PYÖRÄREISSU Kunikaantiellä heinäkuun puolivälissä
Päätimme tänä vuonna lähteä pyöräilemään vanhalle kuninkaantielle, suunnaksi muotoutui yhteisellä päätöksellä Helsingistä itään. Ryhmän koostumus oli sama kuin viime vuonna.
Lopullinen reitti ei sitten alkuosaltaan juurikaan kuninkaantietä seurannut, mutta loppuosa enemmänkin. Pääasia meille kuitenkin ovat hienot maisemat ja rauhalliset, inhimillisen mittaiset etapit.
Lisää valokuvia löytyy täältä.
HELSINKI - SÖDERKULLA
Maanantainaamuna 15.7. lähdimme Tampereelta junalla liikkeelle, oli vähän tekemistä saada kaikki kolme pyörää mahtumaan VR:n hienoon, tekniseen pyörätelineeseen, mutta onnistui se lopulta. Ja perillä sitten sama toiseen suuntaan...
Ulos Helsingistä matkasimme reitillä Siltasaari - Hanasaari - Mustikkamaa - Herttoniemi, välillä Googlen karttapalvelu oli hiukan hukassa - tai ainakin me olimme - mutta ensimmäiseen etappiin Söderkullaan löysimme hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. Ennen majapaikkaa oli 170-tien varressa leipomokahvio N'avetta, idyllinen paikka jossa hoitelimme sokeritasapainoa kuntoon.
Majapaikkamme oli Villa Sibbe, joka aikoinaan oli nobelistimme A.I.Virtasen koetilan päärakennus. Hyvin siistit, mukavat huoneet. Kokoushuone, johon pääsimme kurkkaamaan, oli aivan upean näköinen, Nobel-sali -nimensä arvoinen.
Etapin pituus oli vajaat 40 kilometriä, mukava matka viileähkönä päivänä.
PORVOO
Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme kohden Porvoota, edelleen kulkien varsinaisen Kuninkaantien eteläpuolella. Poikkesimme maisemareitille, joka vei meidät Haikon kartanolle, jossa tutkailimme hotellin hienoa aulaa ja rantaa. Siellä näimme risteilylaiva m/s J.L.Runebergin lähtevän laiturista Porvoota kohden.
Porvoossa viivyimme pari yötä ilmeisesti vanhaan hoitolaitokseen tai vanhainkotiin tehdyssä hotellissa nimeltään EasyStay. Huoneemme oli tilava, omalla kylpyhuoneella varustettu ja yhteistilassa oleva keittiö oli hyvin varustettu ja tilava. Ei viiden tähden tasoa, mutta ei toisaalta viiden tähden hintainenkaan. Ja lähellä keskustaa, vanhan aseman ohi oli vain reilun kilometrin matka vanha sillalle. Pyöräilimme vielä iltapäivällä vanhan kaupungin puolelle ja murkinoimme Hanna-Maria ravintolassa, maistuvaista ruokaa.
Etappimme oli pituudeltaan samaa luokkaa kuin edellinen, päivä oli pilvisempi ja ainoa sadekuuro sattui onneksi kun olimme tauolla bussikatoksen vieressä.
Keskiviikkona lähdimme jalkaisin liikkeelle, kiipesimme kirkon ohi katsomaan pirunportaita, kallioon luontaisesti muodostunutta porrasmaista rakennetta. Siitä laskeuduimme katsomaan 1400-luvulta peräisin olevaa tuomiokirkkoa, se on kesäaikaan auki yleisölle.
Kävimme myös Porvoon museossa, eli Holmin talossa ja vanhassa raatihuoneessa, jotka ovat Raatihuoneen torin laidalla. Näyttelyissä on esillä Porvoon historiaa, vanhaa elämäntapaa ja mm. Albert Edelfeltin ja Ville Vallgrenin tuotantoa. Edelfelt vietti useita kesiä Porvoon seudulla ja monissa hänen maalauksissaan on taustalla Haikon ja vanhan Porvoon näkymiä. Täällä ja Haikossa olikin sijoitettu taulujen maaluspaikoille kylttejä, joissa oli kyseisen taulun kuva, joten oli helppo verrata taustaa maalaukseen.
Siirryimme kaupungin uudelle puolelle ja pistäydyimme J.L.Runebergin kotimuseossa. Kyseessä on Suomen vanhin kotimuseo, joka museoitiin kaikkine kalusteineen, joten miljöö on autenttista. Osallistuimme opastetulle kiertokäynnille.
Viereisessä korttelissa on J.L.:n pojan, Walter Runebergin veistoskokoelma, joka on lahjoitettu Porvoon kaupungille.
Porvoonjoen toisella puolella on Näsin mäki ja Näsin kartano, sen vieressä on Näsin kivi niminen haljennut siirtolohkare, jonka päälle on tehty näköalatasanne. Sieltä on hyvä näkymä joen yli vanhaan kaupunkiin - tai olisi, jos joku viitsisi käydä kaatamassa puut edestä!
LOVIISA
Torstaina oli vuorossa matkan pisin etappi, hiukan yli 40 kilometrin rutistus Loviisaan. Näiltä osin reitti seuraa aika hyvin vanhaa Kuninkaantietä, google ohjaa meitä aina mahdollisuuksien mukaan pieniä sivuteitä.
Ilolassa pysähdymme Postimäellä, tämä vanha mäkitupalaisalue on kesäisin auki, joten pääsemme tutustumaan rakennuksiin. Hieno kappale vanhaa historiaa.
Matkan varrella on myös Koskenkylän vanha silta ja sen vieressä ruukin alue, siellä pidämme taukoa ja katselemme näin kuivana kautena varsin vaiusti virtaavaan Forsbynjokeen. Google johdattelee meitä välillä mukavia pikkuteitä pitkin, mutta ajoittain joudumme ajelemaan kapeapientareisen 170-tien reunaa.
Loviisassa asumuksemme kahdeksi yöksi on Air B&B:n kautta vuokrattu Villa Hanna, talo jonka vanhimman osan arvellaan olevan 1700-luvulta peräisin. Se on LWT kohde ollut usean vuotena, muistin siinä joskus käyneeni aiemmilla Loviisan reissuilla. Tyylikäs ja hyvällä maulla remontoitu ja sisutettu kämppä aivan ydinkeskustassa.
Meillä on nyt kunnon keittiö käytössä, joten käymme ostoksilla ja teemme maistuvaista kotiruokaa. Käymme myös vilkaisemassa Kappelinpuistoa, Vanhaa viinatornia sekä Ungernin linnoitusta.
Perjantai valkeni harmaana, joten laitoimme vettäpitävää päälle kun lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin. Koukkasimme kirkon kautta Myllyharjulle, tämä harjanne oli aikoinaan puuton ja sillä oli kymmenkunta tuulimyllyä, joista nykyään vain yksi on jäljellä. Harjun eteläpäässä on Kukkukiven näkötorni, upeaa käsityötä oleva takorautainen rakennelma, josta on hieno näköala Loviisanlahdelle - ja ydinvoimalakin sieltä kaukaa pilkistää.
Hiivumme rantaa pitkin Laivasillalle, Merenkulkumuseon jälkeen päätämme veneillä Svartholman linnoitussaarelle, tuuli on varsin navakka ja myötätuulessa pääsemme vauhdikkaasti perille. Kyseessä on yksi niistä lukuisista linnoituksista, jotka englantilaiset räjäyttivät Krimin sodan aikana. Kiehtova pieni saari, jossa on ravintola ja kesän aikana useita erilaisia tapahtumia.
RUOTSINPYHTÄÄ eli STRÖMFORS
Lauantai valkeni aurinkoisena luvaten kuumaa pyöräilyä, onneksi etappi Strömforsiin oli vain parikymmentä kilometriä. Google johdatteli meitä loppumatkan Haukkakallion, Hevossuon ja Kukuljärven kautta pieniä metsäteitä pitkin.
Asumuksenamme oli Villa Vallaton, 1800-luvulla rakennettu entinen pappila joka oli välillä toiminut myös kunnanvirastona. Nuoripari rakentelee siitä pikkuhiljaa majoituspaikkaa, palvelut ovat vielä hiukan kesken, mutta hintakin oli kohdallaan. Mukava paikka ja tulevaisuudessa toivottavasti vielä mukavampi.
Strömforsin merkittävin - tai siis ainoa - nähtävyys on Strömforsin ruukki, jossa on säilynyt ehyenä ja toimintakuntoisena lähes koko ruukkimiljöö, joka kesäisin tarjoaa puoteja, käsitöitä, ravintoloita ja näytöksiä lukuisille turisteille. Tutustuimme mm. taontanäytökseen, jossa vanha vesikäyttöinen naulavasara oli aktiivikäytössä, sekä taidesepät ry:n 40-vuotisjuhlanäyttelyyn. Kauniina ja tyyntyvänä iltana sai lahden yli kauniita kuvia ruukin rakennuksista ja kävimme myös uimassa ylävirralla.
Tuija saapui illalla Tampereelta peräkärryn kanssa ja Into mukanaan.
Aamulla pakkasimme pyörät kärryn kyytiin ja kävimme vielä kertaalleen kiertämässä ruukin alueen.
Reissu oli tarkoituksella suunniteltu rauhallisesti soljuvaksi, jälleen pääasia oli nähtävyyksien ja maisemien katselu. Kelit olivat jälleen pääosin suosiollisia, alkuviikosta oli viileämpää ja mukava pyöräillä, viikonloppuna sitten, kun pyöräilyä oli vähemmän jäljellä, alkoi helle kolkutella.
Paikat olivat minulle pääosin tuttuja, mutta jokaisella paikkakunnalla tuli nähtyä jotain uutta ja aiemmin olemme olleet syksymmällä liikkeellä, joten kaikki paikat eivät ole silloin olleet avoinna.