Funktioista kannattaa useimmiten piirtää kuvaaja, mutta muista olla varovainen, jos perustelet asioita kuvaajan avulla.
Säännön on oltava yksikäsitteinen, eli tuloksen on aina oltava sama ja yhdestä muuttujan arvosta ei saa tulla enempää kuin yksi funktion arvo.
Jos sääntö tuottaa useita eri arvoja, kyseessä ei ole funktio, vaan käyrä. Kaikki funktiot ovat myös käyriä, mutta kaikki käyrät eivät ole funktioita.
Funktiolla voi olla määrittelyjoukko, jolloin kaikki muuttujan arvot eivät funktioon kelpaa.
Erityisesti nollalla ei saa jakaa, neliöjuuressa pitää olla vähintään nolla ja logaritmissa yli nolla.
Määrittelyjoukko voi olla myös keinotekoinen, päätetään/määrätään esimerkiksi että funktioon saa sijoittaa vain kokonaislukuja.
Määrittelyjoukkoa ja Arvojoukkoa voidaan merkitä eri tavoin, mutta idea on f:Mj→Aj
Funktio voidaan määritellä osissa/paloittain, jolloin funktion lauseke voi olla erilainen eri muuttujan arvoilla.
Funktiolla on yleensä nimi, jonka jälkeen on maininta siitä, millä kirjaimella merkitään muuttujaa.
Jos nimi on f ja muuttuja x, merkintä on muotoa
f(x) = 2x - 7. (Nspire :=)
Joskus nimi korvataan kirjaimella y eli tällöin funktio on y = 2x - 7.
Käytettäessä y:tä, termejä voidaan siirrellä eri puolille yhtälöä,
esim. 2x - 3y + 1 = 0, mutta yleensä on parempi pitää y yksin yhtälön vasemmalla puolen.
5. Funktion nollakohta tarkoittaa sitä muuttujan (x) arvoa, jolla funktion arvo (y) on nolla.
Funktion f(x) = 2x - 8 nollakohta on x = 4, koska f(4) = 0. Nollakohta saadaan selville ratkaisemalla yhtälö 2x - 8 = 0.
6. Funktio on aidosti kasvava, jos f(x) > f(y) aina kun x > y ja kasvava, jos f(x) >= f(y), kun x > y.
Kasvavuutta, vähenevyyttä ja funktion huippuja tutkitaan yleensä derivaatan avulla.
Monotoninen tarkoittaa, että funktio on kaikkialla joko kasvava tai vähenevä, mutta suunta EI saa vaihtua.
7. Funktio voidaan määritellä paloittain, jolloin joillakin x:n arvoilla funktion lauseke on jotakin ja joillakin toisilla x:n arvoilla jotakin muuta.
Punainen EI OLE funktio.
samalla x:n arvolla tulee kaksi eri tulosta
Sininen on monotoninen, KASVAVA funktio.
sen derivaatta on aina positiivinen (tai nolla)
Vihreällä on kaksi NOLLAKOHTAA, x = 2 ja x = 4.
funktion huippukohta on x = 3 ja se löytyisi laskemalla derivaattafunktion nollakohta
Ensimmäisen asteen potenssifunktio on suora (lineaarinen funktio).
Riippuen kulmakertoimesta, suora voi olla nouseva, laskeva tai vaakasuora
poikkeus: pystysuora suora EI ole funktio eikä sillä ole kulmakerrointa
Toisen asteen potenssifunktio on paraabeli, joka aukeaa joko ylös tai alas.
Korkeamman asteen potenssifunktiot ovat näiden muunnelmia.
Potenssin pitää olla positiivinen kokonaisluku.
menee joko alhaalta ylös (+) tai ylhäältä alas (-)
suurin potenssi määrää suunnan
1 - n kpl nollakohtia, missä n on asteluku.
aukeaa joko ylös (+) tai alas (-)
suurin potenssi määrää suunnan
0 - n kpl nollakohtia, missä n on asteluku.
Trigonometriselle funktiolle erityisiä ominaisuuksia on
amplitudi (aallon korkeus, vakio a)
aallonpituus (jakson pituus, vakio b)
Funktion f(x) = sin(x) arvojoukko on [-1, 1]. Sitä voi muuttaa vakioilla a ja d.
Vakioiden c ja d vaikutus on sama kaikilla muillakin funktiotyypeillä.
Funktion arvot joko kasvavat tai pienenevät hyvin nopeasti riippuen siitä, onko kantaluku a > 1.
Funktion arvot ovat aina positiivisia.
f(0) = 1
Funktion arvot kasvavat hyvin hitaasti.
Määrittelyjoukon takia x > 0.
f(1) = 0
Funktion arvot kasvavat hitaasti.
Määrittelyjoukon takia x ei voi olla negatiivinen ja myöskään funktion arvo (y) ei ole ikinä negatiivinen.
f(0) = 0
Murtofunktioiden käyttäytyminen on monimutkaista ja menee osin lukiokurssien yli. Tyypillistä on, että niillä on asymptootteja, eli rajoja, joita ne lähestyvät, mutta eivät ikinä kohtaa. Yksi asymptootti tulee yleensä nimittäjän nollakohdasta (alla punaiset viivat).
Itseisarvo "peilaa" x-akselin alapuolelle jäävän osan x-akselin yläpuolelle.
Funktio voidaan määritellä paloittain niin, että eri x:n arvoja vastaa eri sääntö/lauseke
Muista kuitenkin funktion yksikäsitteisyys, eli samalla x:n arvolla ei saa tulla useaa eri tulosta
Yleisesti kaikki "yksiriviset" funktiot ovat jatkuvia, mutta paloittain määritellyt eivät "liitoskohdassaan" välttämättä ole.
Funktio on jatkuva kohdassa x = a, jos f(a) on sama kuin funktion raja-arvo kun x->a. Paloittain määritellyssä funktiossa pitää yleensä tutkia erikseen toispuoleisia raja-arvoja eli x->a+ ja x->a-.
Esimerkiksi funktio f(x) = 1/x ON jatkuva, vaikka "viiva katkeaakin" kohdassa x = 0 . Mutta funktio on jatkuva, jos se on jatkuva kaikkialla siellä, missä se on olemassa.
Kaikki alkeisfunktiot ovat jatkuvia. Ongelma on ne liitoskohdat.