Tänä kesänä emme muiden velvollisuuksien vuoksi ehtineet tehdä yhteistä lomamatkaa, joten siirsimme reissun syksymmälle, syyskuun loppuun.
Matka suuntautui itäsuomeen, Savonlinnan tuntumaan Enonkosken Iltaniemeen, jossa vietimme viikon kauniilla paikalla kalliolle rakennetussa mukavassa mökissä. Mökki itse oli nykyaikaiseksi remontoitu ja rannassa oli aivan upouusi sauna.
Valokuvia matkalta löytyy täältä.
Google opasti meidät lauantaina perille Varkauden kautta pieniä hiekkateitä pitkin, mutta koska saapumiselle ei ollut asetettu mitään kellonaikaa - avain oli mökin ovessa - saimme ajella rauhassa ja olimmekin perillä hyvissä ajoin ennen hämärän laskeutumista.
Uuden saunan koestimme heti illalla, nopeasti lämpeni ja erinomaiset löylyt antoi. Vedet täytyi itse kurkotella ämpärillä laiturilta - joutui syvään kyykkäämään, koska vesi oli todella matalalla - mutta saunan nurkalla näkyi mustan muoviputken pää, joten ehkä jo ensi kesänä vuokralaiset saavat veden sähköisesti saunalle asti.
Iltasella katselin retkipaikasta löytyisikö lähistöltä jotain mielenkiintoista ulkoilukohdetta, ja muutaman kilometrin päästä löytyikin Ihamaniemen luontopolku, jonka varrella meitä sitten sunnuntaina odotti yllätys - tai kaksikin - nimittäin kaksi mukurakuusta. Näiden kahden viikon aikana olen löytänyt yhden ihmisen, joka tunnusti nähneensä tuollaisen, kukaan muu ei ollut edes kuullutkaan sellaisista. Jos tilaisuus tulee, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
Luontolenkin jälkeen ajelimme Enonkoskelle, matkalla ylitimme Hanhivirran lossilla. Enonkoski on tyypillinen pieni paikkakunta, joka elää kesällä. Menneenä kesänä siellä oli ollut hiekanveiston EM-kisat ja veistokset olivat vielä paikallaan yllättävän hyvin säilyneinä - isommalla paikkakunnalla vandaalit olisivat ne todennäköisesti jo rikkoneet.
Enonkoskella löytyy myös kuvauksellinen vanha kivisilta, jonka alapuolella porrastetun kosken varrella on aikoinaan sijainnut sahalaitos.
Keikuin kuvaamassa vesiväylää sammaleisilla patorakenteilla, onneksi ei jalka lipsunut, kylpy olisi ollut kylmää. Ilma oli hyytävän kylmä ja tuulinen, yöllä oli ollut pakkasen puolella ja päivälläkään ei ollut muutamaa astetta enempää. Pipo, pitkät kalsari ja kaulaliina olivat tarpeen.
Maanantaina lähdimme sitten tutustumaan Savonlinnaan. Ensin kävimme museokeskus Riihisaaressa, ehdimme ennen kuin se meni kuun lopulla remonttiin. Siellä oli mielenkiintoinen valokuvanäyttely sekä perusnäyttely Saimaan historiasta ja luonnosta. Museoon kuului myös laiturissa olevat kaksi höyrylaivaa, Salama ja Mikko.
Riihisaaresta oli hyvä näkymä Olavinlinnaan, jonne lähdimme seuraavaksi taivaltamaan. Ajoitus osui nappiin, koska opastettu kierros oli juuri lähdössä, linnan torneihinhan ei pääse tutustumaan muuten kuin opastetusti. Kiipeämistä siinä olikin, todella kapeita kierrerappusia, askelkorkeus vähän mitenkuten, kaikki vähän erikorkuisia.
Edellisen kerran täällä ollessamme emme päässeet tutustumaan linnaan kuin ulkoapäin, koska oopperajuhlat olivat täydessä vauhdissa. Nytkin iso linnanpiha oli suljettu, koska juhlien katsomorakenteita purettiin. Mutta hienoa oli päästä näkemään hämärät portaikot, tornien laajat holvikatot ja Saimaan maisemat tornien ikkunoista.
Näin syksyllä linnakeikka on mukavaa kun muita kulkijoita ei ole ruuhkaksi asti.
Linnareissun jälkeen katselimme vanhan Savonlinnan rakennuksia Akselinkadun ja Linnankadun välillä. Alue on pieni, mutta talot kauniita. Satamassa oli seuraavaa kesää odottamassa risteilyaluksia: S/S Paul Wahl, S/S Punkaharju, S/S Savonlinna, S/S Puijo.
Tiistaina suuntasimme Punkaharjun harjumaisemiin ja kävelimme harjureitin Kaarnalahdesta Kruunupuistoon ja Valkialammen rantaa pitkin takaisin.
Monia Suomen kulttuurin suurmiehiä - mainittavimpana Topelius - ihastuttanut maisema on kaunis pilvisenäkin päivänä
Harjuretken jälkeen ajelimme Kuikonniemeen, jossa on lyhyen Salpa-polun varrella ennallistettuja taisteluhautoja, jotka kuuluivat Salpalinjaan. Niitä ei - onneksi - koskaan tarvittu, niistä tarkemmin kertoo Jenna Anette blogissaan.
Lustossa, eli Suomen metsämuseossa poikkesimme kahvilla ja postikorttiostoksilla. Luston vanhan aseman takaa löytyi Äkkijyrkän peltilehmä 'Porin vasikka' ja asemalta lähtee radan suuntainen hieno lehmuskuja.
Poikkesimme vielä Laukansaaren puulajipuistossa, tosin emme jaksaneet koko viiden kilometrin reittiä kiertää vaan tyydyimme lyhyempään kävelyyn.
Keskiviikkona vietimme mökkipäivän, kävelimme metsäteitä mökin läheisyydessä. Tuija keräsi muutamia sieniä, joita saimme lounaskastikkeen sekaan paistettuina. Soutelimme myös mökkijärvellä, kirjoittelimme kortteja, söimme hyvin, joimme hyvää viiniä ja saunoimme kunnolla.
Torstaina oli taas Savonlinnan vuoro. Teimme iskun kirpputorille ja Saimaan antikvariaattiin, jonka jälkeen kävimme Kasinosaarella Casinon kylpylässä. Hyvin pieni ja vaatimaton kylpylä, mutta mukava oli kelliä lämpöisissä vesissä ja rentouttaa hartioita hieromasuihkuissa. Iltapäivällä söimme hyvin ravintola Majakassa sataman reunalla.
Perjantaiksi katsoimme ulkoilukohteeksi Koloveden kansallispuiston Nahkiaissalon luontopolun, tuo vajaan neljän kilometrin reitti kulkee hyvin kivikkoisessa ja juurisessa maastossa vaihtelevassa maastossa.
Pari kaunista kalliorantaa tarjoaa hienot näkymät Koloveden kaakkoisiin vesiin.
Lomaviikkomme alkupuolella oli kevyitä yöpakkasia ja ruska alkoikin hiipiä lehtipuihin viikon aikana: aluksi pihlajat ja vaahterat, loppuviikosta joukkoon liittyivät haavat ja koivutkin. Kelit suosivat meitä, sillä joistain pilvisistä päivistä huolimatta sadetta emme saaneet yhtenäkään päivänä - eräänä yönä tosin ripotteli - ja jokaisena päivänä näimme auringon.
Kotimatkalla lauantaina ajoimme vielä Joensuussa tervehtimässä Piiparisen pariskuntaa - ja tietenkin Manua. Teimme mukavan kävelylenkin Utran saaressa ja näimme täydessä lastissa olevan tukkiproomun ajavan keskustan kanavasta.
