22.4 Jalon koulutusta
Tänään minulla ei ollut tuntia ja tammoillakin olisi vapaa päivä, joten on jälleen pienen orin vuoro. Hoidin Jalon pihatossa, koska tuntilaiset olivat tallissa, ja nyt halusin olla ihan rauhassa. Vaan minä ja Jalo. Tuntilaiset kaikkosivat maneesiin, joten päätin vallata meille kentän ainakin toistaiseksi, ellei joku muu yksityisen omistaja ilmaantuisi paikalle. Jalolla oli energiaa, koska sen leikkikaverit eivät oikein välitä leikkimisestä. Ehkä Jalo olisi kaivannut itselleen kaveriksi toisen orivarsan, mutta nyt se ei ole mahdollista niin minä sitten autan raukkaa purkamaan energiaa kentällä ja maneesissa. Koitan keksiä energiaa piisaavalle orille tekemistä. Suljen kentän portin ja päästän Jalon irti, pikku varsa ampaisee kuin haukka. Se hyppii ja pomppii kentällä, ja mietin mitä kiinnostavampaa tekemistä sille keksisin sitten, kun se mahdollisesti kyllästyy. Näin kentän sivussa tötteröitä ja minulla oli sattumalta porkkanapussi taskussani. Asetin vanhan räsymaton hiekkaan, laitoin tötteröitä sen päälle ja piilotin porkkanan paloja tötteröiden alle. Pian Jalo uteliaana tuli katselemaan mitä olin sille asetellut ja se alkoi turvallaan hamuilla tötteröiden reunoja. Pian se tajusi jutun juonen ja kaatoi turvallaan pökäten ensimmäisen tötterön. Se makusteli porkkanan nopeasti ja siirtyi tötteröstä toiseen vauhdilla. Se tajusi heti koko jutun. Kun ori oli valmis, se tuli luokseni ja alkoi haistella takkiani. Kun se haistoi porkkanan taskussani, se koitti ensin pökkiä minuakin ja lopulta se puraisi taskuani. Kielsin oria heti hätyytellen sen samalla pois omasta tilastani. Minulle tuli usein paha mieli, jos jouduin näin tekemään, mutta minua lohdutti ajatus siitä, että mieluummin kiellän näin hevosta, kuin omistan pian huonosti käyttäytyvän hevosen. Jalo tuli luokseni uudestaan, tällä kertaa nätimmin pyytäen. Se edelleen pökkäsin, mutta hellästi ja sitten se vain katseli, annoin sille palkan hienosta käytöksestä, sillä se vahvistaa sitä. Jalo ilahtui herkkupalasta, mutta syötyään sen, se ampaisi taas kierrokselle. Pian koitin kutsua sitä. Se pysähtyi ja katsoi minua korvat hörössä. Sitten ori hyppeli luokseni uteliaana. Harjoittelimme riimun laittoa päähän ja pois päästä positiivisella vahvisteella. Pian lähdimme kävelemään vierekkäin. Jalo käveli välillä normaalisti, välillä pää ylhäällä ja jalat ojossa. Hupsu pikku ori. Pian aikaa oli vierähtänyt niin paljon, että hämäräkin jo alkoi laskeutua. Kiitin Jaloa sen oppimisen ilosta ja lähdin viemään oria takaisin tarhaan. Siellä pikkuinen veti vielä kierroksen kavereiden ympäri ja rauhoittui sitten syömään.
-Osku
Olin matkalla itä rajalle. Isäni ajoi, itse viihdytin itseäni läppärillä takapenkillä. Olin sopinut hakevani varsan rajalta. Meneväni sitä vastaan, ja vaihtaisi se kyytiäkin samalla. Olin ostanut orivarsan kaukaa Siperiasta. Sillä hetkellä tiesin varsasta vain nimen, sukupuolen, värin, vanhemmat ja jonkin verran luonteesta. Isälinjaa kehuttiin legendaariseksi. Minua harmitti, kun en oikein tiennyt hevosten suvuista. Varsinkaan tämän rotuisista. Mutta nyt minulla oli kokonainen automatka aikaa tutkia. Katselin orin vanhempia. Vaikuttivat hienoilta hevosilta. Sitten katselin isän sukua. En tunnistanut ketään, mutta mielestäni tutkiminen oli oikein mielenkiintoista. Sitten katselin emän sukulaisia. Tajusin, että olin kyllä kuullut Thaliasta joskus jossain. Katselin kilpailu tietoja ja muistin, että olin seurannut joskus kilpailuja, joissa Thalia oli kilpaillut. Olen pitkään seurannut historiallisten lajien kilpailuja, mutten ole vielä uskaltautunut mukaan. En ehkä koskaan oppinut isälinjan mahtavuudesta tarpeeksi ymmärtääkseni sitä, mutta kun näin emän sukutaulussa Gepardin, en voinut muuta kuin ihmetellä. Sekö Gepard, jota olin monesti kilpailuissa ihastellut. Juuri se, joka kilpaili Power Jumpissa ja voitti oman luokkansa. Se jota odotin innolla myös monissa historiallisten lajien kilpailuissa. Kerroin isälle innoissani löydöstäni. Hän ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta minä vain selitin ja selitin. Kunnes pääsimme odotus paikallemme. Sitten alkoi jännittää niin paljon, etten pystynyt edes puhumaan. Pian hevosauto ilmaantui paikalle. Kyseiselle tallille jolla odotimme, vietiin pari hevosta, ja sitten saimme Jalon. Ori oli väsyneen oloinen, mutta jaloitteli hetken ja tuli sitten reippaasti traileriimme. Sitten lähdimme matkaan, kohti kotitalliamme. Hevosauto lähti vastakkaiseen suuntaan.