Sirkku Lehtimäen eläkehaastattelu

Milloin olet aloittanut opettamisen, ja milloin Maijamäessä/lukiossa? Onko opetus muuttunut suuresti tänä aikana? Voisit kertoa nopeasti urastasi yleisesti.

Olen aloittanut täällä opettamisen 1.8.1988. Minulla oli juuri saadut maisterin paperit musiikkikasvatuksesta. Olin siinä vaiheessa jo tehnyt opetustöitä pianonsoiton opettajana ja ihan kouluhommissa. Kun tulin Maijamäkeen, se oli vielä hyvin suuri koulu, koska Suopellon koulua ei ollut vielä perustettu. Luokkia oli silloin vielä K-luokkaan asti. On nykyään outoa miettiä, miten tänne on mahduttu. 2002 tuli todella kiva muutos, kun seiskaluokat saivat toisen viikkotunnin musiikkia lukujärjestykseensä.

Opetuksessa on toki ollut muutoksia. Nykyään esimerkiksi biisinäytteitä on valtavan helposti saatavilla, ja sähköiset työkalut on muuttanut opetusta. Opetussuunnitelma on suurin piirtein saman tyyppinen, mutta suuria muutoksia on tapahtunut siinä, mitä biisejä täällä työstetään. On todella mukavaa, kun koko ajan saa olla korva tarkkana, että minkälaisia biisejä oppilaat haluaisivat soittaa ja mitkä sopisi juuri tänne tehtäviksi. Yritän mahdollisimman paljon kuunnella erilaista musiikkia, jotta tänne tunneillekkin saataisiin vaihtelua.

Mistä saat motivaatiota opetukseen?

Motivaatio on varmaankin jonkin sekoitus rakkaudesta musiikkiin ja opettamiseen. Musiikissa on huikeaa, kun kuulee jotain uutta ja hienoa. Siitä saa valtavaa potkua omaa tekemiseen, ja suurta inspiraatiota omaan musiikkiin. Olen esimerkiksi nyt useamman kerran käynyt blueskitaristi Erja Lyytisen keikalla, ja on ollut aivan huikeaa. Myös afromusiikki on todella lähellä sydäntä, ja rakastan heidän rytmikästä musiikkiaan.

Miten olet kouluttautunut? Oliko ajatus heti opetuksessa, vai oliko tavoitteena esim. artistin ura?

Olen tosiaan kouluttautunut maisteriksi musiikkikasvatuksesta, mutta koulutuspolku on melko mutkikas. Lukion jälkeen opiskelin kirjallisuutta, Suomen kieltä, musiikkitiedettä ja kasvatustiedettä. Samalla opiskelin konservatoriolla pianonsoittoa ihan ammattikin mielessä. Jyväskylässä aloitettiin noihin aikoihin musiikkikasvatuslinja, johon sitten menin opiskelemaan itseni maisteriksi.

Opetus on aina kiehtonut minua, ja ensimmäiset piano-oppilaat on ollut joskus 14-vuotiaana. Kun vaihdoin laulun pääaineeksi, ja sain valtavan hyvän opettajan, oli mietinnässä myös ammattilaulajan ura. Opetus kuitenkin vei voiton, ja olen kyllä ollut tyytyväinen päätökseen. Musiikkikasvatuksen koulutus on kivan laaja, ja musiikkia opiskellaan hyvinkin erilaisilla tavoilla. Pidin myös Jyväskylän linjasta erityisesti, koska se keskittyi paljon myös kevyeen musiikkiin. Kevyt musiikki on kuitenkin se tyyli, mitä koulussa tarvitaan opetettavaksi. Siinäkin on kyllä tapahtunut muutoksia, kun nykyään kevyenkin musiikin historia on jo niin pitkä.

Kertoisitko musiikin roolista elämässäsi opetuksen ulkopuolella?

Toki musiikilla merkittävä rooli on. Kun lähdin musiikkia opiskelemaan, halusin aina mahdollisimman laajan kokemuksen. Olen tehnyt musiikin parissa hommiakin monella tavalla: olen ollut seurakunnassa kanttorina, ollut viihdemuusikkona pianistina sekä laulajana ja monessa bändissäkin tehnyt hommia.

Kuuntelen paljon erilaisia tyylilajeja fiiliksestä riippuen. Lempiartisteihini kevyen musiikin alalta on jotenkin löytänyt paljon s-alkuisia artisteja, ehkä Sirkku-nimestä johtuen. Bruce Springsteen on paljon kuuntelussa, hän vaikuttaa valtavan karismaattiselta ja hyvältä persoonalta. Sting on toinen paljon kuuntelussa oleva, hänen musiikki on kivan vaihtelevaa ja hienostunutta. Myös Santana on itselleni ollut tärkeä. Sitten paljon kaikenlaista jazz ja bluesmusiikkia, nyt varsinkin juuri Erja Lyytistä tullut paljon kuunneltua. Myös ihan rockia tulee kuunneltua, siitä saa niin paljon energiaa. Ihan perus pop-musiikkiakin kyllä kuuntelen, esimerkiksi Anna Eriksson ja Jenni Vartiainen ovat kauniita ääniä Suomen kentällä. Lattarimusiikkia ja muuta etnomusiikkia tulee myös kuunneltua. Paljon kaikenlaista tosiaan kuuntelen, ja yritän olla rajoittamatta itseäni mihinkään tiettyyn.

Mitä jäät kaipaamaan työstäsi?

Erityisesti tulen totta kai kaipaamaan kaikkia ihmisiä. Etäkoulu näytti minulle, etten ole ihminen joka kestää yksin istumista. Erilaisten ihmisten kanssa on tosi kiva olla. Vaikka toki välillä on haasteitakin, niin pidän haasteista. Verrattuna pianonsoiton opettajan hommiin, täällä on kiva kun on niin erilaista porukkaa, ja opetuksen aihepiirit ovat laajemmat. Rakastan huumoria, ja täällä tulee niin paljon hauskoja tapahtumia ja tilannekomiikkaa. Toivon ainakin että osaan myös nauraa itselleni.

Millaisia eläkesuunnitelmia sinulla on? Jatkuuko musiikki harrastuksena ja tuleeko esimerkiksi keikkailu jatkumaan?

Nyt kun eläkkeelle jään, niin musiikkiharrastus varmasti jatkuu. Nyt korona on vienyt keikat pois kalenterista, mutta niitäkin varmaan alkaa jossain kohtaa taas tulemaan. Minulla on kyllä monta muutakin harrastusta, joita nyt tulen jatkamaan. Pidän paljon tanssista, erityisesti zumbasta, sillä siinä on kivaa lattarimusiikkia. Tulen varmasti käymään paljon teatteri- ja musiikkiteatterinäytöksissä. Olen myös harkinnut uuden kielen opiskelua, ehkä ranskaa tai italiaa? Myös taidehistorian opiskelu houkuttaa, kun se on aina jäänyt opiskeluista. Rakastamme mieheni kanssa matkailua, ja tulemme varmasti kiertämään maailmaa katselemassa eri kulttuureihin. Tämän lisäksi mökkeily, koiranhoito ja kokkaileminen ovat ainakin mielekkäitä tekemisiä. En usko että tylsää on tulossa!

Onko sinulla jotain sanottavaa nyt ennen haastattelun loppumista?

Haluaisin sanoa kaikille yhden mottoni, jota usein oppilailleni toistelenkin: harjoitus tekee mestarin. Sanonta ei ole tietenkään minun keksimäni, mutta koen että siinä on paljon järkeä. Koen, että jos jossain haluaa olla hyvä, on sen eteen on oltava valmis tekemään töitä. Pitää löytää oma tapa, jolla harjoittelusta saa mukavaa ja mielekästä, jotta sitä sitten tulee myös tehtyä. Harjoittelun ei todellakaan tarvitse olla tylsää vaan pitää keksiä hauska tapa opiskella, oli kohde sitten uusi kieli tai uusi soitin.