Sukuarkisto sisältää Raita-ahon Annin ja Heikin perheen kirjoituksia, puheita, runoja ja sukuun liittyviä asiakirjoja ja valokuvia. Nikun ja Kallen kirjoituksia on lukumääräisesti eniten, Annilta muutama puhe ja runo ja  Akulta on tallessa vain muutama kirje Anni-siskolle Niittylahteen. Käsinkirjoitetut vihkot ja paperiarkit on kuvattu, kirjoitettu teksteiksi ja luokiteltu tekijän, aihepiirin ja jos mahdollista myös ajankohdan mukaan. 

Säilynyt aineisto ajoittuu pääosin 1900-luvun alusta 1920-luvulle. Perheen nuoret olivat vuosisadan alkupuolella vasta parikymppisiä (Anni s. 1882, Kalle s. 1883, Niku s. 1885, Aku s. 1888), edistysuskoisia, idealistisia ja poikkeuksellisen aktiivisia toimijoita. Suomi oli vielä osa Venäjää, ja venäläistämispyrkimyksiin reagoitiin voimakkaasti. Kansallistunne ilmenee ajalle paatoksellisena, yhteiskunnalliset ja aatteelliset kysymykset ovat toistuvia pohdinnan kohteita puheissa ja kirjoituksissa. 

Runot olivat tärkeä osa ilmaisua, ja niitä myös saatiin julkaistua lehdissä. Nikun nuoruuden runoissa haetaan elämän suuntaa ja tarkoitusta, lempi ja onni antavat vielä odottaa tuskaista etsijäänsä. Kaipauksen ja pettymyksen tunteet nousevat voimakkaina pintaan vielä Kallenkin 1920-luvun tunteellisissa runoissa.

Mainintoja raita-aholaisten toiminnasta löytyy runsaasti Kansallisarkiston vuoteen 1920 saakka digitoiduista sanoma- ja aikakauslehdistä. Saramoon, saramolaisiin ja raita-aholaisiin liittyviä digitoitujen sanomalehtien artikkeleita on koottu sukuarkistoon (Lehtileikkeet). Esimerkiksi Nikun Nuori Karjala -lehdessä palkittu kirjoitus "Sivistystaistelua salokylässä" kuvaa Saramon 1900-luvun alun historiaa hauskasti. Vaikka Saramoa ei nimeltä mainita, niin on täysin selvää, että oman kylän kuvaus 1900-luvun alkuvuosilta siinä on!

Kotikylän iltamissa puhujataitoja harjoitelleet Kalle ja Niku toimivat molemmat nuorisoseurojen kiertävinä neuvojina ja puhujina. Nikun matkat ulottuivat ympäri Suomen maata ja uskomattoman ahkera kiertäjä hän onkin ollut vuosina 1907 - 1908! Agitaattori sai yleensä innostuneen vastaanoton, mutta myös toisenlaista palautetta löytyy. Eikä ihme, sillä elettiin poliittisesti epävakaata aikaa ja kielenkäyttö oli jyrkkää jo kymmenen vuotta ennen Suomen itsenäistymistä ja kansalais-/vapaussotaa. Se näkyy puheissa, kirjoituksissa ja lehtiartikkeleissa.

Saramolaisten puoluekäyttäytymisestä ensimmäisistä eduskuntavaaleista vuonna 1907 aina vuoteen 1917 on mielenkiintoisia tietoja. Ylikylän koulun opettaja, valtiopäivämies ja osuustoimintamies Erkki Peltonen on arvatenkin vaikuttanut nuorten ja koko kylän yhteiskunnallisiin näkemyksiin, nuorisoseura- ja osuustoiminta-aatteen omaksumiseen. Saramo oli valtiollisissa vaaleissa vaalipiirin nuorsuomalaisin, ja vasta vuoden 1917 vaaleissa äänet siirtyivät maalaisliitolle, sosialisteille ja yhdistyneille porvareille. 

Anni toimi kiertävänä kotitalous- ja puutarhaneuvojana nykyisessä rajantakaisessa Karjalassa sekä Pohjois-Karjalassa ja opettajana Niittylahden kansanopistossa. Hän oli koko ikänsä aktiivinen toimija Martta-järjestössä sekä paikallis- että liittotasolla ja ahkera puheiden pitäjä ja runojen sepittäjä.

Aku oli joukosta nuorin ja osallistui vähiten kirjallisiin puuhiin. Häneltä ei ole tiedossa kirjeiden lisäksi kirjoitettuja dokumentteja. Jos sisarusten ajatukset nousivat pilviin, niin Aku pysyi konkreettisesti pellon kynnöksellä. Niinpä sukupolvenvaihdoksessa Ukko-Heikki myi Raita-ahon Akulle ja teki hänen kanssaan eläkekontrahtinsa.