Pentuinfoa

Pennun osto ja luovutus

Kun ostat meiltä pennun, saat pennun mukana kasvattajan tuen koiran koko eliniän ajaksi. Toivon, että kasvattieni omistajat pitävät yhteyttä ja kertovat koiran kuulumisia. Etenkin erilaisista sairauksista olisi hyvä tiedottaa kasvattajaa mahdollisimman hyvin, jotta ne voidaan huomioida jalostusvalinnoissa. Myös kasvattien saavutuksista, kuten harrastusmenestyksestä, kuulen mielelläni ja toki hehkutan Merlemur-sivuillakin omistajan niin salliessa. Järjestän kasvattitapaamisia, jonne toivon kasvattien saapuvan toistuvasti mahdollisuuksiensa mukaan. Näin voimme ylläpitää yhteisöllisyyttä, ja koirat omistajineen pysyvät myös minulle tuttuina. Pentueesta riippuen käytössä saattaa olla varausmaksu, joka maksetaan siinä kohtaa, kun ostajalle luvataan pentu kyseisestä pentueesta. Pentuja ei myydä jonotusnumeroilla, vaan sopiva koti on aina ensisijainen kriteeri. Pentuja saa halutessaan käydä katsomassa useamman kerran.

Pennun kauppahinta tulee olla kokonaisuudessaan maksettuna ennen luovutusta. En koskaan myy pentuja osamaksulla, edes tutuille. Huomioithan, että pampait ovat arvokkaita koiria - pentukauppoihin kannattaa varautua rahallisesti etukäteen, sillä kasvattajan tehtävä ei ole myöntää korotonta ja kulutonta maksuaikaa pennunostajalle.

Kaikki koirat kasvavat meillä normaalin elämän keskellä, eikä erillisiä kenneltiloja ole. Pentu luovutetaan aikaisintaan 8 viikon ikäisenä sirutettuna, eläinlääkärin tarkastamana, useasti madotettuna, rekisteröitynä (joskin rekkarit toisinaan tulevat jälkitoimituksena) ja huolellisesti sosiaalistettuna ja ulkoilemaan tottuneina. Pennut ovat usein oivaltaneet sisäsiisteyden perusteet runsaan ulkoilun myötä, joten varauduthan järjestämään pennulle ulkoilumahdollisuuden riittävän usein heti kotiutumisesta alkaen. Näin pentu saattaa olla liki sisäsiisti jo heti alusta asti. Vaikka uuden pennun kotiutumisen yhteydessä usein puhutaan mattojen sivuun laittamisesta, suosittelen lämpimästi hankkimaan vaikkapa kierrätyskeskuksesta pesukoneeseen sopivia räsymattoja lattialle. Liukas lattia ja liikunnallisesti yllättävän pystyvä, mutta holtittomasti hepuloiva pentu on valitettavan usein huono yhdistelmä ja loukkaantumisten välttämiseksi pitävä alusta tassun alla on tarpeen. Erityisen tärkeää pitävä alusta on paikoissa, joihin pentu laskeutuu korkealta hypätessään; esimerkiksi sohvan ja sängyn edessä. Nuoruusajan liukastelulla tiedetään olevan yhteys luuston kasvuhäiriöihin.

Pennun mukaan saa tutun lelun ja muutaman kilon ruokaa, jota pentu on tottunut syömään. Sen avulla ostaja voi halutessaan pikkuhiljaa lisätä jatkossa käyttämänsä ruuan päivittäistä määrää ja näin totuttaa pennun mahan rauhassa ravinnon muutokseen. Äkillistä ruokavalion muutosta en suosittele toteuttamaan varsinkaan niinkin kovan stressin kuin uuteen kotiin muuttamisen yhteydessä. Lisäksi pennun mukana toki tulee kasvattajan elinikäinen tuki. Uusille koiranomistajille suosittelen myös esimerkiksi Tuire Kaimion pentuopasta tutustuttavaksi ennen pennunostoa. Lisäksi jokaiselle koiranomistajalle suosittelen jonkinlaiselle pentu- tai lajitutustumiskurssille osallistumista pennun ensimmäisen elinvuoden aikana, vaikka tavoitteena ei olisikaan rakentaa koirasta harrastuskaveria. Nuori koira hyötyy paljon viikoittaisesta hetkestä, jossa se oppii työskentelemään oman ihmisensä kanssa muiden koirien aiheuttamasta häiriöstä huolimatta.

Mihin olet sitoutumassa

Pennun kasvaessa on hyvä huomioida nuoren koiran heräilevät vietit. Vaikka pentu olisi aiemmin tottunut leikkimään huomattavasti suurempienkin kaverikoirien kanssa, se saattaa paimenvietin heräillessä ryhtyä paimentamaan juoksukavereitaan. Ensimmäinen vuosi on oikein etsikkoaikaa onnettomuuksille, sillä koirallasi on vauhtia ja pystyvyyttä enemmän kuin järkeä ja harkintaa. Se ei ymmärrä, että nelikymmenkiloinen kaverinsa saattaa juosta vahingossa sitä päin, mikäli se pyrkii juoksemaan kaverinsa eteen pysäyttääkseen ”paimennettavansa”. Keskeytäthän tällaiset leikit ensi tilassa, niin koirasi oppii olemaan juoksematta muiden eteen. Et voi myöskään luottaa koiran omaan harkintaan saalisleikeissä, kuten pallon tai kepin heitossa. Kun nuoren koiran lihakset väsyvät vaikka saalisvietti yhä vie, se loukkaantuu leikeissään huomattavan paljon helpommin kuin vanhempi ja harkitsevampi koira.

Vahtivietin heräily voi yllättää hiukan myöhemmin. Saatat huomata koirasi ollessa n. 9-18kk että se yllättäen pyrkiikin rähjäämään hihnassa, piha-aidalla tai pysäköidyssä autossa. Vaikka positiivinen vahvistaminen on monessa yhteydessä erittäin suositeltava tapa kouluttaa koiraa, viettitoiminnon toteuttaminen voi olla koiralle itsessään niinkin palkitsevaa, ettei yhtä hyvää palkkaa ole helppoa löytää. Koiran yhteiskuntakelpoisuuden vuoksi sen on opittava nuoresta pitäen myös keskeyttämään toimintansa omistajan käskystä. Mitä vietikkäämpi koira on kyseessä, sitä tärkeämpää hallinnan koulutus on.