PARTIOLAULUT

I got the B-P spirit

right in my head, right in my head,

right in my head,

I've got the B-P spirit

right in my head,

right in my head to stay

I got the B-P spirit

deep in my heart...

I got the B-P spirit

all round my feet...

I got the B-P spirit

right in my head,

deep in my heart,

all round my feet,

I've got that B-P spirit

all over me,

all over me to stay!

Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion

Sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion

Tuli räiskyy nuotiossa

Savu hiljaa leijailee

Ja nyt illan tummetessa

Metsä meille kuiskailee

Hämy hiipii kun saapuu, taikahetki leiriyön

Sävel kiirii ja haipuu, taakse jylhän korpivyön

Tuli räiskyy nuotiossa...

Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu hiipuu pois

Retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois

Tuli räiskyy nuotiossa...

Ilta pimenee, tulenliekkimme

tietä valaisee, vaeltamaamme

Jalanjälkineen, tämä vanha tie,

maahan kaukaiseen, kaivattuhun vie

Rantaan kaukaiseen, rauhan satamaan

sydän hiljainen, tiellä johdetaan

Ristin vanhan luo, joka elämään

sovituksen tuo, hänen veressään.

Ilta pimenee, tulenliekkimme

tietä valaisee, vaeltamaamme 

Siniristilippumme,

sulle käsin vannomme, sydämin:

sinun puolestas elää ja kuolla

on halumme korkehin.

Kuin taivas ja hanki Suomen

ovat värisi puhtahat.

Sinä hulmullas mielemme nostat

ja kotimme korotat.

Isät, veljet verellään

vihki sinut viiriksi vapaan maan.

Ilomiellä sun jäljessäs käymme

teit' isäin astumaan.

Sun on kunnias kunniamme,

sinun voimasi voimamme on.

Sinun kanssasi onnemme jaamme

ja iskut kohtalon.

Siniristilippumme,

sulle valan vannomme kallihin:

sinun puolestas elää ja kuolla

on halumme korkehin.

Tie selvä on ja marssi soi

ja lippu hulmuaa.

Ei painumaan se joudakaan,

ei toivo kuolla saa.

On määränpää, se yhdistää,

kun käymme vierekkäin.

Maailmaa muu myös uudistuu

ja laulaa näin ja laulaa näin.

Kun usko puhdas, säihkyvä on,

niin vuoret siirtää voi.

Tää sielun varmuus horjumaton

ain sankareita loi.

Jos uskos hyvään, oikeaan

vain syttyy uudestaan,

käy joukkohon ja horjuttaa

ei milloinkaan, sua esteet saa.

Meill’ on metsässä nuotiopiiri,

missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii,

lähipuutkin punervoi.

Ja me muistaen sankariaikaa,

sadun tenhon tunnemme taikaa,

kun laulumme yön yli kiirii

ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta,

hämy verhoo metsän, maan.

Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,

sydän syttyy tuntemaan.

Ja me muistain…

Ja kun himmenee hiipuva hiillos

ja kun lankee lauha yö,

viime laulussa harras soi kiitos,

Pyhän Yrjön kutsuu työ.

Ja me muistain…

Should auld acquaintance be forgot and never brought to mind?

Should auld acquaintance be forgot and days of auld lang syne?

For auld lang syne, my dear, for auld lang syne

We’ll take a cup of kindness yet for auld lang syne

Tiedätkö, miksi leiriläinen oon?

Telttani nostan nuoreen hongikkoon.

Niin ihanaa elää on alla taivaan sinisimmän

Bum-bum-bum bumdidiaidi-bumdidiaidibumbidiaidi bum-bum-bum-bum

Retkeilyn, leikin, työn ja laulelun,

kanssani jakaa kumppanini mun.

Niin ihanaa...

Tunnen mä lämmön rantahietikon,

lintujen kuoron, nousun auringon.

Niin ihanaa...

Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.

On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.

Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.

Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.

Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.

On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.

Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin

Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin