Tälle sivulle en liene 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen juurikaan lisäillyt kohtia. Jos haluat saada tuoreempia tietoja kirjallisuusmaustani, niin sinun kannattaa käydä katsastamassa nk. pääblogistani tunnisteella kirjallisuus varustetut merkinnät.

Suosittelemisen arvoista kaunokirjallisuutta

• Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille, ja sen neljä jatko-osaa. Adams osaa kirjoittaa hyvin älykkäästi, ja parodioidessaan tässä suurteoksessaan tieteiskirjallisuutta hän tulee välillä heittäneeksi mahtavia filosofisia lohkaisuja.

• Jack London: Tuliliemen tuttavana. London kertoo, alusta alkaen, miten hän alkoholisoitui.

• Daniil Harms: Sattumia. Tässä ovat unohdetun kirjailijasuuruuden kootut mielettömällä tavalla anarkistiset jutut. Harms käyttää harkitusti tyylirikkoja tehokeinona. Neuvostokirjallisuuden parhaimmistoa. Harms kuoli tietty vankilassa Neuvostoliitossa vuonna 1942.

• Thomas Keneally: Schindlerin lista. Tämän luin jo 80-luvulla! Kertoo hedonismiin taipuvaisesta sudeettisaksalaisesta Oskar Schindleristä ja hänen Listastaan, joka pelasti monen juutalaisen hengen täysin vastoin kansallissosialismin opetuksia.

• Leo Tolstoi: Ivan Iljitšin kuolema. Leo Tolstoi oli kuolemahullu. Mielenkiintoinen ja psykologisesti tarkkanäköinen kuvaus menestyneen venäläisen miehen pitkään kestävästä kuolemasta.

• Mihail Bulkakov: Saatana saapuu Moskovaan. Tämän romaanin pääosassa on kukapa muu kuin itse Saatana ja hänen toverinsa (joihin kuuluu puhuva kissa). Huolimatta pikkaisen saatanallisesta juonenkulustaan kirja raikas, ja sitä paitsi siinä on varsin onnellinen, suorastaan hellyttävä loppu.

• Leo Tolstoi: Kasakat. Romaani, jossa pääosassa kasakat. Tolstoin elämäniloiselta kaudelta.

• Jack London: Rautakorko. Rautakorko merkitsee tässä kapitalismin henkilöitymää, joka murskaa ihmiset tomuun. Hieman kömpelösti ehkä kirjoitettu vallankumousromaani.

• David Nevin: Unelmien länsi. Harvinaisen mukaansatempaava romaaniteos, joka kertoo John Charles Frémont-nimisestä amerikkalaisesta seikkailijasta, maanmittarista, tutkimusmatkailijasta ja sotilaasta. Tästä täydellisen upeasta kirjasta on tehty harvinaisen kömpelö filmatisointi, jota ei ihmisen sovi katsoa.

• Carl Sagan: Ensimmäinen yhteys. Tämänkin olen lukenut jo 80-luvulla. Kertoo etevästä agnostisesta tiedenaisesta Ellie Arrowaysta, joka pääsee mukaan Kone-projektiin, kun avaruudesta on saapunut Viesti. Syvällinen kirja. Kertoo varmaan myös luonnontieteilijä-kirjailija Saganin omasta jumalanetsinnästä.

• Fjodor Dostojevski: Idiootti. Kertoo älykkäästä ruhtinas Myskinistä, jota kunnon ihmiset pitävät idioottina (vaikkakin hyvin älykkäänä).

• Jack London: Kadotuksen kansa. Kesällä 1902 London asui jonkin aikaa köyhälistön parissa Lontoon Itäpäässä, ja näistä kokemuksista syntyi tämä kirja. Hän sai nähdä, miten mielettömän huonosti maailman mahtavimman ja rikkaimman maan sydämessä useimmat ihmiset joutuivat elämään. Vallanpitäjät voivat olla kovin raakoja. Kirja on tutkivaa journalismia parhaimmillaan.

• Douglas Adams: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto. Nimihenkilö harjoittaa etsiväntointaan holistisesti toisin kuin muiden etsivätoimistojen väki.

• Kurt Vonnegut: Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle. Vonnegutin hirmuisen hauska teos kertoo 'tosivammaisen' oloisista, salaperäisiä älyllistyyppisiä kykyjä omaavista loistavista sisaruksista.

• George Orwell: Vuonna 1984. Kuvaa totalitarismin henkeä ja todellisuutta. Orwellin tulevaisuudenkuva on lohduton. Hänestä totalitarismi voi murskata vahvimmankin sielun. Jotkut neuvostokriitikot kehtasivat aikoinaan väittää, että Orwellin kirja kuvaa länttä. Mutta eipä tätä kirjaa ikinä julkaistu "sosialistisessa Neuvostoliitossa". Mikä oli todistettava...

• George Orwell: Katalonia, Katalonia. Orwell osallistui Espanjan sisällissotaan tasavallan vapaaehtoismiliisin riveissä. Pätevä kuvaus tästä sodasta. Kirjassa kerrotaan myös siitä, miten Espanjan kommunistit, jotka olivat Moskovan talutusnuorassa, harjoittivat toisinajattelevia sosialisteja kohtaan terroria. Orwell itse pääsi hädin tuskin vainon jaloista hengissä takaisin Englantiin.

• Philip K. Dick: Jumalan kahdeksan sormea. Tunnetun vanhan kunnon ajan tieteiskirjailijan tieteis/fantasiateos: kahdeksan ihmistä joutuu onnettomuuteen Belmontin jättimäisessä hiukkaskiihdytinrakennuksessa. Ohjainyksikkö pettää, hiukkassäde pääsee valloilleen ja polttaa näköalatasanteen heidän altaan. He syöksyvät läpi polttavan säteen kammion lattialle ja kaikkien hämmästykseksi selviävät hengissä. Mutta he heräävät maailmassa, joka eroaa aika lailla heidän omastaan, sillä siinä vallitsevat erilaiset luonnonlait. --Muuten ihan upea ja varsin mielenkiintoinen kirja, mutta kustantajan valitsemaa suomentajaa voi hyvin sanoa äidinkieltään tuntemattomaksi lässytyspaskaksi.

• Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus. Tournier kertoo romaanikirjallisuuden keinoin tarinan Uudesta testamentista, kristittyjen pyhästä kirjasta, tutuista 'Itämään viisaista tietäjistä'.

• Greg Bear: Darwinin radio. Bear esittää romaanissaan luonnontieteellisen spekulaation siitä mitä endogeeniset retrovirukset voisivat saada aikaan. Endogeeniset retroviruksethan ovat sellaisia viruksia, joiden genomista on jäänyt jälkiä esim. ihmisen DNA:han. Kirja on hyvin älykkääsiti kirjoitettu, mutta aihepiiriltään kammottava. Lukunautintoa häiritsi kyllä suomentajan noin joka neljännellä sivulla aikaansaamat virheet (kustantaja: Gummerus). Tosin luonnontieteelliset seikat oli käännetty mahdottoman hyvin ja tarkasti. Mutta ikävä että tuolla lailla huolimatonta käännöstyötä...

• Robert A. Heinlein: Tuomiopäivän komedia. Tyynen meren saarella turisti yrittää seurata vedonlyönnin seurauksena paikallisten esimerkkiä kulkemalla tulisilla hiilillä täytetyn kaivannon yli. Mutta käykin sitten niin, että maailma kääntyy saranoillaan. Ja mitä siitä seuraa... Heinleinin romaani on erikoinen esimerkki fantasiakirjallisuudesta. Mukana myös jonkinnäköistä painavaa teologista pohdintaa, joka saattaa järkyttää kunnon ihmisiä.

• Isaac Asimov: Ikuisuuden loppu. Scifin mestarin kirjan aiheena on todellisuuden tila, jossa valittu osa kuolevaisista liikkuu miten tahtoo eri aikakausien välillä tarkkailemassa ja tekee ihmiskuntaa hyödyttäviä (tai niin sanotaan) muutoksia todellisuuteen.

• Tapio Tuuri: Suomen viimeinen suvaitsematon. Tuurin mainio romaani on kuvaus matkasta dystopiaan, jossa muut aatteet kuin monikulturismi ovat kiellettyjä. Romaanissa vallitsevasta tunnelmasta tulee jotenkin mieleen Orwellin Vuonna 1984. Suomen viimeinen suvaitsematon on kuitenkin aivan liian lyhyt. Minusta Tuurin olisi pitänyt kirjoittaa vielä 100-150 sivua lisää romaaniinsa.

• Greg Bear: Aikatunneli. Romaani kertoo Maapallon läheisyyteen saapuneesta asteroidista, joka osoittautuukin ontoksi. Asteroidia ruvetaan sitten tutkimaan tarkemmin ja sieltä löytyy aika pirunmoista. En viitsi kertoa enempää. Romaani tuo lukijan eteen mahdollisimman eeppiset näkymät. Kirjailija kirjoitti 'Aikatunnelille' myös jatko-osan 'Maailmojen synty', jota voi lukea myös erillisenä tarinana, vaikkakin siitä saa eniten irti, mikäli on lukenut ensin 'Aikatunnelin'.

Muuta kirjallisuutta

• Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus. Tämä romaani lähes sopisi nimetä joka vuosi vuoden kristilliseksi kirjaksi. On kuin Waltari olisi itse tuntenut henkilökohtaisesti sen Jeesuksen Kristuksen, joka eli kerran maan päällä.

• Thomas More: Utopia. Tämä teos on kaikkien utopioitten äiti. More (1478-1535) -hepun Utopia on kaikista utopioista mielekkäin. Teoksen aatemaailmaa voi pitää tavattoman modernina (ja oikeastaan myös "modernia" järkevämpänä).

• T. P. Virkkunen: Uskonto ja maailmankuva. Teol. tri Virkkunen (lut.) teki sellaisen merkittävän havainnon, että kaikkien 'uskontojen' maailmankuva vastaa jotakin yksilön kognitiivisen kehityksen kehitysastetta. Vasta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus 'valita' kaikenlaisten maailmankuvien välillä.

• T. P. Virkkunen: Yksikön uskonnollinen kehitys. Virkkunen kuvaa kirjassaan yksilön uskonnollista kehitystä suomalaisen uskonnollisen tradition (tai traditioitten) piirissä.

• Carsten Peter Thiede: Kala Rooman keisarille - juutalaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset Jeesuksen ajan maailmassa. Saksalainen historioitsija ja papyrologi Thiede kertoo loistavalla tavalla ja asiantuntemuksella ajanlaskumme alun arkipäivästä, kulttuurista /kulttuureista ja uskontojen kamppailusta. Thieden mielestä on hirveän valitettavaa, että teologit eivät kiinnitä ollenkaan tarpeeksi paljoa huomiota antiikintutkimuksen tuloksiin...

• Dietrich Bonhoeffer: Kirjeitä vankilasta. Saksalainen luterilaisen kirkon pastori Dietrich Bonhoeffer kirjoitti natsien vankilassa ollessaan lukuisan määrän kirjeitä, joissa löytyy uraauurtavaa teologiaa. Häntä on nimitetty nykyaikaisen teologian perustajaksi. B. sai kuolemantuomion osallisuudestaan Hitlerin vastaiseen salaliittoon ja hirtettiin keskitysleirillä.

• Ernesto "Che" Guevara: Vallankumoussota Kuubassa. Tunnetun hirveän jeesuksennäköisen vallankumouksellisen muistelmat. Upea kuvaus sodasta ihmisarvon, demokratian ja uuden yhteiskunnan puolesta (en tarkoita, että vallankumouksen onnistuttua ja Fidelin käännyttyä leninistiksi siitä sitten mitään hirmuisen hyvää kuitenkaan syntyi loppujen lopuksi. Mutta eipä tuo Yhdysvallatkaan mikään kovin hieno maa ole, mitä tulee ihmisoikeuksien kunnioittamiseen).

• Kuure, Kyröläinen, Nyman, Piironen / URSA: Katoavatko UFOt - ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n aina ajankohtainen (ilmestynyt v. 1993) tieteelliseltä kannalta ufoja, ufotutkimusta ja ufologiaa käsittelevä teos. Katoavatko ufot näköpiiristämme, jos kysymystä tarkastelee tieteen keinoin ja näkökulmasta?

• Noam Chomsky: Hinnalla millä hyvänsä – Uusliberalismi ja globaali kuri. Maailman kuuluisimman kielitieteilijän, yhdysvaltalaisen Noam Chomskyn olemassaolevat valtarakenteet kyseenalaistava teos. Chomsky kertoo, mitkä ovat viimeksi kuluneen vuosisadan maailman valloittaneiden markkinatalous- ja demokratiaoppien todelliset sisällöt.

• Francis Wheen: Karl Marx. Wheen keskittyy kirjassaan nykyaikaisen sosiologian perustajan ja demokratian ja sosialismin oppi-isän Karl Marxin (1818-83) elämänkulun kertomiseen. Vastoin kirjailijan kaikkia oletuksia kirja sai varsin suuren suosion ilmestymismaassaan Isossa-Britanniassa.

• George Soros: Kansainvälisen kapitalismin kriisi. Finanssiguru Soros puolustaa varsin älykkäässä teoksessaan avointa yhteiskuntaa ja esittää, että nykyään markkinafundamentalismi on hyvin selvästi suurin uhka avoimelle yhteiskunnalle! Tässä muuten älykkäässä teoksessa on kuitenkin se paha puoli, että Soros haluaa pelastaa kapitalismin. Sitä paitsi kirjoittaja naiivisti kannattaa sitä näkemystä, että Yhdysvallat voi olla maailman johtaja...

• Gerhard Hörster: Johdatus Uuteen testamenttiin. Oppikirjaksi tarkoitettu teos on linjaltaan selkeästi niin nk. historialliskriittisen teologisen koulukunnan kuin myös fundamentalistisen suuntauksen ulkopuolella. G. Hörster on mm. toiminut Saksan Vapaakirkon teologisen seminaarin rehtorina joitakin vuosia.

• David C. Korten: Elämä kapitalismin jälkeen – maailma yhtiövallan kaaduttua. Teoksen nimestä huolimatta Stanfordin Business Schoolin kasvatti tri Korten ei edes ole mikään sosialisti. Hänen teoksensa yllättää raikkaudellaan. Teoksessaan Korten asettaa hieman yllättävästi markkinatalouden ja kapitalismin toistensa vaihtoehdoiksi.

• Kari Saastamoinen: Eurooppalainen liberalismi. Kirjoittaja esittelee oivassa teoksessaan selkeästi liberalismin suurten nimien ajattelun. Mukaan on otettu niin sellaiset loistavat tyypit kuin Adam Smith, Alexis de Tocqueville ja John Stuart Mill kuin myös siitä paskamaisemmasta päästä poliittinen ajattelija nimeltä Friedrich Hayek (minun oma arvoarvostelmani).

• Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs – Ihmisen ihmiskuntien kohtalot. Miksi Pizarro marssi Cajamarcaan ja vangitsi inkakuningas Atahualpan – miksei Atahualpa marssinut Madridiin ja vanginnut kuningas Kaarle I:tä? Kuinka on mahdollista, että Pizarron 168 resuista miestä vangitsivat Atahualpan, jolla oli yli 80000 sotilasta? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen etsii vastausta biologi-kielitieteilijä Jared Diamond Pulitzer-palkitussa teoksessaan. Jared Diamond yhdistää historian, biologian, ekologian ja lingvistiikan ja luo uusia uria avaavia näkemyksiä ihmisyhteisöjen kehitykseen. Tatu Vanhanen ei kauheasti pidä tästä teoksesta.

• Leena Tähtinen: Kuolleiden kanssa kassajonossa: Tieteellistä aikamatkailua. Kirjassa käsitellään kauhean pätevästi ja selkeästi sellaisia asioita kuin Einsteinin suhteellisuusteoriat, aikadilataatio, avaruuden kaareutuminen, mustat ja valkoiset aukot, singulariteetit ja madonreiät, aikakoneen rakentamisen mahdollisuudet.

• Rolf Büchi, Nadja Braun ja Bruno Kaufman: Opas suoraan demokratiaan. Sveitsissä demokratian taso on huomattavan paljon laajempi kuin Suomessa, sillä siellä on kansalla omaa poliitikoista riippumatonta valtaa. Suoran demokratian ansiosta kansalaisilla on valta päättää poliitikkojen säätämien lakien tulevaisuudesta ja valtaa muotoilla myös perustuslakia. Suora demokratia tuo liikettä politiikkaan, lisää kansalaisten poliittista osallistumista sekä lähentää kansalaisia ja politiikan eliittejä.