Ryönähiihdot

Etu-Ikolaan saatiin oma kansakoulu v. 1950. Koulu toimi ns. supistettuna kansakouluna. Koulun saaminen oli kylän yhteistyön voimannäyte. Veikko Hytönen oli puuhannut jo monena talvena kotipihalleen kyläläisille hiihtokilpailut. Hänen päiväkirjamerkinnöistään voimme lukea esim. 1940-luvulta:"Järjestin KAIKKI MUKAAN hiihdot." Koulun ensimmäisenä toimintavuotena Veikko Hytönen järjesti marianpäiväksi koululle hiihtokilpailut. Hänen lapsuuden kotikylällä Vesannon Vesijärvellä oli Ryönä- nimisen talon hiihtoa harrastava isäntä myös järjestänyt aina kyläläisille hiihdot, omilla säännöillään. Veikko sovelsi niitä Ryönän hiihtoja nyt Etu-Ikolan kansakoululla pidettäviin ensimmäisiin yleisiin hiihtokilpailuihin: - palkinnot kerättiin kyläläisiltä, mitä kullakin oli kotona ylimääräistä, pääasiassa ruokatarvikkeita. Maatalouden muut tuotteet olivat myös haluttuja palkinnoita kuten kasa pahnoja tai muutama kilo heiniä. Risuluudat, pussi villoja, lapsille pikkuleipä, pullapoika, palkintopöytä muodostui houkuttelevaksi.

-kilpailusarjoja melkein joka ikäryhmälle, näin pääsi useimmat sarjansa kärkipäähän - kilpailujen vanhin ja myös nuorin osanottaja huomioitiin erikseen omalla palkinnolla Kyläläiset osallistuivat innokkaasti hiihtoon. Suksia lainailtiin, korjailtiin välillä ratkenneita nahkamäystimiä. Naiset hiihtivät villatakkisillaan, hame päällä ja huivi päässä. Korkan mummo Anna Huuhtonen oli alkuvuosina vakituinen osallistuja, samoin Naukjärven rannalta Vilanterin Verneri. Yleensä sukset olivat ainakin vanhemmilla osallistujilla omatekoisia. Kun kaikki olivat hiihtäneet, lähdettiin kotiin karjanhoitotöille ja muille iltapäivän askareille. Illalla tultiin koululle uudestaan palkintojenjakotilaisuuteen. Iltatilaisuudssa oli myös jotain muuta ohjelmaa, laulua,runoa leikkiä, joskus näytelmä. Koulun opettajat pitivät kylän nuorille nuorisokerhoa. Nuorisokerho ottikin heti alkuvuosina vastuulleen hiihtojen järjestämisen. Ryönähiihdot vakiintuivat jokakeväiseksi marianpäivähiidoksi. Lyhyemmät kilpaladut muodostuivat koulun ympäristöön koululaisten käyttäminä talven kuluessa. Pitempi, noin viiden kilometrin latu tehtiin aina porukalla. Veikko Hytönen lähti suunnistamaan umpihankeen miettimäänsä lenkkiä ja joukko kyläläisiä lähti perään. 1960-luvun alussa kylän uusi koulurakennus valmistui Liiterinmäkeen. Ryönähiihtojen keskuspaikaksi tuli uusi koulu ympäristöineen. Uuden koulun opettaja Niilo Kukkasen vetämä koulun nuorisokerho toimi edelleen päävastuussa Ryönähiihdoista. Kymmenisen vuotta myöhemmin Etu-Ikolan Pienviljeliäyhdistys otti osan järjestelyistä ja muutaman vuoden kuluttua koko vastuun hiihdoista. Latujen tekemiseen on tullut vuosien myötä mukaan kunnan liikuntatoimi tehden koneellisesti latu-urat koulun oppilaille ja samalla on Ryönähiihdoille tullut ladut. Palkinnot ovat muuttuneet moneen kertaan vuosikymmenien aikana.Sitkeästi on pysynyt tapa kerätä palkinnoita yksityisiltä ja yrityksiltä. Keräysalueeksi on tullut oman kylän lisäksi naapurikylät jopa Joutsaan asti. Keräysalue on laajentunut kauempaa tulleiden kilpahiihtajien mukaan. Käyttötavaran rinnalle palkintojen kerääjille alkoi tulla rahalahjoituksia lippaisiin. Se mahdollisti kärkisijoille palkintolusikat. Palkintolusikat ovat muuttuneet vuosien kuluessa mitaleiksi. Lusikoiden ja mitalien ostamisen tukemiseksi hiihtojen yhteyteen on tullut myös arpajaiset. Lahjoitetut palkinnot ovat monesti olleet lahjoittajan mukaan persoonallisia. Esim. Niemisen Jouko lahjoitti monena vuotena yhden työpäivänsä palkinnoksi.Palkinnon saaja sai määrätä ajankohdan. Kerran sen sai kilpailujen jo vanhin hiihtäjä Veikko Hytönen. Hänellä oli heti selvä käyttötarve, kun paksu suojalumi oli raskaana painona hänen talonsa katolla, eikä hän enää itse pystynyt luomaan sitä alas. Vielä viimeisissä Etu-Ikolassa pidetyissä Ryönähiihdoissa oli Joutsasta tullut ryhmä keski-ikäisiä naisia hiihtämään, koska näistä hiihdoista saattoi saada palkinnoksi ternimaitoa. Hiihtojen osanottajamäärä paisui joka vuosi 1980-luvun loppuvuosina ja uuden vuosikymmenen alkupuolella. Parhaimmillaan oli yli sata hiihtäjää ja yleisöä samanverran. Kahvila toimi kylän naisten toimesta ja pihan laidalla paloi nuotio, jossa sai paistaa makkaraa ja samalla lämmitellä, jos sattui kylmä sää. Koulun toiminta lakkautettiin vuonna 2001, koulurakennus myytiin yksityiseen käyttöön. Latujen tekeminen jäi kylän hiihdonharrastajille. Pienviljeliäyhdistyksen johtokunta katsoi parhaaksi ehdottaa Ryönähiihtojen käytännön toteutusta urheiluseura Pyrylle kirkonkylään vuoden 2002 alussa. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja urheiluseura otti mielellään perinteikkäät, suositut hiihdot järjestettäväksi.

4.3 2002/ Sinikka