Tila

Valkyria, tai paikallisille leikkisästi "Riikosten kartano" on 1800-luvun lopun hulppealle maatilalle rakentunut talli, jossa on nostalgiaa vaikka muille jakaa ja enemmän epäkäytännöllisiä ratkaisuja kuin laki sallii. Tilan pohjapiirros on alati muutoksessa, lähinnä aitojen ja rakennusten käyttötarkoituksen sekä lisäysten muodossa. Kun torppa on kerran rakennettu, se myös pysyy siinä vaikka nykyteknologialla rakennustenkin siirtäminen onnistuu.

Asuinrakennus eli tupa on punamullan värinen hirsimökki, jota hallitseva suuri tupa on kaiken juonittelun ja hauskanpidon sydän. Siellä valmistuvat juhlaruuat, kuin myös mahtipontiset suunnitelmat tallilaisten päänmenoksi. Kenen idea oli kohdata päätön ratsumies pimeässä yössä? Entäpä viikon vaellus syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi? Ja keskiaikaviikko? Ainoastaan sillä on merkitystä, että tämä tupa on kaiken seikkailun kotipesä.
Jos nyt jotain muuta pitää vielä kertoa, niin Varpun itsepintaisuuden takia tänne ei tule juokseva vesi. Voi kysyä mitä järkeä siinä on, mutta kuulemma pihamökkiin ei ole niin pitkä matka että autenttisuudesta kannattaisi luopua. Sähköt tupaan kuitenkin tulee pitkän kädenväännön jälkeen, sillä se helpottaa kokkaamista. Ja muutenkin elämistä kuten kaikkien näiden digihärpäkkeiden managerointia. Mutta lämmitys toimii edelleen kaminalla, ja ruoka valmistuu suurimmaksi osaksi puuliedellä. 

Punamultainen aitta on pihan toisella sivulla, tallia vastapäätä. Sekin on iäkäs mutta hyvin hoidettu rakennus, joka on kunnostettu varusteiden säilytystä sekä vieraiden majoittamista varten. Tännekään ei tule vesi, mutta pattereiden ja valaistuksen tähden sähköt sentään on saatu asentaa. Eristys täällä on yllättävän hyvä, vaikkei rakennusta kovin lämpimänä pidetäkään.

"Mummonmökki" , vaikkakin oikeastaan yksi tilan uusimmista rakennuksista, on monelle kävijälle tuttu paikka. Se on kaikkien käytössä, sillä tänne tulee vesi ja sähkö molemmat. Täällä on vesivessat ja pesukoneet ja kaikki. Telkkarikin löytyy. Mainitsinko jo suihkun? Täällä asuvat niin leiriläiset kuin työssäoppijatkin, unohtamatta kaukaisempia vieraita.

Viimein, pihan massiivisin rakennus, eli itse talli. Kauhtuneen harmaa ulkoinen olemus, saa sen näyttämään hieman luotaantyöntävältä ja ehkä hieman hauraaltakin. Legendojen mukaan se on kuitenkin seissyt tässä aina 1880-luvulta saakka. Tämä on kuitenkin pelkkää legendaa, sillä lähemmällä tarkastelulla voidaan todeta, että se on rakennettu ja remontoitu monesti uusiksi. Vanha se on silti, ja hädin tuskin määräysten mukainen saati oikeasti käytännöllinen. On kuitenkin jännittävää leikitellä ajatuksella, että edes yksi perustuskivi olisi sen 140 vuotta vanha. Eihän sitä koskaan tiedä...
Vesiautomaatit täällä on ja valot, eihän hevosenpidosta muuten mitään tulisi enää tänä päivänä. Mitään pesukarsinoita tai muita ei ole kuitenkaan rakennettu, koska ei täällä ole mitään viemäriä. Ensikävijälle pääovista sisään astuessa näkyvä pilttuutalli voi olla aika karu näky. Se on säilytetty lähinnä siksi, että näin hevoset ennen asuivat. Ainakin talvella. Siinä satuloimme ja valjastamme hevoset, ja lenkin jälkeen kuivatamme. Siinä valitettavasti majoittuvat myös vierailevat tähdet. Muutoin hevoset asuvat pihatoissa, joissa on talvisaikaankin reilusti pinta-alaa, mutta varsinkin kesäisin laidunkauden myötä hulppeasti lääniä tutkittavaksi.

Kauempana, tien varrella on vanha lato josta on hevoshamstraus addiktion laastaroimiseksi muutettu pihatto. Sinne kelpaa majoittaa 14 hevosta, lähinnä sellaisia joita ei joka päivä tarvitse. Mutta kun ei meillä oikein ole niin turhia hevosia ettei niitä joka päivä tarvitsisi.
Sama pätee pieneen pihattoon, jossa lukee "lehmät ja lampaat". Alunperin täällä asui lehmiä ja lampaita, mutta ylläpito ei koskaan saanut aikaiseksi päivittää kyseistä tarinaa, joten nyt siinä asustaa orien poikamieslauma. Ainakin osa heistä.

Viranomaisten kauhuksi ratsastus- ja ajo-opetus tapahtuu aitaamattomalla pihalla. Sittemmin on valmistunut rantaan erillinen ratsastuskenttä, mutta on reilua sanoa että molemmat alueet ovat edelleen lähes yhtä tiuhaan käytössä. Hevosten jaloistakin saa olla huolissaan. Kenttä on sitten jotain huipputeknistä kuitupohjaa, jotta nykyään uskaltaa oikeasti ratsastaa. Talvella sekin on kyllä lumen peitossa, eikä siihenkään ole matalia kouluaitoja lukuunottamatta mitään kunnon aitaa asennettu. Kai seuraava hankinta olisi sitten maneesi.

Muita paljon käytössä olevia ratsastusalueita ovat metsässä kulkeva jousiammuntarata, sekä ajohevosten lenkkipolku. Niitä ei ole karttaan merkitty, kun ei ylläpito saa aikaiseksi lopullista päätöstä niiden tarkasta sijainnista.
Tallin ja saunan välistä koilliseen lähteekin sitten maastoreitit. Täällä on kaikkea parin tunnin lenkistä usean päivän vaellukseen. Ei uskoisi että täällä etelässä on niin hienot maastot, mutta on kumminkin. Kesäkaudella osa hevosista saattaa muuttaa joksikin viikoksi päivämatkan päässä olevalle laavulle asumaan. Siellä on rehuvarasto, muutama karsina, sekä nukkumapaikka ihmisille.