Ciarán O'Muireadhaigh

Ciarán on luonteeltaan jokseenkin vetäytyvä ja ylpeä. Ihan kohtelias vieraita kohtaan kylläkin. Tuliaisena hierarkisessa perheessä varttumisesta Ciarán asettaa itsensä herkästi arvojärjestyksessä johonkin, mieluiten toki mahdollisimman ylös, ja toimii sen mukaisesti. Ruotsissa ollessaan poika on oppinut löysyttämään nutturaa ja ystävystymään ihmisiin.

Hevosten kanssa nuorukainen on varsin armoton omille virheilleen, eikä pyri mihinkään täydellisyyttä vähäisempään. Vaikka näiden luonteenpiirteiden kuvittelisi olevan vain positiivisia, on niistä myös haittaa. Ciarán sokeutuu helposti suuremmalle kokonaisuudelle tarttuessaan pikkuseikkoihin. Onneksi on valmentajat auttamassa!
Hänelle on myös tärkeää pitää varsinkin omat nimikkohevoset hyvässä kunnossa ja terveinä poppaskonsteja kaihtamatta. Tarpeetonta kai sanoa, että kisoihin ja valmennuksiin lähdetään hevonen ja varusteet kiiltävinä? -Ja maastokävelylle tietysti.

----

Miksi sitten juuri Ruotsi?
Nuorelle miehelle alkoi riittää vanhempien sanomiset tulevaisuudenhaaveisiin. Ei tule hänestä lakimiestä tai tilinpitäjää. Ciarán oli jo aiemmin aloittanut ratsastusharrastuksen omine lupineen, ja haaveili ratsastavansa hienoilla urheiluhevosilla huipputason kenttäkilpailuissa. Vauhti (ja ehkä vähän myös vaara) kiinnosti. Moottoriurheilu ei ole mitään verrattuna yhteistyöhön niin kauniin ja voimakkaan eläimen kuin hevosen kanssa. Niimpä Ciarán päätti tavoitella haavettaan tosissaan. Hän aloitti Yhdysvalloissa, mutta ei kokenut tulevansa otetuksi tosissaan. Lisäksi maailma tuntui pieneltä, eikä hän halunnut tässä teiniuhmassaan asua edes samalla mantereella perheensä kanssa. Siispä Eurooppa.

Ainoa realistinen tarjous avautui kuitenkin Ruotsista. Miksei edes Saksa, Alankomaat tai Englanti?? Tai vähintään Eteläinen Ruotsi? Ciarán ei ollut kovin innoissaan muuttamaan pimeään ja kylmään pohjolaan, vaikka olikin toki Yhdysvalloissa lunta ja talvea nähnytkin. Vaan Pohjois-Ruotsin talvi on jotain vielä pimeämpää ja kylmempää...

Kaikki kääntyi kuitenkin lopulta parhain päin, sillä uudessa kotipaikassa odotti myös työ paikallisella poniratsastuskoululla lannanlappajana ja asiakkaiden avustajana. Varsinainen painajainen. Asuntokin järjestyi alivuokralaisena, vaikka kämppis onkin kerrassaan kummallinen ja täysin kykenemätön huolehtimaan itsestään. Myös yhteistyö Moonlessin kanssa sujuu tätä nykyä hyvin, ja tulevaisuus näyttää melkein valoisammalta kuin pohjoisen kesäyöt.

Vaatekaappi (piirtämistä helpottamaan)