Nuori Jalmari Finne
“Ikä ei määrää vanhenemistamme, vaan se ,
millä tavalla suhtaudumme meitä ympäröiviin ilmiöihin.”
1874 Aadolf Jalmari Finne syntyy kuukautta etuajassa monilapsiseen perheeseen.
Isä on suomalaisuusaatetta kannattava kauppias ja aktiivinen uusien asioiden kokeilija. Hän kuuluu myös kirjaston johtokuntaan.
Äiti, jolla on kirjallisia harrastuksia, tukee miehensä ja lastensa luovuutta. Hän antaa mm.perheen lasten leikkiä teatteria kotona.
Pienikasvuinen ja hento Jalmari oppii varhain lukemaan ja hänellä on vilkas mielikuvitus.
Pojasta tulee innokas kirjaston käyttäjä koko elämänsä ajaksi.
Jalmari otetaan Kirkonkylän kouluun alaikäisenä, koska oppilaita tarvitaan valtionavun saamiseksi.
Koulun kuusijuhlassa näytellessään hän kokee ensimmäisen taiteilijakokemuksensa.
"Tuona hetkenä, jona kuusen juurella esitimme kohtauksen taisin herätä taiteilijaksi. Muistan näet aivan elävästi, miten kiihotuin sanojen vaikutuksesta niin, että minulla ei ollut enää mitään sanottavaa." (Ihmeellinen seikkailu s.5)
Yhdeksänvuotiaana hän lainaa mm. Hamletin sekä muuta vaativampaa kirjallisuutta.
Jalmarin ollessa 11-vuotias isä joutuu lopettamaan kauppiaana Kangasalla.
Perhe muuttaa Helsinkiin 1885.
Takaisin synnyinseudulleen Jalmari Finne palaa seuraavan kerran vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
“Oli etsittävä uusia aloja ja ansaintamahdollisuuksia. Myytiin, mitä vielä oli jäljellä ja jätettiin vain tarpeellisemmat esineet. Sitten lähdettiin tuntematonta tulevaisuutta kohden Helsinkiin.”
Jalmari pääsee Helsingin alkeiskouluun, koulun nimi vaihtuu 1887 Normaalilyseoksi.
Poikakoulussa hän on kiltti oppilas.
Koulutoverien kautta hän tutustuu Helsingin seurapiiriperheisiin.
Lahjat vieraiden kielten osaamisessa alkavat näkyä koulutyössä.
Kirjaston käyttö jatkuu tiiviinä.
Jalmari ihastuu Aleksis Kiven “Nummisuutarit” -näytelmään niin, että kopioi kirjastosta lainaamansa kirjan omin käsin vihkoonsa.
Lasten teatterileikit jatkuvat kotona. Jalmari ottaa leikeissä usein ohjaajan roolin ja keksii omia näytelmiä.
Isosisko Olga pääsee näyttelijäksi Suomalaiseen Teatteriin.
Finnen perhe saa säännöllisesti vapaalippuja teatterinäytöksiin.
Jalmari Finne opettelee itsekseen soittamaan pianoa luoden oman soittotekniikan. (Ei halua pianotunneille, koska oikea peukalo on liian lyhyt.)
Ylemmillä luokilla monipuolinen toiminta koulun konventissa (oppilaskunnassa) mahdollistaa julkaisut koulun lehdissä ja esiintymiset eri tilaisuuksissa.
Ottaa yksityisesti lausuntatunteja näyttelijätär Kaarola Avellanilta, joka on myös näyttelijäsisko Olgan lausunnanopettaja.
Alkaa suomentaa lausuntaopettajalleen runoja omaksi oppimateriaalikseen.
1893 lyseon seitsemäsluokkalainen Jalmari Finne aloittaa säännöllisen päiväkirjan kirjoittamisen.
- Päiväkirjamerkinnöistä päätellen Jalmari osoittautuu hyvin herkäksi ja yksinäiseksi. “Maailmantuska ” valtaa mielen.
Nuori Jalmari päättää tulla kuuluisaksi ja menestyä.
“Ennen neljättäkymmenettä viidettä ikävuottani olen Suomalaisen teatterin johtajana, olen luonut itselleni nimen kirjailijana ja perustanut uudelleen suomalaisen oopperan.”
Luokkakuva Helsingin Normaalilyseossa (Finne edessä kolmas oik.)
Jalmari Finne näyttelemässä
Jalmari Finne suorittaa ylioppilastutkinnon ja kirjoittautuu 20 vuotiaana Helsingin yliopistoon (Keisarillinen Aleksanteri Yliopisto) opiskelemaan Filosofiseen tiedekuntaan kieliä ja kirjallisuutta.
Aloittaa aktiivisen opiskelijaelämän Hämäläisessä osakunnassa.
Vihkiytyy innokkaaksi suomen kielen puolustajaksi.
Vastustaa venäläisten sortotoimenpiteitä.
Tekee edelleen suomennoksia runoista ja lauluista sekä muista teksteistä.
Kohtaa sattumalta kadulla lausunnanopettajansa, näyttelijä Kaarola Avellanin, joka ehdottaa Finnelle teatterinjohtaja Bergbomin avustajaksi ryhtymistä.
Jalmari Finne jättää yliopisto-opintonsa kesken ja ryhtyy Bergbomin avustajaksi.
“Olin aikonut ensiksi kielten opettajaksi … Sattuma ja Kaarlo Bergbomin tahto määräsivät elämäni kulkemaan toisia raiteita.”
Pääsee 21 -vuotiaana teatterinjohtaja Kaarlo Bergbomin avustajaksi Suomalaiseen teatteriin.
Ura ammattiteatterissa etenee yhä vaativampien tehtävien kautta.
Pääsee tekemään yhteistyötä suomalaisten kulttuurintekijöiden kuten säveltäjien Jean Sibeliuksen, Oskar Merikannon ja Erkki Melartinin kanssa. Finne alkaa tilata heiltä säveltämään musiikkia näytelmätuotantoihin. Monista näistä sävellyksistä tulee klassikoita, kuten Sibeliuksen sävellyksestä "Valse trieste".
Tekee näytelmien suomennostöitä saaden lisäansioita, joilla rahoittaa perhettään.
Pääsee opintomatkoille Eurooppaan tuoden mukanaan uusia vaikutteita ja näytelmiä.
Ohjaa ensimmäiset näytelmänsä ammattiteatterissa.
Jalmari Finne johtaa teatterin kiertuetta Tampereelle, Hämeenlinnaan ja Viipuriin.
1898 Vanhemmat eroavat. Jalmarin ja äidin välit tulevat entistä läheisemmiksi.
Isä katoaa vuosiksi Jalmarin elämästä. Myöhemmin Jalmari huolehtii myös vanhasta isästään.
Jalmari alkaa huolehtia perheen toimeentulosta ja sisarusten koulutuksesta.
1899 Ensimmäinen oma näytelmä “Kaarina Maununtytär”.
1900 Vierailee Pariisin maailmannäyttelyssä.
1903 VT. Johtaja Kansallisteatterissa
Kaarlo Bergbom sairastuu ja Finne aloittaa vt-teatterinjohtajana.
Kaudesta muodostuu menestyksekäs.
Nousee tuolloisen teatterialan huipulle Suomessa.
Erimielisyydet näyttelijöiden kanssa kärjistyvät ja Finne päättää jättää Helsingin.
1904 Kolmeksi vuodeksi Viipurin maaseututeatterin johtajaksi
Viipurilainen kauppias ja taiteentukija Juho Lallukka palkkaa Jalmari Finnen Viipuriin Maaseututeatterin johtajaksi.
Jatkaa kirjallista tuotantoaan.
Finne suomentaa, tuottaa ja ohjaa mm. oopperan “Kaarle kuninkaan metsästys”
1905 Jalmari Finne avustaa suurlakon aikana Viipurissa Venäjän vallankumouksellisia.
Tutustuu ja verkostoituu Viipurin kansainvälisen seurapiirin kanssa.
“Olkoon henkinen luominen kohdistunut mihin taiteen lajiin tahansa,
yhteisiä lakeja nillä on kaikilla, ja ihmeellistä on ajatuksen sitominen taiteeksi.”
Jalmari Finne on noussut teatteriväen tietoisuuteen koko Suomessa.
Alkaa kirjoittaa Erkki Melartinin “Aino”-oopperan librettoa.
1908 Ensimmäinen kausi vapaana kirjailijana alkaa
Finne muuttaa Helsingissä osoitteeseen Mariankatu 28
Ryhtyy laatimaan teatteriarvosteluja ja esittelemään teatterihistoriaa Helsingin Sanomiin ja Valvojaan
Ensimmäiset kirjat ilmestyvät
Ryhtyy alkuvuodesta tutkimaan hämäläisiä sukuja valtionarkistossa.
Intoutuu hämäläisten sukujen tutkijaksi.
Tutkii ensin synnyinseutunsa Kangasalan asutusluettelot.
Laajentaa tutkimuksensa Oriveden ja koko Hämeen asutusluetteloihin.
1909 Alkaa käyttää kirjoituskonetta työssään.
Ensimmäinen tarina Kiljusten Herrasväestä lastenlehti Pääskysessä ilmestyy.
Finnen kirjoitustapa uudistaa tyylillään perinteistä suomalaista lastenkirjallisuutta.
Ensimmäinen romaani “Ylioppilaita” ilmestyy.
1913 Vuodeksi johtamaan Viipurin maaseututeatteria
Viipurilainen Maaseututeatteri kiertää menestyksellisesti eri puolilla Suomea.
Suurliikemies ja tukija Juho Lallukka kuolee.
Finne ystävystyy Juho Lallukan Maria vaimon kanssa.
1914 Takaisin vapaaksi kirjailijaksi
Toimeentulo on hankittava lähes yksinomaan kirjoittamalla.
Leskeksi jäänyt Maria Lallukka takaa Finnen pankkilainoja usean vuoden ajan.
Ensimmäinen kirja Kiljusen Herrasväestä julkaistaan.
“Jos kirjailija tuntee itsensä liian tärkeäksi,
niin hän kyllä parantuu siitä menemällä suureen kirjakauppaan.”
Jalmari Finne aloittaa arkistolöytöjensä esittelyn ja tutkimusaineistoon perustuvien tutkielmien teon.
Akateemiset opintonsa kesken jättänyt kirjailija on päässyt verkostoitumaan useiden ansioituneiden suomalaisten historiantutkijoiden kanssa.
Kevättalvella sukututkimus ja historiallisten lähteiden etsiminen
ovat hänen elämänsä keskeisimmät asiat.
Ensimmäisen kerran käsiala-asiantuntijana oikeusistunnossa.
Grafologiasta tulee yksi lähde lisäansioihin.
1917 Finne palaa synnyinseudulleen Kangasalle yli 30:n vuoden jälkeen.
Kangasalan ensimmäisen kirkon paikka löytyy ja varmistuu Liuksialan kartanon tuulimyllyn kohdalta. Jalmari Finne vierailee seuraavina kesinä Liuksialan kartanossa 10 vuoden ajan. 1920-luvun loppupuolella hänestä tulee Kangasalan Lepokodin vakioasiakas.
1919 Finne palkkaa omin varoin apulaisen tekemään Suomen asutuksen luettelointia.
1920 Jalmari Finne alkaa julkaista arkistotutkimuksiinsa perustuvia
kirjoituksia ja tutkielmia.
1923 Suomen historiallinen seura alkaa tukea Finnen työtä Maria Lallukan testamentin mukaisesti.
Lähtee mukaan armeijan ympärillä käytyyn poliittiseen kamppailuun puolustamaan koulutoveriaan kenraali Wilkamaa.
Finne pitää juhlapuheen Tammelan seurakunnan 500-vuotisjuhlassa.
“Pitkäjärveläiset”-näytelmäteksti ilmestyy. Näytelmä saa kantaesityksensä vasta seitsemän vuoden kuluttua Tampereen työväen teatterissa.
1925 Yli 1500 kutsuvierasta osallistuu Finnen organisoimaan (tuottamaan) Haapamäen sukujuhlaan Luopioisissa. (Katso elokuva)
1926 Äiti Wilhelmiina Finne kuolee.
1927 Jalmari Finne lahjoittaa äitinsä muistoksi Kangasalan seurakunnalle arvokkaan kastemaljan.
1928 Kutsuu koolle laatimansa “Hämeen huone”-hankkeen hallituksen. Kerran viikossa kahdeksan vuoden ajan
1929 Eduskunta (= Suomen valtio) alkaa tukea Finnen organisoimaa tutkimustyötä.
Jalmari Finne kirjoittama näytelmä “Tampere” esitetään kaupungin 150v.-juhlissa. Ohjaajana on teatterinjohtaja Kosti Elo, yhteistyökumppani jo Viipurin Maaseututeatterin ajoilta.
1930 Pitkäjärveläiset -Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterissa.
Pitkäjärveläiset-näytelmä menestyy, se nousee eri teattereiden kestosuosikiksi ja siitä tehdään myöhemmin kotimainen elokuva.
Jalmari Finne kustantaa Kangasalan kirkkomaalle Eero Arosen ajatuksen pohjalta “Niille, jotka ovat unohdetut” -muistokiven.
1932 Hakkapeliittain patsas paljastetaan Tammelassa.
1933 Aleksis Kiven syntyperä-tutkielma aikakauskirja Genoksessa.
1934 Jalmari Finnen 60-vuotisjuhlat Kangasalla.
Suomen asutuksen yleisluettelo valmistuu Hämeen osalta.
Finne käsikirjoittaa ja tuottaa mittavan juhlatilaisuuden Kangasalla.
1937 Jalmari Finne viimeisen kerran Kangasalla.
Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon historia ja Finnen kokoama oppilasmatrikkeli v.1887-1937 valmistuu.
Jalmari Finne saa kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan
Jalmari Finne ja äiti
Jalmari Finne Lepokodissa
Jalmari Finne kuolee 63-vuotiaana 3. 1. 1938.
Hänet siunataan Helsingissä ja haudataan Kangasalle äitinsä viereen.
Osia Finnen laajoista kokoelmista sijoitetaan Valtionarkistoon, Tampereen kaupungin arkistoon sekä Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon.
1939 Jalmari Finne: "IHMEELLINEN SEIKKAILU -Ihmisiä, elämyksiä ja mietteitä" julkaistaan
- Jalmari Finnen muistelmat kokoaa jälkeen jääneistä papereiksi kirjaksi Yrjö Kivimies
1940 Jalmari Finnen säätiö perustetaan
1974 100 vuotta Jalmari Finnen syntymästä
2010 Suomen asutuksen yleisluettelon digitointiprojekti valmistuu
Kansallisarkiston ja Jalmari Finne -säätiön viisivuotinen hanke valmistuu
Digitaalinen yleisluettelo on kymmenien tuhansien sukututkijoiden käytössä
“Historia ei ole pelkästään kuninkaiden ja aatelisten historiaa, vaan kansan enemmistön ovat muodostaneet talonpojat ja maaseudun pieneläjät.”