Historiaa
Suuri osa Suomen suhtautumisesta sananvapauteen johtuu sen pitkästä esittämishistoriasta ja ulkoisesta sensuurista. Ensin tuli keskiajalla Ruotsi, sitten vuonna 1809 Venäjä. Suomesta tuli itsenäinen kansakunta vasta vuonna 1917.
1900-luvun alkupuolella, kun suomalainen nationalistinen liike kasvoi ja vaati itsenäisyyttä, Venäjä vastasi venäläistämisyrityksillä. Venäjän kielestä tehtiin virallinen kieli hallinto- ja koulutusalalla, lehdistö antautui sensuurille ja suomenkielisten tiedotusvälineiden tuotanto tukahdutettiin. Siitä huolimatta tämä siirto toimi Venäjää vastaan, koska se johti lakkoihin ja vetoomuksiin, jotka johtivat Suomen itsenäisyyteen.
Ruotsi antoi ensimmäisen tiedonvälitysvapautta koskevan lain vuonna 1776, ja koska Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsin kuningaskuntaa, lakia sovellettiin myös Suomeen. Se oli yksi ensimmäisistä laatuaan olevista laeista maailmassa, jossa poistettiin sensuuri ja asetettiin hallitusten arkistot ja asiakirjat kaikkien kansalaisten saataville.
Suomen medialla ja taiteella on aina ollut merkittävä rooli julkisen ja hallituksen mielipiteen muokkaamisessa. Esimerkiksi Aleksis Kivi oli yksi ensimmäisistä kirjoittajista, joka julkaisi teoksia suomen kielellä. Myöhemmin propagandaelokuvat, jotka kuvaavat venäläisiä vihollisina, säilyttivät suomalaista mielenkiintoista asennetta poliittisen levottomuuden aikana.
Suomen tappion jälkeen toisessa maailmansodassa nämä propagandaelokuvat kiellettiin yhdessä muiden ”venäjän vastaisten” tiedotusvälineiden kanssa. Vaikka Suomi pysyi virallisesti neutraalina kylmän sodan aikana, sen läheisyys Venäjälle tarkoitti, ettei sillä ollut varaa loukata maata.
Kielto pidettiin yllä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen (vaikka propagandaelokuvat olivat kauan sitten menettäneet merkityksensä .
Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistolehtori, Riku Neuvonen on kirjoittanut kirjan suomalaisesta sananvapaudesta.
Hän kertoo, että sananvapautta rajoitettiin rankasti myös sisällisodan jälkeen. Ensin kiellettiin kaikki kommunistiset järjestöt ja myöhemmin myös äärioikeistolaiset.
– Suomalaisten poliittinen liikkumavara oli rajattua. Oli jopa vaarallista pukeutua punaiseen paitaan ja pian myös mustaan paitaan ja siniseen solmioon.
– Rajoitukset ylettyivät myös muille elämänalueille. Tuolloin kiisteltiin jatkuvasti siinä, mitä radiossa voi sanoa. Elokuvasensuuria kiristetiin, sanoo Neuvonen.
Nykypäivää
Haaran, Pöyhtärin ja Raittilan tutkimuksessa sananvapauden ongelmana Suomessa pidettiinkin sitä, että poliittisesti epäkorrekteja ilmaisuja estävät konsensuskulttuuri ja vaihtoehdottomuus. On vain yksi iso valtakunnallinen päivälehti, pieni mediakenttä ja tämän johdosta ikään kuin yksi virallinen mielipide kerrallaan. Vaihtoehtoiset mielipiteet nähtiin tutkimuksen mukaan vaiettavan julkisuu- dessa monella tapaa. Osassa haastatteluja esimerkiksi nähtiin, että sananvapaus määrittyy eri tavoin eri toimijoille. Esimerkiksi uskonnollisilla ryhmillä olisi enemmän vapauksia ilmaista uskonnollista kritiikkiä ja kritisoida uskontokuntiin kuulumattomia ja muita uskontokuntia kuin uskontokuntiin kuulumattomilla henkilöillä. Kristityillä ryhmittymillä olisi yhden näkemyksen mukaan vähemmän sananvapautta kuin islamilaisilla ryhmittymillä. Toimitusten sananvapaus olisi laajempaa kuin yk- sittäisten kansalaisten. (Pöyhtäri et al. 2013, 156-157.)Â
Pöyhtäri, Reetta & Kantola, Matleena (2013): Vihapuhe ja sananvapaus. Teoksessa: Pöyhtäri Reetta, Haara, Paula & Raittila, Pentti (2013). Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Tampere University Press.Â
Sananvapausteorioita
John Stuart Millin (1859) esittämä klassisen sananvapauden teoria on kaikkien aikojen tunnetuin sananvapausteoria. Hän näkee yhteiskunnan ideoiden markkinapaikkana, jossa etsitään totuutta avoimessa keskustelussa, johon tarvitaan erilaisia mielipiteitä. Käsitys juontaa juurensa antiikin tiedonhankintamenetelmistä, joissa erilaista ja mahdollisesti myös vastakkaista tietoa hankittiin totuuden selvittämiseksi. Millin mukaan mielipiteiden vapaus ja avoin keskustelu luovat edellytykset ihmiskunnan hyvinvoinnin paranemiselle ja totuuteen pääsemiselle. Sananvapaus on siksi keskeinen arvo yksilölle ja yhteiskuntakehitykselle. Millin teoria edustaa liberaalia yhteiskuntakäsitystä siksi, että siinä oletetaan yksilöllisten vapauksien takaamisen johtavan samalla parhaaseen yhteiskunnalliseen lopputulokseen.
Thomas Scanlon (1972) korostaa yksilön autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta määräävänä periaatteena sananvapaudelle. Demokraattisen valtion kansalaisilla täytyy olla riittävä autonomian piiri, johon valtio ei saa tunkeutua. Yksilö on autonominen ja suvereeni, jota on suojeltava enemmän kuin valtiota. Scanlon näkee, että keskeistä on yksilön oikeus saada informaatiota valintojensa perusteeksi ilman valtion väliin puuttumista. Valtio voisi rajoittaa sananvapautta vain tapauksissa, joissa puhe uhkaa turvallisuutta.
Alexander Meiklejohn (1965) painottaa kansalaisten itsehallintaa, jossa avoimen keskustelun ja julkisen harkinnan pitäisi olla toiminnan perusperiaatteina. Kaiken tärkeän informaation pitäisi olla kansalaisten saatavilla. Sananvapaus on tällöin keskeinen edellytys demokratian toimivuuden takaajana.
Robert F. Ladenson (1997) kytkee myös sananvapauden demokratian toimivuuteen. Hän korostaa jatkuvan keskustelun merkitystä demokratiassa. Ladensonin mukaan viestintä luo oikeutuksen perustuslaillisen demokratian toteutumiselle ja piirtää vallan rajat. Viestintä puolestaan edellyttää sananvapautta.
Päinvastoin Berlin katsoo, ettei yksilönvapaus ole yhteiskunnan järjestäytymisen kannalta merkittävin kriteeri yhteiskunnista vapaimmassakaan:
“”En tahdo väittää yksilönvapauden olevan liberaaleimmassakaan yhteiskunnassa ainoa tai edes tärkein yhteiskunnallisen toiminnan mittapuu. Pakotamme lapset käymään koulua emmekä salli julkisia teloituksia. Kummassakin tapauksessa kiistatta rajoitetaan vapautta. Perustelemme näitä rajoituksia siten, että pidämme tietämättömyyttä tai sivistymätöntä kasvatusta tai julmia huveja tai kiihokkeita vahingollisempana meille kuin niiden ehkäisemiseen tarvittavaa vapauden rajoittamista.”
Berlin on kehittänyt eteenpäin kuuluisaa jakoa positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen. Tutki asiaa ja anna esimerkki sananvapauteen liittyen. Voit käyttää apuna halutessasi oheisia linkkejä.
Ohessa linkki Berlinin kriittisiin ajatuksiin Rousseaun vapaus-käsitteestä.
Tapaus Päivi Räsänen
An Attack on Free Speech in Finland | Jonathon Van Maren | First Things
Tapaus Johanna Vehkoo
Toimittaja Johanna Vehkoo sai rikostuomion Junes Lokan kunnian loukkaamisesta
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/42a60e7d-28cf-428a-816d-65edc8c70b7c
Tapaus Charlie Hebdo