Ketoklaani elää aukeilla niityillä ja nauttii tilasta ympärillään. Nämä pitkäkoipiset kissat pinkovat tuulen lailla kanien ja muun nopean riistan perässä ja nauttivat itsensä ja kotinsa koristelemisesta kukilla ja muilla kauniilla esineillä. Tämä turhanpäiväisenä pidetty harrastus on saanut muut klaanit pitämään Ketoklaanin vaaleanvärisiä kissoja hivenen hölmöinä ja hyväuskoisina. Muut eivät kuitenkaan tiedä, että Ketoklaanin reviirin alla kulkee monimutkainen tunneliverkosto, jossa vain siihen erikseen koulutetut kissat osaavat kulkea, ja joka ulottuu kauas muiden reviirien sisäpuolelle.

Hämäräklaani elää korkeiden kuusten ja ikivanhojen, kivisten raunioiden keskellä. Iltahämärän aikaan liikkeelle lähtevät, pimeyteen tottuneet kissat ovat kuin kotonaan suon kosteudessa ja tiheän metsän varjoissa. Hämäräklaanilaisten loistava hämäränäkö auttaa heitä elämään lähes päinvastaisessa vuorokausirytmissä muihin klaaneihin nähden, mutta kirkkaassa valossa he pärjäävät heikommin. Muilla klaaneilla on tapana pitää näitä tummaturkkisia, omissa oloissaan viihtyviä kissoja karmivina sekä raadoilta ja suolta löyhkäävinä.

Kotikisut, erakot ja luopiot aiheuttavat klaaneille ajoittain päänvaivaa, mutta suurin osa heistä pysyttelee kiltisti reviirien ulkopuolella. Klaanien ulkopuoliset kissat asuvat pääasiassa kaksijalkalassa ja kaukana klaanien maista. Erakoille ja luopioille jokainen päivä voi olla taistelua ravinnosta ja eloonjäämisestä, kun taas kotikisut elävät turvattua ja pehmoista elämää kaksijalkojensa kodeissa. Harvat uskaliaat pyrkivät klaanien reviireille, ja ne, jotka yrittävät, tulevat usein häädetyksi pois, elleivät ole tarpeeksi nerokkaita piilottelemaan partioilta. Vaikka harvempi näistä kissoista tahtoo muille pahaa, klaanikissojen keskuudessa heitä pidetään vaarallisina, arvaamattomina ja epäluotettavina.