kirjoittanut Ida Roth
Johan on taas kuukausi vierähtänyt ihan ohimennen. Kukapa olisi uskonut, kuinka suuri urakka tallin perustamisessa voikaan olla? Vaikka Linnavuorella olikin jo valmiina talli, kenttä ja maneesi, on hommaa silti ihan riittämiin. Alusta asti oli selvää, että uusi kenttä olisi aivan ehdoton, sillä vanhan kentän pohjan kunnostus olisi tullut lähes yhtä kalliiksi kuin uuden alusta saakka rakentaminen - ellei jopa kalliimmaksi. Joten vanha kenttä sai jäädä, ja paikka uudelle löytyi. Samalla kolmannen hyisen takatalven iskiessä realisoitui se, ettei täällä saaristossa mitenkään pärjättäisi ilman maneesia.
Ensimmäinen kuukausi ponisaarella onkin sujunut rattoisasti rempan keskellä. Tänään sentään paistaa aurinko, mutta maata peittää - jälleen kerran - takatalven lumikerros. Piha on liukas, joka paikka on täynnä rakennusporukkaa ja ensimmäiset hevoset saapuvat tänään. Apua! Onneksi sentään pääsen itse hakemaan niitä, mun hermot eivät varmaan kestäisi kaiken tämän päälle odottelua. Nyt pitää mennä lyömään viimeiset tarhanseipäät, pitäkää peukkuja, että takatalvi ei ole onnistunut jäädyttämään maata kovinkaan syvälle.