Jäsenkirje

Sukuseura Kaarniemen Sundbergit ry

JÄSENKIRJE KESÄKUU 2023

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS! 

Kaarniemen Sundbergien dna-tutkimusten tulokset avaavat uusia tutkimussuuntia kantaisä Elias Eliaanpojan (1705-1772) perhetaustaan. Sukuseura on teetättänyt kolmen miespuolisen sukulaisen Y-111 dna-testin Yhdysvalloissa Family Treeyhtiön laboratoriossa. Tulokset on kytketty Suomi DNA-projektiin, jossa rakennetaan suomalaisten sukujen yhtenäistä sukupuuta testien perusteella. Ero esimerkiksi suosittujen MyHeritage- ja Geni-palvelualustojen välillä on se, että Suomi DNA:ssa on tarjolla pätevää vertaistukea, joka jo nyt on osoittautunut ensiarvoisen tärkeäksi. Erityiskiitokset jo tässä vaiheessa etenkin Ville-Matti Kiilille. Testien tulokset voivat olla varsin vaikeaselkoisia. Sekä MyHeritage että Geni ovat hyviä täydennyskanavia, koska ne kokoavat perinteistä sukututkimusta ja modernia dna-tutkimusta yhteen. Näille alustoille jokainen osallistuja tekee omia merkintöjään. Molempien palveluiden tietoihin kannattaa suhtautua samanlaisella kriittisyydellä kuin perinteisiin sukukirjoihin, joita monet näyttävät kopioineen suoraan internet-palveluihin. Sundbergien kolme testinäytettä on otettu miehiltä, jotka edustavat eri sukuhaaroja. Kolmen testihenkilön varhaisin yhteinen esi-isä on Elias Eliaanpojan vanhin poika Erik Eliaanpoika Sundberg. 

Mitä tiedämme testitulosten perusteella? Kaikki kolme miestä näkyvät toistensa tuloksissa, mikä todistaa, että ollaan samaa sukua ja oikeilla jäljillä. Mielenkiintoisella tavalla jokaisen testatun tuloksissa on 2-5 meille vierasta miestä, joista osa on jopa läheisempää sukua testihenkilölle kuin nämä tunnetut sukulaiset. Näitä miehiä ei löydy meidän sukukirjastamme eivätkä hallituksen jäsenet heitä tunne. Voisiko heidän kauttaan löytyä uusi näkökulma Eliaksen sukuhistoriaan? 

Dna-testeissä sukulaisuuden läheisyyttä mitataan geenimuunnosten eli markkereiden määrällä. Mitä pienempi määrä muunnoksia, sitä läheisempi sukulaisuus. Niinpä tällä hetkellä katse on kääntynyt Kouvosten sukuun sekä Järvenkylän ja Skytän sukuihin, joissa sukututkimuksella on päästy 1600-luvulle saakka. Kaukaisia sukulaisia löytyy myös Pokin ja Saarion suvuista, joiden jälkeläiset Yhdysvalloissa ovat tehneet dna-testejä. Etenkin Järvenkylän suku on mielenkiintoinen, koska meidän testeissämme heidän testihenkilönsä on parhaimmillaan vain kahden muunnoksen päässä meidän testihenkilöistämme. Puhelinkeskustelun perusteella Järvenkylän suvulla on menossa perinpohjainen sukututkimus, jota tehdään sekä perinteisin menetelmin että dna-näytteiden tuella. Heillä jäljet johtavat osittain Pohjois-Kymenlaaksoon, mutta myös Virolahdelle. Kouvosten, Skytän ja Pokin sukuhistoria kytkeytyy Valkealaan. Valkeala onkin mielenkiintoinen suunta, koska vielä on todistamatta, mikä oli valkealalaisen leskirouva Agneta Danielintyttären ja meidän Eliaksemme mahdollinen sukulaisuus. Miksi muuten Agneta olisi lainannut Eliakselle Kaarniemen kartanon ostamiseen tarvittavan rahasumman? Sukuseuran hallitus on päättänyt korottaa yhtä dna-testiä Big-Y:ksi, joka antaa tarkan haploryhmän suomalaisten sukupuussa Myös Järvenkylän, Kouvosten ja Pokin testihenkilöiltä on tiedossa haploryhmä. Tämä testitulos valmistunee seuraavaan sukujuhlaan vuonna 2024. Hyvää kesää kaikille! Terveisin, Marja Salomaa puheenjohtaja 

Kaarniemen alueen asutushistoriaa

Paula Kouki

 Esihistoriallinen aika Ensimmäinen asutus ilmaantui Kymenlaakson rannikkoalueille kivikaudella. Jääkauden seurauksena maankuori oli painunut ja Itämeren altaan vedenpinta oli nykyistä korkeammalla. Niinpä rantaviiva noin 6000 vuotta sitten kulki Tavastilan-Saksalan peltoaukeiden pohjoispuolella, ja Kaarniemen alue on tuolloin ollut vielä pääasiassa merenpohjaa, josta pisti esiin vain kallioisia ulkoluotoja. Suomenlahden rannikon asukkaat kuuluivat laajaan Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolelle sekä siitä itään levittäytyneeseen kampakeraamiseen kulttuuripiiriin. Rannikon asukkaiden elinkeinoina olivat kalastus ja pyynti, ja hylje on ollut tärkeä saaliseläin. Arkeologisissa kaivauksissa löytynyt esineistö kertoo yhteyksistä Suomenlahden eteläpuolelle nykyisen Viron ja Baltian alueelle, kenties myös lahden yli ulottuneista hylkeenpyyntimatkoista. Asutus oli liikkuvaa, mutta pysyvämpiäkin asumuksia rakennettiin, ja hyville pyynti- ja kalastuspaikoille palattiin yhä uudestaan sukupolvesta toiseen. 

Vähitellen jäämassojen painama maankuori kohosi ylöspäin, ja rantaviiva vetäytyi. Suomenlahden pohjukassa tämä vaikutus on ollut suhteellisen hidas ja vähittäinen, ja sen vuoksi rannan lähistöllä sijaitsevat asuinpaikat ovat pysytelleet kutakuinkin samoilla paikoilla pitkiäkin ajanjaksoja. Kivikauden mittaan rannikolle saapui Suomenlahden ylitse myös uusia asukkaita. Nuorakeraamisena tai vasarakirveskulttuurina tunnetun kulttuuripiirin väestö, joiden uskotaan olleen indoeurooppalaisia, saapui nykyisen Kymenlaakson rannikolle niin ikään Baltian ja Viron suunnalta. Tämä väestö toi mukanaan myös karjanhoidon. 

Asuinpaikat siirtyivät hiukan kauemmas rantaviivasta, rehevien niittyjen tuntumaan rannikolla ja jokien varsilla. Vähitellen tulokkaat sulautuivat alkuperäisväestöön. Pronssikaudella alkaa näkyä selvää eriytymistä rannikon ja sisämaan asutuksen välillä. Suomen rannikkoalueilla, mukaan lukien Kymenlaakson rannikko, vaikuttaa skandinaavinen pronssikauden kulttuuri suurine kiviröykkiöhautoineen eli hiidenkiukaineen. Sisämaassa puolestaan seurataan vanhempaa kivikautista kulttuuria jatkavaa metsästykseen ja kalastukseen perustuvaa elämäntapaa. Kymenlaakson rannikolla nämä kulttuurit ovat kosketuksissa toisiinsa. Rannikolta tunnetaan varsin monia pronssikauteen ajoittuvia hiidenkiukaita, jotka edustavat skandinaavista vaikutusta. Ne rakennettiin yleensä näkyville, korkeille maastonkohdille lähelle merta. Kaarniemen lähistöllä sijaitsee kaksikin valtakunnallisesti merkittäviksi kohteiksi arvioitua hiidenkiukaiden keskittymää: Kotkan Höyteri ja Haminan puolella Salmen kylässä sijaitseva Talviapajanvuori. 

Varsinaisia pronssikauden asuinpaikkoja ei Kymenlaakson rannikkoalueelta tunneta. Varmuudella voidaan sanoa, että siellä missä on kuoltu ja haudattu, on täytynyt olla myös eläviä. Pronssikautinen asutus kuitenkin odottaa vielä löytämistään. Kymenlaakson rautakausi on vielä huonosti tunnettu, mutta alueelta on harvakseltaan löytöjä ja arkeologisia kohteita pitkin ajanjaksoa aina roomalaisesta rautakaudesta ristiretkiaikaan. Rannikkoseutu on sijainnut myöhemmällä rautakaudella syntyneiden merkittävien asutuskeskusten, Hämeen, Savon ja Karjalan, välillä, ja onkin luultavaa, että se on ollut tärkeä kauttakulkualue. Myös viikinkien idäntie kulki Suomenlahden rannikkoa pitkin Laatokalle ja sieltä edelleen suuria jokia pitkin Mustallemerelle ja Kaspianmerelle saakka. 

Ensimmäiset rautakauden hautaröykkiöt rannikkoalueella ajoittuvat jo roomalaiselle rautakaudelle. Rannikolla ja saarissa on myös varsin runsaasti viikinkiaikaisia röykkiöhautoja, mikä kielii ihmisten asuneen ja liikkuneen alueella. Mahdollisesti rautakauden asutus on sijainnut hyvinkin lähellä myöhemminkin asuttuja alueita, ja pitkäaikainen maankäyttö on hävittänyt sen merkit. 

Keskiaika ja uusi aika 

Keskiajalla nykyisen Suomen alue liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa. Viipuri, merkittävä kauppapaikka ja rajalinna, sijaitsi lähellä. Rannikkoa seuraillen kulki yksi valtakunnan pääreiteistä, Suuri Rantatie, jonka historiallista linjausta on vielä monin paikoin mahdollista seurata nykyisten Kotkan ja Haminan sekä Virolahden alueella. Ensimmäiset kirjalliset lähteet kertovat Vehkalahdella olleen seurakunnan jo 1336 ja Virolahti seuraa pian perässä. Vehkalahti kirkkoineen muodosti tärkeän markkinapaikan rannikon asukkaille ja Itämeren eteläpuolelta saapuville kauppiaille. Saksalan ja Neuvottoman nimet viittaavat siihen, että nämä kylät perustettiin etelästä saapuneiden, alasaksaa puhuneiden uudisasukkaiden toimesta. 1400-luvun mittaan alueen asutuksia mainitaan asiakirjoissa. Ensimmäiset verokirjat, ns. maakirjat 1550-luvulta, mainitsevat jo useita rannikkoseudun kyliä. 

1500-luvun loppupuolta leimasi pitkä rauhaton aika Ruotsin ja Venäjän taistellessa nykyisen Suomen alueen hallinnasta. Venäläiset joukot ryöstelivät ja hävittivät Suomenlahden rannikkoa erityisesti vuosina 1571 ja 1590, mikä johti rannikon autioitumiseen monin paikoin. Kaarniemen kartanon tarina alkaa vuodesta 1597, jolloin Sigfrid Småpiper otti viljelykseen kaksi Kaarniemen alueen autiotilaa ja perusti sinne ratsutilan. Småpiperin kuoleman jälkeen Kaarniemen sai haltuunsa Kyminkartanon vouti Sander Engel, jolla oli hallussaan läänityksiä myös Summassa ja Sippolassa. Hänet mainitaan Kaarniemen omistajana viimeistään 1602. Saman vuosikymmenen lopulla puhkesi Ruotsin ja Venäjän välille jälleen sota. Engel kaatui Tverin taistelussa vuonna 1609. ja Kaarniemi jäi hänen leskelleen. Isännän kuoleman jälkeen se kuitenkin rappeutui nopeasti ja jäi pian autioksi. Vasta vuonna 1617 solmittu Stolbovan rauha päätti pitkän sotien ajan ja rauhoitti olot Suomenlahden rannikolla. 

Vuodesta 1627 koko Kaarniemen kylä kuului Jacob Duwallin (alkujaan MacDougall) säteriin, johon kuuluivat myös Marinkylä, Saksala, Ylänummi, Neuvoton ja Salmi, sekä myöhemmin Tavastilan autiotilat ja Summan kylä. Duwallin kuoltua 1634 Kaarniemi päätyi tämän vävyn Lorenz Creutzin valvontaan. Kaarniemi muutettiin allodiaalisäteriksi eli perintörälssiksi, ja siirtyi 1651 Jacob Duwallin pojalle, maaherra Gustaf Duwallille, joka kuoli v. 1692. Jo ennen Gustafin kuolemaa vuosina 1687-88 Kaarniemeen kuuluneet lahjoitusmaat (Marinkylä, Saksala, Ylänummi, Neuvoton ja Salmi) palautettiin ns. isossa reduktiossa Ruotsin kruunulle, ja Duwallin suvulle jäivät ainoastaan Kaarniemen ja Tavastilan kartanot. 

Gustaf Duwallin kuoleman jälkeen Kaarniemen omistajaksi tuli tämän poika Christer. Tila autioitui Ison Vihan aikana mutta oli Duwallien suvun hallussa vuoteen 1730. Vuosien 1731-39 maakirjoissa Kaarniemen (‘reducerad rittare hemman’) omistajana mainitaan paroni Grundell. Kaarniemen kartano 1700-luvun lopulla Hattujen sota, joka Suomessa tunnetaan myös Pikkuvihana (1740-43), johti koko Kymenlaakson alueen luovuttamiseen Venäjälle Turun rauhassa. 

Tämän jälkeen kartanon osti rakuuna Elias Eliaanpoika Sundberg. Kaarniemestä on säilynyt Kansallisarkistossa verotuskartta selitysosineen vuodelta 1775. Tällöin Vehkalahden pitäjään kuuluneen Kaarniemen tilan omisti Erik Sundberg. Lisäksi tilalla asui ilmeisesti hänen poikansa perheineen, sillä talonväkeen kuuluvaksi mainitaan kaksi avioparia. Renkejä Kaarniemessä oli kaksi ja piikoja yksi. Lisäksi talossa asui noin 40-vuotias nainen lapsineen. Hänen suhteensa muuhun talonväkeen ei kuitenkaan tästä asiakirjasta käy ilmi. Kartanolla oli kolme torppaa, joissa asuivat perheineen David Rantala, Anders Josila ja Henrik Mukala. Torpparit hoitivat kartanon maiden viljelyä ja muita töitä vastineena torpastaan. Verotustiedoista käy myös ilmi, että kartanolla oli 6 hevosta, 16 lehmää, 16 päätä nuorkarjaa (hiehoja ja mullikoita) sekä 20 lammasta, mikä oli varsin komea karja 1700-luvun lopun Suomessa. Verotuskartta sisältää myös yksityiskohtaisia tietoja kartanon maista ja niiden maanlaadusta. Vaikka kartano vaikuttaakin karjan määrän perusteella varsin hyvin toimeentulevalta, on maanlaadusta paljon huomautettavaa. Pellot olivat enimmäkseen savimaita tai hiekansekaista hietaa. Rantaniityt, joita käytettiin karjan heinän korjaamiseen (heinää tai muuta rehua karjalle ei viljelty 1700-luvulla), tulvivat usein keväisin ja syksyisin. Samoin veden kerrotaan nousevan rantapelloille ja huuhtovan mullan mennessään. Kun tämä tapahtui talvella, muuttuivat pellot veden ja lumensekaiseksi jäätiköksi, jonka vuoksi sato näiltä pelloilta jäi heikoksi. Metsämaan mainitaan olevan kivikkoista ja siksi huonosti sopivan kaskeamiseen. Lisäksi kerrotaan sen hädin tuskin kasvavan riittävästi puuta polttopuuksi ja muihin talon tarpeisiin. Kalavesiltä saatiin sentään nuotalla silakkaa myös myyntiin, mutta muuta kalaa kuten ahvenia, joita pyydettiin rysällä ja verkoilla, riitti vain kotitarpeeksi. Muutenkaan pyynti ei tuottanut juuri tuloja Kaarniemessä, koska lähimpään kauppakaupunkiin eli Haminaan oli kartanolta matkaa viisitoista virstaa. Toki kannattaa huomioida, että kyseessä on verotuskartta, ja kartanon väki varmasti pyrki korostamaan elämän kovuutta Kaarniemessä selvitäkseen pienemmillä veroilla. Yhtä kaikki vanha verotuskartta liitteineen tarjoaa kiinnostavan kuvan elämästä ja elinkeinoista Kaarniemessä 1770-luvulla, jolloin nykyinen Kymenlaakso oli osa Venäjän valtakuntaa. Lähteet: Muinaisjäännösrekisteri www.kyppi.fi Korhonen, Martti: Vehkalahden pitäjän historia II. Kansallisarkiston kartat: Charta Beskifning över Kårnäs Gårds uti Veckelax Sokn Kymmene härad och Kymmenegårds Province Charta över Kårnäs Gårds Åkrar och en dehl Ängar Kirjoittaja on arkeologiasta väitellyt filosofian tohtori ja Haminan kaupungin museoiden johtaja. 

JÄSENKIRJE HUHTIKUU 2020

Kaarniemen Sundbergien sukuseuralla on ollut tapana järjestää sukukokous aina kolmen vuoden välein. Näin on tapahtunut aina sukuseuran perustamisesta vuodesta 1984 lähtien. Nyt kolmivuotistahdista poiketaan, sillä heinäkuuksi kaavailtua sukukokousta ei voida pitää koronavirusepidemian vuoksi. 

Liitymme pitkään peruttujen yleisötapahtumien listaan. Tänä vuonna ei järjestetä jalkapallon EM-kisoja, ei Tokion olympialaisia, ei kesäkonsertteja, ei edes yhtiökokouksia tai yhdistysten vuosikokouksia voida pitää normaalissa järjestyksessä. Tätä kirjettä kirjoittaessa näyttää siltä, että maan hallitus purkaa Uudenmaan maakunnan eristyksen ensimmäisenä, sitten harkitaan koulujen ja ravintoloiden avaamista. Vasta viimeisenä hallitus miettii yleisötilaisuuksien vapauttamista, jos tautitilanne sen sallii. 

Sukuseuran hallitus harkitsi sukukokouksen siirtoa ensi syksyyn, mutta riskinä on, ettei epidemia ole silloin ohi tai että elämme koronaviruksen toista aaltoa. Ohjelmaan suunnitellun jokiristeilyn sekä Ristiniemen varaustilanteen vuoksi syksyinen sukukokous olisi ollut hankaluuksissa. Ylimääräisessä vuodessa on se hyvä puoli, että voimme suunnitella uusia ohjelmanumeroita. Kenties niin muodikas dna-selvitys kertoisi uusia asioita esi-isämme Elias Eliaanpoika Sundbergin sukujuurista? Suvun pitkän historian näkökulmasta yhden vuoden siirto ei ole kummoinenkaan asia. Ovathan sukumme jäsenet selvinneet Suuresta Pohjan sodasta, pikkuvihasta, Suomen sodasta, 1900-luvun sotia unohtamatta. Sitkeät ihmiset ovat kestäneet sellaista nälkää, mitä nykyihminen ei voi käsittää ja jota meidän ei tarvitse koskaan kokea. Esi-isämme ovat kokeneet taudit ilman lääkkeitä tai rokotteita. On melko todennäköistä, että vuoden 2021 kesään mennessä koronavirusta vastaan on kehitetty rokote, ja sen aiheuttamaa covid-tautia hoitamaan uusia lääkkeitä. Sukukokouksia on järjestetty vuodesta 1984 lähtien yhteensä 12 kertaa. Taikauskoisimmat meistä voivat päivitellä, että tietenkin sen 13. kerran kanssa tulee ongelmia. Huolet hälvetkööt! Sukuseuran hallitus jatkaa työtään yhden ylimääräisen vuoden, jotta vuoden 2021 sukukokouksesta tulee unohtumaton elämys ainoastaan hyvässä mielessä. Tervehtien Marja Salomaa puheenjohtaja 

JÄSENKIRJE toukokuu 2019

PUHEENJOHTAJALTA

Hyvää kevättä ja kesää kaikki sukulaiset!

Koti on sanana kärsinyt jonkinlaisen inflaation, kun lipevät asunnonvälittäjät myyvät ihmiselle koteja, eivät osakehuoneistoja tai pientaloja. Katson mielelläni television sisustusohjelmia, mutta korvaan särähtää aina, kun ammattilaiset toistelevat ”tässä kodissa”, kun tarkoitetaan toisten ihmisten asuntoa.

Ennen vanhaan kodit olivat hirsirunkoisia taloja, joita on säilynyt kiitettävä määrä myös Kaarniemen kylässä. Seuraavan eli vuoden 2020 sukujuhlan teemaksi on hallitus valinnut talojen historian. Aihetta käsitellään sekä kävelyretkellä, luennolla että mahdollisuuksien mukaan vanhoilla valokuvilla. Mutta luvassa on muutakin hauskaa, ainakin retki vielä salaisuudeksi jäävään kohteeseen.

Sukututkimuksen osalta on myös uutisia. Kotkalainen harrastajatutkija Leo Koskinen otti yhteyttä seuran hallitukseen ja kertoi havainneensa olennaisen virheen vanhan sukukirjan perhetaulussa.

Kyseessä on Helena Antintintytär Vilolan eli Elias Eliaanpoika Sundbergin tyttärentyttären kohtalo. Koskinen oli havainnut toista ylänummelaista sukua tutkiessaan, että meidän Helenamme ei suinkaan mennyt naimisiin Jaanun taloon, vaan hänet on vihitty kokonaan toisen Simo Matinpojan kanssa. Jaanulle päätynyt Helena Antintytär oli tyttönimeltään Snikkari.

Koska havainnolla on vakavat seuraukset koko Sundbergin sukuun, leikkaahan se kaksi kokonaista sukuhaaraa pois sukukirjoista, hallitus tilasi tarkistustyön jyväskyläläiseltä ammattisukututkija Tommi Huhtaselta. Hän vahvistaa Koskisen havainnon. Meidän Helenamme on mennyt kypsällä iällä naimisiin Saksalassa syntyneen leskimies Simo Matinpojan kanssa. Parin ainoa yhteinen poika on kuollut nuorena.

Sukuseuran hallitus totesi syyskokouksessaan, että tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä painetussa kirjassa olevaa virhettä saa poistettua. Koska seuran jäsenet Jaanujen suvussa ovat hyvässä uskossa liittyneet Sundbergin sukuseuraan, kaikki halukkaat voivat pysyä seurassa. Onhan monien Ylänummen sukujen historia kietoutunut toisiinsa myöhemmissä vaiheissa.

Ohessa on tiivistelmä Tommi Huhtasen toimittamasta selvityksestä.

Marja Salomaa, puheenjohtaja

HELENA ANTINTYTÄR VILOLA

Helena Antintytär syntyi 9.1.1753 Kymin pitäjän Ylänummin Vilolassa, vanhemmille Antti Matinpoika Vilola ja Maria Eliaantytär Sundberg. Helena asui kotona 33-vuotiaaksi, jolloin vihittiin avioon leskimies Simo Matinpojan kanssa. Häitä juhlittiin 4.5.1786.

Helenalla oli vihkimerkinnässä huomautus ”quinnsperson”, mikä tarkoitti, että henkilö on salavuoteudesta rangaistu. Kirkonkirjoista ei kuitenkaan löytynyt tietoa hänen mahdollisesti synnyttämästään aviottomasta lapsesta.

Simo Matinpojan syntymäaika ei Kymin kirkonkirjoista selvinnyt, mutta vihittäessä ensimmäiseen avioliittoonsa vuonna 1782, hänen mainitaan olleen torpparin poika Saksalan kylästä. Lisäksi Simo oli työskennellyt sahatyöntekijänä. Simo oli siis ollut aiemmin naimisissa Tavastilan kartanon torpparintytär Anna Erkintyttären kanssa. Simo ja Anna asuivat Annan vanhempien kanssa heidän torpassaan ja saivat kolme tytärtä. Ensin syntyneet kaksostytöt Liisa ja Maria kuolivat jo parin viikon ikäisinä. Anna itse menehtyi pilkkukuumeeseen 13.5.1785.

Helena ja Simo asuivat vihkimisen jälkeen ensin itsellisinä Ylänummin kylässä. Itselliset olivat tilattomia henkilöitä, jotka asuivat vuokralla toisten tiloilla ja maksoivat asumisestaan joko rahalla tai työnteolla.

Helena synnytti vuonna 1787 Antti-pojan, joka kuitenkin kuoli pian syntymänsä jälkeen. Kuolinsyyksi mainitaan tukehtuminen, joka pienillä vauvoilla monesti tarkoitti tapaturmaista tukahduttamista, kun vauva on nukkunut vanhempien kanssa samassa sängyssä.

Myös Simon Eeva-tytär edellisestä liitosta kuoli korkeaan kuumeeseen vuonna 1789 viiden vanhana. 1790-luvun alussa Simo ja Helena ovat muuttaneet asumaan Tavastilaan Simon entisen vaimon Annan vanhempien torppaan. Myöhemmin heidän mainitaan työskentelevän palvelijoina, millä todennäköisesti viitataan työtehtäviin Suur-Tavastilan kartanossa.

Simo ja Helena muuttivat Vehkalahden seurakuntaan noin vuoden 1807 tienoilla. Vehkalahden rippikirjasta heitä ei kuitenkaan löytynyt, joten heidän jälkensä katoavat eivätkä kuolinajat ole selvillä. Helena on tuolloin ollut jo n. 54-vuotias, joten on hyvin epätodennäköistä, 

että pariskunta olisi saanut enää lisää lapsia.

AJANKOHTAISTA

Jäsenmaksu

Tämän kirjeen liitteenä on jäsenmaksulasku vuodelle 2019. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa / aikuinen jäsen (yli 18 v). Kirjoita viestikenttään, kenen jäsenmaksusta on kyse!

Seuran jäsenrekisteriä hoitaa jäsenvastaava Riika Petterson. Vuosittain jäsenkirjeitä palautuu muuttuneiden osoitetietojen vuoksi. Varmistathan, että osoitetietosi ovat ajan tasalla ilmoittamalla muutoksista jäsenvastaavalle!

MUITA ASIOITA

Jäsenluettelo

Yritämme parhaamme mukaan huolehtia jäsenluettelomme ajan tasalla pysymisestä. Siitä syystä suoritamme jäsenluettelon erityistarkastuksen kolmen vuoden välein, ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneille esitetään vielä pyyntö maksaa hoitamattomat jäsenmaksut. Jos se ei tuota tulosta, heidät poistetaan jäsenluettelosta. Maksamattomat jäsenmaksut voi maksaa myös kolmen vuoden välein järjestettävässä sukujuhlassa paikan päällä.

Nettisivut kaipaavat kehittäjää

Nettisivujen kehittämisprojekti jatkuu. Hallituksella on jäsenistölleen pysyvä pyyntö: jos jollakulla on tähän liittyvää osaamista, innostusta tai ideoita, tai vaikka mahdollisuus hyödyntää sivujen kehittelyä opinnoissaan, tervetuloa mukaan! Asiasta kiinnostuva voi lähettää sähköpostia suoraan webmaster Marikalle.

Seuran verkkosivut: http://sites.google.com/site/kaarniemensundbergit 

Seuran Facebook-sivu: http://www.facebook.com/kaarniemensundbergit 

Päivitä perheesi tietoja Marjalle

Puheenjohtaja Marja Salomaa kerää edelleen sukutietoja seuran sähköiseen järjestelmään. Hänelle voi jatkuvasti lähettää sähköpostilla päivitystietoja.

Anna meille palautetta

Haluaisitko antaa meille palautetta? Kuulisimme mielellämme mielipiteitäsi esim. viimekertaisista sukujuhlista, tai sukuseurasta ja sen toiminnasta yleensä. Entä mitä mieltä olet tästä jäsenkirjeestä? Onko ilmestymistahti (kerran vuodessa) sopiva, saatko siitä riittävästi tietoa, mitä toivoisit jäsenkirjeessä vielä olevan tai onko jotain liikaa? Niin ruusut kuin risut asiallisessa muodossa ovat tervetulleita! Ota yhteyttä jäsenkirjevastaavaan Elinaan tai johonkuhun muuhun hallituksen jäseneen.

Sukuseuran stipendi

Perinteiseen tapaan sukuseura lahjoittaa keväisin Karhulan lukiolle stipendin ylioppilaskirjoitusten parhaan historian vastauksen kirjoittajalle. Tämän kevään stipendin saaja ei kuitenkaan ole vielä tiedossa, sillä ylioppilaskirjoitusten tulokset eivät ehtineet tulla ennen tämän jäsenkirjeen lähettämistä.

HALLITUS 2018 – 2020

Puheenjohtaja: Marja Salomaa, taulu 1336, Marjasalomaa6 at gmail.com, p. 041 525 7155

Varapuheenjohtaja: Ilona Kuokkanen, taulu 2114

Sihteeri: Varpu Teikari, taulu 2692, varpu at elisanet.fi

Rahastonhoitaja: Marja Salmela, taulu 1244, marjsalmela at gmail.com

Jäsenvastaava: Riika Petterson, taulu 2186C, riika.petterson at gmail.com, p. 040 734 6734

Jäsenkirjevastaava: Elina Jaanu, taulu 22B, elina.jaanu at kolumbus.fi, p. 040 741 2047

Jäsenet: Kimmo Kolkka, taulu 392, Aki Koskinen, taulu 2369B, Helena Mähönen, taulu 1029A

Varajäsenet: Anu Johansson, taulu 2117A, Suvi Ruotsalainen, taulu 1273A, Riitta Vehkamaa, taulu 1230K

Sukuseuran webmaster hallituksen ulkopuolelta: Marika Taina, taulu 3367A (marika.taina at gmail.com).

MYYTÄVIÄ SUKUSEURAN TUOTTEITA

Mietitkö lahjaa valmistuvalle, vuosia täyttävälle, avioituvalle tai muuten vain tuliaisiksi? Aikaa kestävä ja aina käytännöllinen lahja on kirja, ja sundbergilaisen ojennettavaksi sopii erityisen hyvin jokin sukuseuramme tai sukumme jäsenen julkaisuista! Valinnanvaraa riittää! Sukuseurallamme on myynnissä joukko tuotteita, joita voi ostaa käteismaksulla sukujuhlissa tai postitse rahastonhoitaja Marja Salmelalta. Ostaja maksaa postikulut. 

Sukukirjat

• Salomaa Marja (toim.): Kaarniemen Sundberg -suku 

• 300 vuotta (Gummerus, 2005) 30 e/kpl Täydennetty ja päivitetty painos Armas Salusvuoren v. 1992 julkaistusta sukukirjasta. Kirjassa on kaksi kokonaan uutta sukuhaaraa, haastatteluja, uusia kuvia sekä sukuun liittyviä tarinoita kansalaissodan ja kieltolain ajoilta. 

• Sukukirjan täydennysvihko 5 e 

• Salomaa Marja (toim.): Muistelmia viime sotiemme ajoilta 10 e

Muut tuotteet (kuvia seuran nettisivuilla)

• Sukuseuran vaakuna -pinssi 2 e

• Sukuseuran vaakuna -kankainen hihamerkki 4 e

• Sukupuu-juliste

            65 x 70 cm, mattapaperi 15 e

            65 x 70 cm, mattalaminointi 20 e

            100 x 77 cm, mattalaminointi - Tätä ei tällä hetkellä ole varastossa, mutta tilataan lisää, jos on riittävästi kiinnostusta!

• Isännänviiri 55 e

• Pöytäviiri 27 e

• T-paita, valkoinen, vasemmalla rinnassa sukuseuran vaakuna 

             M, L, XL, XXL 15 e

             116 cm, 128 cm, 140 cm, S 10 e

Muita sukuun liittyviä julkaisuja

Tiedotamme mielellään niin jäsenkirjeessä kuin nettisivuillamme suvun jäsenten tekemistä tai sukuun liittyvistä julkaisuista. Useimpia niistä voi tilata postitse suoraan tekijältä. Sukujuhlien aikana tällaisia julkaisuja voi myös tulla myymään paikanpäälle. Meille voi ja kannattaa esim. hallituksen jäsenten kautta antaa vinkkiä näistä teoksista, niiden kirjoittajista ja siitä, mistä ja miten teoksia voi hankkia.

Alla olevia teoksia voi tilata suoraan tekijöiltä, kustantajalta ja/tai ostaa sukujuhlien yhteydessä 

•  Kuokkanen Ilona (toim.): Irma ja Toivo. Sodan kirjeet 1939–1944 (Tammerprint, 2013).

 25 e + postikulut. Tilaukset: ilona.kuokkanen@pp.inet.fi

•  Salmivaara Paavo: Tsaarin sivari (aDigi Oy 2013).  20 e Tilaukset: salmivaara.pesonen@suomi24.fi

•  Jaanu-Schröder Marjatta: Naisena Jaavalla – suomalaisen diakonissan tarina (Amanda-kustannus) Tilaukset: Amanda-kustannus puh. 0400 530 575 tai posti@amanda-kustannus.fi

•  Ismudjito Suprapto: Kipu ja kauneus (Amanda-kustannus, tiedot yllä)

•  Watson Limor: Isäni maa (Amanda-kustannus, tiedot yllä)

•  Mikkola Kari: Kyminsuu – uittokylä. 17,50 e Saatavilla Suomalaisesta kirjakaupasta 

•  Mikkola Kari: Pikku-Pyötinen – suruttomien saari. Tilaukset tekijältä puh. 040 726 3450 tai kamikkola@uef.fi

•  Viipurin onnen valkohiutaleita -cd-single, esittäjä Sanna-Mari Titov, laulun sanoittaja ja CD:n tuottaja Helena Mähönen, sävellys ja sovitus Masi Luoma. Tilaukset: Helena Mähönen, puh. 050 491 3459 tai marjahelena.mahonen@gmail.com

_ _ _

Jäsenkirje, toukokuu 2017

Arvoisat sukulaiset,

taas on kolme vuotta vierähtänyt, ja sukuseuramme kokoontuu elokuussa jo kahdettatoista kertaa juurilleen Kotkan Kaarniemeen. Olette siis sydämellisesti tervetulleita viettämään Sundberg-viikonloppua la–su 19.–20.8. tänä vuonna! Ylväs teemamme on SUNDBERGIN SUKU JA 100-VUOTIAS ITSENÄINEN SUOMI. Perinteiseen tapaan aloitamme sukujuhlat lauantaina kokoontumalla sukukivelle nostamaan sukuviirin. Muuten vietämme viikonlopun Ristiniemen kurssikeskuksessa, jossa on myös mahdollisuus yöpyä. Sunnuntaina on virallinen sukukokous, jossa mm. valitaan sukuseuralle hallitus seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.

Tämän kirjeen kaksi tärkeintä osaa ovat Sundberg-viikonlopun ohjelma ja ilmoittautumisohjeet. Muista ilmoittautua mukaan heti, mutta viimeistään kesäkuun aikana!

Viime syksyn jäsenkirjeessä alustimme elokuista tapaamistamme pohtimalla itsenäisyyttä identiteetin ja siihen liittyen nimien kautta. Nyt muistutammekin sukuseuran toiveesta kerätä näiden sukujuhlien yhteydessä talteen sukumme sukunimiin liittyviä tietoja ja muisteluksia. Erityisesti toivomme tietoja vuoden 1917 aikoihin Kaarniemen kylän taloja asuttaneista Sundbergeista ja heidän ja talojensa nimistä. Entä olisiko sinulla jotain tietoa Sundberg-nimen suomennosten taustoista, esim. kuka nimiä on suomentanut ja millaisia tarinoita suomennoksen taustalla on ollut? Lyhyet muistelukset ovat tervetulleita jo etukäteen! Voit lähettää niitä kirjeitse tai sähköpostitse jäsenkirjevastaava Elina Jaanulle. Hän kirjoittaa niitä muistiin myös viikonlopun aikana. Lisäksi muisteluksia kootaan kaikkien iloksi viikonlopun aikana “Muistojen seinään” Kaarniemen kylän kartan viereen.

Puheenjohtajamme Kimmo Kolkka nosti edellisen jäsenkirjeen kirjoituksessaan esille sen, miten Suomen itsenäistymisen taustalla oli lukuisia erilaisia tapahtumaketjuja, niin pieniä sattumuksia, sopivia tilanteita kuin suuria kansainvälisiä valta- ja rakennemuutoksia. Hän mainitsi kirjoituksessaan useita ansiokkaita kirjoja, jotka taustoittavat Suomen itsenäistymistä. Aivan uusia ja kiinnostavia, itsenäistymistämme valottavia kirjoja ovat myös mm. Risto Volanen (2017): Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, Martti Häikiö (2017): Suomen leijona, Svinhufvud itsenäisyysmiehenä ja Markku Kuisma (2015): Venäjä ja Suomen talous. Ja kun palataan historiassa vielä taaksepäin, niin suomalaisen hallinto- ja yhteiskuntarakenteen vankkoja perustoja luotiin jo 1600-luvun alkupuolella Kustaa II Aadolfin toimesta. Tästä kertoo Mirkka Lappalainen (2014) eloisasti teoksessaan “Pohjolan leijona”.

Yksi esimerkki siitä, miten historialliset käännekohdat ovat joskus hyvinkin pienistä keikahduksista kiinni, on Suomen ja Venäjän rajalinjan paikka Kaakkois-Suomessa autonomian alussa. Kaarniemi ja Kymenlaakso kuuluivat ns. Vanhaan Suomeen, joka autonomian kauden aloittaneessa Haminan rauhassa 1809 jäi ensin Venäjälle ja joka vasta 1812 neuvoteltiin osaksi muuta Suomea. Ei siis ollut lainkaan itsestään selvää, että sukumme juuret konkreettisesti olisivat olleet sittemmin itsenäistyneen Suomen alueella! Näissä neuvotteluissa ja autonomian myöntämisessä merkittävät roolit olivat mm. G. M. Armfeltilla ja Y. M. Sprengtportenilla, joista varsinkin jälkimmäisen värikäs elämä taustoittaa myös osaltaan mielenkiintoisesti Suomen itsenäistymistä. Molemmat toimivat hetken myös autonomisen Suomen ensimmäisinä kenraalikuvernööreinä.

SUNDBERGIN SUKU JA 100-VUOTIAS ITSENÄINEN SUOMI

Sukuseura Kaarniemen Sundbergit ry:n sukujuhlan ja sukukokouksen ohjelma

La 19.8.2017 Sukukivi Kaarniemessä ja Ristiniemen kurssikeskus

Klo 11.30 Viirin nosto sukukivellä (Kaarniementie 151, Kotka), fanfaari, sukuseuran puheenjohtajan Kimmo Kolkan tervetulotoivotus, yhteislauluna Kymenlaakson laulu

Klo 12–13 Ilmoittautuminen Ristiniemen kurssikeskuksessa (Papinniityntie 118, Kotka)

Huom! Ilmoittautumisen yhteydessä jäsentietojen tarkistaminen! (jäsenyyden voimassaolo, yhteystiedot ym.). Sukujuhlaviikonloppu on maksuton sukuseuran jäsenille, mutta jäseneksi voi liittyä myös ilmoittautumisen yhteydessä (varaudu samalla maksamaan jäsenmaksu, joka on 15 e/vuosi, huom. vain käteismaksu).

Klo 12–13.30 Keittolounas ja kahvi Ristiniemessä.

Iltapäivän ohjelmavaihtoehdot, kerro ilmoittautumisen yhteydessä, mihin aiot osallistua!

1. Merikeskus Vellamo, bussikuljetus, lähdöt 13 ja 13.30

2. Opastettu kiertokävely Kaarniemen kulttuurimaisemassa klo 15 alkaen

3. Vapaata seurustelua Ristiniemessä

1. Merikeskus Vellamo (www.merikeskusvellamo.fi, Tornatorintie 99, Kotka)

Bussikuljetukset lähtevät klo 13 ja klo 13.30 Ristiniemestä Merikeskus Vellamoon. Se on Kotkan Kantasatamaan vuonna 2008 valmistunut erikoinen rakennus, jossa sijaitsevat Suomen Merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo sekä Tietokeskus Vellamo, museokauppa Plootu ja ravintola Laakonki. Merikeskus Vellamossa voi osallistua opastettuun kiertokäyntiin tai kierrellä omatoimisesti. Vellamossa on sukuviikonloppumme aikaan mm. näyttelyt “Kasvoja Kymenlaaksosta – vaikuttajapersoonia 100 vuoden ajalta”, ”Mosaiikki – välähdyksiä Kotkan ja Kymenlaakson historiasta”, “Mutkat suoriksi! Ratsupolusta Rantatieksi, Rantatiestä moottoritieksi eli E18-tien historiaa” sekä “Lasia kaikille – Karhulan lasitehdas 1889–2009”. Merikeskus sulkeutuu klo 17. Paluukuljetukset Ristiniemeen lähtevät Vellamosta klo 16.30 ja 17. Merikeskukseen ja takaisin voi tietenkin liikkua myös omalla autolla.

2. Kiertokävely

Opastetulle Kaarniemi-kävelylle lähdetään klo 15 Kaarniemen venerannasta (opastekartta tuonnempana kirjeessä). Venerannassa on reilusti pysäköintitilaa autoille. Noin 1,5 tunnin mittaisen kävelyretken aikana tutustumme Kaarniemen kulttuurimaisemaan, luontoon ja historiaan. Niihin meidät johdattaa auktorisoitu opas Teemu Tast Kotkan Matkailuoppaat ry:stä. Varustaudu säänmukaisella vaatetuksella ja kävelyyn sopivilla kengillä!

3. Vapaa seurustelu

Ristiniemessä on sillä aikaa – toki koko viikonlopun ajan – vapaan seurustelun lisäksi mm. tilaisuus tutustua sukuumme liittyvään kirjallisuuteen, tehdä ostoksia (kts. lista myytävistä tuotteista tämän kirjeen lopussa, huom! vain käteismaksu) ja teettää sukupuuprinttejä. Lapsille on varattu oma puuhanurkka. Ristiniemen takkahuone muuntuu taas videohuoneeksi, jossa on nonstop nähtävillä erilaisia sukuumme liittyviä videoita. Hauskana uutuutena ovat Petri & Petrin minivideot Kotkan historiasta ja mm. Sundbergin suvun kauppiaista ja Kaarniemen kartanosta! Petrit Anttila ja Osola ovat kotkalaisia historianopettajia, joiden muutaman minuutin mittaisia paikallishistoriaesityksiä on jo nyt nähtävillä Youtubessa.

Klo 17–18.30 Päivällinen Ristiniemessä.

Klo 19–20 Paneelikeskustelu ja haastattelu: Sukuseuran perustajajäseniä ja aktiiveja,vetäjänä Marja Salomaa

Klo 20–22 Vapaata sukuun ja sukulaisiin tutustumista! Saunomista, iltapalaa ja makkaranpaistoa, luonnosta nauttimista, sekä sukuhaarojen jäsenten varautumista hallituksen jäsenten valintaan. Nykyisestä hallituksesta ovat jäämässä pois webmaster Marika Taina, jäsenrekisterivastaava Tuula Salmivaara-Pesonen, jäsen Airi Albrecht ja varajäsen Suvi Ruotsalainen. Nykyiset hallituslaiset ottavat vastaan nimiehdotuksia ja kertovat mielellään, mitä hallitukseen kuuluminen käytännössä tarkoittaa. Jos olet vähänkään kiinnostunut sukuseuramme taustavaikuttamisesta, tule rohkeasti mukaan! Kokouksia on vain kahdesti vuodessa, ja jokainen hallituslainen saa osallistua tehtäviin omien kiinnostustensa ja voimavarojensa mukaan. Olisi myös hienoa, jos mahdollisimman moni sukuhaaroista olisi edustettuna hallituksessa.

Su 20.8.2017 Ristiniemen kurssikeskus

Klo 10 Hiljentyminen Sanan ja musiikin ääressä, Ilona Kuokkanen, Elina Jaanu

Klo 10.30 Esitelmä, puhujana maisteri Martti Korhonen: Kantavaari Elias Sundberg ja Suomen itsenäisyys

Mitä Elias Sundberg ajattelee, kun hän astelee juuri ostamansa Kaarniemen kartanon pihapiirissä? Rakennuksista on jäljellä vain palaneita mustia hirsiä. Ympärillä on maata koko kylällinen, mutta mitä se kasvaa? Se kasvaa sitä, mitä maa itsestään kasvaa. Viljelyksiksi niitä ei voi sanoa. Niin monta vuotta ne ovat olleet ilman muokkausta ja huolenpitoa.

Elias edustaa tässä kaikkia niitä, jotka Suomen itsenäisyyden ovat tavalla tai toisella rakentaneet. Suomen itsenäisyys oli kiinni siitä, mitä Elias siinä astellessaan ajatteli. Ja siitä, millaisiin tekoihin hänen ajatuksensa johtivat hänet. Ja siitä, mitä kantavaari Eliaksen jälkeläiset ovat tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Siitä ja heidän kaltaisistaan Suomen itsenäisyys on kasvanut.

Viranomaisten myöntämät kahdeksan verovapausvuotta eivät riittäneet Kaarniemen kartanon jälleenrakentamiseksi. Paha takaisku viljelysten kunnostamiselle tuli syksyn 1753 tuhoisasta tulvasta. Verovapaus jatkui vielä viisi vuotta. Ja tässä me nyt olemme. Eliaksen jälkeläisten määrä on suuri. Meistä on kehkeytynyt voimakas suku.

Sundbergin sukuun on kuulunut maineikkaita itsenäisyyden rakentajia. Alexander Frey oli joulukuussa vuonna 1917 Suomen itsenäisyydestä päättäneen senaatin jäsen ja Tarton rauhan neuvottelija. Adolf Ehrnrooth on ollut sotaveteraanien kärkihahmo ja Mannerheim-ristin ritari. Usein hän on toistanut ajatustaan “Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” – ja on ollut itse ajatukseensa sitoutunut taistelija.

Unohtamatta näiden merkkimiestemme arvoa annamme juhlassamme etusijan Suomen itsenäisyydestä ruohonjuuritason puurtajille. Martti Korhosen sanoin: “Itsenäisyyden rakentajat ovat enemmän kävelleet pellolla ja tehdassalissa kuin sotatantereella”.

Kun Turun rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1743, se muutti Kymijoen Ruotsin ja Venäjän väliseksi rajaksi. Venäjän puolelle jäävän Vanhan Suomen alue sai ajan oloissa ainutlaatuiset oikeudet: Ruotsin laki ja oikeudenkäyttö jäivät alueella voimaan, samoin kirkollinen hallinto ja uskonto. Se, mitä nämä oikeudet käytännössä antoivat alueen asukkaille, oli kiinni siitä, millaisen sisällön ne saivat. Isännät osasivat ottaa vaikutusvallan käsiinsä pitäjänkokouksessa. Kaarniemen kartanolla oli painoarvoa 3,5 manttaalillaan. Lautamiehinä Eliaksen poika Erik ja pojanpoika Kustaa olivat vaikuttamassa moneen muuhunkin kuin vain alueen oikeudenkäyttöön.

Eliaksen aikalaisesta ja naapurista, Arvid Renneristä, tuli yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Hänen johdollaan edellä kuvattu toteutui. Alueelle syntyi sellainen hallinto ja oikeuslaitos, jossa elettiin rauhassa uuden hallitsijan alaisuudessa, mutta pidettiin kiinni omista perinteistä. Arvid Renner, Summan kartanon omistaja, hoiteli asiat tälle mallille Kymin kihlakunnan tuomarinvirastaan käsin. Ja mikä oli Rennerin hoidella asiat järjestykseen, kun oli saanut maaviskaaliksi ja nimismieheksi Sven Melleenin kaltaisen puurtajan. Eikä siinä vielä kaikki. Kaksi Eliaksen lapsenlasta saivat puolisokseen Sven Melleenin tyttäret. Joten suvun piirissä liikutaan vielä siinäkin.

Hyvä oli aikanaan neuvotella autonomisesta Suomesta, kun malli siihen oli jo käytännössä kokeiltu Eliaksen kotikonnuilla. Autonominen Suomi valmisteli sitten askeleen, jonka seurauksena meillä on nyt juhlittavanamme 100-vuotias Suomi.

Tästä kaikesta saamme kuulla lisää Martti Korhosen juhlapuheessa. Tervetuloa kuuntelemaan!

Klo 12 Lounas

Klo 13 Virallinen sukukokous, esityslista

1 § Kokouksen avaus.

2 § Kokouksen puheenjohtajan valinta.

3 § Kokouksen sihteerin valinta.

4 § Pöytäkirjan tarkastajien valinta.

5 § Ääntenlaskijoiden valinta.

6 § Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

7 § Hyväksytään edellisen toimintakauden toimintakertomus.

8 § Hyväksytään kolmen edellisen vuoden tilit ja päätetään vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille.

9 § Vahvistetaan hallituksen laatima alkavan toimintakauden toimintasuunnitelma ja talousarvio.

10 § Valitaan hallitus seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.Nykyinen hallitus: Kimmo Kolkka pj, Ilona Kuokkanen varapj, Varpu Teikari sihteeri, Marja Salmela rahastonhoitaja, Tuula Salmivaara-Pesonen* jäsenvastaava, Marika Taina* webmaster, Elina Jaanu jäsenkirjevastaava, Airi Albrecht*, Marja Salomaa sekä varajäsenet Helena Mähönen, Suvi Ruotsalainen*, Riitta Vehkamaa. Huom. *-merkityt ovat ilmoittaneet, etteivät jatka hallituksessa.

11 § Valitaan kaksi varsinaista toiminnantarkastajaa ja kaksi varatoiminnantarkastajaa tarkastamaan alkaneen toimintakauden tilejä ja seuran hallintoa.

12 § Päätetään jäsenmaksun suuruudesta kolmeksi seuraavaksi vuodeksi.

13 § Päätetään, että edellinen hallitus jatkaa toimintaansa vuoden 2017 loppuun ja uusi hallitus aloittaa toimintansa vuoden 2018 alusta. (Sukuseuran tilit päätetään kalenterivuosittain, ja tällä menettelyllä säästytään ylimääräisen tilinpäätöksen tekemiseltä.)

14 § Muut esille tulevat asiat.

15 § Kokouksen päättäminen.

Klo 14.30 Sundberg-sukuviikonlopun päätöskahvit.

ILMOITTAUTUMINEN

Ilmoittaudu Sundberg-viikonloppuun heti ja viimeistään kesäkuun aikana ottamalla yhteyttä:

• Tuula Salmivaara-Pesonen, sähköpostitse: salmivaara.pesonen@suomi24.fi

• Varpu Teikari, puh. 040 565 0934 (huom. vain klo 17–20) tai sähköpostitse: varpu.teikari@kymp.net

• Elina Jaanu, puh. 040 741 2047 tai sähköpostitse: elina.jaanu@kolumbus.fi

Kerro ilmoittautumisen yhteydessä:

1. osallistujan/osallistujien nimi/nimet

2. oletko/oletteko jo sukuseuran jäseniä

3. lasten ja aikuisten määrä

4. mahdolliset ruoka-allergiat ja -rajoitteet

5. osallistuuko lauantaina, sunnuntaina vai molempina päivinä

6. osallistuuko opastetulle kierrokselle Merikeskus Vellamossa

7. osallistuuko bussikuljetuksiin Vellamoon ja takaisin Ristiniemeen

8. osallistuuko Kaarniemi-kävelyyn

9. osallistuuko viralliseen sukukokoukseen sunnuntaina

MAJOITUS

Ristiniemen kurssikeskuksessa (kuva alla) on mahdollisuus yöpyä sekä perjantaista lauantaihin, että lauantaista sunnuntaihin. Jokainen varaa ja maksaa yöpymisensä itse Ristiniemen emännältä: Riitta Knuuttila puh. 044 752 9521. Huom! Yöpymiset maksetaan paikan päällä (sunnuntaina) käteisellä!

· yöpyminen noin 30 e/yö

· lakanat Ristiniemestä 10 e (säästäväinen ottaa siis omat lakanat mukaan)

· aamiainen yöpyjille noin 10 e/aamu

JÄSENMAKSU

Tämän kirjeen liitteenä on jäsenmaksulasku vuodelle 2017. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa / aikuinen jäsen (yli 18 v). Kirjoita viestikenttään, kenen/keiden jäsenmaksusta on kyse.

Seuran jäsenrekisteriä hoitaa jäsenvastaavamme Tuula Salmivaara-Pesonen. Vuosittain jäsenkirjeitä palautuu muuttuneiden osoitetietojen vuoksi. Varmistathan siis, että osoitetietosi ovat ajan tasalla ilmoittamalla muutoksista jäsenvastaavalle!

Yritämme huolehtia aikaisempaa paremmin jäsenluettelon ajantasaisuudesta. Siksi kesän 2014 sukukokouksesta alkaen suoritamme jäsenluettelon erityistarkastuksen kolme vuoden välein, ja jäsenmaksunsa hoitamatta jättäneille esitetään vielä pyyntö maksaa hoitamattomat jäsenmaksut. Jos se ei tuota tulosta, heidät poistetaan jäsenluettelosta. Maksamattomat jäsenmaksut voi maksaa myös kolmen vuoden välein järjestettävässä sukujuhlassa paikan päällä eli esim. 19.–20.8.2017.

SUKUSEURA INTERNETISSÄ

http://sites.google.com/site/kaarniemensundbergit

http://www.facebook.com/kaarniemensundbergit

Sukujuhlaviikonlopun kartta

SUKUSEURA KAARNIEMEN SUNDBERGIT RY:N HALLITUS VUOSINA 2015–2017

Puheenjohtaja Kimmo Kolkka, p. 040 765 1409, kimmolkolkka at gmail.com

Varapuheenjohtaja Ilona Kuokkanen

Sihteeri Varpu Teikari varpu at elisanet.fi

Jäsenvastaava Tuula Salmivaara-Pesonen*, salmivaara.pesonen at suomi24.fi p. 050 363 8669

Jäsenkirjevastaava Elina Jaanu, p. 040 741 2047, elina.jaanu at kolumbus.fi, Sotilaantie 10, 20810 Turku

Sukututkija Marja Salomaa marjasalomaa6@gmail.com

Rahastonhoitaja & myytävät tuotteet Marja Salmela, p. 0400 609 325, marjasalmela at kotkalainen.com

Webmaster Marika Taina* marika.taina at gmail.com

Jäsen Airi Albrecht*, varajäsenet Helena Mähönen, Suvi Ruotsalainen* ja Riitta Vehkamaa

*) ei jatka seuraavalla hallituskaudella

MYYTÄVIÄ SUKUSEURAN TUOTTEITA

Mietitkö lahjaa valmistuvalle, vuosia täyttävälle, avioituvalle tai muuten vain tuliaisiksi? Aikaa kestävä ja aina käytännöllinen lahja on kirja, ja sundbergilaisen ojennettavaksi sopii erityisen hyvin jokin sukuseuramme tai sukumme jäsenen julkaisuista! Valinnanvaraa riittää!

Sukuseurallamme on myynnissä joukko tuotteita, joita voi ostaa käteismaksulla sukujuhlissa tai postitse rahastonhoitaja Marja Salmelalta. Ostaja maksaa postikulut.

Sukukirjat

Salomaa Marja (toim.): Kaarniemen Sundberg -suku 300 vuotta (Gummerus, 2005) 30 e/kpl

Täydennetty ja päivitetty painos Armas Salusvuoren v. 1992 julkaistusta sukukirjasta. Kirjassa on kaksi kokonaan uutta sukuhaaraa, haastatteluja, uusia kuvia sekä sukuun liittyviä tarinoita kansalaissodan ja kieltolain ajoilta.

Sukukirjan täydennysvihko 5 e

Salomaa Marja (toim.): Muistelmia viime sotiemme ajoilta 10 e

Muut tuotteet (kuvia seuran nettisivuilla)

• Sukuseuran vaakuna -pinssi 2 e

• Sukuseuran vaakuna -kankainen hihamerkki 4 e

• Sukupuu-juliste

65 x 70 cm, mattapaperi 15 e

65 x 70 cm, mattalaminointi 20 e

100 x 77 cm, mattalaminointi 25 e Tätä ei tällä hetkellä ole varastossa, mutta tilataan lisää, jos on riittävästi kiinnostusta!

• Isännänviiri 55 e

• Pöytäviiri 27 e

• T-paita, valkoinen, vasemmalla rinnassa sukuseuran vaakuna M, L, XL, XXL 15 e, 116 cm, 128 cm, 140 cm, S 10 e

Muita sukuun liittyviä julkaisuja

Tiedotamme mielellään niin jäsenkirjeessä kuin nettisivuillamme suvun jäsenten tekemistä tai sukuun liittyvistä julkaisuista. Useimpia niistä voi tilata postitse suoraan tekijältä. Sukujuhlien aikana tällaisia julkaisuja voi myös tulla myymään paikanpäälle. Meille voi ja kannattaa esim. hallituksen jäsenten kautta antaa vinkkiä näistä teoksista, niiden kirjoittajista ja siitä, mistä ja miten teoksia voi hankkia.

Alla olevia teoksia voi tilata suoraan tekijöiltä, kustantajalta ja/tai ostaa sukujuhlien 2017 yhteydessä

• Kuokkanen Ilona (toim.): Irma ja Toivo. Sodan kirjeet 1939–1944 (Tammerprint, 2013). 25 e +postikulut. Tilaukset: ilona.kuokkanen@pp.inet.fi

• Salmivaara Paavo: Tsaarin sivari (aDigi Oy 2013). 20 e Tilaukset: salmivaara.pesonen@ suomi24.fi

• Jaanu-Schröder Marjatta: Naisena Jaavalla – suomalaisen diakonissan tarina (Amanda-kustannus) Tilaukset: Amanda-kustannus puh. 0400 530 575 tai posti@amanda-kustannus.fi

• Ismudjito Suprapto: Kipu ja kauneus (Amanda-kustannus, tiedot yllä)

• Watson Limor: Isäni maa (Amanda-kustannus, tiedot yllä)

• Mikkola Kari: Kyminsuu – uittokylä. 17,50 e Saatavilla Suomalaisesta kirjakaupasta

• Mikkola Kari: Pikku-Pyötinen – suruttomien saari. Tilaukset tekijältä puh. 040 726 3450 tai kamikkola@uef.fi

• Viipurin onnen valkohiutaleita -cd-single, esittäjä Sanna-Mari Titov, laulun sanoittaja ja CD:n tuottaja Helena Mähönen, sävellys ja sovitus Masi Luoma. Tilaukset: Helena Mähönen puh. 050 491 3459 tai marjahelena.mahonen@gmail.com

- - -

Jäsenkirje, syksy 2016

Hyvät sundbergilaiset, sukulaiset ja ystävät!

Seuraava sukujuhlamme ja virallinen, sääntömääräinen sukukokouksemme pidetään 19.–20.8.2017 Kotkan Ristiniemessä, tutussa paikassa, jonka toiminnan olemme luotettavaksi todenneet.

Elämme erityisen merkityksellisten vuosien tihentymän aikaa. Valtiovalta ja erilaiset orgaanit sen alla, niistähän yhteiskuntamme koostuu, versioivat omista lähtökohdistaan Suomen huipennusta kansallisvaltioksi. Teema on Suomi 100 vuotta.

Suomen itsenäistyminen oli pitkäaikainen tapahtumakulku ja samalla suurten kansainvälisten valta- ja rakennemuutosten tulos. Aihetta käsitteli ansiokkaasti Pertti Haapalan (1995) teos Kun yhteiskunta hajosi. Suomi 1914–1920. Jo varhemmin olivat Juhani Paasivirta (1947, 1949) Suomen itsenäisyyskysymys 1–2 ja uudempi teoksensa Suomi ja Eurooppa 1914–1939 (1984) sekä Tuomo Polvinen (1987) Venäjän vallankumous ja Suomi I–II tehneet selväksi, ettei Suomen itsenäistymistä voi käsitellä erillään maailmansodasta ja kansainvälisten suhteiden järjestelmästä.

Maamme itsenäistymisestä on kirjoitettu valtavasti hyvää asiaa, mutta tarkastelukulmien painotuksissa lienee edelleen epäsuhtaisia kohtia. Silloin toimineen ja perustetun suurteollisuuden ja sen koostaneiden yhtiöiden suhdetta tapahtumiin ei liene otettu samalla tavoin näkyville kuin poliittisten liikkeiden ja muiden yhteiskunnallisten voimakeskittymien osalta. Suurliiketoimijat eivät taida kirjallisuudessamme nousta tietoisiksi aktiivitoimijoiksi, jollaisia ne kuitenkin ilmeisesti olivat. Markku Kuisma (2011) Sodasta syntynyt -teoksessaan kirjoitti kuvaavasti, kuinka sellaiset vaikuttavat ja suuret orgaanit kuin Puunjalostusteollisuuden Keskusliitosta ja Pankkiyhdistyksestä kauppakamareihin on perustettu juuri puheena olevina vuosina, kliimaksin osuessa itsenäistymiseemme.

Yksittäiset ihmiset suomalaisen mentaliteetin mukaisesti eivät itsenäisyytemme juhlintaa liene koskaan karnevalisoineet, kuten jossakin saattaa olla sääntönä. Meillä kansallistunne pateettisena on usein päällimmäisenä, vaikka eläkeikään ehtineet 60-lukulaiset, silloista mieleistä vasemmistovaltavirtaansa haikaillen koettavat nuoremmilleen samaa mantraa julistaa nytkin. Totean, että yhteiskunnan omistama Yleisradiokin on nyt jo keskustelua herättävästi ohjelmoinut Linna/Laine-version Tuntematon sotilas -teoksesta po. hankkeen yhteydessä esitettäväksi.

Historian professori Matti Klinge kiinnitti elokuun lopussa Helsingin Sanomissa huomiota suureen linjaansa eli kansallisen omahyväisyyden vastustaminen ja tarve asettaa Suomi osaksi Euroopan historiaa. Hän mm. totesi, että ”Pietarin perustaminen 1703 oli meille suuri asia. Ei Viaporiakaan rakennettu meidän omien mustikkamaidemme turvaksi vaan Pietarin puolustamiseksi”. Näinhän on, mutta sukumme perussijoilta, Kymenlaaksosta läheltä merta ja Turun rauhan (1743) takaa, Vanhasta Suomesta nähnemme asiaa vielä lähemmin, vaikkapa edellä mainittuja esimerkkejä myöhemmin seuranneessa historiajatkumossa. Silloin toteutettiin Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä Ruotsinsalmen merilinnoituksesta Kyminlinnaan ja siitä edelleen, 1. maailmansodan edellä tehdyt valtavat varustautumiset myös Vanha-Suomessa ja Talvisodan jälkeen 1940–1941 ja 1944 toteutettu Salpa-aseman rakentaminen. Osaa edellä mainituista ei onneksemme jouduttu suoranaisesti taistelutoimissa käyttämään. Joissakin hankkeissa jouduttiin tai haluttiin katsoa asioita itsetuntoisesta, kansallisesta lähtökohdasta käsin.

Emme ihan kaikilta osin liene Klingen linjoilla globaalista, saatikka eurooppalaisesta suhtautumisesta etujamme tarkasteltaessa. Hän varmasti erittäin hyvin informoituna mainitun suuren Suomi 100 -hankkeen sisällöstä oudoksui, että siinä raja vedetään liian keinotekoisesti joulukuun 6:nnen 1917 kohdalle siten että siitä oli jätetty mukaan kokonaan huomiotta, tai ainakin maininnoitta itsenäistymisemme perustekijöistä tärkeimpien ja suomalaisuuden puolesta toimineet Runeberg, Lönnrot, Snellman ja Topelius. Merkittävintähän on jatkuvuus autonomiasta itsenäisyyden aikaan!

Johonkin rajat on hankkeissakin asetettava. On vaikea ryhtyä painottamaan yksinomaan 1917 syksyn ns. itsenäisyyssenaatin muodostamista ja sen toimia, kun nyt ilman erityistä turvautumista viisauden korkeimpaan asteeseen, jälkiviisauteen, tiedämme että seuraavasta vuodesta 1918 keskustelemme yhä erilaisessa sävyssä.

Sukumme peruskotiseudun – Kymenlaakson – muodostuttua joesta saatavan monipuolisen hyödyn myötävaikuttaessa suurteollisuuden perustaminen sijoittui nimenomaan Kymijoen varteen, nykyisen Kuusankosken (Kouvola) tienoille ja alemmas, suuhaaroihin asti. Myös Saimaan altaan rannalle (mm. Varkaus) kehittyi merkittävää metalli-, puunjalostus- ja laivanrakennusteollisuutta. Myötävaikuttajana oli mm. vuodesta 1892 Gutzeitin rakentama tukinsiirtolaitos Lappeen Rutolaan, josta maakannaksen yli tavaran siirtäen ja edelleen ns. Valkealan väliväylää (110 km) pitkin Kuusankosken Marttilaan uitettu puutavara pääsi Kymin kuljetettavaksi; satamiljoonaa tukkia Kotkan sahoille.

Suomen eduskunta päätti 15. marraskuuta 1917 ottaa korkeimman vallan käsiinsä. E.N. Setälän senaatti – viimeinen suuriruhtinaskunnassa – jätti eronpyyntönsä heti hallitusvaltakysymyksen ratkettua. Ero sille myönnettiin, kun Svinhufvudin senaatti eli itsenäisyyssenaatti nimitettiin 27. marraskuuta 1917. Ei ole häpeä mainita, että senaatin jäsenenä (senaattori) oli myös suvustamme Alexander Frey (1877–1945; taulu 3260)

Ja kun Suomi valitsi valtuuskuntansa Tarton rauhanneuvotteluihin, neuvottelijoiden kärkiryhmä oli valittu talouselämän huipulta. Rauhanvaltuuskuntaa johti Kansallisosakepankin johtaja Paasikivi tukenaan KOP:n suuren kilpailijan Yhdyspankin Alexander Frey, puunjalostusteollisuutta edustanut Walden ja Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner.

Parissa edellä olevassa kappaleessa palataan aiemmin yllä kirjoittamaani suurteollisuuden merkityksen näkökantaan itsenäistymisemme edellytyksissä. Kymenlaaksossa noiden korporatististen valtarakenteiden vastavoimaksi muodostui Vapaus-sisällis-kansalaissota-kapinan eri osapuolten ikävistä teosta selvinneen, yhä vielä elävän, työväen kunniakkaasta historiasta kumpuava poliittisten liikkeiden aktiivisuus.

Päättäisin osuuteni Matti Klingen ajatukseen: ”Histo-rioitsijoiden työnä on kasvattaa ihmisiä tietoisuuteen, että kaikki jatkuu alati muuttuvaisena ja sellaisenaan toistumatta. Kulttuurihistorian laaja tausta on ihmiskunnan peili. Satavuotishanke on annettu jollekin mainostoimistolle ilman, että historiallista asiantuntemusta olisi kunnolla hyödynnetty. Poliittisen eliittimme ohut historiallinen sivistys selittää asiaintilan.”

Sundbergilaiset! Valmistautukaa kuitenkin avoimella mielellä sukutapaamiseemme ensi vuonna ja aivan tunteidenne mukaan – kodin perintöäkin muistaen, rinta enemmän tai vähemmän rottingilla, ja itsenäisyyden saavuttamisessa – laajassa merkityksessä – ja sen säilyttämisessä kunkin asioihin vaikuttaneen intressipiirin antaman velvoittavan uhrin hinta muistaen.

Kimmo L. Kolkka, hallituksen puheenjohtaja, suvun esimies

Hyvät sukulaiset!

Sukuseuran toiminta on katsomista samaan aikaan niin menneeseen kuin tulevaan. Sukuseuran yksi tehtävä on mahdollistaa ja edistää muistamista, jotta nykyhetkessä elävät yksilöt ja yhteisöt voisivat säilyttää tietoisuuden juuristaan ja lähtökohdistaan. Samalla kuitenkin on katsottava eteenpäin ja yritettävä visioida tulevaisuutta. Miten muuttuvat menneisyyden tallentamisen muodot, mitä nykyhetkestä tallentuu tuleville sukututkijoille? Vieläkö löytyisi uutta tietoa suvun historiasta tai uusia lähestymistapoja jo olemassa oleviin tietoihin? Entä millä tavoin yhä laajenevan sukumme jäsenet voisivat osallistua myös sukuseuran toimintaan?

Seuraavan kerran Sundberg-suku kokoontuu yhteen juhlien ja sukukokouksen merkeissä itsenäisen Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017. Itsenäisyys liittyy identiteettiin, siihen että minä olen juuri minä enkä kukaan muu. Tärkeä osa identiteettiä ja itsenäisyyttä on nimi! Niin valtioilla kuin yksittäisillä ihmisillä on nimi. Sukumme ja Suomen juhlintaa yhdistävä teema voisikin olla: itsenäisyys – identiteetti – oma nimi.

Oletko joskus selannut sukukirjojemme hakemistoja ja ihmetellyt, miten hurjan paljon eri sukunimiä suvussamme onkaan? Vuoden 2005 sukukirjan nimihakemistossa on eniten näitä sukunimiä: Penttilä, Suortti, Peltola, Puhakka, Forsell, Ristola, Sakki, Anttila, Vanhala, Suntio, Jaanu. Osa nimistä on tietenkin tullut avioliittojen myötä. Mutta tiedätkö tarkemmin juuri oman sukunimesi taustaa? Onko se kenties jonkun esivanhemman talon tai tilan nimi, tai onko nimellä sotilaallista taustaa? Onko nimesi suomennettu vaikkapa ruotsinkielisestä nimestä? Vai onko joku esivanhemmistasi keksinyt itselleen sopivan nimen?

Kantaisämme Elias Eliaanpoika sai sukunimensä 20-vuotiaana astuessaan Ruotsin armeijan palvelukseen vuonna 1725. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän osti edullisesti isonvihan aikana tyhjentyneen, hylätyn ja lopulta poltetun, vanhan aateliskartanon.  Yritteliään Eliaksen myötä Kaarniemen kylään tuli taas elämää. Hän rakensi uuden talon, raivasi villiintyneet pellot ja alkoi viljellä niitä, hän kasvatti karjaa, kalasti ja piti torppareita. Eliaksen ajoista asti Kaarniemen kylän ja sukumme yhteys on säilynyt katkeamatta, sillä kylän taloja asuttavat edelleen Sundbergin suvun jäsenet.

Mutta miten esim. Suomen valtion syntymisen aikaan 1900-luvun alkupuolella Kaarniemen eri talojen Sundbergit mahdettiin erottaa toisistaan? Oliko joka talolla lisäksi nimi? Puhuttiinko ihmisistä jonkun poikina tai tyttärinä? Oliko ihmisillä liikanimiä?

Hilda Sundberg (taulu 2110) asui Kaarniemessä naimisiin menoonsa eli vuoteen 1909 asti. Vuonna 1965 hän muisteli näin: " Kerron tässä kotikylästäni. Vehkalahden pitäjässä sijaitsi Kaarniemen kylä, joka 1913 siirtyi Kymiin. Noin 60 vuotta takaperin oli kylässä 18 taloa niistä 14 sukunimenä Sundberg. Koska kylässä oli monta samannimistä, niin oli taloilla eri nimet: Mikkola, Mattila, Aku, Uutela, Peltola, Ellakka, Mäkelä, Eerola, Kustola, Kuoppala ja Ertta."

Eliaksella oli kolme aikuisiksi elänyttä lasta, joilla oli yhteensä kahdeksan lasta. Heillä taas oli kaikkiaan 22 lasta, joiden mukaan sukumme sukuhaarat ovat saaneet nimensä. (Tällä tavalla määriteltyä sukuhaarajakoa käytti jo Armas Salusvuori vuonna 1990 ilmestyneessä ensimmäisessä sukukirjassa.) Mutta miksi sukuhaaroilla on juuri nämä nimet ja mistä ne ovat tulleet? Ja millaisia suomennoksia Sundberg-nimestä onkaan tehty?

Varhaisimmat tiedot suomalaisista sukunimistä ovat 1500-luvulta ja siitä on kiittäminen verotusta. Ruotsi-Suomen kuninkaat tarvitsivat paljon rahaa ja tarvikkeita niin hoviaan kuin erityisesti runsaita ja pitkiä sotaretkiä varten. Siksi alamaisilta alettiin kerätä monenlaisia veroja. Ja veroluetteloita varten ihmisiä piti voida yksilöidä, niin että tiedettiin, kuka oli maksanut, mitä ja milloin tai jättänyt peräti maksamatta. Hieman myöhemmin myös kirkko alkoi pitää seurakuntalaisistaan erilaisia luetteloja: kastetut, ripille päässeet, avioituneet, kuolleet, haudatut, seurakuntaan tai sieltä pois muuttaneet. Etunimissä kulkivat usein samat nimet sukupolvesta toiseen. Pekka Heikinpoika, Heikki Pekanpoika, Pekka Heikinpoika -patronyymiketjut aiheuttavat toisinaan päänvaivaa nykyisillekin sukuaan tutkiville. Sukunimien avulla ihmisten yksilöinti helpottui.

Sukunimien suhteen Suomi voidaan jakaa karkeasti läntiseen ja itäiseen alueeseen. Kiinteän asutuksen takia läntisessä Suomessa ihmisistä käytettiin etunimeä ja patronyymiä, esim. Johan Jakobsson. Tarvittaessa virallisissa asiakirjoissa määriteltiin ihminen asuinpaikkansa mukaan, esim. Johan Jakobsson Lopen Nybyn Anttilasta. Vähitellen talon tai torpan nimeä alettiin käyttää sukunimenä. Kyseinen Johan oli vielä 1860-luvulla kirkonkirjoissa pelkkä Johan Jakobsson, mutta käräjäoikeuden pöytäkirjoissa Johan Jakobsson Anttila. Sukututkijan työtä hankaloittaa osaltaan se, että muualta taloon tullut vävy tai uusi omistaja otti usein sukunimekseen uuden talonsa nimen. Itäisessä Suomessakin muodostui kyliä, mutta kaskiviljelyn ja uudisraivauksen takia väki oli liikkuvampaa. Tämän takia jo varhain ihmisillä oli patronyymin lisäksi sukunimiä.

Kymenlaakso kuuluu maantieteellisesti itäiseen Suomeen mutta asutuskulttuurinsa takia läntiseen nimistöalueeseen, jossa sukunimi oli harvinainen. Esim. omassa sukuhaarassani varhaisin tunnettu esi-isäni Tuomas Suomalainen ilmestyi Kymiin 1700-luvun alussa, mutta jo seuraavassa kirkonkirjassa hän oli Tuomas Paavonpoika! Myöhemmin hän sai sitten talonnimen Jaanu sukunimekseen.

1800-luvun loppupuolella sukunimijärjestelmä alkoi vakiintua siten, että myös kaikella ns. tavallisella kansalla piti olla sukunimi. Vielä sukunimettömät saivat keksiä sellaisen itse tai pyytää apua papilta tai arvovaltaiselta opettajalta. Hyvin tavallista oli ottaa sotilasnimeen perustuva sukunimi. Suomen itsenäistymistä edeltävän autonomian ajan loppupuolella kansallisen heräämisen myötä sivistyneistö innostui suomentamaan sukunimiään. Erityisesti näin tapahtui vuonna 1906 J. V. Snellmanin 100-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetyn kampanjan ansiosta. Tällainen suomentamiskampanja piti järjestää uudelleen myös vuonna 1916, mutta se jäi levottomien aikojen jalkoihin. Vuonna 1935 oli seuraava suuri sukunimien suomentamisaalto. Vuonna 1921 astui voimaan laki, jonka mukaan jokaisella Suomen kansalaisella piti olla sukunimi.

Hyvät sukuseuramme jäsenet! Sukuseuramme alkaa nyt kerätä talteen sukumme sukunimiin liittyviä tietoja ja muisteluksia! Vähäisiltäkin tuntuvat muistomuruset ovat tärkeitä ja muistamisen arvoisia! Vuoden 2017 sukujuhlien "Muistojen pöytään" toivomme siis kaikenlaisia kertomuksia sukuumme liittyvistä suku- ja muistakin nimistä. Erityisesti toivomme tietoja vuoden 1917 aikoihin Kaarniemen kylän taloja asuttaneista Sundbergeista ja heidän nimistään. Toinen erityistoiveemme on saada teiltä, hyvät sukulaiset, tietoja Sundberg-nimen suomennoksista eri aikoina: millaisia suomennoksia on tehty ja minkälaisin perustein? Voit kirjoittaa niitä etukäteen ja lähettää hallituksen jäsenille sähköpostilla tai perinteisellä postilla, tai voit tuoda kirjoituksesi sukujuhliin, tai voit varautua kertomaan muistosi suusanallisesti sukujuhlissa – kirjoitamme sen sitten paikan päällä muistiin.

Tapaamisiin ensi kesänä! Ja sitä ennen: kaikki sukulaiset muistamista aktivoimaan!

Elina Jaanu, jäsenkirjevastaava

SUKUKOKOUS JA SUKUJUHLAT VUONNA 2017

Ensi kesänä on taas aika järjestää sukujuhlat ja virallinen sukukokous viikonloppuna 19.–20.8.2017 Ristiniemen leirikeskuksessa Kotkan Kaarniemessä. Kannattaa varata aika jo kalenteriin! Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet lähetetään ensi keväänä jäsenkirjeessä kaikille jäsenmaksunsa maksaneille. Kolmen vuoden välein järjestettävässä sukukokouksessa valitaan seuraavaan sukukokoukseen asti toimiva uusi hallitus.

AJANKOHTAISTA

Marja Salomaa kerää edelleen sukutietoja seuran sähköiseen järjestelmään. Hänelle voi jatkuvasti lähettää sähköpostilla päivitystietoja.

Perinteiseen tapaan sukuseura lahjoittaa keväisin Karhulan lukiolle stipendin ylioppilaskirjoitusten parhaan historian vastauksen kirjoittajalle. Tänä keväänä stipendin sai ylioppilas Henrik Dufva.

JÄSENMAKSU

Tämän kirjeen liitteenä on jäsenmaksulasku vuodelle 2016. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa / aikuinen jäsen (yli 18 v.). Kirjoita viestikenttään, kenen jäsenmaksusta on kyse.

Seuran jäsenrekisteriä hoitaa jäsenvastaavamme Tuula Salmivaara-Pesonen. Vuosittain jäsenkirjeitä palautuu muuttuneiden osoitetietojen vuoksi. Varmistathan, että osoitetietosi ovat ajan tasalla ilmoittamalla muutoksista jäsenvastaavalle!

Yritämme huolehtia aikaisempaa paremmin jäsenluettelomme ajan tasalla pysymisestä. Siitä syystä kesän 2014 sukukokouksesta alkaen suoritamme jäsenluettelon erityistarkastuksen kolmen vuoden välein, ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneille esitetään vielä pyyntö maksaa hoitamattomat jäsenmaksut. Jos se ei tuota tulosta, heidät poistetaan jäsenluettelosta. Maksamattomat jäsenmaksut voi maksaa myös kolmen vuoden välein järjestettävässä sukujuhlassa paikanpäällä.

SUKUSEURA INTERNETISSÄ

Nettisivujen kehittäminen jatkuu. Hallituksella on jäsenistölleen pysyvä pyyntö: jos jollakulla on tähän liittyvää osaamista, innostusta tai ideoita, tervetuloa mukaan! Asiasta kiinnostuva voi lähettää sähköpostia suoraan Marika Tainalle.

http://sites.google.com/site/kaarniemensundbergit 

http://www.facebook.com/kaarniemensundbergit

ANNA MEILLE PALAUTETTA

Otamme mielellämme vastaan kaikenlaista asiallista palautetta sukuseuraan ja sen toimintaan liittyen! Tällä kertaa toivomme erityisesti kommentteja tämän jäsenkirjeen postitusajankohdasta. Perinteisesti jäsenkirje on tullut loppukeväästä tai alkukesästä, mutta nyt vasta syyskuussa. Onko ajankohta parempi vai huonompi?  Niin ruusut kuin risut asiallisessa muodossa ovat tervetulleita! Ota yhteys jäsenkirjevastaavaan Elina Jaanuun.

Sundbergejä tuvan täydeltä Ristiniemessä

Ristiniemen kurssikeskus pullisteli sunnuntaina, kun liki 400 Sundbergin sukuun kuuluvaa kokoontui perustamaan sukuseuraa. Kaukaisimmat tulijat olivat Oulusta, vaikka suvun jäseniä on ulkomaillakin. Kaarniemeä 1740-luvulla asuttamaan ryhtyneen Elias Sundbergin suku onkin laajin Kotkan suvuista. Sukuluettelon mukaan sukuun kuuluu suoraan alenevassa polvessa liki 6000 henkilönimeä. Mikäli mukaan otetaan vävyt ja miniät, saadaan lähes 8000 nimeä.

Monikaan Elias Sundbergin sukuun kuuluvista ei enää kuitenkaan kanna alkuperäistä nimeä. Koko Kaarniemi oli aikoinaan, ja on melkeinpä vieläkin, Sundbergien asuttama. Sama nimi aiheutti kuitenkin niin paljon hankaluuksia ja sekaannuksia, että osa nimistä suomennettiin. Suosituimmat Sundbergeistä tehdyt suomennokset ovat Kaunola, Peltola, Onnela ja Suorttila. Kaarniemen lisäksi sukuun kuuluvia asuu kaikissa Kotkan kaupunginosissa. Suvun paikkakunnan vanhin, Evert Vuori, asuu kuitenkin yhä edelleen Kaarniemessä.

Sukuseuran perustaminen 15.7.1984 huomioitiin Kotkan paikallislehdessä.

Jäsenkirje, kesäkuu 2015

HYVÄT SUKULAISET!

Viime vuoden elokuussa vietimme sukujuhlia jo 11. kerran. KIITOS teille kaikille sukulaisille, jotka pääsitte paikalle, te teitte juhlasta juhlan ja vuosikokouksesta virallisen!

Runsain joukoin ja innostuneesti olittekin taas lähteneet liikkeelle! Sukuhaaroja eli kantaisä Eliaksen lapsenlapsenlapsia on 22, ja heistä puolet eli 11 oli sukujuhlissa jälkeläistensä voimin edustettuina.

Kesäinen viikonloppu Ristiniemen leirikeskuksessa sisälsi niin järjestettyä toimintaa kuin runsaasti vapaata seurustelua, tutustumista ja muisteluita. Sukuseuran 30-vuotisnäyttelyyn oli koottu seuran arkistosta erityisesti seuran perustamiseen liittyviä asiakirjoja ja lehtileikkeitä. Näytteillä oli myös mm. sukufanfaarin nuotti ja valokuva sen kantaesityksestä sekä luettelo seuran kunniajäsenistä. Sukuseuran perustajajäsenistä

olivat paikalla Martti Kaunola, Elli Laalo ja Kim Sjöström (silloin vielä Kimmo Rikka). Hallituksen edustajat tallentavat heidän muistelujaan

vielä erikseen kuluvan vuoden aikana.

Lauantaina aloitettiin sukukivellä sukuviirin nostolla, asiaankuuluvilla puheilla ja musiikeilla sekä Kaarniemen Marttojen järjestämällä kahvituksella

(ylin kuva). Sitten bussillinen sukulaisia kiersi ympäri Kotkaa ja kuuli Kotkan sotahistoriasta elävästi ja värikkäästi niin everstinna Maria Purpurin, kapteeniluutnantti Joe Jordanin kuin ilmatorjuntalotan kertomana. Illalla kuultiin lisäksi tervehdys kantaisä Eliaan ajoilta, kun Paula Paananen esitti eloisasti eläytyen Ritva Aution kirjoittaman Eliaan vaimon Maria Reinholdintyttären monologin, jonka kantaesitys oli sukujuhlillamme vuonna 1996.

Sunnuntaina kuultiin sukuun liittyviä isoja ja pieniä muisteluita 70 vuotta sitten päättyneen sodan vaiheilta. Olitte myös kutsussa esittämämme toiveen kuulleet ja tuoneet hienoja ja mielenkiintoisia esineitä muistojen pöytään, kiitos!

Virallisessa sukukokouksessa sitten mm. hyväksyttiin edellisen hallituksen taloudellinen ja muu toiminta, päätettiin jäsenmaksusta tulevalle kolmivuotiskaudelle, valittiin uusi hallitus sekä hyväksyttiin sukuseuran sääntöjen päivitetty muoto. Ja ylenpalttisesti myös syötiin ja kahviteltiin Ristiniemen herkuista nauttien, kiitos emäntä Riitta Knuuttilan (Sundbergin sukua hänkin) joukkoineen. Sukukokous valitsi uuteen, vuodet 2015–2017 toimivaan hallitukseen kahdeksan entisestä hallituksesta jatkavaa jäsentä sekä neljä uutta jäsentä. Tervetuloa mukaan Helena Mähönen, Suvi Ruotsalainen, Varpu Teikari ja Riitta Vehkamaa! Ja sydämelliset kiitokset teille hallituksesta pois jääneille, monivuotisille, kokeneille, aina iloisille sukulaisillemme: Helena Eerola, Heli Mälly, Hilkka Porkka ja Hannu Pulkkinen!

Tässä kirjeessä on muutama kuva sukujuhlaviikonlopusta. Lisää kuvia löytyy seuran internet- ja Facebook-sivuilta. Jos sinulla on viimevuotisista tai aikaisemmista sukujuhlista kuvia, joita haluaisit näyttää muille sukuseuralaisille, niitä on mahdollista kopioida sekä seuran arkistoon että nettisivuillemme. Ota yhteys webmasteriimme Marika Tainaan!

Seuraavan kerran Sundberg-suku kokoontuu yhteen juhlien ja sukukokouksen merkeissä itsenäisen Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017. Tästä syntyy taas uusi ja oiva näkökulma omaan sukuun, sukuhaaraan ja eri sukuhaarojen esittelyyn. Mitä omassa sukuhaarassasi tapahtui vuonna 1917? Nyt siis sukukirjaa tutkimaan, sukulaisia haastattelemaan ja piironginlaatikoita penkomaan! Missä oma äitisi/isäsi/isovanhempasi oli tuolloin, ja miten hän sai tietää Suomen julistautumisesta itsenäiseksi? Miltä itsenäistyminen tuntui? Onko sinulla kenties tallessa juuri tuolta vuodelta valokuvia tai kirjeitä tai esineistöä? Entä miten omassa sukuhaarassasi näkyy sadan vuoden kehityskaari esim. taloudellisten, teknologisten, kulttuuristen, taiteellisten, koulutuksellisten ym. muutosten näkökulmasta?

Sukuseuramme pyrkii jatkossa yhä enemmän painottamaan Sundbergin 22 sukuhaaraa. Sukuun kuuluu niin paljon ihmisiä, sekä menneitä että tulevia, että olemme oikeastaan hyvin kaukana toisistamme. Samaan aikaan voimme kuitenkin kokea olevamme lähellä toisiamme, ja tämä ajatus voi konkretisoitua sukuhaara-ajattelun kautta. Kantaisä Eliaksella oli kolme aikuisiksi elänyttä lasta, joilla oli yhteensä kahdeksan lasta. Heillä taas oli kaikkiaan 22 lasta. Sukuhaarat ovat saaneet nimensä näiden mukaan. Tällä tavalla määriteltyä sukuhaarajakoa käytti jo Armas Salusvuori vuonna 1990 ilmestyneessä ensimmäisessä sukukirjassa.

Me voimme yhä nykyäänkin astella samoilla mailla kuin Elias! Kaarniemen kylä on edelleen olemassa. Sukukivemme on pystytetty paikalle, jossa sijaitsi rakuuna Elias Eliaanpoika Sundbergin vuonna 1746 haltuunsa saama Kaarniemen vanha aateliskartano. Poltetun kartanon ja villiintyneiden peltojen tilalle Elias pitkän elämänsä aikana rakensi uuden talon, alkoi viljellä maata, kasvattaa karjaa ja kalastaa, ja hänellä oli myös torppareita. Kaarniemen kylän ja sukumme yhteys on säilynyt siitä asti katkeamatta, ja Kaarniemen kylän taloja asuttavat edelleen Sundbergin suvun jäsenet.

SUVUN ESIMIEHEN JA HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJAN SANA

Valmistautuessamme kokoontumaan seuraavan kerran elokuussa v. 2017 sääntömääräiseen sukukokoukseemme ja -juhlaamme löytynee suuremmitta etsiskelyittä lukuisia tapahtumia huomioitaviksi ja muisteltaviksi sukuseuramme kannalta, vaikka seuramme on vajaan kolmanneksen ikäinen itsenäiseen isänmaahamme verrattaessa. Seuramme hallitus tietysti valmistelee asiaa, ja rohkenenkin sen puolesta ja suvun esimiehenä pyytää & kehottaa sukulaisia vinkittämään mieluisista, Suomi 100 vuotta -teemaan soveltuvista asioista erityisesti sundbergilaisten vinkkelistä koettuna. Kansallisen syntyidean kehityksessä, varhaisimmista tapahtumista alkaen, on suvustamme varmuudella löydettävissä itsensä Suomen edestä uhranneita toimijoita. Millaisia asioita sukuyhdistyksemme puitteissa olisi syytä nostaa esille ja huomioida tuon tasaluvun itsenäisyysvuosissa täyttyessä reilun kahden vuoden kuluttua?

Yhteiskunta luonnollisesti tulee reagoimaan tähän satavuotistapahtumaan monin, ennen kokemattomin tavoin, myös siitä syystä, että ympärillämme on tapahtunut niin merkittäviä muutoksia. Saatoimme hiljattain kuvitella – sukumme pitkään asuttaman Suuren Rantatien (Alinen Viipurintie) varrella – ympyrän ikään kuin sulkeutuneen, kun läheisimmän rajanaapurimme 70 vuotta kestänyt kokeilu päättyi, mutta ehkä totuus on toisenlainen – taas, juuri nyt.

Sekä Ruotsi että Venäjä ovat olennaisesti vaikuttaneet siihen millainen kansallisvaltio nyt olemme. Vaikka kantaisämme ja sukumme hypoteettisena alkuna pidettävä Elias Eliaanpoika Sundberg on lähtökohdiltaan toistaiseksi tarkemmin selvittämättä, niin rakuunasotilaana hän osallistui Ruotsin armeijan joukoissa nk. Hattujen sodassa (”Pikkuvihan”aikana) 1741 Lappeenrannan taisteluun.

Kohtalomme kehkeytymistä ei vähätelle, jos jo tässä yhteydessä mainitsee myönteisenä, että 1800-1900 -vaihteen Suomen yhtenäistämispaineista Venäjään huolimatta Suomi sai pysyä suuriruhtinaskunta-kenraalikuvernementtina aina itsenäistymiseensä asti.

116 vuotta sitten, 15.2.1899 allekirjoitti keisari Nikolai II manifestin, jolla Suomi oli liitettävä läheisemmin keisarikuntaan. Yleisen venäläistämisen lisäksi manifestiin sisältyi ”valtakunnallisiksi” määriteltyjen asioitten päätösvallan siirto senaatilta Pietariin, sekä ennen muuta uusi (1901) asevelvollisuuslaki, joka yhdisti suomalaiset joukko-osastot venäläisen vallan alle. Tästä alkoi Suomen yhteiskuntaa rajusti muuttaneen passiivisen vastarinnan kausi. Vastarinnan keskukseksi järjestäytyi salassa toiminut ”kagaali”, jonka piirissä on toiminut myös sukulaisiamme.

Esimerkiksi apteekkari Frans Alexander Valdemar Salonius (Taulu 2572) joutui kagaalin toiminnassa mukana olevana ja osaksi santarmilaitoksen jahtaamisesta johtuen muuttamaan useita kertoja toimipaikkakuntiaan. Hän kuoli 1905 ja on haudattu Kymin vanhalle hautausmaalle, lähelle Kristian Sundbergin (Taulu 2042) hautaa. (Mainittakoon, että apteekkarin isä oli myös nimeltään Alexander Salonius ja vaimonsa Hilda Gustava Sundberg, mutta en toistaiseksi tiedä, onko vaimo syntyjään meikäläisiä, vaiko muita Sundbergejä?)

Kagaalin rinnalle muodostui toinenkin liike, Aktiivinen vastustuspuolue, pyrkien luomaan Suomeen venäläisiä vastaan taistelua varten kansanarmeijan, puoltaen kaikin tavoin jyrkempää, aseellistakin vastarintaa.

Uudenkaupungin rauhaan 1721 päättyneen Suuren Pohjan Sodan jälkeenkin ruotsalaiset hallitsijat olivat kokeilleet revansseja, epäonnistuen. Venäjän hallitsijoiden politiikka oli taitavasti hoidettua, joka osoitettiin mm. siinä, kuinka Ruotsin armeijan rakuuna Elias Sundberg pääsi sujuvasti jatkamaan elämäänsä ja liiketoimiaan vaurastuen merkittävästi. Linja jatkui vielä Suomen sodan (1808-1809) jälkeenkin olennaisen osan Ruotsin lainsäädännöstä säilyessä ja aateliston ja kansakunnan kaapinpäällisten saadessa nauttia psykologisesti oivaltavasta toteutetusta arvomerkkien ja -nimien jakamisesta. Esimerkiksi voimme ottaa kollegiasessori Johan Adolf Frey vanhemman (Taulu 3170) korottamisen 1850 perinnölliseen, venäläiseen aatelisarvoon Viipurin aatelistossa.

Puuttumatta syvemmälti tiellä kohden itsenäisyyttämme tapahtuneeseen suoraan toimintaan vihatun kenraalikuvernöörin, ja liian myöntyväisen prokuraattorin surmaamisiin, saati sen merkitykseen, että sodan Venäjän kanssa sittemmin voittanut Japani avusti merkittävästi em. aktivismia suurella asetoimituksella 1905, voitti Suomessa lopulta perustuslaillisempaan menoon pyrkivä suuntaus. Sortovuosista itsenäisyyteen johtava tie koki myös Suurlakon 1905. Samanaikaisesti ”Kansa kaikkivaltias” kehitti Leijonalippumme useamman välivaiheen kautta - Suomen kansan nousussa vapauteen.

Suuri adressi oli ”Niku Verisen” ja myötäliehittelijöidensä suomensyöntiä kammitsoidakseen hyvin siivo hanke kansalaiskeräyksenä ja suunnattoman nopeasti toteutettuna kautta maan, pyrkien edustavan komitean mukana päästä Pietarissa kosketuksiin Nikolai II:n kanssa. Esimerkkinä seuraavaksi Viipurin läänistä henkilöitä, jotka mm. olivat mukana Suurta adressia saattamassa suuriruhtinaskeisarin tietoon; D. Hornborg / Fredrikshamn; C.E. v. Schantz / Kotka; A. Paananen / Kymi; T. Härmä / Sippola; A.N. Colliander / Valkeala. Suuren adressin epäonnistuminen johti myös siihen, että noin vuotta myöhemmin pitkin Eurooppaa kerättiin Pro Finlandia-adressi.

Svinhufvudin senaatin 4.12.1917 antama julistus Suomen kansalle luettiin tiedoksi kirkossa ja pantiin julki kuntien virallisilla ilmoitustauluilla. Eduskunta hyväksyi 6.12.1917 senaatin esityksen, joka koski Suomen julistamista riippumattomaksi tasavallaksi. Senaattori Alexander Frey (Taulu 3260) oli sisäasiaintoimituskunnan apulaispäällikkö tässä Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa ja myös kansanedustaja 1917 ensimmäisillä valtiopäivillä.

Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset rauhanneuvottelut Tartossa alkoivat kesäkuussa 1920. Tasavallan presidentti K.J. Ståhlbergin nimittämässä seitsenhenkisessä valtuuskunnassa oli mukana myös A. Frey. Rauhanvaltuuskuntaa johti J.K. Paasikivi. Alexander Frey vaikutti myös Suomen lipun synnyttämisessä esittelemällä senaatin lippukomitean käsittelyn jälkeen näytteille asetettujen lippujen rinnalla oman, ns. ”Freyn ehdotuksen”, mikä herätti vilkkaan keskustelun. Jopa Svinhufvud asettui hänen ehdotuksensa kannalle Castrenin veljesten tapaan, mutta lopputuloksenhan tiedämme, ollen siitä ylpeitä. Lakitieteen tohtori Frey kuoli Helsingissä 1945 ja on haudattu Hietaniemen hautausmaan vanhalle puolelle (kortteli 6, linja22, hautapaikka 335).

Vuonna 1917 Helsingin Kaivopuistoon istutettiin pääkonsuli Rudolf Rayn lahjoittama Itsenäisyyden kuusi (Picea abies). Vuonna 1967 itsenäisen Suomen täyttäessä 50 vuotta organisoitiin tästä kuusesta kerättyjen käpyjen siemenistä tuhansien kuusentaimien kasvatus, jotka taimet asianmukaisen kuparimuistolaatan ohella myytiin ja lahjoitettiin eri puolelle maata, mm. koulujen pihoihin istutettaviksi.

Vuodelle 2017 on olemassa hankkeita myös muistopuukampanjalle, ja alan toimijana aihe kiinnostaa & koskettaa minua. Olisiko sukumme piirissä kantavuutta Itsenäisyys- & sukupuuprojektiin? Toinen ajatus on, että sukuseurassamme saattaisi olla hyödyllistä laajemman sukulaisjoukon, so. niidenkin, jotka eivät ole eläneet elämäänsä Kymenlaaksossa, suvun perustan läheisyydessä, päästä tietoisuuteen Kaarniemestä laajemmassakin merkityksessä, vaikka varsin mielenkiintoista tietoa löytyykin Armas Salusvuoren kirjoittaman, vuonna 1990 ilmestyneen ensimmäisen sukukirjan alkusivuilta.

Sukuseuramme hallitus on myös aikeissa haastatella keskuudessamme olevia perustajajäseniä ja joitakin muita sukumme asioista käsityksemme mukaan tietäviä liittyen niin Kaarniemeen kuin heidän kokemuksiinsa kuluneiden kolmenkymmenen vuoden toiminnan ajalta, esim. millaisin ajatuksin ja tavoittein seuraa oltiin perustamassa ja kuinka liekki syttyi. Tarpeellista olisi myös saada kuulla, mitä perustajat kokevat jääneen toiminnassa liikaa unohduksiin.

Uskallan hallituksemme puolestakin ilmoittaa etukäteistyytyväisyytemme kaikista seuraavaan sukujuhlasukukokoustapahtumaamme myötävaikuttavista lähestymisistä vihjeineen ja muusta opastuksesta toimintamme ohjaamiseksi haluttuun suuntaan.

Suotuisaa kesää!

Kimmo L. Kolkka

dendrologi, hort.,

hallituksen puheenjohtaja,

Sukuseura Kaarniemen Sundbergit ry

SUKUSEURA KAARNIEMEN SUNDBERGIT RY:N HALLITUS 2015–2017

Kolmen vuoden välein järjestettävässä sukukokouksessa valitaan seuraavaan sukukokoukseen asti toimiva uusi hallitus. Viime vuoden elokuussa valittiin 12 jäsentä hallitukseen vuosiksi 2015–2017.

Kokouksessaan 12.10.2014 hallitus järjestäytyi seuraavasti:

taulu sukuhaara sähköposti puhelin

• puheenjohtaja Kimmo Kolkka 392 Simo Vilola kimmolkolkka@gmail.com 040 765 1409

• varapuheenjohtaja Ilona Kuokkanen 2114 Anders Sundberg

• sihteeri Varpu Teikari 2692 Erik Sundberg varpu.teikari@kymp.net

• rahastonhoitaja & myytävät tuotteet Marja Salmela 1244 August Sundberg marjasalmela@kotkalainen.com 0400 609 325

• jäsenvastaava Tuula Salmivaara-Pesonen 2183 Anders Sundberg salmivaara.pesonen@suomi24.fi

• webmaster Marika Taina 3367A Erik Sundberg marika.taina@gmail.com

• jäsen Airi Albrecht 1271 August Sundberg

• jäsen, jäsenkirjevastaava Elina Jaanu 22B Matti Jaanu elina.jaanu@kolumbus.fi 040 741 2047

• jäsen, sukututkija Marja Salomaa 1336 August Sundberg marjasalomaa6@gmail.com

• varajäsen Helena Mähönen 1029A Saara Sofia Sundberg (Tilli)

• varajäsen Suvi Ruotsalainen 1273A August Sundberg

• varajäsen Riitta Vehkamaa 1230K Saara Sofia Sundberg (Tilli)

SUKUSEURA INTERNETISSÄ

Nettisivujen kehittämisprojekti jatkuu. Hallituksella on jäsenistölleen pysyvä pyyntö: jos jollakulla on tähän liittyvää osaamista, innostusta tai ideoita, tervetuloa mukaan! Asiasta kiinnostuva voi lähettää sähköpostia suoraan webmaster Marikalle.

http://sites.google.com/site/kaarniemensundbergit

http://www.facebook.com/kaarniemensundbergit

AJANKOHTAISTA

Marja Salomaa kerää edelleen sukutietoja seuran sähköiseen järjestelmään. Hänelle voi jatkuvasti lähettää sähköpostilla päivitystietoja.

Perinteiseen tapaan sukuseura lahjoittaa keväisin Karhulan lukiolle stipendin ylioppilaskirjoitusten parhaan historian vastauksen kirjoittajalle. Tänä

vuonna stipendin sai ylioppilas Eero Ahola. 

HALUAISITKO ANTAA MEILLE PALAUTETTA?

Kuulisimme mielellämme mielipiteitäsi esim. tästä jäsenkirjeestä! Onko ilmestymistahti (kerran vuodessa) sopiva, saatko siitä riittävästi tietoa, mitä toivoisit jäsenkirjeessä vielä olevan tai onko jotain liikaa? Entä haluaisitko vielä antaa palautetta viime vuoden sukujuhlista tai sukuseurasta tai sen toiminnasta yleensä? Niin ruusut kuin risut asiallisessa muodossa ovat tervetulleita! Ota yhteys esim. jäsenkirjevastaavaan Elina Jaanuun.

JUURET KYMENLAAKSOSSA

Sundbergien sukuseura on jatkanut verkostoitumista muiden kymenlaaksolaisten sukuseurojen kanssa. 25.10.2014 Sommelossa järjestettiin Juuret Kymenlaaksossa -tapahtuma, johon osallistuivat Ilona Kuokkanen ja Varpu Teikari. He toivat seuraamme esille mm. kirjoja ja muita tuotteita esittelemällä ja myymällä. 

Seuraava Juuret Kymenlaaksossa -tapahtuma järjestetään la 3.10.2015 Haminassa (varuskuntakerho, Kadettikoulunkatu 3). Tapahtuma on kaikille avoin tilaisuus! Päivän tarkoituksena on tuoda esille niin kymenlaaksolaisia sukuseuroja kuin sukututkimusta ylipäätään. Alkusysäyksen tapahtuma sai havainnosta, että samat suvut esiintyvät useissa eri kymenlaaksolaisissa sukuseuroissa. Tuloksena kehitettiin tapahtuma, jossa kymenlaaksolaiset sukuseurat esittäytyvät eri tavoin ja myyvät sukuseuratuotteitaan. Lisäksi on esitelmiä mm. sukututkimuksesta. Sundbergeista on mukana tapahtuman järjestelyjä hoitavassa työvaliokunnassa

Marika Taina.

JÄSENMAKSU

Tämän kirjeen liitteenä on jäsenmaksulasku vuodelle 2015. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa / aikuinen jäsen (yli 18 v.). Kirjoita viestikenttään, kenen jäsenmaksusta on kyse.

Seuran jäsenrekisteriä hoitaa jäsenvastaavamme Tuula Salmivaara-Pesonen. Vuosittain jäsenkirjeitä palautuu muuttuneiden osoitetietojen vuoksi. Varmistathan, että osoitetietosi ovat ajan tasalla ilmoittamalla muutoksista jäsenvastaavalle! Yritämme huolehtia aikaisempaa paremmin jäsenluettelomme ajan tasalla pysymisestä. Siitä syystä kesän 2014 sukukokouksesta alkaen suoritamme jäsenluettelon erityistarkastuksen kolmen vuoden välein, ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneille esitetään vielä pyyntö maksaa hoitamattomat jäsenmaksut. Jos se ei tuota tulosta, heidät poistetaan jäsenluettelosta. Maksamattomat jäsenmaksut voi maksaa myös kolmen vuoden välein järjestettävässä sukujuhlassa

paikan päällä.

MYYTÄVIÄ SUKUSEURAN TUOTTEITA

Mietitkö lahjaa valmistuvalle, vuosia täyttävälle, avioituvalle tai muuten vain tuliaisiksi? Aikaa kestävä ja aina käytännöllinen lahja on kirja, ja sundbergilaisen ojennettavaksi sopii erityisen hyvin jokin sukuseuramme tai sukumme jäsenen julkaisuista! Valinnanvaraa riittää, katso tarkemmin tämän kirjeen kohdasta ”Myytäviä sukuseuran tuotteita”. Tämän vuoden ERIKOISTARJOUS: kun ostat kaksi sukukirjaa, yhteishinta on vain 40 euroa ja kaupan päälle saat kaksi täydennysvihkoa! Tarjous on voimassa seuraavaan jäsenkirjeeseen saakka – näin ehdit tilata kirjan myös joululahjaksi, tai lahjaksi ensi vuoden ylioppilaille ja muille valmistuville!

Sundberg-suvun jäsenillä on todellakin kirjallista taitoa ja kiinnostusta. Katso vaikka seuraavan sivun julkaisuluetteloa! Sukuseura tiedottaa mielellään niin jäsenkirjeessä kuin nettisivuillaan suvun jäsenten tekemistä tai sukuun liittyvistä julkaisuista. Useimpia niistä voi tilata postitse suoraan tekijältä. Sukujuhlien aikana tällaisia julkaisuja voi myös tulla myymään paikan päälle. Meille voi ja kannattaa esim. hallituksen jäsenten kautta antaa vinkkiä näistä teoksista, niiden kirjoittajista ja siitä, mistä ja miten teoksia voi hankkia.

Sukuseurallamme on myynnissä joukko tuotteita, joita voi ostaa postitse rahastonhoitaja Marja Salmelalta. Ostaja maksaa postikulut. Tuotteita saa myös sukujuhlien yhteydessä, seuraava juhla järjestetään kesällä 2017.

Sukukirjat

• Salomaa Marja (toim.): Kaarniemen Sundberg -suku 300 vuotta (Gummerus, 2005) 30 e/kpl tai 40 e/2 kpl

Täydennetty ja päivitetty painos Armas Salusvuoren vuonna 1992 julkaistusta sukukirjasta. Kirjassa on kaksi kokonaan uutta sukuhaaraa,

haastatteluja, uusia kuvia sekä sukuun liittyviä tarinoita kansalaissodan ja kieltolain ajoilta.

• Kirjan täydennysvihko 5 e Julkaistiin elokuussa 2011 sukujuhlilla.

• Salomaa Marja (toim.): Muistelmia viime sotiemme ajoilta 10 e

Muut tuotteet (kuvia seuran nettisivuilla)

• Sukuseuran vaakuna -pinssi 2 e

• Sukuseuran vaakuna -kankainen hihamerkki 4 e

• Sukupuu-juliste

    65 x 70 cm, mattapaperi 15 e

    65 x 70 cm, mattalaminointi 20 e

    100 x 77 cm, mattalaminointi 25 e

• Isännänviiri 55 e

• Pöytäviiri 27 e

• T-paita, valkoinen, vasemmalla rinnassa sukuseuran vaakuna

M, L, XL, XXL 15 e

116 cm, 128 cm, 140 cm, S 10 e

Muita sukuun liittyviä julkaisuja

Näitä voi tilata suoraan tekijöiltä ja/tai ostaa sukujuhlien 2017 yhteydessä (mahdollisesti myös Juuret Kymenlaaksossa -tapahtumassa):

• Kuokkanen Ilona, taulu 2114 (toim.): Irma ja Toivo. Sodan kirjeet 1939–1944

(Tammerprint, 2013). 25 e (sukuseuralle 20 %) +postikulut.Tilaukset: ilona.kuokkanen@pp.inet.fi.

• Salmivaara Paavo, taulu 2191: Tsaarin sivari (aDigi Oy 2013). Hinta 20 e, josta puolet sukuseuralle. Tilaukset: salmivaara.pesonen@suomi24.fi.

• Jaanu-Schröder Marjatta, taulu 23: Naisena Jaavalla – suomalaisen diakonissan tarina (Amanda-kustannus) Tilaukset: Amanda-kustannus puh. 0400 530 575 tai posti@amanda-kustannus.fi

• Ismudjito Suprapto, 22E: Kipu ja kauneus (Amanda-kustannus)

• Watson Limor, taulu 24D: Isäni maa (Amanda-kustannus)

• Mikkola Kari: Kyminsuu – uittokylä. 17,50 e. Saatavilla Suomalaisesta kirjakaupasta.

• Mikkola Kari: Pikku-Pyötinen – suruttomien saari. Tilaukset tekijältä puh. 040 726 3450 tai kamikkola@uef.fi.

• Viipurin onnen valkohiutaleita -cd-single, esittäjä Sanna-Mari Titov, laulun sanoittaja ja cd:n tuottaja Helena Mähönen, taulu 1029A, sävellys ja sovitus Masi Luoma. Tilaukset: Helena Mähönen puh. 050 491 3459 tai marjahelena.mahonen@gmail.com.

- - -