Älykäs suunnittelu, Intelligent Design, ID-liike

Älykäs suunnittelu on kreationismin muoto, jossa kreationismi on yritetty pukea tieteelliseen muotoon. Tarkoituksena on ollut saada aate näin ujutettua opetettavaksi Yhdysvaltain kouluissa, joissa perustuslain mukaan uskontoa ei saa opettaa. Doverin kuuluisassa oikeudenkäynnissä älykäs suunnittelu kuitenkin todettiin uskonnoksi, ei tieteeksi.

Älykkään suunnittelun keskeisiä johtohahmoja ovat lakimies Phillip Johnson, kreationistisen Discovery-instituutin (tieteen filosofiasta väitellyt) johtohahmo Stephen C. Meyer, baptistien teologisessa seminaarissa työskentelevä matemaatikko William Dembski ja kiistelty biokemisti Michael Behe.

Phillip Johnson myöntää, ettei Darwinin teoria ole ehkä täysin väärä. Hän kuitenkin väittää, että darwinismi pätee vain rajallisemmassa mittakaavassa kuin yleensä väitetään.

Stephen C. Meyerin mukaan 450 tiedemiestä epäilee Darwinin teoriaa. Määrä on häviävän pieni, kun ajattelee, miten monia kymmeniä tuhansia tiedemiehiä maapallolla on. Lisäksi epäilijöiden joukossa ei ole juurikaan luonnontieteilijöitä, vaan hyvin paljon monien muiden alojen edustajia (matematiikka, historia, lääketiede jne.), joilla ei ole luonnontieteellistä koulutusta.

Palautumaton monimutkaisuus

Michael Behe on keksinyt käsitteen palautumaton monimutkaisuus (redusoimaton monimutkaisuus), jolla hän tarkoittaa sitä, että eliöissä esiintyvät monimutkaiset rakenteet on täytynyt luoda kokonaisina, koska tuollaiset mekanismit eivät toimisi yhdenkin osan puuttuessa. Behen kuuluisin esimerkki tästä on bakteerin siima, jossa on 50 toisiinsa liittyvää osaa, jotka Behen mukaan yksinään olisivat hyödyttömiä. Näin siima ei Behen päätelmän mukaan ole voinut kehittyä evolutiivisesti vaihe vaiheelta.

Biologi, professori Kenneth Miller kuitenkin on osoittanut Behen siimaesimerkin vääräksi. Jos älykäs suunnittelu olisi oikeassa, siiman osien pitäisi olla tarpeettomia ilman kokonaisuutta. Bakteerissa esiintyvä ruisku on rakenteeltaan samanlainen kuin siima, josta on poistettu 40 osaa, siis suurin osa. Silti ruisku on toimiva, joten se on voinut olla välivaihe siiman evoluutiossa.

Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo toteavat Skeptikko-lehdessä 2/2006 (kirjoitus vapaasti siteerattavissa ja levitettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin, jos kirjoittajien nimi ja Skeptikko-lehden numero mainitaan) bakteerin siimasta eli flagellasta näin: "Flagellumista irtoaa huuhaata ID-uskovaiset vähättelevät darvinismia lähinnä molekyylibiologian perusteella: yksittäisissä soluissa on niin monimutkaisia ja hyvin toimivia rakenteita, että ne eivät voi olla tulosta kasautuvasta luonnonvalinnasta. Miten biologien kuvailema vähittäinen paraneminen voisi muka rakentaa esimerkiksi siittiön tai bakteerin siimamaisen liikuntaelimen, flagellumin, joka selvästi tarvitsee kaikki sen osat toimiakseen kunnolla? Vasta valmiiden solujen jälkeen evoluutio ja luonnonvalinta voisivat sitten lähteä liikkeelle. Aluksi on syytä käydä läpi, mikä tällaisissa erityisesti em. Michael ”Darwin’s Black Box” Behen käyttämissä argumenteissa on vikana, ja sitten voidaan katsoa yleisemmin, missä piilee kreationismin outo viehätysvoima. Ensinnäkin, monet biologiset rakenteet ovat alun perin kehittyneet johonkin toiseen tehtävään ja vasta myöhemmin ”omaksuneet” nykyiset roolinsa. Kierteiset proteiinit yksisoluisten siimoissa ovat saattaneet olla olemassa jo kauan ennen kuin niitä käytettiin uimiseen. Monet flagellum-proteiinit ovatkin joidenkin tutkimusten mukaan ensin toimineet soluseinämissä eräänlaisina molekyylipumppuina. Toinen vaihtoehto on lähes yhtä yksinkertainen: jotkin rakenteiden osista ovat liittyneet siihen, koska ne ovat aavistuksen parantaneet tai tehostaneet sen toimintaa. Aluksi osat eivät siis olleet välttämättömiä. Mutta koska seuraavat vaiheet rakenteen evoluutiossa ovat muodostuneet näiden hyödyllisten lisäysten päälle, on niistä tullutkin toiminnan kannalta olennaisia. Biologi Allen Orr on verrannut tätä autojen GPS-paikannusjärjestelmään. Ne eivät ole välttämättömiä auton toiminnan kannalta vaan vain mukavia matkantekoa helpottavia vempaimia. Mutta 50 vuoden päästä automme saattavat hyvin ohjautua GPS-laitteiden avulla. Tällöin ne eivät enää olisi nykyisenkaltaista ”turhaa” ylellisyyttä vaan ehdoton välttämättömyys autoilussa. Se, että biologit eivät vielä kykene tai ole ehtineet pohtia jokaisen siimaeliön jokaisen proteiinikompleksin evoluutiota, ei tee edellä esitetyistä tapahtumista mitenkään epätodennäköisiä. Tyypillinen ID-väite, ”et ole vielä selittänyt tätä etkä tätä piirrettä”, ei olekaan kilpaileva tai vaihtoehtoinen hypoteesi yhtään millekään. Vastaavasti jos katsomme jotakin vilkasta kauppakatua, emme pysty päättelemään, mikä liike nousi siihen ensimmäisenä, mikä toisena jne. Silti kaupankäynnissään liikkeet ovat riippuvaisia toinen toisistaan: vaateliikkeen asiakaskuntaan vaikuttaa vieressä oleva ravintola ja toisinpäin. Evoluution tutkiminen on tavallaan jälkiviisastelua; emme pysty ennustamaan emmekä aina edes seuraamaan sen kulkua."

Sattuma ja elämän kehittymisen todennäköisyys

Matemaatikko William Dembski on laskenut elämän sattumanvaraisen synnyn todennäköisyyden olevan niin pieni, ettei tätä ole käytännössä voinut tapahtua. Biologi Kenneth Millerin mukaan tällainen laskutapa on väärin, koska siinä lasketaan todennäköisyyttä nimenomaan nykyisenkaltaisen eliömaailman (esimerkiksi DNA:n emäsjärjestyksen) synnylle. Evoluutiolla ei kuitenkaan ole tiettyä päämäärää, joten elämä olisi voinut hyvin kehittyä muuhunkin suuntaan. Siten todennäköisyys elämän kehittymiselle on huomattavasti suurempi kuin Dembskin laskelmissa.

Miller vertaa asiaa korttipeliin: Neljä kaverusta pelaa korttia ja käsissä olevat kortit merkitään muistiin. Sitten lasketaan todennäköisyys, millä todennäköisyydellä kaveruksilla on myöhemmin käsissään täsmälleen samat kortit. Todennäköisyys on niin pieni, että samoja korttikäsiä ei tulisi, vaikka kaverukset pelaisivat korttia elämänsä loppuun asti. Silti heillä oli äsken nuo kortit. Pienikin todennäköisyys toteutuu joskus, eikä todennäköisyyttä voi laskea taaksepäin.

Richard Dawkins kertoo kirjassaan havainnollistavan esimerkin sattumanvaraisten mutaatioiden ja valinnan mahdista. Millä todennäköisyydellä sattumanvaraisesti kirjaimia kirjoittava tietokone kirjoittaa Hamletin kolmannen näytöksen toisen kohtauksen virkkeen "Methinks it is like a weasel"? Siinä on 28 lyöntiä. Englantilaisessa aakkostossa on 26 kirjainta. Välilyönnit mukaan laskien todennäköisyys, että kone kirjoittaisi virkkeen oikein, on luokkaa yksi jaettuna 27 potenssiin 28:lla (luku, jossa on 40 nollaa). Yhden yrityksen sekunnissa tuottavalle koneelle ei ehkä riittäisi koko maailmankaikkeuden ikä virkkeen kirjoittamiseksi. Jos kone olisi ohjelmoitu sattumanvaraisesta esimerkkivirkkeen pituisesta kirjainyhdistelmästä lähtien tuottamaan sattumanvaraisia mutaatioita joka sukupolvessa ja valitsemaan lapsi, joka eniten muistuttaa etsittyä virkettä, niin oikea virke syntyisi noin 40 sekunnissa.

Esimerkki on epäbiologinen, koska siinä pyritään ennalta päätettyyn tulokseen. Se kuitenkin osoittaa evoluution olevan todennäköisyyslaskennankin näkökulmasta täysin realistinen. Luonnonvalinta valitsee sattumanvaraisista mutaatioista parhaat, jolloin päästään kohti ympäristöön parhaiten sopeutuvaa (ja sikäli kuin ennalta määrättyä) hamletmaisen sointuvaa lopputulosta.

Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo kirjoittavat Skeptikko-lehdessä 2/2006 näin: "Toinen ID-strategia on evoluution ”kumoaminen” matematiikan avulla. Tämä antaa kuvan ikään kuin kyseessä olisi kovilta tieteiltä tuleva evoluutiokritiikki. Esimerkiksi William ”Uncommon Dissent” Dembski on laatinut monimutkaisia kaavoja väittäessään, että evolutiiviset algoritmit eivät kykenisi selittämään luonnossa havaittua ”toimivaa monimutkaisuutta”. Kaavoilla pyritään kuitenkin selvästi vetoamaan enemmän suureen yleisöön kuin tiedemiehiin – jotka ovatkin helposti osoittaneet tekniset puutteet kaavojen muotoiluissa. Huvittava piirre molekyyleihin (Behe) ja matematiikkaan (Dembski) perustuvan ID:n välillä on se, että ne ovat keskenään ristiriidassa: toinen sanoo, että darvinismi ei kykene tuottamaan mitään kiintoisaa, ja toinen sanoo, että solujen muodostumisen jälkeen kaikkea uutta ja mielenkiintoista voi ilmaantua. On selvää, että kreationistit eivät juuri huomioi tällaisia erimielisyyksiään (ainakaan siinä määrin kuin he suurentelevat biologien käymiä pienimpiäkin tieteellisiä kiistoja). ID onkin yhtenäinen liike vain ja ainoastaan poliittisessa mielessä – ja sen tavoitteet ovat aivan muualla kuin bakteerisiimojen rakentumisessa. Kaikesta huolimatta kannattaa huomata, että uskonnollisuus sellaisenaan ei tarkoita evoluution hylkäämistä ja älykkään suunnittelijan olettamista. Biologi Kenneth Millerin mielestä asia on jopa päinvastoin. Millerin lausunnoilla on erityinen painoarvo hänen uskonnollisen vakaumuksensa johdosta (ks. www.millerandlevine.com/km/evol). Kun kreationisti siis yrittää todistaa luojan sen seikan avulla, että hän itse ei usko jonkin piirteen evoluutioon, kreationisti tulee olettaneeksi, että luoja kavalasti romuttaisi omia lakejaan. Niille, joiden katsantokanta on sekä uskonnollinen että harkitsevainen, tuollainen on halpahintaista ja nöyryyttävää pyhäinhäväistystä (ks. Richard Dawkins: The Ancestor's Tale, 2004, s. 551)."

Älykkäässä suunnittelussa korostetaan luonnon monimutkaisuuden vaatineen älykästä suunnittelijaa, esimerkiksi Jumalaa. Miller ja muut tiedemiehet ovat kuitenkin todistaneet, että kaikki tämä on voinut kehittyä ilman tiettyä päämäärää toimivan luonnonvalinnan avulla.

ID:n strategia

Discovery-instituutissa oli laadittu salainen The Wedge Strategy -strategia, jossa kaavailtiin älykkään suunnittelun tavoitteita vaikuttaa politiikkaan, sosiaalipolitiikkaan ja koko yhdysvaltalaiseen elämään. Strategia kuitenkin julkaistiin internetissä. Strategiassa mainitaan useita kertoja myös Jumala, vaikka älykäs suunnittelu ja Discovery-instituutti tähdentävät olevansa tieteilijöitä, jotka eivät pohjaa näkemyksiään Jumalaan, vaan pitävät avoinna myös muita mahdollisuuksia älykkäästä suunnittelijasta.

Doverin oikeudenkäynti ja ID:n "tieteellisyys"

Doverin oikeudenkäynnissä oikeus päätti älykkään suunnittelun puolustajia ja tiedemiehiä kuultuaan, ettei älykäs suunnittelu ole tiedettä vaan uskontoa. Oikeuden päätös on luettavissa kokonaisuudessaan nettiosoitteessa http://www.pamd.uscourts.gov/kitzmiller/kitzmiller_342.pdf ja kommentteihin oikeuden päätöksestä voi tutustua sivulla http://www.butterfliesandwheels.com/articleprint.php?num=162.

Myös maailman suurin tiedejärjestö The American Association for the Advancement of Science on hallituksensa virallisessa julkilausumassa todennut, ettei ID-kreationismin väitteille ole tieteellistä tukea.

Geenitutkija, professori Anssi Saura toteaa Skeptikko-lehdessä 1/2005 älykkään suunnittelun olevan valetiedettä (pseudotiedettä) mm. seuraavin perustein: "Ensinnäkään valetiedettä ei tarkasteta ja kritisoida sillä tavoin kuin normaalitiedettä. Älykkään suunnittelun kannattajat eivät julkaise oppiaan tavanomaista tieteellistä kritiikkiä soveltavissa aikakauslehdissä. He julkaisevat kansantajuisia kirjoja. Kaikkein mieluiten he puuhaavat suurelle yleisölle suunnattuja väittelyitä ja keskustelutilaisuuksia. Toiseksi valetieteen kannattajat eivät tee omaa tutkimusta. Valetiede saa aineistonsa normaalitieteen tuloksista. Ei tiede kaikkea tiedä, kaukana siitä, ja senkin tulkinnasta, mitä luulemme tietävämme, on tieteen piirissä usein laajaa erimielisyyttä. Yhdistelemällä sopivasti erilaisia ja eri ikäisiä näkökantoja valetieteilijä saa todistettua oikeastaan mitä tahansa. Kolmanneksi valetieteen omaa näkökantaa ei kyseenalaisteta eikä kritisoida, olipa se kuinka mahdoton tahansa. Sen tukena käytetään arvovaltaa: kaikki oppiarvot luetellaan. Emeritus esiintyy asiantuntijana alalla, jossa hänellä ei ole vähäistäkään osoitettua pätevyyttä."

Saura päättää kirjoituksensa näin: "Älykkään suunnittelun vaikeutena on se, että raja ihmeen ja tieteen välillä on käymättä. Osa evoluutioteoriasta hyväksytään ja osa hylätään. Samoin raja klassiseen kreationismiin on selvästi avoin. Professori Leisola tarjosi kommentissaan joukon haasteita evoluutioteorialle. Kaikki haasteet olivat kreationistien vakiotavaraa, jolle evoluution tutkija korkeintaan tuhahtaa. Teologiana Älykäs suunnittelu on ”aukkojen jumala” taas kerran. Kreationismi haastaa avoimesti tieteen, ja sen jumalan arvovalta murenee tieteen jokaisen edistysaskelen myötä. Ei ihme, että suuret kirkot ovat tehneet selvän pesäeron kreationismiin. On paljon kreationismia hienompia traditioita, esimerkiksi vitalismi. Sen edustajia olivat mm. Henri Bergson ja meikäläisistä biologeista Sven Segerstråle. K.V. Laurikainen kiteytti tutkijan vastauksen kreationismille: ”Jumala ei johda tutkivaa ihmistä harhaan. Tiedon ja uskon yhteensovittaminen on kuitenkin tehtävä, johon ei liene valmiita reseptejä.” Evoluutioteoria etenee ja tuottaa uutta tietoa kaikilla tieteen aloilla. Viime vuosina teoria on joutunut laajamittaiseen testiin, kun hyvin monien eliöiden koko genomit (DNA:n nukleotidisekvenssit) on selvitetty. Evoluutioteoria ennustaa, että genomit eroavat tavalla, joka on suhteessa eliöiden rakenteeseen, fossiileista tunnettuun historiaan ja levinneisyyteen. Jälleen kerran teoria on selvinnyt testistä ja vahvistunut. Älykäs suunnittelu ei ennusta mitään eikä siitä seuraa mitään. Tieteen on oltava nöyrä totuuden edessä, mutta sen ei tarvitse olla nöyrä niiden edessä, jotka ovat totuuden jo löytäneet. Totuuksia (vaikkapa uskontoja) kun voi olla useampia kuin yksi. On ilmeistä, että skeptikkojen ja Älykkään suunnittelun kannattajien maailmankuvat eivät kohtaa missään kohdin. Amerikkalainen kristillinen konservatismi puolustaa piittaamattomuutta ympäristön tilasta sillä, että Kristuksen toinen tuleminen on niin lähellä, että saastumisesta ei tarvitse välittää. Tätä vastuuttomuutta voisimme yhdessä torjua. Raamatun sanoma on selkeästi muotoiltu ekologinen elämänohje. Meillä on vastuu elämästä maapallolla. Tämä vastuu meidän on otettava."

Aiheeseen liittyvät hakusanat: biologia, biologinen evoluutio, Charles Darwin, darwinismi, elämän historia, elämän kehitys, evolutionismi, evoluutio, evoluutiokritiikki, evoluutioteoria, evoluutiobiologia, fossiili, fossiilit, intelligent design (ID), kehitysoppi, keskustelu, kreationismi, kritiikki, lajien synty, lajiutuminen, linkit, linkkejä, luomisoppi, luonnontiede, makroevoluutio, mikroevoluutio, mutaatio, tiede, välimuotofossiili, välimuotofossiilit, älykäs suunnitelma, älykäs suunnittelu