04. Anskun ensimmäiset viikot Suomessa

1. viikko

No täällä sitä nyt vihdoin ollaan ja kyllä on outoja hajuja, mutta minä olenkin tosi reipas tyttö ja olen jo haukkunut monet todella isot koirat. Mutta vain leikkiin kutsuen ja kyllä ne useimmat minua ihan hyvin ymmärsivät - vaikka Saksaksi haukuinkin. Kävin torstaina 15. päivä eläinlääkärinkin luona terveystarkastuksessa ja siellä oli niin mukavaa etten olisi ihan niin pian pois halunnut kuin päästivät. Nukahdin tutkimuspöydällekin, hih hih hii.. Eläinlääkäriäkin vähän nauratti ja sanoi että siellä olisi kyllä maskotinvirka vapaana. Mutta en minä sitä sittenkään vastaanottanut.

Uusi maa ja uudet tuoksut

Täällähän on vielä luntakin.

Tulin juuri tupaan ja tutkin kaikki paikat, sen lupaan.

Tuon mustan tuosta jos irti saisin, sitä kyllä maistaisin.

Hei täällä on kivaa ja mulla on vauhtipäällä.

Saaliin selätys

ja maiskis,,,

Hei saat sinäkin!

Uupunut saalistaja

2. viikko

Lauantai 24.04.2010

Ansku tuli Suomeen sunnuntaina 11.04.2010. Kauhukakara on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä! Se on tutustunut jo lähemmin autoihin, pyöriin, ja juuri äsken lenkillä se näki ensimmäistä kertaa (ainakin Suomessa) lastenrattaat. Ansku on tosi utelias kaikkea kohtaan. Kun vastaan tulee uusia koiria, se haukahtaa pari kimeää haukkua ja juoksee jalkojen taa piiloon odottamaan toisen koiran reaktiota. Hupsu! Ja on Ansku saanut jo muutaman koira- ja ihmiskaverinkin. :)

Ansku osaa kulkea nätisti ihan ilman hihnaakin, se seuraa niin nätisti, että!! Ja Ansku on oppinut jo paljon uusia temppuja, se on niin superhyvä oppimaan! Se osaa muun muassa istu-, maahan-, odota-, ja sivulle- käskyt. Erityisen hyvin se osaa istu- ja sivulle- käskyt.

Mutta mikään koira ei ole täydellinen, ja ei ole Anskukaan: Sillä on paha tapa kaivaa kasvimme istutuspohjan papanat lattialle ja rikkoa ne, se kaivaa ja repii mattoa ja rakastaa sukkia. Ja välillä se saa vimmaisen puremiskohtauksen.

Ulkona se juoksee tietyllä niittykaistaleella hurjaa vauhtia myyränkolosta toiseen ja kaivaa kuin hullu yrittäen kaivautua heinien alle. ;) Se rakastaa myös metsästää tuulen riepottamia lehtiä, se ei millään malta pysyä paikoillaan jos lehti leijuu ohi... On Ansku jo päässyt tutustumaan emäntänsä työpaikkaankin. Oli vähän tylsää siellä, kun ei kukaan oikein leikkinyt Ansku-paran kanssa, niin meni koko päivä nukkuessa, ja kotiin tullessa iski kaamea hepuli ja energiapurkaus. Se oli kyllä jo odotettavissakin :D

Pahin vääryys, mitä Ansku täällä tekee on se että se kasvaa, vaikka me niin haluaisimme pitää sen sellaisena söpönä karvapallona :P Äsken se vielä juoksi hepuli päällä ympäri taloa ja nyt se jo kököttää sylissäni ja yrittää purra johtoa, tosin ei se siihe ylety. No, reipas vauva kaiken kaikkiaan!

3. viikko

Nyt on jo kolmas viikko Suomessa ja kevät etenee kovaa vauhtia. Takapihan lumikasatkin sulavat nopeasti, niissä kun oli niin kivaa kaivaa tunnelia ja hyppiä tasajalkaa päällä.

Ja voi mikä murina minusta lähti kun lumikinoksesta irtosi lumipaloja, niille oli tosi kivaa murista ja vähän haukkuakin ja sitten pomppia niiden päälle. Kun olin saanut kaivetuksi lumikasan läpi tunnelin, otin kepin ja lähdin juoksemaan niin lujaa kuin koivistani pääsin ja tietenkin piti päästä juoksemaan tunnelin läpi keppi suussa. Kyllähän te sen arvata osaatte kuinka minulle siinä sitten kävi, eihän se keppi suussa ollessa tunnelista mahtunut.

Opin myös tällä viikolla kulkemaan riehumatta ja vetämättä hihnassa sekä opin myös hihnatta sivulla seuraamisen alkeita. Mutta kun tuolla ulkona on niin hirmusti kaikkea kivaa jännää uutta asiaa, ettei sitä pitkään vielä osaa keskittyä kaikenmaailman käskyihin. Ensi viikolla tuo emäntä sanoi menevänsä minun kanssani penturyhmään, jossa pääsen tapaamaan muitakin minun ikäisiä pentuja ja siellä kuulema sitten opetetaan lisää asioita minulle. Kyllähän minä mielelläni opettelen uusia asioita.

Tiistaina olin isäntäni mukana töissä ja sain sieltä monia rapsutuksia ja jännää oli myös tavata ihka oikea cityrusakko.

ne viimeiset lumikinokset

onneksi on kuivia lehtiä, joita tuuli kuljettaa, niitä on mukavaa jahdata

pitkän ulkoilun jälkeen sitä tuppaa vähän väsyttämään

harjoittelen seisomista, tuossa kädessä on sitten hyvä tuoksu, mitähän siinä on?

4. viikko

Yksi kuukausi on täysi nyt, kaikkea kivaa on sattunut ja tapahtunut. On tullut monia kivoja koiratuttuja ja pari saksalaista ihmistäkin olen tavannut, ja kyllä minä heti tunnistin tuon kielen. Piti oikein kovasti pusia ja kasvoja nuolla molemmilta. Toisen saksaa puhuvan ihmisen tapasin emäntäni mukana optikolla käytäessä. Ensin en kiinnittänyt siihen ihmiseen oikeastaan huomioita. Mutta kun hän sitten kuuli, että olen Saksasta tullut, ja alkoi minulle puhua saksaksi, niin kyllä alkoi häntäni vipattaa ja kieleni pusuja lipattaa..

Toinen saksalais- tuttavuuteni oli sitten täällä kotonani, kun meillä oli saksalainen vaihto-oppilas kylässä. Hänen kanssaan oli tosi kivaa leikkiä ja kuulla tuota pikkupentu- aikani kieltä.

Tuossa oli sellainen kumma pyhä kuin Vappu, meille laitettiin tuollaisia hassuja erivärisiä palloja joka puolelle roikkumaan ja hassuja serpentiinejä. Sitten kun tuo Vappu oli ohi minäkin sain leikittäväkseni noita ilmapalloja. Kyllä oli lystiä, ne lentivät tosi helposti ylös ja leijuivat kevyesti alas. Niiden perässä oli tosi kivaa juosta ja ottaa sitten napukasta kiinni ja kantaa sekä ravistella oikein kunnolla. Pari palloa minulta suhahti rikki ja niistä tuli sellainen kumiläiskä lattialle - siitäkös minä olin ihmeissäni.

Minulla on kuulema mahtava loikka ja ponnistusvoima näinkin pieneksi koiraksi. Kyllä minä hyppimistaitojani mielelläni esittelenkin aina kun vain voin. :D