Iberi on rauhallisuuden perikuva. Sen voisi laittaa ratsastuskoulun tunneille eikä tädit ikinä uskoisi, että tällä mustalla on muuten miehuus vielä jäljellä. Ibbe on oman elämänsä Karvinen, sitä kiinnostaa lähinnä möllöttää ja syödä, ei toki lasagnea (tai mistäs minä tiedän kun en ole kokeillut), mutta suurinpiirtein mikä tahansa muu sille kyllä kelpaa. Iberi saattaa olla maailmankaikkeuden helpoin ori hoitaa, sitä ei vähempää kiinnosta ihmisten puuhastelut, joskaan ei myöskään hermoile ympäristöään noin muutoinkaan. Ibbe tykkää seurata tallin elämää, ja saattaa joskus yksinkertaisesti unohtaa hoitajan karsinassaan ja vahingossa kävellä tämän ylitse keskittyessään omiin ajatuksiinsa. Samaten kavioiden nostaminen, suun avaamienn kuolaimille tai karsinasta poistuminen voivat päästä unohtumaan. Minkäs sille mahtaa kun päässä liikkuu niin paljon filosofisia kysymyksiä.

Ratsuna Ibbe jatkaa samaa pomminvarmaa linjaansa. Kun jotkut hevoset tuntuvat räjähtäviltä leijoilta, on Ibbellä kaikki neljä jalkaa visusti maassa. Se on juuri oikealla tavalla reaktiivinen avuille, koskaan ei tarvitse käskeä kahdesti, mutta apujen on oltava selkeät ja määrätietoiset. Vähän sinne päin niin Ibbe ei edes yritä arvata mitä siltä halusitkaan vaan jatkaa aiempaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisinaan Iberi on niin syvään keskittynyt ettei huomaa ympäristöään ja saattaa hätkähtää esimerkiksi "yhtäkkiä" paikalle ilmaantunutta valmentajaa tai niitä samoja kottikärryjä, jotka ovat nököttäneet kentännurkassa aina.

Vaikka Ibbe hankittiinkin meille etupäässä jalostusoriiksi, pidetään sen kuntoa yllä satunnaisilla mielenvirkitystreeneillä ja tallinväki saa sen kanssa valmentautua oikein mielellään. Myös pikkukisoihin osallistuminen on sallittua ja herralle mieluista puuhaa. Lyhyesti, Ibbe on meidän oritallin vuorenvarma oppimestari. :-)