Baraw Sugbo yleisesti

Baraw Sugbo on järjestelmä, joka on keskittynyt aseettomaan puolustautumiseen puukkoa vastaan. (filippiiniläiset kamppailulaijt / FMA, eskrima, arnis, kali)

Filippiiniläisenä kamppailutyylinä Baraw Sugbo on harjoittelijamäärältään pieni ja melko epäkaupallinen. Tekniikkavalikoimaltaan Baraw Sugbo suppeahko, eikä se sisällä kovinkaan näyttäviä veitsipuolustustekniikoita. Lukuisten näyttävien tekniikoiden sijaan Baraw Sugbo perustuu melko realistiseen veitsikamppailuasetelmaan, joka ottaa huomioon sen, ettei puolustautuja välttämättä saa riisuttua hyökkääjää aseista ensimmäisillä torjuntayrityksillä. (Ceniza 2014.)

Baraw Sugbo-harjoittelulle ominaisessa ns. palakaw-harjoitusmuodossa, hyökkääjä pyrkii vastatekniikoilla pitämään veitsen itsellään samalla jatkaen hyökkäystään (Nepangue & Machachor 2007, 223). Vuorovaikutteisella palakaw-harjoitusmuodolla pyritään kehittämään puolustautujan jalkojen ja käsien koordinaatiota, sijoittumista ja torjuntoja - eikä vain yksittäisiä puolustustekniikoita.

Baraw Sugbo -järjestelmä sisältää myös nyrkiniskut, kyynärpäälyönnit, tallonnat, kamppaukset, pyyhkäisyt, alasviennit sekä joitakin painitekniikoita teräaseella varustautunutta vastaan, joskin perusharjoittelussa painotetaan napakkaa, mutta samalla virtaavaa vastatekniikasta vastatekniikkaan harjoittelua ("counter to counter flow").

Baraw Sugbon harjoittelu on perinteisesti ollut vapaamuotoista; vyöarvoja tai yhtenäisiä harjoitusasusteita ei ole käytetty. Harjoitusvälineinä käytetään tyypillisesti tylsytettyjä metallisia harjoituspuukkoja. (Ceniza 2014.)

Baraw Sugbon historia

Baraw Sugbon historia juontaa Labangon Fencing Clubin perustajaan, maineikkaaseen Lorenzo Saavedraan (myös: "Tatay Insong") (1852-1944). Saavedraa pidetään kantaisänä useille nykyisille eskrima-tyyleille, kuten Doce Pares ja Balintawak. "Tatay Insong" ei tiettävästi opettanut kaikkia taitojaan yksittäiselle henkilölle tai ryhmälle, vaan jakoi oppejaan eri laajuudessa eri ihmisille. Perimätiedon mukaan Lorenzo Saaveedra sai vaikutteita veitsipuolustustaitoonsa vankila-aikanaan tuntemattomaksi jääneeltä ranskalaiselta."Tatay Insongin" veitsipuolustukseen liittyvä taitoa, Baraw Sugboa hän opetti järjestelmänä eskrima-oppilaidensa sijaan yksinomaisesti Simeon "Simo" Saavedralle. Simolta taito puolestaan periytyi Lucresio "Okit" Ceniza Albanolle (k. 1995). Albano puolestaan välitti järjestelmän veljenpojalleen Gregorio Cenizalle (myös: "Noy Oyong") (1925-2007). (Nepangue & Machachor 2007, 221.) Tallennetta Gregorio Cenizan harjoittelusta vanhoilla päivillään voit katsoa yllä olevasta youtube-videosta.

Tällä hetkellä perinnettä jatkavia Gregorio "Noy Oyong" Cenizan suoria oppilaita ovat hänen poikansa Eduardo "Boy" Ceniza sekä Eduardon serkku Cronnie Cabatingan, joka harjoitteli nuoruudessaan myös Lucresio "Okit" Ceniza Albanon kanssa (Nepangue & Machachor 2007, 222).

Järjestelmän nykyinen kutsumanimi Baraw Sugbo on uudehko. Aiemmin järjestelmää kutsuttiin nimellä Arnes Diablo (~paholaisen/pahan aikeen vangitseminen), mutta edesmenneen harjoittelijan Aproniano "Rene" Atuel Capangpanganin (1953-2000) (myös yllä olevalla videolla) ehdotuksesta järjestelmää alettiin 90-luvulla kutsua Baraw Sugboksi (Cebuanon kielellä baraw: astalo/puukko, Sugbo: Cebun saari) (Nepangue & Machachor 2007, 222). Cronnie Cabatinganin sekä Eduardo Cenizan mukaan Gregorio "Noy Oyong" Ceniza ei järjestelmän nimestä juuri piitannut, vaan puhui lähinnä puukolla (kutsilyo) harjoittelemisesta (toun ta ug kutsilyo) tai Combat Judo -tekniikoista (Filippiineillä toisen maailmansodan jälkeen omaksuttu termi aseettomille puolustustekniikoille vrt. American Combat Judo) (Ceniza 2014).

Baraw Sugbon harjoittelijoita Filippiinien lisäksi on muutamassa Aasian ja Euroopan maassa sekä Yhdysvalloissa. Filippiinien ulkopuolella aktiivisinta toiminta lienee tällä hetkellä Suomen ohella Espanjassa. (Ceniza 2014.)

Baraw Sugbo Suomessa

Baraw Sugbon -tyylisuunnan veitsipuolustusharjoittelu aloitettiin Helsingissä keväällä 2014 Backstabbers-harjoitusryhmässä Eduardo Cenizalta, Cronnie Cabatinganilta ja Bobby Dela Rosalta saaduin opein. Lajin perinteen mukaisesti harjoittelu pyritään pitämään melko vapaamuotoisena. Backstabbersin toiminta on harjoitustilayhteistyön johdosta organisoitu taloushallinnollisesti Fudoshin ry:n alaisuuteen.

Filippiiniläisistä kamppailulajeista yleisesti

Filippiiniläisillä kamppailulajeilla (FMA - Filipino Martial Arts) tarkoitetaan laajaa valikoimaa erilaisia Filippiineillä syntyneitä kamppailujärjestelmiä ja -tyylejä. Joillakin näistä järjestelmistä on keskenään yhtenäisiä kamppailuperiaatteita, strategioita, tekniikoita ja historiaa - tämä korostuu erityisesti sikäläisissä keppitaistelujärjestelmissä. Toisaalta esimerkiksi potkuistaan tunnettu Sikaran on muodostunut periaatteiltaan hyvin omintakeiseksi järjestelmäksi. Nykypäivänä enää harvat perinteiset filippiiniläiset kamppailulajit ovat pysyneet "puhtaina" alkuperäiselle muodolleen ja pitäytyneet esihispaanisessa ilmeessään. Yleisempää sen sijaan on järjestelmien jatkuva kehittäminen ja laajentaminen.

Filippiiniläiset kamppailulajit ilmentyvät hyvin monilla tavoilla. Toiset ovat hyvin systemaattisia toisten ollessa lähinnä kokoelma satunnaisia tekniikoita. Osa lajeista on kokonaisvaltaisempia toisten ollessa erikoistuneempia. Vastoin yleistä mielikuvaa kaikki FMA ei ole käytännöllistä ja taistelullista, vaan myös filippiiniläisten kamppailulajien sateenvarjon alle mahtuu lajeja, jotka voidaan kategorisoida lähinnä tansseiksi tai peleiksi.

Nykyään filippiiniläisten kamppailulajien synonyyminä monesti pidetään eskrimaa, joka puolestaan mielletään keppitaistelumenetelmäksi. Useat eskrima-tyylit kuitenkin kattavat myös aseettoman kamppailun.

Monissa FMA-järjestelmissä on selvät yhteydet muihin kamppailulajitraditioihin. Erityisesti japanilaisilla taidoilla kuten karate, jujutsu, judo, aikido ja kendo on huomattava vaikutus nykymuotoisiin FMA-järjestelmiin. Eskrido on esimerkki modernista lähestymistavasta, jossa eskriman periaatteet on yhdistetty judoon ja aikidoon. Monet eskrima-koulukuntien käyttämät nivellukot on omaksuttu japanilaisista/okinawalaisista lajeista, mutta myös länsimaisella nyrkkeilyllä on selvät vaikutteet moderniin eskrimaan. Useiden eskrima-tyylien alla harjoitelluista aseettomista tekniikoista käytetään termiä Combat Judo. Combat Judo nimitys lienee peräisin Filippiineille sijoitetuilta Yhdysvaltalaisilta sotilailta, vaikkakaan yhtymäpintaa Jigorō Kanōn judoon ei juuri ole (vrt. Bernard J. Cosneckin American Combat Judo). Muita nimityksiä Filippiineillä harjoitetuista aseettomista taidoista ovat mm. pangamot, buno ja dumog, jotka tapauskohtaisesti saattavat viitata perinteisiin filippiiniläisiin kamppailutraditioihin tai moderneihin hybridi-tulkintoihin.


Eskrima, arnis ja kali

On yleinen väärinymmärrys, että arnis on peräisin Luzonilta, eskrima Visayasilta ja kali Mindanaolta. Sama väärinymmärrys koskee nimien sisältöeroja, jonka mukaan arnis ja eskrima korostaa keppejä ja kali lähinnä teräaseita. Arnis-termiä käytetään enemmän Pohjois-Filippineillä ja eskrima-nimeä Visayasilla. Merkittävää sisältöeroa ei nimillä kuitenkaan ole, vaikkakin kali-nimelle on muodostunut omanlainen myyttinsä. Monissa tapauksissa nykyään kali-nimeä käyttävät koulukunnat ovat johdannaisia tai periytyvät tyyleistä, joita on sukupolvien ajan kutsuttu nimillä eskrima tai arnis. Eri nimien käyttöä voitaneenkin pitää lähinnä markkinointitapana kuin viittauksena kyseisten tyylien alkuperäisiin juuriin. Sama periaate pätee myös filippiiniläisten aseettomien taitojen nimeämistapaan.


Baraw Sugbo

Historiallisesta näkökulmasta on helppo todeta, että nykypäivän eskrima ei ole samaa kuin ennen muinoin. Näkökulmasta riippuen nykyistä eskrimaa voidaan pitää häpeällisesti vesittyneenä tai huomattavan kehittyneenä, useassa tapauksessa ns. hybridi-tyylinä. (Nepangue & Machachor 2007, 220.)

Edelleen näkökulmasta riippuen Baraw Sugboa voidaan pitää sen periaatteiden, strategioiden ja historiansa perusteella eskrima-johdannaisena tai veitsipuolustukseen erikoistuneena eskrima-muotona (Nepangue & Machachor 2007, 223). Aiemmin Baraw Sugbon kaltaiset suppeahkot taidot olivat hallitsevia, joskin kokoelmakoulukuntien nykymaailmassa Baraw Sugbo saattaa näyttäytyä enemmänkin erikoisuutena.


FMA:n opetus, arvoasteikot ja tittelit

Perinteinen eskriman opetus on vuosien kestoista henkilökohtaista ns. one-on-one -opetusta läheisessä oppilas-opettaja vuorovaikutuksessa. Perinteisesti eskrimadori on osoittanut taitonsa aitouden ja uskottavuuden eskrima-osaamisellaan, eikä niinkään perimyslinjalla kuten useissa muissa aasialaisissa kamppailutaidoissa. Muun muassa markkinointisyistä nykyään myös joissakin eskrimakoulukunnissa on pyritty omaksumaan kurinalainen ja hierarkkinen kiinalais/japanilaisvaikutteinen järjestelmä. Monet kivenkovat eskrimadorit kuitenkin edelleen pitäytyvät vanhoissa perinteissä. Monet edelleen kieltäytyvät muuttamasta opetustapaansa seminaarimuotoiseksi, eivätkä he opeta heille tuntemattomia harjoittelijoita.

Nykyään monet eskrima-koulukunnat myöntävät harjoittelijoilleen erilaisia arvoja ja todistuksia. Osaltaan tämä johtuu harjoittelijan motivoimisesta ja osaltaan helposta varainkeruumenetelmästä. Arvojen myöntämisestä huolimatta tulee edelleen muistaa, että erityisesti Filippiineillä on paljon taitavia harjoittelijoita, joilla ei ole todistuksia, arvoja tai laajaa oppilaskatrasta.

FMA-lajeissa käytetyt arvonimet eivät ole säädeltyjä. Esimerkiksi Grand Master -titteliin ei liity täytettäviä vaatimuksia, eikä sen käyttöä voi myöskään estää. Vähemmän kaupallisissa tyyleissä perinteisesti käytettyjä kunnianosoitusta kuvaavia sanoja ovat kuitenkin edelleen manoy (~vanhempi), mang (~vanhempi), manong (~vanhempi), ingko (~huomattavasti vanhempi), tatay (~isä) ja tatang (~isoisä).


Lähteet

Ceniza, Eduardo. 2014. Haastattelu.

History of Kutsilyo Cebu. 2009. Philippine Kutsilyo Cebu Federation, Inc. [URL: https://sites.google.com/view/kutsilyocebu]

Nepangue, Ned, R. & Machachor Celestino, C. 2007. Cebuano Eskrima - Beyond the Myth. Xlibris. ISBN: 978-1-4257-4621-6

Villamala, Venson. 2014. Haastattelu.