Kirja-arvosteluja

Hämärän valtakunta (kirjoittanut Leigh Bardugo) on vuonna 2016 julkaistu, alkuperäiskielellä Crooked Kindom, ja suomennettu 2023. Kirja on nuorille aikuisille suunnattua YA-fantasiaa, ja se on toinen osa Grishaversumin paluu-sarjaa. Leigh Bardugo on kaiken kaikkiaan kirjoittanut seitsemän kirjaa ja neljä novellia jotka sijoittuvat kaikki Grishaversumiin. Niiden lisäksi Bardugo on kirjoittanut myös Axen Stren -sarjan ja sarjakuvaromaanin Wonder woman: Warbringer.

Kirja kertoo kuusikosta, jota kukaan ei kaipaa. Kaz, Inej, Jasper, Nina, Matthias ja Wylan ovat murtautuneet maailman vartioiduimpaan rakennukseen, Jääpalatsiin, jotta he voivat suorittaa tehtävän, josta Kerchin kauppiasneuvosto on luvannut 30 miljoonaa krugea. Yksi heistä joutuu pulaan ja muiden on pelastettava hänet ja sen jälkeen saatava heille kuuluvat rahat. Selviävätkö kaikki kuitenkin hengissä takaisin kukin omaan kotiinsa?

Pidin siitä, miten juonen käänteet pitivät otteessaan koko kirjan ajan ja lukiessa unohti todella lukevansa kirjaa. Kirja on kirjoitettu koukuttavasti ja se on ihanteellinen lukijalle, sillä siinä on yllättäviä juonenkäänteitä, grishoja, rikollisliigojen pomoja, kuninkaita, kauppiaita ja varkaita. Teoksessa on aina vain yllättävä juoni, kaunis ajatus siitä, että myös he, joita kukaan ei kaipaa, voivat selvitä tässä karussa maailmassa, ja osuvat hahmot ja hahmojen taustatarinat.

Kirjan henkilöt ovat kaikki erilaisia. Ensimmäinen heistä on jääkylmä ja älykäs psykopaatti (joka ei olekaan täysin kylmä sisältä), toinen on 14-vuotiaana orjalaivaan joutunut tyttö, joka kasvaa arpineen itsevarmaksi naiseksi, kolmas uhkapeliriippuvainen tarkka-ampuja, neljäs voimiaan tutkiskeleva sydämenpysäyttäjä grisha, viides lapsesta asti koulutettu sotilas, josta tuli maanpetturi ja kuudes surkean isän kasvattama älykkö, joka oppii arvostamaan itseään. Yhdessä nämä kuusi muodostavat tiimin, jota koko Ketterdam etsii - ja muutama muu valtio siihen päälle.

Uskon, että se että kirja toimii monelle niin hyvin, liittyy siihen, että siinä käsitellään uhkapeliriippuvuutta, huumeita, orjakauppaa, maailman kamalimpia vanhempia ja kuolemaa. Silti kirjassa on rakkautta, ystävyyttä, parempia vanhempia, ystäväporukan hauskanpitoa ja lisää rakkautta. Se yhdistää monen muun kirjan tavoin surua, tuskaa, kipua, traumoja ja iloa, ystävyyttä, elämää ja rakkautta. En muuttaisi siitä mitään. Tarina meni juuri niin, kuin sen oli tarkoituskin. Tarina rikkoi sydämen mutta korjasi sirpaleet takaisin paikalleen. Muuten en osaa kirjaa paremmin kuvailla.

Kirja on upea seikkailu, joka vie helposti mukanaan. Suosittelen kirjaa kaikille, varoituksena vain hieman raskaat aiheet ja kuolema. Kannattaa myös lukea edeltävät neljä kirjaa, sillä muuten kirja on todella hämmentävä.

oppilas, 8. luokka

Andy Weirin scifiromaani Yksin Marsissa (2015), kertoo Mark Watney nimisestä astronautista joka on yksin jumissa marssissa. Andy Weir on tietokone-ohjelmoitsija ja “avaruusnörtti” ja hän on työskennellyt tietokoneiden kanssa, 15-vuotiaasta asti.

Kirjan juoni on aika yksinkertainen, mies on jumissa marsissa ja hänen täytyy käyttää kaikkia ihmisten lähettämiä resursseja ja laitteita jotta hän voisi selviytyä seuraavaa mars lentoa varten ja pysyä hengissä. 

Kirjan realismi ja laskettavat ja muistettavat asiat ovat hyvää sisältöä kirjalle. Mutta joskus on vaikea pysyä kärryillä, kun aletaan puhua moduuleista mitkä mainittiin 50 sivua aikaisemmin. Toisaalta perunoitten kalorien laskeminen ja resurssien tarkkaileminen tuo kirjaan aidon tunnelman selviytymis tilanteesta, missä joka ikinen pisara vettä on tärkeä selviytymiseen. 

Kirjan päähenkilö Mark Watney, ei kuitenkaan ole ainut hahmo mitä kirjassa esiintyy. Välillä kirjassa siirrytään pois Mark Watneyn kirjoittamista lokimerkinnöistä, minkä kautta tapahtumien kulkua marsissa seurataan. Kirjassa on kappaleita mitkä on omistettu tarinan kerronnalle avaruus asemalle Yhdysvalloissa maapallolla, missä kerrotaan siitä miten NASA insinöörit ja muut työntekijät tarkkailevat Mark Watneyn liikkeitä, ja yrittävät saada häneen yhteyttä ja pelastaa hänet. Kirjan päähenkilöstä sanottavaa sen verran että, eristyksessä oleminen ja koska kirja ei ole suunnattu perheidenm pienimmille, päähenkilö voi käyttää joskus paljon rajumpaa kieltä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2035, kun yhdysvaltain avaruus ohjelma lähettää kolmatta miehitettyä lentoa (Ares 3:sta) marsia kohti. Suunnitelmat ei onnistu kun Mark jää yksin marsiin (<-- Lol haha tosi hassu sanaleikki😭😭💀) kun pelastaa muun miehistön.

Hänen täytyy selvitä yli vuoden ajan yksin marsissa odottamassa Ares 4 lentoa.

Kirjan tapahtuma paikkana toimii planeetta mikä on punainen, ja siellä on paljon hiekkaa ja säteilyä. Planeetan nimi tulee viljeliöiden suojeliasta ja roomalaisesta sodan jumalasta ja nimi on Mars.

Mielipiteeni ja kokemukseni kirjasta on todella positiivinen, ja suosittelen kaikkia ihmisiä lukemaan tämän. Se saattaa kyllä sopia paremmin jollekin tietylle kohdeyleisölle esim ihmisille ketkä ovat kiinnostuneita avaruudesta, mutta omasta mielestäni kirja sopii kaikille.

Vili, 8.lk

Kirjan nimi on Viallinen(2018) ja sen on kirjoittanut Cecelia Ahern. Kirjan aihe on Celestine nimisen tytön elämä viallisena. Kirjan genre on nuorten kirjallisuus.

Kirja kertoo tytöstä nimeltään Celestine, joka elää maailmassa, jossa voi saada polttomerkin* johonkin osaa kehoa esim. huonoista päätöksistä tai valehtelemisesta. Jos saa mihin tahansa kohtaan kehoa polttomerkin, on viallinen. Vialliset eivät ole rikollisia, mutta monet vialliset varmasti toivoisivat olevansa rikollisia, sillä rikollisen tuomio kestää vain osan elämästä, mutta viallinen joutuu kärsimään seurauksistaan loppu elämän ajan. 

Celestine saa viallista auttamisesta poikkeuksellisesti kuusi polttomerkkiä: ohimoon, rintaan, jalkapohjaan, käteen, kieleen ja (poikkeuksellisesti) selkärankaan. Tämä merkki onkin poikkeuksellinen, koska kukaan muu kuin Crevan(Celestinen poikaystävän Artin isä sekä korkea-arvoisin henkilö Killassa**),itse Celestine, Carrick(viereisessä sellissä ollut poika) ja kuusi muuta ihmistä, jotka olivat salissa. Myös erikoista tässä kuudennessa polttomerkissä on se, että Crevan itse on tehnyt sen laittomalla tavalla eli ilman puudutusta. Celestine tajuaa jonkun ajan päästä, että kuudes polttomerkki on laiton, joten hän aikoo käräyttää Crevanin teostaan, mutta Crevan on ehtinyt jo eliminoimaan suurimman osan todisteista. Jos Celestine kerkeää löytää Carrickin ennen Crevania, Carrick ja Celestine voivat yhdessä yrittää kaataa Crevanin vallasta.

Kirja oli mielestäni oikein kiinnostava ja yllytti lukemaan toisenkin osan(Täydellinen) kirjasarjasta. Erityisesti minua kiinnosti kuulla lisää siitä, miten Celestinen ja Carrickin suhde päättyy ja, miten he aikovat syöstä Crevanin vallasta. Hyviä puolia kirjassa oli se, että se eteni tasaisesti jokaisessa asiassa. Huonoja puolia sen sijaan olivat sanavalinnat ja muu kielenkäyttö.(esimerkkejä kirjasta)

Päähenkilö Celestine oli hyvä puoli tässä kirjassa, myös Art ja Celestinen perheenjäsenet olivat hyvin kuvailtu. Juoni oli minusta oikein kiinnostava ja siinä ei ole mitään huomauttamista. Kirjan miljöö oli myös hyvin kuvailtu ja sitä oli hyvin käytetty kirjan osissa. 

Mielestäni kirja oli hyvä ja suosittelen sitä henkilöille, jotka pitävät mielenkiintoisista nuorten kirjoista. 

*V:n muotoinen poltinrauta, joka polttaa arven ihoon

**Kilta on yhdistys, joka valvoo viallisia ja kansalaisia.

Kirsi, 8. lk

Kirjan nimi on “Sori vaan, se on totuus” (julkaisuvuosi 2015), ja sen on kirjoittanut Katariina Romppainen. Kirjan aihe lyhyesti on millaista on olla köyhä nuori ja kuinka se voi tuoda omat haasteensa koulussa, kotona ja kavereiden kanssa. Kirja on pääosin nuorille suunnattu nuortenromaani. Katariina Romppainen on kirjoittanut useita lasten, nuorten ja aikuisten romaaneja, jotka tempaavat nopeasti mukaansa.

Kirjassa päähenkilönä on seitsemäsluokkalainen Senja, joka asuu äitinsä kanssa häpeällisessä ja muiden halveksumassa Kotilaaksossa. Senja on valehtelee kavereilleen kodistaan ja varallisuudestaan. Hän ei halua, että muut hylkäävät tai kiusaavat  häntä sen takia, että hän on köyhästä perheestä. Senja ei myöskään ole kuullut isästään mitään, joten hän haluaa alkaa ottaa selvää, kuka hänen isänsä on. 

Senjan äiti saa tilaisuuden lähteä Norjaan töihin, joten  Senja menee asumaan isovanhemmilleen kaikkien rakastamaan  Hunajakylään. Vihdoin Senja pystyy todistamaan kavereilleen, että hän on varakkaasta perheestä. Senja saa myös yhteydet isäänsä,jonka seurauksena pääsee tutustumaan häneen. Lopulta Senja kuulee totuudet asioista ja kaikki ei ole niin, kuin hän luulee.

Kirja mielestäni on helppolukuinen ja selkeä. Juonenkäänteet tuovat sopivasti pientä jännitystä ja kiinnostusta lukijalle. Kirja on minusta hyvä, sillä se voisi hyvin perustua jonkun omaan elämään.

Kirjan huonoja puolia mielestäni on, kuinka siinä on välillä tylsiä kohtia, sillä pieniin  kohtiin takerrutaan liikaa. Kirja myös loppui mielestäni huonoon kohtaan, sillä olisin toivonut lisää tietoa joistakin asioista.

Kirjassa mielestäni on monipuolisesti erilaisia hahmoja, joka tuo kirjaan mielenkiintoisuutta. Senjan isä on normaalista isästä poikkeava, sillä hänen arki koostuu videopeleistä ja pitsasta. Senjan kaverit mielestäni ovat vähän ylimielisiä ja itsevarmoja, kun taas  Senjan on hieman epävarman ja ujon oloinen. Kirjassa esiintyy myös Senjan serkku Oili, joka on huoleton ja rempseä maalaistyttö.

Kokonaisuutena kirja oli kevyttä ja mukavaa luettavaa. Se sai minut ajattelemaan kuinka hyvin elämäni tällä hetkellä on ja kuinka nopeasti asiat voivat muuttua elämässä. Suosittelisin tätä kirjaa noin. 10-14 vuotiaille, enimmäkseen ehkä tytöille, mutta miksei myös pojille.

Nelma, 8. lk