Kierros Linnavuorella

Talli sijaitsee historiallisissa rakennuksissa Vierteen saaressa noin Turun ja Salon puolivälin paikkeilla. Paikalla on toiminut niin kyläkoulu kuin leirikeskuskin, sittemmin mäkeä hallitsi ponikoulu. Koronan aikana tilukset siirtyivät seuraavalle sukupolvelle ja kunnostustyöt alkoivat. Suurin osa vanhoista rakennuksista haluttiin säilyttää niiden historiallisen arvon vuoksi, mutta täysin uuttakin on jouduttu vanhan tilalle rakentamaan. Linnavuoren tallia voisikin kuvailla moderneilla mukavuuksilla höystetyksi pittoreskiksi saaristotalliksi. 

Talli on avoinna asiakkaille arkisin klo 15.00-21.30 ja viikonloppuisin sekä pyhinä sopimuksen mukaan. Hevosenhoitajat ja yksityiset ovat tervetulleita tallille myös muina aikoina! Kello 23-06 on kuitenkin hevosten yörauha ja tallit ovat lukittuina kaikilta kävijöiltä.

➺ Mitä tallilla tapahtuu? Kurkkaa arkirutiinit.
➺ Tutustu tallin henkilökuntaan!

Tuntitoimintaa varten vanhaa kenttää laajennettiin (42x80m). Kenttä on merihiekkapohjainen ja valkoisiin lankkuaitoihin on kiinnitetty ratsastusradan kirjaimet. Autotien ja kentän päädyn välissä on pientä pusikkoa, joten vain harvat hevoset hätkähtävät harvakseltaan ohi ajavia autoja. Kesällä ratsastuskoulutuntien ajaksi kenttä usein jaetaan kahteen osaan (n. 20x40m), ja täällä järjestetään myös kesäkauden ratsastuskilpailut. Kentän tallin puoleiseen päätyyn on tuotu vanha pirttipöytä sekä muutama erillinen penkki ”katsomoksi”. 

Punatiilinen tallirakennus on valmistunut 1999, jolloin siellä oli vain 10 karsinaa Rothin perheen omille kilpaponeille. Myöhemmin talliin on rakennettu 6 karsinan lisäsiipi, ja nykyään siellä asuu lähinnä tuntihevosia. Karsinat ovat vaaleaa puuta ja niissä on vaaleanharmaat teräskalterit, vaaleat seinät tuovat talliin lisävaloa. Kaikissa karsinoissa on automaattiset vesikipot, ruokintakaukalot sekä liukuovissa käytävän puolella telineet loimia varten sekä taitettava satulateline. Oviin on kiinnitetty laminoidut nimikyltit, joista selviää perustiedot sekä ohjeita hoitajalle loimituksesta ynnä muusta oleellisesta.

Tuntitalliin kuljetaan kentän puoleisista pääovista.  Tallin aulassa on hyllyssä harjakoreja hevosten nimillä merkattuina. Aulassa on myös ovi satulahuoneeseen sekä erillinen pesupaikka. Pesukarsinan edustalla on lavuaari kuolainten huuhtomista varten. Satulahuone on viihtyisä, seinät ovat valkoiseksi maalattua lankkua ja niitä koristaa lukuisat ruusukkeet ja kilpailumuistot vuosien takaa. Satulat ovat siisteissä riveissä kolmessa "kerroksessa", jokainen teline on nimetty. Satuloiden alla säilytetään vaihtohuopia- ja suojia nimetyissä, kannellisissa laatikoissa. Suitset niputetaan omiin koukkuihinsa nimetyille paikoille. Satlarissa on vanha nojatuoli varustehuoltoa varten, vaikka yleensä joku tallikissoista (tai Eeva) onkin sen jo ehtinyt varata. Satulasaippuaa ja nahkarasvaa ynnä muita tarvikkeita löytyy kaapista ovensuusta, jossa sijaitsee myös ensiapukaappi. Ratsastuskoulun opetusratsuilla on englantilaiset suitset, yleis-, este- tai koulusatula huopineen sekä valkoinen kisahuopa LiTaRa:n logokirjailuilla.  Joillain hevosilla on koulu- tai estesatula siihen sopivilla huovilla tai erilaisia turparemmejä. Hevosilla käytetään tarpeen mukaan jalkasuojia tai pinteleitä. Tarkemmat ohjeet löytää karsinoiden ovista.

Tallin toisella puolen on reilunkokoiset putkiaitatarhat tuntihevosille- ja poneille. Osassa tarhoista on säänsuojakatos. Opetushevosemme saavatkin tarhailla aamuvarhaisesta aina iltapäivään saakka, sekä vapaapäivää viettävät hevoset iltamyöhään. Tuntikentän edustalla on loivassa mäessä hyvin tilaa seurata tunteja vaikkapa oman tuntinsa alkua odotellessa. Mäellä on puutarhaan maastoutuva konevaja, muutamia tarhoja sekä tallinväen taukotupa. Tuvassa riittää tilaa kaikille, hoitajista yksityisenomistajiin, tuntiratsastajiin ja henkilökuntaan! 

➺ Tule juttelemaan tupaan

Tuntikentän toisella puolen on ponila. Punainen, vaalealla kivijalalla seisova vanha talli on pieni, joskin tunnelmallinen. Ponikokoisia karsinoita on 12, ja ne ovat vaaleanvihreäksi maalattua hirttä, eikä niissä ole kaltereita. Ovet aukevat käytävälle ja ne lukitaan ylhäältä ja alhaalta koukuilla - jotka ovelimmat ponit oppivat avaamaan ja hoitajat keksivät uusia kiinnityssysteemejä tuon tuostakin. Lisäksi tallissa on kolme pilttuuta pihattohevosten varustamista varten. 

Vanha talli on niin sanottu kylmätalli, eli sitä ei ole lämmitetty. Siksi onkin tärkeätä sulkea ovet huolella talvisin! Talliin ei myöskään tule vettä, joten hoitajien on kannettava asukkaiden vedet ulkoa. Vanhassa tallissa on oma, erillinen satulahuone. Satlari onkin ainoa lämmitetty paikka tallissa, ja talvisin tupaten täynnä lämmitteleviä ponilalaisia. Ponilassa on paksut kiviseinät, joten siellä on ihanan viileää kesähelteilläkin. 

➺  Tallin alueella ei saa juosta tai metelöidä. Tutustu tallin sääntöihin tarkemmin! 

Pihatto

Vanhan tallin yhteyteen on rakennettu pihatto, pienehkö avoin halli, josta on suora yhteys tarhaan. Osa tuntiponeista asuukin ympärivuotisesti pihatossa, eikä niillä siten ole omaa karsinapaikkaa. Pihattoon pääsee satulahuoneen viereisestä tuplaovesta, joka pidetään kiinni. Keskellä pihattoa on suuri heinäkaukalo, josta pihaton asukkaat pääsevät vapaasti syömään. Ratsut saavat kulkea sisään ja ulos halliin vapaasti;   hallin ulko-ovien suojaksi on viritelty talvisin räsymattoja lämpöeristeeksi, kesäisin paikalla on pelkästään muovihuiskut pitämässä kärpäset poissa tallista. Pihaton ja sen tarhan siivous hoidetaan koneellisesti, joten pihattoasukkien hoitajien ei tarvitse siitä murehtia. Pihattoasukkaat tuodaan tallin puolelle harjaamista ja satulointia varten; tallissa on kolme pilttuuta eli karsinaa, joista puuttuu etuseinä. Hevoset sidotaan pilttuun takaseinään riimunnarusta; pilttuut ovat kapeita eivätkä hevoset pääse kääntymään. Hevoset yöpyvät vapaina pihatossa, useimmiten ne lepäävät hallin tarjoamassa säänsuojassa.

➺  Pihattoasukkeja lukuunottamatta ratsut tarhailevat ryhmissä 7-14 välisen ajan, viikonloppuisin 7-20 erillistä ohjelmaa lukuunottamatta. Kenen kanssa kukakin tarhaa ja mihin aikaan päiväheinät jaetaan? Kurkkaa tallin päiväjärjestys.

 Pihan perällä on rauhaisalla paikalla yksityistalli. Yksityistallilla on käytössään oma kenttä sekä pieniä että suuria tarhoja hiekka- ja nurmipohjilla. Tallin ja kentän välissä on korkeahko kallio, joka kesäiltoina on erityisen suosittu ajanviettopaikka, näkeehän sieltä hyvin paitsi yksärikentälle, myös tuntikentälle saakka. 

Vaaleakivinen yksityistalli valmistui 2002 Eeva Rothin siitostammoja varten. Karsinat ovatkin reilunkokoisia, ja keskellä tallia on hyvät hoito- ja pesutilat. Hoito- ja pesupaikkojen seinät ovat vaaleat ja lattioita pehmustaa kumimatot. Koukuissa on hyvin tilaa riimunnaruille ja pesupaikalla on myös seinäkori, johon omat hevosshampoot ym. voi pesun ajaksi tuoda. Hoitopaikkaa vastapäätä on pieni satulahuone, jonka perältä pääsee varastohuoneeseen, jossa jokaista karsinapaikkaa kohden on lisäsäilytystilaa lukollisissa kaapeissa. Varastohuoneen takana on vielä kuivatushuone loimia varten. Satulahuoneen viereisestä ovesta kuljetaan rehukeittiöön, jossa jokaista karsinaa varten on oma suurehko muovinen, kannellinen rehuastiansa. Astioita voi pinota, mikäli haluaa tuoda hevoselleen useampia rehuja. Seinähyllyssä on nimetyt paikat pikkupurkeille- ja puteleille. 

Karsinoissa on suuret, yläreunasta pyöristetyt ikkunat sekä kaltereilla varustetut liukuovet. Kuivikkeena käytämme purua.

➺ Kiinnostaako yksityispaikka Linnavuorelta?
➺ Vieraile yksityistallissa vain hevosenomistajan luvalla... 

Yksityiskentän toisella puolen on yksittäiset pikkutarhat sekä oritalli. Myös oritallin väki käyttää yksityiskenttää, tosin lähinnä aamu ja- päiväsaikaan. Perinteikkään punainen oritalli on uudehko, vuonna 2023 valmistunut talli. Sisältä talli on neutraalin vaalea, betonilattioita päällystää kumimatot. Karsinoissa on kalterit sekä liukuovet. Oritallissa on oma satulahuoneensa sekä kaksi pesukarsinaa, joista toisessa on myös solarium-lämpölamput. Solariumia saavat myös yksityiset käyttää. Oritalli-nimestä huolimatta tallissa asuvat myös omistajakolmikon omat, kilpailevat ruunat. Miniponioreille on rakennettu talliin ikioma lisäsiipi, jossa pikkuponit asuvat pikkuruisissa vanerissa bokseissaan. :-)

Oritallin yhteydessä toimii hevosklinikka, joka mahdollistaa myös Linnavuoren oriasematoiminnan.

➺ Majoitamme myös muiden oreja! Linnavuorella asuvat yksityiset oriit asuvat oritallissa yksityistallin sijaan.

Tammatalli on ulkoa helakan vaaleanvihreä ja sen yhteydessä on pihatto. Karsinoita tallissa on vain 12, ja ne ovat kaikki tuplakokoisia. Tammatallin karsinoita voidaan käyttää varsomiseen tai sairastapauksille. Vain harvoin kaikki karsinat ovat täynnä.

Pihatto sijaitsee tallipihan laidalla, tammatallin sivustalla. Pihattotallin makuuhalli on jaettu väliseinällä; jako jatkuu aina ulkotarhojen väliaidalle saakka. Pienemmällä puolella ovat maitovarsat emineen, kun taas isommalla puolella asustaa nuoria hevosia vieroitetuista aina 3- ja 4- vuotiaisiin. Nuorten kanssa pyritään aina pitämään joku vanhemmista tammoista kaitsemassa nuoria.

Ponitallin pihattopuoli

➺ Pihattokierrokselle 

Tallitupa sijaitsee vähän matkan päässä konttorilta. Se on entiseen aittaan kunnostettu erillinen rakennus. Tupa toimii kaikkien Linnavuorelaisten taukopaikkana, ja useimmiten siellä joku jo onkin paikalla kahvia keittelemässä. Toisinaan Eeva tuo vastaleivottua pullaa tallilaisten iloksi, ja vitsaileekin usein viettäneensä tupakeittiössä enemmän aikaa kuin talolla - mikä ei välttämättä ole lainkaan kaukana totuudesta. Tupakeittiö on entinen koulun henkilökunnan asumus, joten se on jo vanha. Lattia on aitoa puuta ja seinät ovat ulkoa tammatallin tapaan helakan vihreät. Sisällä on tehty talkoovoimin joitain parannuksia, kuten seinien maalausta ja onpa paikalle saatu sähköpatteritkin kylmien talvien lämmittimeksi. Yläkerta oli pitkään käyttämättä, mutta 2023 sinne remontoitiin tulevia ratsastuskoululaisia varten kaapit. Jokaista karsinapaikkaa kohden on nyt oma kaappinsa, vaihtelevasti isompia ja pienempiä. Kaappien lisäksi ylhäällä on vanha sohvaryhmä. 

 Tallituvan ikkunasta avautuu näkymä ratsastuskentälle. Alakerrassa on pieni keittiö astiakaappeineen, mikroineen ja kahvin- ja vedenkeittimineen. Tallilaiset tuovat silloin tällöin yhteistä purtavaa, jouluisin pipareita ja glögiä, kesällä usein mansikkajuissia. Tuvassa on ikivanha keltainen sohva, pari räsymattoa sekä pirttipöytä, jonka ääressä hoitajat syövät eväitään, kirjoittavat päiväkirjojaan ja tekevät läksyjään. Pirttipöydälle kerääntyy aina vanhoja Hevoshulluja, eikä tuvan seinällä pian ole ainuttakaan kohtaa, jossa ei olisi julisteita, ruusukkeita, valokuvia tallin ratsuista tai hoitajien kirjoittamia rakkaudentunnustuksia, milloin hevosiin, milloin ihaniin tallipoikiin... Parhaat paikat kuuluvat luonnollisesti nokkimisjärjestyksen huipulle ja tallituvan sanattomista sopimuksista ei kannata luistaa - esimerkiksi kaikki tulokkaat joutuvat tekemään isompien tyttöjen siivousvuorot aina. Tallimestarihan ei tästä välitä, hänelle tärkeintä on ettei viikonloppuisin tuvassa ole heinänkorttakaan. Ja kaikki takuulla tuntevat seuraukset, jos tallimestari sattuukin huomaamaan laiminlyöntejä, esimerkiksi ettei uutta kahvia ole muistettu tuoda. Tuvan oveen on kiinnitetty siivousvuorolista, jota kannattaa pitää silmällä.

Tallituvan yläkerrassa takaovi vie heinävintille, jossa paaleja säilytetään. Vintillä on myös erillinen varastotila hevosten kausisäilössä oleville loimille, varasatulahuoville ym. Vintin takaosassa on vaaka ja säilytyspaikka heinäpusseille, jossa tallityöntekijät punnitsevat ratsujen heinät isoihin muovisäkkeihin, jotka sitten pudotetaan alas. Alas vie jyrkät, nitisevät rappuset, jotka koettelevat korkeanpaikankammoisten hermoja. 

Alakerran toinen ovi johtaa rehukeittiöön. Huoneessa säilytetään suuria laareja, joihin rehusäkit kaadetaan helpompaa annostelua varten. Keittiössä on lavuaari ja seinällä valkoinen taulu, johon tussataan taulukkoon asukkaiden ruokintasuunnitelmat henkilökuntaa varten. Hyllyssä säilytetään nimettyjä aamu-ja iltaämpäreitä, joihin henkilökunta tai hoitajat sekoittavat rehut valmiiksi. Henkilökunta kärrää ämpärit heinäkärryillä talleille ja kaataa rehut rehukaukaloihin. Näin hevoset saavat ruokarauhan!

➺ Ilmoitustaulu

Pihaton jälkeen saavutaan pikkukentälle eli hiekkikselle. Hiekkis on vähän sellaista "no mans landia" eli sitä voi kuka vaan käyttää. Hiekkistä ei ole aidattu, mutta tarvittaessa sitä voidaan rajata kouluaitojen avulla. Kouluaidat, tötteröitä ja paljon muuta tarpeellista rekvisiittaa esteistä koristeisiin säilytetään hiekkiksen vajassa.

Hiekkiksen takana on isohko parkkipaikka, joka normaalisti on työntekijöiden käytössä ja siellä myös säilytetään hevoskuljetuskalustoamme. Kilpailujen aikana tilaa hyödynnetään käsihevosalueena ja hiekkistä monesti yhtenä verryttelyalueista. Suurkilpailujen aikana parkkikselle nousee messualue ja hiekkis toimii käsihevosalueena.

Hiekkiksltä lähtee metsikön halki kulkeva muutama sata metriä pitkä talvisin valaistu hiekkatie, joka päättyy maneesille. Maneesilla on reilusti parkkitilaa, joten kilpailujen aikana vierailevat hevoskuljetusautot ohjataan tänne. Kisojen aikana paikalle voi oikaista laidunten välistä traktoripolkua, jossa muutoin ei saa ajaa. Ei huolta, paikalla on kyllä liikenteenohjaus!

Maneesimme lämmityksen ansiosta ratsastaa voi paukkupakkasillakin ilman takkia! Maneesi on tosin jo melko vanha, eikä se ole erityisen suuri tai hulppea, mutta ajaa kyllä yhä asiansa. Ratsastusalaa on 30x65 metriä, ja pohjana käytämme merihiekka- kuitupohjasekoitetta, joka takaa juuri oikeanlaisen joustavuuden ja pidon. Maneesissa on pieni korotettu katsomo (portaat takana sivuovella, jotta hevoset eivät häiriinny kolinasta) sekä valkoiset aidat, joiden takana estekalustoa säilytetään seinätelineissä. A-päädyssä on kulku ulos. Katsomoa vastapäätä sekä ovea vastapäätä olevilla seinustoilla on yksittäisiä peilejä, joista voi omaa istuntaansa tunnin aikana tarkistaa. Katsomon takana on ratsastajien lounge, mukavaksi tehty paikka jossa omaa tuntiaan voi sohvalla löhöillen ja edellistä tuntia seuraten odotella. Loungen seinustalla on kaappi, jossa säilytetään asiakkaille lainattaviksi tarkoitettuja ratsastuskypäriä. Liukuovellisessa kaapissa säilytetään henkareissa erikokoisia turvaliivejä, joita voi lainata tuntien ajaksi. 

Tuntien ollessa käynnissä maneesin nosto-oven päällä palaa punainen valo, ja sinne saa kulkea vain henkilöovien kautta. Maneesista pääsee ulos myös sivuoven kautta, mutta sitä pidetään avoinna lähinnä vain kesäisin ja kilpailujen aikana. Maneesi on tallinväen vapaassa käytössä tuntiaikojen ulkopuolella!  

Yläkerrassa on tuomarintorni ja kahvio, jonka  ikkunoista on mukava seurata päivän ratsastustunteja kahvi- tai kaakaokupposen äärellä. Kahvila myös tarjoilee leiriläisille päivän ateriat ja pientä purtavaa.  Maneesikahvila Capriolétt avataan joka päivä puoli tuntia ennen ratsastustuntien alkua ja suljetaan viimeisen ratsastustunnin loputtua. Kilpailupäivänä kahvila palvelee poikkeuksellisesti jo aamuseitsemästä lähtien ja suljetaan vasta kello 22 - kahvilallamme on A-oikeudet.

➺ Varauskalenteri
➺ Tulossa Linnavuoreen kilpailemaan? Tutustu Kilpailijainfoon!
➺ Yli 18-vuotiaat LiTaRan:n jäsenet voivat työskennellä kahvilassa. Työskentely tapahtuu vapaamuotoisesti omissa päiväkirjoissa ja siitä palkitaan spessumerkillä (5 mainintaa eri tarinoissa) ja säästöpossuun kilahtavilla virtuaalieuroilla.  Katso kahvion menu tästä!  

Vanhan maneesin ja hiekkiksen välisessä metsikössä nököttää leirimökki. Mökkejä on ennen ollut useampia, mutta jäljellä on enää yksi entinen paritalo, joka on aikanaan kunnostettu vapaa-ajan käyttöön. Kaksi erillistä puolta majoittavat näppärästi isompiakin määriä yöpyjiä mukavasti ja vailla ruuhkan tuntua. Ennenmuinoin paritalo oli koulun talonmiehen sekä keittäjän perheineen asuinrakennus.

➺ Kurkista leirimökkiin

Keskeisellä paikalla pihaa seisoo komea valkea päärakennus. Se on aikanaan toiminut niin kyläkouluna kuin leirikeskuksen pääpaikkana, mutta nykyisellään sitä kunnostetaan huone kerrallaan asuinkäyttöön. Maneesi on rakennuksista suurin. Se on valmistunut 2024 alkuvuodesta, joten joka paikassa tuoksuu vielä tuore puu, eivätkä aivan kaikki tavarat ole löytäneet paikoilleen. Maneesissa ratsastusalaa on reilusti, 26x70m, joten täällä onnistuu suurempienkin kilpailujen järjestäminen mukavasti. Onnistuneen tapahtumapäivän takaa maneesikahvila, joka palvelee tapahtumien lisäksi joka päivä ratsastuskoulun aukioloaikojen mukaan. Yhteydessä on ratsastuskenttä, jonka päädyssä on kolmirivinen katsomo. Tällä kentällä ratsastetaan kilpailusuoritukset, joten äänentoisto on ensiluokkainen. Kentän pohja on sopivan joustavaa hiekkasekoitetta.

➺ Kahvion menu
➺ Kurkkaa maneesiin

Vierteen saari on maastoilijan paratiisi! Vain päätiet ovat asfaltoituja, joten hiekkateitä riittää koluttavaksi useammaksi tunniksi.Linnavuoren kentän kulmalta lähtee traktoripolku, joka kiertää koko tallialueen. Kesäaikaan se on suosittu tapa kävellä alku- tai loppukäynnit! Maasto Vierteellä on jokseenkin kivikkoista ja epätasaista, mutta useimmilla pelloilla saa sänkkäriaikaan ratsastaa. Suurin osa saaren asukkaista pitää hevosista ja tervehtii ilolla kavioiden kopinaa kyläteillä. 

​ Vähän matkan päässä maneesin takana avautuu puiden lomaan aukio, johon on rakennettu jokunen maastoeste, leikkisästi paikkaa kutsutaan maastikseksi.  Maastokentällä pidettävät tunnit alkavat aina hiekkikseltä kaarrosta ja maastoradalle siirrytään yhdessä ratsastuksenopettajan kanssa.  Hauskaa vaihtelua kentällä puurtamiseen! Rata pidetään kunnossa keväästä pitkälle syksyyn, niin kauan kuin maa ei ole jäässä. Toisinaan ratsastuksenopettaja vie tuntilaiset maastokentälle tarpomaan hankeen. :-) Aitoja tai valoja kentällä ei ole. Esteet ovat kiinteitä ja max 70cm korkeita: vesihauta, muutama tarkkuuseste, tukkeja ym. Jos talvella sattuu tulemaan hyvä lumikanto, voidaan tallilaisten kesken järjestää leikkimieliset lumiestekilpailut. Kuka rakentaa hienoimman lumiesteen? 

Uittaminen

Kesän parasta viihdettä on ehdottomasti hevosten uittaminen! Pulahdus hyiseen meriveteen virkistää takuulla tukalimmankin hellepäivän. Lähimmälle rannalle ei kentältä paria sataa metriä pidemmälle tarvitse taivaltaa; oma ranta on matala ja turvallinen. Hieman kauempana on suosittu laukkaranta, pitkä suora hiekkaranta.