06. kesäkuu ja Juhannus
On tämä kesä ihanaa aikaa!
Olen saanut nähdä ja oppia monia uusia asioita. Olen oppinut sen, että nokkoset polttavat ja kimalaiset pistävät ja ettei kaikkea kannata suuhun laittaa eikä lintuja saa juoksemalla kiinni. Tosin unohdan sen myös nopeasti ja välillä luulen
osaavani lentää.
Olen taasen koira koulussa, nyt yritän oppia noutamaan palloa. Hmmm ... mitähän minä silläkin taidolla oikein teen?
No kaipa emäntäni sen joskus kertoo.
Tänään 16.6. minut punnittiin ja mitattiin. Painoni oli 8,9 kg ja säkäkorkeus oli 38,5 cm.
Niin ja minulta vaihtuu kovaa vauhtia hampaatkin. Kohta minulla onkin sitten ison tytön hampaat ja niillä on eri kiva pureskella. Muutaman lelun jo olen jyrsinyt hajalle.
Tänään olin pitkällä lenkillä ja kävin oikein urheilukisoja seuraamassa, olisi minun niin tehnyt mieli päästä mukaan radalle juoksemaan. Vaan ei minua sinne laskettu. Kun pääsin takaisin kotiin niin leikin olevani maailman nopein koira ja osaavani ylittää kaikki esteet....
Emäni sanoi minun saaneen iltahepulin - höh ei sillä ole sitten yhtään mielikuvitusta.
No nyt olen sen verran väsynyt etten enempää jaksa kertoa.. ensikerralla sitten lisää... hei hei hetkeksi.
JUHANNUS Olimme Juhannuksena jossain hyvin kaukana kotoa - ainakin automatkan pituudesta päätellen. Heti kun pääsin ulos autosta juoksin hurjalla innolla pitkin poikin mökin pihaa. Kun sain suurimmat liikunta tarpeeni täytetyksi aloitin paikkojen tarkemman tutkinnan. Kylläpä siellä mökillä riittikin uusia kiinnostavia hajuja ja paikkoja tutkittavaksi.Oli valtavasti erilaisia muurahaisia ja ne tuppasivat välillä puremaan ilkeästi. Suurimman ilon minulle tuotti se kun sain kaivella maata ja juosta ihanaa kalliorinnettä edestakaisin ja ympäri isoa pihaa. Kävimme tietenkin myös lenkeillä ja niillä tuli pariin otteeseen vastaan sellainen hurjan iso tumma otus, jonka selässä istui ihminen, hevoseksi sitä kuulemma kutsutaan. Kyllä se oli iso ja pelottava, mutta ei se kuitenkaa mitään tehnyt, meni rauhallisesti ohi enkä minäkään sille uskaltanut mitään haukkua. Mutta oli se ihmeellinen eläin.
Niin ja arvatkaapas - minä osaankin uida, sain sen huomata, kun juoksin kovaa vauhtia kalliorinnettä alas ja molskis olinkin lammessa; eihän siinä muuta kuin pidin vaan kuonon pinnalla ja tassuilla poljin vettä ja hyvin pääsin rantaan. Sitten teinkin hurjan turkin kuivatus juoksun ja hiekassa kierinnän. En mennyt enää uudelleen uimaan, mutta
en minä vettäkään pelkäämään alkanut.
Kyllä se sitten illalla kaiken tuon touhun jälkeen väsytti.
