MAA6 DERIVAATTA
Raja-arvo, jatkuvuus, polynomifunktion derivaatta (2 op.)
Muut funktiotyypit (1 op.)
Muut funktiotyypit (1 op.)
Derivaatta kertoo funktion muutosnopeuden.
Funktion huippukohdassa tangentti on vaakasuora, jolloin sen kulmakerroin, eli derivaatta, on nolla.
I VIIKKO
Raja-arvo ja jatkuvuus 4 + 5 + 5
II VIIKKO
Derivaatta 0 + 0 + 3
Syysloma
III VIIKKO
Derivoimiskaavat 11 + 4 + 1
IV VIIKKO
Ääriarvot ja kulkukaavio 4 + 8 + 0
Tangentin yhtälö 3 + 0 + 1
V-VI VIIKKO
Sovelluksia 0 + 18 + 8
Koe
Sijoita luku. Tuliko tulos?
Jos tuli, tehtävä tehty.
Jos ei tullut, tuliko 0/0 vai jokin muu luku jaettuna nollalla?
Jos jokin muu luku jaettuna nollalla, raja-arvoa ei ole.
Jos tuli 0/0, supista lauseke ja aloita alusta.
Raja-arvo lasketaan sijoittamalla x:n paikalle se luku, jota x lähestyy.
Jos sijoittamisessa on ongelmia ("0/0" nollalla ei saa jakaa), lauseketta pitää ensin supistaa. Aina raja-arvoa ei silti ole olemassa ("3/0" lähestyy ääretöntä).
Kun lukua a lähestytään lukusuoralla vasemmalta (a-) tai oikealta (a+) puolen, puhutaan toispuoleisista raja-arvoista. Jotta raja-arvo olisi olemassa, näistä pitää tulla sama tulos. Tähän tilanteeseen voi törmätä paloittain määritellyissä funktioissa.
Funktio on jatkuva kohdassa x = a, jos pätee
eli lyhyemmin
Funktio on jatkuva, jos se on jatkuva kaikkialla siellä, missä se on olemassa(*).
Funktion pitää olla yksikäsitteinen, mikä tarkoittaa sitä, että samalla x:n arvolla ei saa tulla monta eri tulosta (eli y:n arvoa). Siten esimerkiksi ympyrän yhtälö ei ole funktio, mutta ylös aukeavan paraabelin yhtälö on .
(*)Jos funktio ei ole määritelty jossakin kohdassa, silloin funktio ei ole siinä kohdassa sen enempää jatkuva tai epäjatkuvakaan. Funktiota ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä ko. kohdassa tapahtuu.
Ongelma: Tangentilta tunnetaan vain yksi piste.
Ratkaisu: Otetaan toinen piste funktiosta eikä tangentista ja laitetaan se lähestymään tunnettua pistettä.
Derivaatta on tämän "erotusosamäärän" raja-arvo.
Funktion f(x) derivaattaa merkitään f'(x)
Jos funktio ei ole jatkuva jossakin pisteessä, se ei voi olla siinä myöskään derivoituva.
"Eksponentti menee eteen ja pienenee yhdellä"
Pelkkä luku ilman äksää "katoaa" derivoidessa eli sen derivaatta on nolla.
Jos x:n potenssi on ykkönen, x "katoaa" ja vain sen kerroin jää.
Derivointia merkitään isolla D-kirjaimella eli
D f(x) = f'(x).
Esimerkkejä
D x⁵ = 5x⁴ D 2x⁴ = 8x³
D x² = 2x D 3x² = 6x
D 6x = 6 D -x = -1
D 5 = 0 D -2 = 0
D (3x⁶ + 5x³ - 2x + 8) = 18x⁵ + 15x² - 2
Esimerkkejä
Yhdistetty funktio on hieman tavallista monimutkaisempi funktio, joka voidaan tulkita kahtena tai useampana erillisenä funktiona. Tämän voi ajatella myös niin, että jonkin funktion sisään, x:n paikalle, on sijoitettu jokin toinen funktio.
Yhdistettyä funktiota voidaan merkitä pallolla (luetaan "f pallo g").
Esimerkki 1
Esimerkki 2
Huomaa, että ulkofunktiota derivoidessa sisäfunktio EI muutu.
Esimerkkejä
I Jakolaskun derivoimiskaava
II Negatiivinen eksponentti
III Hyödynnä murtolukuja
IV Pilkkominen osiin
V Aina kannattaa myös katsoa, voiko lausekkeen supistaa ennen derivoimista.
Derivaatan nollakohdassa sijaitsee (yleensä) funktion ääriarvo ("huippu"). Ääriarvo voi olla tyypiltään minimi (min) tai maksimi (max).
Jos derivaatan merkki ei vaihdu sen nollakohdassa, kyseessä ei ole ääriarvo vaan ns. terassikohta.
Derivaatan nollakohta saadaan ratkaisemalla yhtälö f'(x) = 0.
Yhtälön ratkaisu kertoo ääriarvokohdan eli (mahdollisen) huippupisteen x-koordinaatin. Kun haluat myös y-koordinaatin, sijoita tämä x:n arvo alkuperäiseen funktioon (ei derivaattaan).
Jos funktio on määritelty suljetulla välillä, sillä on ääriarvo myös välin päätepisteissä.
Avoimella välillä funktion arvo voi lähestyä +/- ääretöntä tai sillä voi olla siinä raja-arvo, mutta ääriarvoa sillä EI ole.
Esimerkki
f(x) = x² - 6x + 1
f'(x) = 2x - 6
2x - 6 = 0
x = 3
Lasketaan y-koordinaatti:
f(3)= 3² - 6*3 + 1 = -8
Huippupiste on (3, -8)
Miten derivaatan nollakohta lasketaan, riippuu derivaatasta. Esimerkiksi tutkittaessa 3. asteen funktioita, derivaatta on toisen asteen funktio, joten pitää ratkaista toisen asteen yhtälö.
Esimerkki 1
Määritä paraabelin huippupiste.
Esimerkki 2
Määritä kolmannen asteen funktion ääriarvokohdat.
Esimerkki 3
Määritä kolmannen asteen funktion ääriarvokohdat.
Tutkitaan milloin derivaatta on
positiivinen (funktio on kasvava)
negatiivinen (funktio on laskeva)
tasan nolla (minimi, maksimi tai terassi)
Derivaatan nollakohdat lasketaan yhtälöllä f'(x) = 0. Derivaatan positiivisuus ja negatiivisuus nollakohtien ympärillä voidaan kokeilla millä vaan luvuilla.
Derivaatan avulla selvitetään, miltä funktio näyttää, erityisesti missä on sen mahdolliset ääriarvot (derivaatan nollakohdat) ja milloin funktio on kasvava ja milloin vähenevä.
Kulkukaavioon merkitään pystyviivoilla derivaatan nollakohdat (ja mahdolliset määrittelyehdot).
Esimerkki
Kätevä tapa tehdä kulkukaavio tietokoneella on käyttää editoria (vaikka kyllä sen SAA tehdä vaikka piirto-ohjelmalla). Sen sijaan, että yrität laittaa derivaatan nollakohdat tarkalleen pystyviivojen yläpuolelle, varaa niille kokonainen oma sarake ja merkitse siihen samalla onko kyseessä minimi, maksimi vai terassi.
Lisää rivejä saa enterillä ja sarakkeita sisennys-napilla.
Derivaatta on käyrälle piirretyn
tangentin kulmakerroin.
y - y0 = k(x - x0)
y - f(x0) = f'(x0)(x - x0)
f(x) = 2x² - 12x + 3
f'(x) = 4x - 12
Kulmakerroin kohdassa x = 5 on
f'(5) = 4*5 - 12 = 8
Esimerkki
Määritä paraabelille kohtaan x = 1 piirretyn tangentin yhtälö.
Tangentin yhtälö saadaan myös suoraan laskimesta:
Tehtävät ovat optimointitehtäviä eli niissä haetaan jotakin mahdollisimman hyvää tulosta. Käytännössä siis jotakin halutaan mahdollisimman paljon tai mahdollisimman vähän.
Tavoiteltavasta asiasta tehdään funktio, jonka minimi tai maksimi sitten määritetään.
Funktiota muodostettaessa on yleensä ongelmana se, että siellä on liikaa muuttujia (kirjaimia) tai että funktiossa ei huomioida tehtävän rajoituksia. Funktion tekeminen vaatii siten erilaisten tiedonmurusten käyttämistä ja hoksaamista.
Se, mitä tehtävässä lopulta kysytään, ei ole aluksi kovinkaan tärkeä asia. Tärkeämpää on keskittyä siihen, mitä halutaan optimoida.
Kun optimointi on saatu tehtyä eli funktion minimi tai maksimi on löydetty, lopuksi vastataan siihen mitä kysyttiin.
2x + y = 200
f(x) = A = xy
f(x) = A
f(x) = V
-0,10 € +20 kpl
f(x) = €€€
Toiminto antaa sen kohdan eli x-koordinaatin, missä funktion arvon eli y-koordinaatin minimi tai maksimi sijaitsee.
Minimin ja maksimin voi varmistaa kuvasta (Analysoi kuvaaja), mutta laske ne silti aina algebrallisesti.
Rajausta voi käyttää myös funktiota piirtäessä.
Geogebra ei kerro reunoissa olevia ääriarvoja.
Sinin derivaatta on cosini ja
cosinin derivaatta on miinus sini
Sinin/cosinin perässä oleva lauseke EI MUUTU, mutta on sisäfunktio.
Esimerkkejä
D sin(x) = cos(x)
D cos(x) = -sin(x)
D 4sin(x) = 4cos(x)
D -cos(x) = sin(x)
D sin(5x) = 5cos(5x)
Logaritmin perässä oleva lauseke menee NIMITTÄJÄÄN.
Logaritmin perässä oleva lauseke EI MUUTU, mutta on sisäfunktio.
Logaritmilla on aina jokin kantaluku. Jos kantaluku on 10, se voidaan jättää merkitsemättä (lyhenne log). Toinen yleinen lyhenne on ln, jonka kantaluku on Neperin luku (e), joka on noin 2,72.
ln(x) = loge(x)
Esimerkkejä
Eksponenttifunktio EI MUUTU derivoidessa. Sen sijaan siihen tulee usein jotain lisää.
Eksponentti siis EI MUUTU, mutta on sisäfunktio.
Esimerkkejä
Kuten polynomifunktio: eksponentti menee eteen ja pienenee yhdellä
Derivointi vaatii murtopotenssin käyttöä.
Juuressa oleva lauseke EI MUUTU, mutta on sisäfunktio.
Esimerkki