Historiaa

Etu-Ikolan historiaa

Kirjoittanut Sinikka Hytönen

Maakirjan mukaan Leivonmäen ensimmäinen asukas Heikki Mikonpoika on v.1544 asettunut asumaan Etu-Ikolaan paikalle, joka sai myöhemmin nimen Penttilä, sittemmin Tallimäki. Tommolan tilalle on asettunut ensimmäinen isäntä vain vähän myöhemmin, Niilo Pekanpoika v. 1570.

Kylässä on ollut virallista asutusta yli neljäsataa vuotta. 1900-luvun alkuun oli 4-5 talollista, heidän torppareitaan ja muutamia itsellisiä mökkiläisiä.

Kun torpparit itsenäistyivät, kylän valtaosaksi muodostuivat pikkutilalliset eli pienviljelijät. Maanviljelyn kehittämiseen ja yleisen tiedon ja valistuksen saamiseen oli kylällä voimakas tarve. Kylälle perustettiin 1920-luvulla pienviljelijäyhdistys, joka liittyi valtakunnalliseen maanviljelysneuvonnan verkkoon. Yhdistyksen kautta saatiin muutakin yleistä tietoa ja valistusta..

Etu-Ikolan nuorista miehistä viisi tuotiin sankarivainajina sotarintamalta viime sodissa. Nestori Tanttu kaatui talvisodassa ja jatkosodassa kaatuivat Kauko Herranen, Viljo Hellqvist sekä Väisäsen veljekset Eino ja Toivo.

1940-luvulla Karjalan siirtoväen asuttaminen muokkasi maatiloja ja uusia pikkutiloja raivattiin. Kylälle muutti useita uusia perheitä. Toiset viipyivät vain muutaman vuoden, toiset raivasivat itselleen pellot ja rakensivat kodin. 1940-50 -luvuilla kylän yhteishenki oli voimakasta. Paljon tehtiin talkootyötä, vaikeuksissa olevia autettiin yhteisvoimin.

Sotien jälkeen Leivonmäen koulupiirijakoa järjestettiin uudelleen nopeasti lisääntyneen lapsimäärän vuoksi. Silloin syntyi muun muassa Etu-Ikolan koulupiiri. Kivisuon lakkautetulta turvetyömaalta siirrettiin parakki, ”Rantapaviljonki”, ja pystytettiin Mäkiahon talousrakennusten läheisyyteen koulurakennukseksi. Kylän koulu aloitti toiminnan syksyllä v.1949. Ensimmäinen opettaja oli Dolores Urpiala. Opettajat vaihtuivat koulun toiminta-aikana monta kertaa. Opettajista Elsa Kupiainen ja Sirkka Häkkinen jäivät pysyvästi Leivonmäen eri kouluille elämäntyötään suorittamaan. Vuonna 1961 valmistui uusi koulurakennus Liiterimäkeen. Koulun opettajiksi valittiin Ritva Männikkö ja Niilo Kukkanen. Pian heistä tuli aviopari ja koulu ja kyläkunta sai vuosikymmenien ajaksi työstään innostuneen opettajapariskunnan. Lapsimäärän vähentyessä Etu-Ikolan koulupiiri yhdistettiin Havumäen koulupiiriin v.1967. Havumäen koulurakennukseksi tuli Liiterimäessä oleva koulu. Havumäenkin koulupiirin lakkauttamisen aika tuli vuonna 2001. Etu-Ikolassa oleva koulurakennus myytiin yksityiseen käyttöön.

Etu-Ikolaan tuli ensimmäinen kauppa vuonna 1939. Silloin jaalalainen kulkukauppias Hugo Eskelinen asettui asumaan Päivärinteen tilalle ja avasi sekatavarakaupan. Hän piti kauppaa vain muutaman vuoden. 1940 –50 -luvulla Päivärinnettä isännöi Karjalasta tullut perhe. 1960-luvun alussa Kerttu Kukkanen perusti Päivärinteeseen kaupan. Kaupan pihassa hän piti kesäiltaisin kioskia. Kioskin tienoille kerääntyi nuorisoa naapurikylistäkin. Kerttu Kukkasen muutettua kylältä, kauppaa piti Elna Hytönen vuoden verran ja sen jälkeen Taimi Heinäaho oli kauppiaana noin viisi vuotta. Hänen muutettuaan kauppiaaksi Havumäkeen Etu-Ikolan kaupalle ei enää löytynyt jatkajaa.

Kesäkioskia piti 1950-luvulla Vekara-aseman tienristeyksessä Raili ja Uuno Laitinen ja heidän jälkeen vielä Seija ja Heikki Lahtinen muutaman kesäkauden. 1970-luvulla kesäkioski oli Lasun tienhaarassa Tantun perheen hoidossa.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä perinteiset maanviljelystilat lypsykarjoineen elivät kylällä voimakasta kehityksen kautta, maatalouden koneellistuminen kevensi työtaakkaa ja taloudellinen tulos nousi. Ajan hengen mukaisesti hankittiin myös yhteisiä maatalouskoneita.

Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä Etu-Ikolan maatilat olivat liian pieniä perinteiseen viljelyyn. Piti lopettaa viljely kannattamattomana tai suuntautua erityistuotantoon. Nuoresta sukupolvesta monet lähtivät hakemaan leipäpuuta kylän ulkopuolelta.

Etu-Ikolan kylällä elävät muistitietona kulkeneet aarretarinat. Vanhin ja arvokkain on Liiterimäen aarre. Aarteen kerrotaan olevan joskus 1800-luvun puolivälissä ryöstetyn markkinamiehen Huiskan Matin kupari- ja hopearahat. Kerrotaan, että aarteen kätköpaikka sijoittuu Riuttalammen rantaan, Liiterimäen käärmelouhikkoon tai Ketunlinnan aholle, jossa käärmelauma vielä tänäkin päivänä vielä sisukkaasti vartioi paria kukkulaa ja varsinaista Ketunlinnaa. Aarteen löytämistä vaikeuttaa Akanharjun vuorella asuva valkoliinainen haltija.

Tommolan ja Sauvalan välisen pellon kivirauniossa kerrotaan olevan aarre ja kolmas aarre ovat kupariseen viinapannuun säilötyt rahat Naukjärvessä.

(Lähteet: Leivonmäen kirja, Janne Vilkuna (toim.), Saarijärvi 1981; Leivonmäkiset mukana sodissa, Matti Liukkonen (toim.), Hankasalmi 1998.)

28.10 –02/Sinikka