"…Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän herraamme. Joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli, ja haudattiin. Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös Taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleitakin…" (Jeesuksen maanpäällisestä elämästä; lue Uusi Testamentti.) Jeesus Nasaretilainen oli olemassa jo ennen, kun hän sovitti kuolemallaan maailman synnit. Jeesusta kutsutaan Liiton Enkeliksi sen liiton merkiksi joka tehtiin Taivaan ja Kadotuksen välillä ensimmäisessä Satavuotisessa Sopimuksessa. Hän ilmestyi sopimuksen kirjaamishetkellä ja on viimeinen olento, mitä Taivaaseen tai Maanpäälle on luotu. Jeesusta kutsutaan myös Luomattomaksi enkeliksi, koska hän ei varsinaisesti ole enkeli, vaan irtaallinen osa Jumalan Olemusta. Hän on itsenäinen hahmo, eikä ole kaikkitietävä, vaan ajatteleva ja olemuksellinen olento, jotkut väittävät Jeesuksen olevan Jumalan Vapaa tahto. Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi, ja hän on Jumalan jälkeen seuraava, vaikka hänen olemuksensa on yhtä Jumalan olemuksen kanssa kuolevaisille ja enkeleille käsittämättömällä tavalla. Jeesukselle on annettu valta Taivaassa ja Maan päällä, vaikka Maan hallinnan hän joutuukin jakamaan yhdessä Luciferin kanssa niin, että lunastamallaan kuolevaisen ruumiinsa tuholla jokainen katumuksen löytävä on Taivaan, ja jokainen, jonka Lucifer saa viekoiteltua syntiin, Kadotuksen. Jeesus ei voi enää saapua Maanpinnalle, sillä hän maksoi oikeutensa poistua Taivaasta antamalla katumuksen armon kuolevaisille. Jeesuksen sanotaan kaikkein eniten kaikista Taivaan luoduista rakastavan kuolevaisia, sillä hän uhrasi suuren osan olemuksestaan antaakseen näille armon Isän silmissä. Kuolevaisen ruumiinsa lisäksi Poika uhrasi laajan osan olemuksestaan ja olevaisuudestaan vuodattaen ne Aatamin ja Eevan jälkeläisiin, jolloin jokaisessa kuolevaisessa ihmissuvun edustajassa on pieni osa vuodatettua uhria. Jeesus on Taivaan kuningas ja Enkelten herra, koska hän on yhtä Jumalan kanssa on hänen määräyksensä pitävä Taivaan väen kesken. Koska ykseys ei kuitenkaan ole täydellinen Isän ja Pojan välillä, vaan Poika on erillinen, tosin Luomaton olento, ei Jeesuksen käsky ole Jumalan sana, näin ollen Kadotuksen väki ei ole velvollinen tottelemaan Jeesuksen sanaa. Koska Jeesus on ottanut paikan Pyhän valtaistuimen oikealta puolelta, missä ennen vasemmalla istui Lucifer, serafeista korkein, on Kadotuksen ruhtinas katkera viimeiselle Jumalan Luomalle olennolle. Jeesus on nöyryyden esikuva ja lähde, hänen armonsa vuoksi kuolevaisilla on mahdollisuus saapua Taivaaseen, vaikka kuolevaiset ovatkin langenneet viettelyn kautta. Jeesus toi Taivaallisen lain ihmisille, ja opetti heillä Taivaan asetukset. Jeesusta kutsutaan Vapahtajaksi, Ihmisen pojaksi ja Sovittajaksi.
R a f a e l
Nimi Rafael merkitsee "Jumala on parantanut", ja se totisesti kuvaakin arkkienkeli Rafaelia parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hänen käsissään on Herran parantava voima, ja hän auttaa mieluusti kaikkia puoleensa kääntyviä. Hän on tunnettu luovuudestaan ja kekseliäisyydestään, joiden ansiosta hän kykenee helposti vaeltamaan kuolevaisten keskuudessa tuntemattomana, auttaen apua tarvitsevia. Hän tuntee myös taivaallista Totuutta enemmän kuin kenties yksikään muu Jumalan ja Jeesuksen jälkeen. Sillä Totuus on hän ja hänen rakkautensa. Rafael on näkemyksissään vahva, eikä hän kaihda puolustaa niitä voimakkaastikaan. Kuitenkaan hän ei milloinkaan nosta vihaansa aiheetta, vaan keskittää mieluusti voimansa uskovien parantamiseen. Hän valitsee suojelukseensa kaikki, jotka häntä puhtain sydämin pyytävät turvakseen, ja onkin ensimmäinen varsinainen suojelusenkeli. Minkäänlainen parantaminen ei ole Rafaelille mahdotonta, paitsi riivatun sielun palauttaminen ennalleen vastoin riivatun omaa tahtoa. Tällöin hän joutuu alistumaan sille tosiseikalle, että kuolevaisen sielu on menetetty kadotukselle. Kadotusta Rafael vihaa kiivaasti, sillä lankeemus sotii vastoin sitä totuutta, ettei Jumalan armoa suurempaa ole luotu. Koska Rafaelin kyky on sairaan ruumiin parantaminen, piti hänen yhteytensä olla sairaan mielen parantamisen kanssa. Tällöin hän olisi voinut pelastaa myös riivatut Helvetin vallasta, mutta koska sairaan mielen muokkaus oli annettu valtaistuin Arielille, kolmannelle Luciferin jälkeen, joka kuitenkin ajettiin alas Taivaasta Sodan aikana, ei Rafael ole kykenevä riivattuja pelastamaan. Tämän totuuden ymmärtäminen saa surun Rafaeliin, ja kiivaan vihan Taivaasta ajettua kohtaan, joka myöskään Kadotuksen ei täysin ole. Sillä langettuaan on Ariel syönyt ihmismieliä, ja vienyt heidät pois Rafaelin armosta. Rafael on kärkkäästi rankaisemassa Jumalan lakia vastaan rikkovia, ja mielellään hän palauttaa lain ja järjestyksen kuolevaiseen maailmaan, vaikka se edellyttäisi voimankin käyttämistä vihollista vastaan. Hän rankaisee vääristä teoista myös epäsuorasti, jättämällä rikkojan kitumaan jonkin sairauden kourissa. Rafael kahlitsi aikoja sitten demoni Asmodeuksen kauas maan piiristä, koska tämä oli yrittänyt saattaa erästä suojeltavaansa turmioon. Rafael oli myös se, joka ajoi ja vangitsi tämän ensimmäisen Luciferin puolelle astuneen Sodan aikaan, ja suuri on Rafaelin viha irstautta kohtaan. Ihmiset kunnioittavat Rafaelia sokeiden suojeluspyhimyksenä, sillä hänen tunnetuin ihmetekonsa maan päällä oli Tobitin näön palauttaminen. Häntä kunnioittavat erityisesti myös lääkärit, parantajat, sairaanhoitajat ja äidit. Tutkijoita ja matkaajia hän auttaa tiedollaan ja näkemyksellään, ja usein hän laskeutuu maan päälle matkalaisen muodossa johdattamaan eksyneitä ja harhaanjoutuneita oikeille poluille. Hänen rakkautensa on niin totuus, kuin totuudesta seuraava parannuskin, ja niin myös ruumiin parannus on hänen kanssaan. Rafaelin tehtävä parantaa tämä maailma ei milloinkaan voi tulla täysin valmiiksi, sillä hän ei voi käyttää parannusvoimaansa ihmisiin, jotka kieltävät Jumalan. Siksi taudit ja sairaudet riehuvat vielä maan päällä, mutta tuomiopäivän jälkeen Rafael olisi kykenevä parantamaan kaikki, joita ei Kadotukseen tuomittu, ja siten takaamaan omalta osaltaan ikuisen onnen.
U r i e l
Jumalan Tuli, joka palvelee itseään Herraa Jumalaa. Yksi seitsemästä arkkienkelistä ja hänen tehtävinään on ollut armosta tuoda Taivaallinen Valo niiden synnintekijöiden sieluille, jotka vedenpaisumuksessa hukkuivat tai suolapatsaiksi muuttuivat. Uriel antaa myös neuvoja syntisille - se on, ohjaa heitä lävitse huonojen aikojen. Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin kanssa hän vartioi Jumalan valtaistuinta. Sota, joka Taivaassa käytiin Luciferin, Pimeyden Ruhtinaan ylpeyden tähden, koski syvälle Urieliin, sillä Uriel on muovattu Rauhan hengestä, kuten hänen kaksosensa Ariel, joka sodan ensimmäisenä päivänä lyötiin alas serafi Abdielin toimesta. Sillä niin Jumala oli hyväksi katsonut. Mutta Urielin ja Arielin yhteys olisi rikkumaton. Rauha Arielissa muuttui kaaokseksi, sillä pahuus ei hyvyyttä suvainnut. Silti nuo kaksi - Rauha ja Kaaos - ovat toisiinsa sidotut ja he ovat toisilleen hellät. Urielin suru on Taivaassa rauhan välikappale, sillä mikään paha ei voi Taivaaseen astua. Urielin kykyihin suru toi tiedon, miten muuttaa pettymykset siunaukseksi ja sekasorto tasapainoksi. Armossaan Jumalan Tuli loistaa valoa ja toivoa paremmasta. Urielilla on valta veljeensä Kaaokseen, joka häntä kuuntelee, kun Uriel antaa Tulen loistaa. Hän on kykenevä vallitsemaan ukkosta ja kauhua, sillä hänellä on avain niiden lähteille ja näin hän on vaarassa joutua veljensä tavoin kaaokseen. Jumalan henki on kuitenkin Urielissa voimakas, eikä Herra anna enää ainoankaan enkelinsä vajota liekkien tanssiin. Vapahduksen Arkkienkeli Uriel joutuu taistelemaan aina myös itsensä kanssa kuolevaisia johdattaessaan. Urielin surun tähden on Jumala armelias niitä kohtaan, jotka tämä arkkienkeli on katuviksi katsonut, mutta Arieliin asti ei Jumalan armo ulotu, vaikka Uriel loisteensa häneen tahtoisi luoda.