Koivisto

Koiviston kylä sijaitsee Keskisessä Suomessa noin 30 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen Äänekosken kaupungissa.

Paikka tunnetaan mm. Hirvaskankaan ABC huoltoasemasta.

Koiviston kylä

Koiviston kylä on säilyttänyt maaseutuilmeensä, mutta se ei uinu menneessä, vaan elää reippaasti ajassa mukana – maakunnan kehityksen sykkeessä. Kylän liikenteellinen sijainti on mainio: kylän länsiosaa rajaa valtakunnan keskeisin pitkittäisväylä, valtatie 4, kantatie 69 muodostaa toimivan poikittaisyhteyden ja kylän itäosa rajautuu Keiteleen kanavareittiin. Lentokenttä on lähellä.

Kylän keskustaa halkoo Keski-Suomen ainoa virallinen museotie. Hirvaskangas ja Kapeen koskikalastusalue ovat valtakunnallisesti tunnettua Koivistoa. Valtatie 4:n varressa Hirvaskankaalla toimii kolme liikenneasemaa, joiden vuosittainen kävijämäärä on tällä hetkellä 2,5-3 miljoonaa asiakasta. Kylällä on aktiivinen kyläyhdistys, oma vireä koulu, remontoitu uljas seuratalo ja aktiivinen urheiluseura.

Kyläyhdistys vaalii Koiviston rikasta historiaa ja tekee kunniaa kylällä ennen eläneitten työlle ja perinteelle, eläen ja hengittäen samalla vahvasti tässä päivässä. Kyläyhdistyksen toiminta rakentuu ja tukeutuu vahvaan yhteisöllisyyteen, yhdessäoloon sekä yhdessä tekemisen kulttuuriin. Yhdistyksemme keskeinen tehtävä onkin jatkaa ja kehittää tätä perinteisesti vahvaa yhteisöä pystyssä päin myös tulevina vuosina, ja vastata nykypäivän yhä vaativampiin haasteisiin.

Yksin tehty työ o ku tervoa - kaksin ku hunajoa.

Koiviston seuratalo

Opettaja Ilmari Laakso pani alulle Seuratalon rakentamisen. Kylän miehet innostuivat ehdotuksesta, kun monet heistä olivat menettäneet viisi vuotta parasta miehuusaikaa sodassa. He halusivat päästä eroon ankeuden ajoista ja vähän iloitsemaan. Järjestöt ja yhdistykset saivat kutsun Seuratalon jäseniksi. Kyläkunnan halu yhteistyöhön synnytti Seuratalo-osuuskunnan 1945.

Rakennuspuut kerättiin talkoilla talosta taloon. Ne seisoivat vuoden kasassa. Sitten talkoolaiset sahasivat Harjun sirkkelillä tarvittavan määrän lautoja, lankkuja, piiruja ja parruja. Osuuskunta osti Noropohjalta lainajyvästön hirret 1948.

Seuratalon avajaiset olivat elokuussa 1949. Odotettu toiminta omalla talolla pääsi alkamaan. Siellä oli tansseja ja iltamia. Toiminta alkoi hiipua 1960-luvulla, jolloin pankkikin rupesi vaatimaan saatavia. Niinpä rakennusvaiheen aikana otetun lainan takaajina olleet 14 isäntää joutuivat maksamaan kukin jäljellä olevaa lainaa 1200 markkaa (7700 mk /1996). Päätös velan maksamisesta syntyi Koiviston koulun takana olevassa koivikossa hiukan ristiriitaisin tuntein.

Penttis-Ville jatkoi pilke silmäkulmassaan: ”Nyt se mänis velekasanneesauksee!”

"Hiekka vain, pölynvalkoinen hiekka vain, muuta ei jäljellä rakkaudestain…"

Harmaan ulkokuoren sisällä elivät muistot toiminnasta, näytelmistä, elokuvista, levytansseista seuratalolla.

Ennen peruskorjausta talo oli ollut käyttämättä vuosia. Pojat siellä pelasivat joskus lämpimänä aikana, kesällä voi olla juhlat. Aika näytti ajaneen ohi.

Seuratalo pääsi parin vuosikymmenen vajaakäytön ja puutteellisen hoidon aikana huonoon kuntoon, mikä vaivasi kyläläisiä. Katto, ikkunoita ja portaita oli korjattu useimman kerran. Seuratalon uusi tuleminen lähti uimarannan ja pururadan onnistuneista toteutuksista. Alkusysäys tuli Koiviston Kipinän taholta. Merkittävimmät valmistavat toimenpiteet olivatkin talon omistus- ja rahoitusjärjestelyt. Vanha seuratalo-osuuskunta piti tarpeelliset kokoukset ja teki päätökset talon myynnistä.

Koiviston Kipinä, Niiniveden Maamiesseura ja Äänekoiviston Eränkävijät ostivat kesällä 1989 Päivärinne 3:163 kiinteistön 4140 markalla kukin.

Kaupan jälkeen väki pääsi suunnittelu- ja muhin paperitöihin. Avustusanomukset tehtiin Koiviston Kipinän nimissä. Seuratalon remontti alkoi 1990 ja kesti lähes viisi vuotta.

Nykyään Seuratalon omistaa Koiviston Kyläyhdistys ry, Koiviston Kipinä ry ja Koiviston eränkävijät ry.

Koiviston kotisivut