Valokuvaajan ammattiosaaminen on paljolti työpaikkakohtaista. Työpaikan valinta määrää, minkä osa-alueen osaamista tarvitaan.

• • Muotovalokuvaus

  • Mainosvalokuvaus

  • Lehtivalokuvaus

  • Dokumenttivalokuvaus

  • Erikoisalojen valokuvaus

Valokuvaajan ammattitutkinnossa suoritetaan yksi osio valokuvaajan itse valitsemalta ammatin osa-alueelta. Monilta työpaikoilta puuttuu työtehtävien kirjallinen ohjeistus. Toiminta on paljolti paikanpäällä muodostuneiden ammattirutiinien muodostamaan hiljaiseen tietoon perustuvaa. Käytännöt ja jopa ammattisanasto vaihtelee työpaikkakohtaisesti. Valokuvauksen digitalisoituminen on niveltynyt sitä yhä kiinteämmin muihin niin graafiseen kuin uuteenkin mediaan. Tietotekniikka ja digitalisoitumisen on muuttanut voimakkaasti myös valokuvaajan erityisosaamisen vaatimuksia. Uusi tekniikka on jo hyvin dokumentoitu perusosaamisen käsikirjoihin ja oppaisiin mutta erityisosaamisessa hiljainen tieto korostuu. Käytännön työtilanteen hallinta vaatii sekä käsitteellistä teoreettista tietoa, että hiljaista erityiskokemuksen antamaa käytännön tietotaitoa.

Valokuvaajan ammattitutkinnon näytön arvioinnissa korostuu näytön henkilökohtaistaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että mentorin kanssa yhdessä suunnitellaan näyttötilanne kullekin näytön antajalle sellaiseksi, että myös oma erityisosaaminen pystytään osoittamaan luotettavasti. Näytön suunnittelu on siis myös työpaikkakohtaista. Näyttötehtävässä on tärkeää luontevasti kartoittaa koko työprosessi toimeksiannon suunnittelusta lopputuotteen viimeistelyyn.

Tällöin korostuu työprosessin kokonaisuuksien hallinta, jota käsitteellisesti on vaikea dokumentoida. Luotettavaa tietoa ammattitaidosta saamme vain valokuvaajan hiljaisesta tiedosta hänen toimintaansa observoimalla. Tietyn valinnaisen erityisosaamisen arviointi vaatii myös näytön arvioijilta kyseisen erityisosaamisen hallintaa. Opetusalalta näitä erityisosaajia voi olla vaikea löytää. Tällöin korostuu arvioijan ammattitaito ja hiljainen tieto arviointitilanteessa.