Viime vuodet ovat tönineet mielentilaamme ketjukolarin lailla ja levottomuus on tarttuvaa. Heti kun koronatoimet väistyivät, rinnalle kiilasi alkukantaisin huolenaihe. Läheinen sodankäynti muistuttaa, kuinka ihmiskunta yhä seisoo lähtöruudussa. “Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room.3:23). Eikä kirkkautta saavuteta tutkinnoilla, sillä esimerkiksi Saksa oli maailman korkeimmin koulutettuja maita aloittaessaan toisen maailmansodan.
Vallitsevien puheenaiheidenkin keskellä voin vastata otsikon kysymykseen levollisin mielin. Jumala, johon turvaan ja johon johdan tätä koulua turvaamaan, on samalla hallintapaikalla tämän sodan alettua tai koronan alettua kuin oli vaikkapa Punaista merta jakaessaan tai Jeesusta herättäessään. Ihmisen arjen uudelleenkirjoittavat tapahtumat eivät ala Jumalan selän takana. Niiden keskellä ei ole yksin, Raamatussa Jumala kertoo yli 20 kertaa “minä olen sinun kanssasi / teidän kanssanne”.
Olemme esimerkiksi päivänavauksissa tuoneet omien arkisten asioiden lisäksi näitä isoja huolia rukouksiimme. Eräs oppilas sanoi: "minusta rukoukset on hyviä ja aitoja kun niitä ei ole hiottu ja ne tulee suoraan sydämestä." Viimeaikojen mullistukset rohkaisevat kääntämään kasvot Jumalaa kohti ja juurtumaan Jeesukseen, joka ei horju: "juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa” (Kol.2:7).
Kouluarki sujuu hyvin ja katson luottavasti myös tulevaan. Henkilökunta tahtoo osoittaa välittämistä oppilaille ja olla paikalla myös kuuntelevana korvana. Meneillään olevan vuoden olemme nostaneet katsetta itsestämme Nigerialaista kummikoulua kohti. Eräs oppilas sanoi kauniisti: “Meidän koulu on ollu ihana ja haluaa auttaa Dogon koulua joka on ihanaa. Ja siitä huomaa että tämä koulu huolehtii muistakin eikä vain itsestään."
Tästä koululehdestä voit lukea meidän kuulumisistamme tarkemmin. Toivon, että sinulle kuuluu hyvää.
Aleksi Rinne, rehtori