliselle ajalle.

Kansan suussa liikkuu myös tarina: " Savossa 1500-luvun loppupuolella on Rantasalmelainen mies nimeltään Ollikain saanut liikanimen Korppi, mistä kerrotaan saaneen alkunsa savolainen Korppi(nen)-suku".

Lähde: mm. Cummerus tietokirjat ja Suomalaiset Sukunimet-kirja 1983

Korppi on muuten saksaksi Rabe, tanskaksi Rafn, englanniksi raven, ranskaksi Corneille, latinaksi Corvinus ja venäjäksi Worontsov.

On muuten ollut myös aikamoinen osuma, nuo omat isovanhempani aikanaan. Sellaiset sukunimet kuin aviopari Lintunen ja Korppinen. Linnun nimeen viittaavia molemmat.Mutta jos suvustani etsii myöhemmiltä ajoilta muuta sukunimeä joka viittaisi lintuihin, ei kovin montaa löydy. Jos asiasta laskee leikkiä vielä siten, että jos Korppinen-nimellä ei ole saanut aviosiipakseen kuin yhden vaivaisen lintusen, niin senhän olisi pitänyt teoriassa kuolla jo sukupuuttoon.

Mutta ei. Korppiset ovat sitkeästi pitäneet pintansa. Miten käynee tulevaisuudessa, kun tuo lakikin antaa nykyään mahdollisuuden avioliitossa ottaa vaimopuolen suvulta miehelle uuden sukunimen.

Ja sitten itse tämä nimen kantaisä korppi, lintu, tunnetaan uljaana ja taitavana korpiselkosien liitelijänä. Ehkä hiukan mystisenä ja tarustojen mukaan jopa pelottavanakin, kuuluvan ääntelynsä ansiosta.

Kuuluessaa syvimmissä metsissä tuo ääni aiheuttaa ihmiselle pienen pelontunteen, tai ehkä alkukantaisen vaiston aiheuttaman varoituksen. Yleensä se pysäyttää ja laittaa katsomaan ympärilleen.

HUOM. Sivuston seuraavat sivut löydät tämän sivun oikean yläkulman navigointi-valikon sivustokartasta.

Lue myös Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Korppinen

Jos käytät tietoja luvatta yksityiskäyttöön, siirrät vastuun tietojen oikeellisuudesta kaikiltaosin itsellesi.

Kaikki julkiseen käyttöön kopiointi on kielletty.

Sukututkimukseen ja -selvitykseen sivuilla olevia tietoja käytettäessä :

Sivustolla olevien sukupuiden sisältämät tiedot on vapaasti käytettävissä.

Samoin vapaan tekstin sisältämät vastaavat tiedot.

Kerrotun taustatietotekstin, valokuvien ja henkilöhistorian siirtäminen sellaisenaan on kopiointia, johon tarvitset sivustojen ylläpitäjän luvan.

Ilmoitathan sivustojen ylläpitäjälle jos käytät sivustojen sisältämää aineistoa muuhunkin yksityiskäyttöön.

Yhteyden saat sivujen ylläpitäjään yhteyden alla olevasta osoitteesta

Email: korppine1(at)ren.to