Ketoklaanilla on tapana nimetä pentunsa erityisesti kukkien ja muiden reviiriltä löytyvien kasvien mukaan. Myös luonteeseen ja taitoihin liittyvät nimet ovat yleisiä, ja jotkut nimeävät pentunsa myös pimeiden tunnelien mukaan.

Esimerkkejä: Herukkasydän, Heinähäntä, Pujotassu

Ketoklaanissa on kaksi erillistä asemaa sotureille, niittyjuoksijat ja kaivajat. Juoksijoiden on tarkoitus olla virtaviivaisia, jänteviä ja nopeita, ja heillä arvostetaan kykyä tehdä nopeita ja itsenäisiä päätöksiä saalistustilanteissa. He viettävät paljon aikaa ulkona niityillä saalistamassa esimerkiksi jäniksiä ja lintuja. Niittyjuoksijoiden oppilaiden nopeutta ja saalistustaitoja testataan usein, eikä liiallista laiskuutta arvosteta.
Kaivajat viettävät paljon aikaa reviirin alle kaivetuissa tunneleissa. He varmistavat, että tunnelit ovat kestäviä, kaivavat uusia sisäänkäyntejä ja merkitsevät sortuneet tai vaaralliset tunnelit. Kaivajat myös metsästävät paljon esimerkiksi myyriä ja muita maan alla viihtyviä saaliseläimiä. Heillä arvostetaan pientä kokoa, mutta myös voimakkuutta ja suuria käpäliä, sekä taitoa tehdä järkeviä, turvallisia ja harkittuja päätöksiä. Joskus on parempi tukkia sortumisvaarassa oleva tunneli kuin jatkaa sen kaivamista. Kaivajien oppilaiden suunnistustaitoja testataan usein, jolloin heitä pyydetään esimerkiksi johdattamaan partio takaisin leiriin.

Ketoklaanilla on tapana koristella leirinsä ja pesänsä kukilla hiirenkorvan tullen. Monet värikkäät kukka-asetelmat ja seppeleet koristavat kissojen kotia ja turkkeja viherlehden aikaan, mutta lehtikadon tullen kukat tietenkin kuihtuvat, mikä saattaa harmittaa monia klaanilaisia. Onkin tavallista nähdä nämä usein niin iloiset ja pirteät kissat haikeina ja kiukkuisina lehtikadon aikaan.

Ketoklaanin oppilailla on tapana olla ilkikurisia pilailijoita. He järjestävät monesti salaisia retkiä tunneleita pitkin Rantaklaanin reviirille aiheuttaakseen hämmennystä ja harmaita karvoja rajanaapurille.

Ketoklaani tapaa yleensä vain toista rajanaapureistaan partioidessaan, eikä muiden klaanien vaellusreitti Tähtien luolalle kulje heidän reviirin kautta, minkä myötä Ketoklaania voisi luulla hieman eristäytyneeksi. Heillä on kuitenkin yllättävän rauhaisat välit muihin klaaneihin!

Hämäräklaanin kanssa Ketoklaani tulee hyvin toimeen, vaikkei kahden klaanin partiot kohtaakaan usein. Klaanien välinen raja on pysynyt muuttumattomana kautta aikojen, eikä ongelmia tule. Riistakaan ei vahingossa eksy joen yli, joten rajoja ei juuri rikota. Reviirikiistoja ei esiinny, ja Ketoklaanin ja Hämäräklaanin kissoilla on tapana hurrata kokoontumisissa kovaan ääneen toistensa vastanimitetyille oppilaille ja sotureille.

Rantaklaanin kanssa Ketoklaanilla on ristiriitaiset välit. Partioidessaan he ovat ystävällisiä, mutta Rantaklaanilla on tapana yrittää merkitä Hiiripeltoja itselleen, mikä ärsyttää Ketoklaania suuresti. Ketoklaanin mielestä klaanien rajan pitäisi muutenkin kulkea jokea pitkin, ei halkoa keskeltä niittyä! Epäselvän rajan takia on tavallista, että Ketoklaanin niittyjuoksijaoppilaat seuraavat jäniksiä Rantaklaanin reviirille asti, eikä kumpikaan klaani ole tyytyväisiä tilanteeseen.

Huippuklaania Ketoklaani tapaa yleensä vain kokouksissa. Kaksikko ei jaa rajoja, eikä täten myöskään aiheuta toisilleen ongelmia.

Kotikisut tuottavat Ketoklaanille paljon ongelmia. He ja satunnaiset erakot ja luopiot vaeltelevat usein niityillä ja kaksijalkalan läheisyydessä, eikä Ketoklaani pidä tästä ollenkaan. Tunkeilijat häädetään takaisin kaksijalkalaan poikkeuksetta.