Minulle on kertynyt Billnäsin vanhempia Kemin mallin teriä useampi yksilö. Oheisesta kuvasta on nähtävissä 12.1, 12.2 ja 12.3 mallien kokoero - 12.1 on suurin malleista ja 12.3 pienin. Koossa on ollut ilmeisesti pientä vaihtelua vuosikymmenien varrella. Terän malli on kuitenkin sama kaikissa "Kemiläisissä" ja tunnistettavissa terän silmän ja lavan liitoskohdan kolosta, silmän pykälästä sekä myös terän suun korvakkeista.

Isälle joululahjaksi vanhasta leimattomasta 12.3 -kokoisesta terästä tehty kirves. Terän lapaa kavennettu ja hiottu suoraksi, jotta kirves toimisi veistäessä paremmin. Varsi on koivua ja 50 cm pitkä. Käyttötarkoitus sekalainen veistely ja reppukirveenä toimiminen retkillä.

Ukkini veistokirveenä toiminut uudempi Kemiläinen eli 1122 (entinen 12.2). Billnäs nimesi 1960-luvulla Kemin mallit uudelleen: 1121 = 12.1, 1122 = 12.2 sekä 1123 = 12.3.

Varsi on kulunut ja kurkkumätääkin löytyy, joten teen jossain vaiheessa tähän uuden varren ja harkitsen myös terän maalaamista uudelleen (alkuperäissävyllä tottakai).

Teroitusta ja varttamista odottava Billnäsin 1121 -terä (eli 12.1). Tässä yksilössä uusi numerosarja vielä perinteisen salmiakkikuvion sisällä.

Tämä terä on voinut käydä etikkakäsittelyssä tai vastaavassa happokäsittelyssä (ei omasta toimestani). Moisen käsittelyn jälkeinen hauska yksityiskohta on se, että varsinainen teräpala erottuu selkeästi tummempana.

Toinen 1121 -terä odottamassa toimenpiteitä. Tämän terän toisella puolella on 66 -leima. Tämä terä taitaa olla niitä viimeisiä perinteisiä Kemiläisiä - ainakin leima on tässä jo kirjattu terään uudella tavalla. Ollut alunperin - tai ainakin jossain vaiheessa - oranssinpunainen.

Tässäkin terässä nähtävissä, että teroitettavaa teräpalaa on vielä reilusti jäljellä (tummempi osuus teränsuussa).

Billnäs 7 eli Uudenmaan malli on Billnäsin tunnettuja malleja myös.  Seiska on pitkän ja kapean teränsä ansioista hyvä halkomakirves etenkin halkojen teossa - terä halkaisee puun kiilamaisesti. Seiskaa on kuitenkin käytetty myös hirsitöissä, joten sekään ei suomalaiseen tapaan ole vain yhteen tarkoitukseen tehty vaan monitoimityökalu.

Uutena seiskassa on terän leveys noin 80 mm ja paino noin 1,6 kg, joten kyseessä on suhteellisen raskas terä. Minulla on tällä hetkellä kolme Billnäsin valmistamaa seiskaa, joissa on salmiakkileimat tallella ja luettavissa. Kahdessa terät ovat lähellä alkuperäismittaa, mutta yksi on jo hieman tynkä.

Billnäs 9 eli Karjalan malli on yksi halutuimmista Billnäsin vanhoista kirvesmalleista. Mallina se on vanha ja karjalaistyyppisiä kirveen teriä on tehty etenkin entisen Karjalan alueella pitkään, joten on luontevaa että myös Billnäs teki siitä versionsa.

Itselläni on pari karjalaistyyppistä kirveen terää, joista tämä hiukan jo aikaa ja käyttöä nähnyt on ehta Billnäs. Terä tuli minulle punaiseksi maalattuna, mutta maalin poiston jälkeen sieltä tuli esille sekä Billnäsin tekstileima että salmiakkileima. Terä on toki jo kulunut, mutta ehdottomasti kunnostettaviin teriin lukeutuva yksilö tämäkin on.

Billnäs numero 6 eli Tampereen malli on hyvin paljon seiskan kaltainen kirvesmalli pitkän kapean kiilamaisen teränsä vuoksi. Kuutosen hamara sekä silmätuppi ovat kuitenkin pitkiä ja silmätupen päässä on korvakkeet sekä silmän pykälä kuten Kemiläisissä malleissa. 

Terän paino Billnäsin luettelossa 1,6 kiloa ja teränsuun leveys 80 milliä.

Tämä yksilö on tuore hankinta ja odottaa kunnostusta sekä varttamista.

Billnäsin numero 3 eli Turun malli on jälleen yksi Billnäsin alueellisten mallien pohjalta tehty kirveen terä. Muotokielessä on sekä seiskaa että kuutosta. Myös tämän mallin paino on uutena ollut 1,6 kiloa ja terän leveys 80 mm.

Olisi hauska joskus tietää, onko näillä samankaltaisilla malleilla ollut jotain erityisiä, toisistaan poikkeavia käyttökohteita - vai onko näitä toimitettu ja myyty jotenkin alueellisesti?

Tämä terä odottaa kunnostusta ja varttamista.

Tämä on Billnäsin mallinumero 13 eli Leveä. Kun muut Billnäsin mallit on nimetty lähinnä paikannimien mukaan, niin tämä malli lienee nimetty ominaisuutensa - eli leveän teränsuun mukaan. Tämän terän teränsuun leveys on 96,1 mm ja terän korkeus 149,9 mm. Terä on jo leveydestään ja ilmeisesti korkeudestaankin menettänyt melkoisesti ja etenkin ulkokasa on kulunut ahkeran (ja hieman vääräoppisen) teroittamisen vuoksi.

Billnäsin 61.1 ja 61.2 olivat malliston pienimpiä veistokirveitä. 61.1 terä painaa noin 600 g ja terän leveys on noin 65 mm. Vastaavasti 61.2. painaa noin 800 g. terän leveyden ollessa sama. Näitä kirveitä on käytetty aikanaan mm. kouluissa veistokirveinä.

Minulla on tällä hetkellä kunnostusta odottamassa useampia 61.1 sekä 61.2 -malleja.

Billnäsin uudempi versio 61.x -sarjasta. Tämä 1300 on uudelleenteritetty ja terävä kuin mikä - vaikka parran ajaisi. Tämän ostin valmiiksi vartettuna ja ajattelin käyttää retkikirveenä. Tein kirveelle nahkaisen teräsuojan - nahkatöitä täytynee vielä harjoitella, mutta työ tekijäänsä opettaa ja suoja täyttänee tarkoituksensa.

Tämä Billnäsin 32 eli Luulajan malli on mallistossa otsikon "sekalaisia piiluja" alla, mutta terä ei ole kuitenkaan perinteinen piilu suorateräisenä mallina. Sillä on kuitenkin käyttöä esim. hirrenveiston viimeistelytöissä ja oksakohtien muokkauksessa. Teränleveys on 150 mm ja korkeus hamarasta teränsuuhun 160 mm, joten otaksun tämän olevan alunperin 32.2 -malli (josta on luonnollisen kulumisen kautta hävinnyt jo materiaa korkeudesta ja leveydestä - varsinkin yläkasasta).

Vaikka oman yksilöni terä onkin jo kulunut, niin terävän terän siihen silti onnistuin taikomaan. Vartta ja etenkin sen muotoa ja pituutta mietin tähän pitkään, mutta päädyin sitten tekemään suhteellisen pitkän ja suorahkon varren.

Billnäs 39, joka myös tunnetaan lempinimellä "Teho", oli ensimmäinen suomalainen kirves, joka alusta alkaen suunniteltiin halkaisukirveeksi. Teho -kirveet tulivat markkinoille 1950 -luvulla (Maamiehen taito -kirjan mukaan vuonna 1952) ja terät olivat alun perin keltaisiksi maalattuja.

Terä teroitettu ja sinistetty (alkuperäisestä maalista ei ollut juuri jälkiä enää), varsi saarnea, joka käsitelty roslaakilla.

Tämä Teho -mallin jälkeen markkinoille tullut halkaisukirves on edeltäjäänsä hieman pienempi, mutta halkaisuun silti tarpeeksi raskas ja kiilamaiseksi muotoiltu. Kirves tuli markkinoille 1960 -luvulla ja on perimätiedon mukaan riittävän pitkällä varrella hyvä halkaisukirves.

Tämä yksilö odottaa kunnostamista ja pääsee sen jälkeen arvoisiinsa töihin.

Nämä teränjärkäleet ovat Billnäsin 42/1 (pienempi, teränleveys noin 19 cm) ja 42/2 (suurempi, teränleveys noin 22 cm). Todella suurista teristä on kyse - vasemmalla olevassa ylimmässä kuvassa verrokkiteränä 12/3.

Nämä terämallit ovat Billnäsin vuoden 1928 luettelossa venäläisten kirveiden mallistossa hakkuukirveitä, mutta hassusti nimettyinä "amerikkalaistetuiksi". Tämä johtuu siitä, että ne ovat malliltaan hyvin pitkälti yhteneväisiä klassisten yhdysvaltalaisten leveiden hakkuukirveiden kanssa (American Hewing Axe). 

Näistä teristä saakin hyvin näyttävän näköisiä kirveitä kun ne varttaa riittävän pitkillä varsilla. Suomessa näitä kuitenkin perinteisesti käytetty lihakirveinä suhteellisen lyhyellä varrella. Tämä on ymmärrettävää, sillä varsinkin suurempi malleista on raskaana ja suurena teränä omiaan moiseen puuhaan. 

Minulla on kokoelmissani myös pari erikokoista Billnäsin piilukirveen terää. Nämä ovat kumpainenkin 25 -sarjaa, jota tehtiin peräti seitsemässä eri koossa (25/1 - 25/7) ja taitavat olla niitä yleisimpiä Billnäsin piiluteriä.

Billnäsin (Fiskarsin) uudempaa tuotantoa noin 70-luvulta lähtien, "Karhu" -sarjan 1134, joka oli pienin silloin jäljellä olleista malleista (iso hakkuukirves 1133, välissä 1132 ja yleis-/veistokirves 1134). Tämä yksilö varmaankin 80-luvulta. Tämä lähes käyttämätön yksilö löytyi kirpputorilta ja säilytän tämän keräilykappaleena tässä kunnossa. Kiinni alkuperäinen varsi, joka kiilattu silloisella liimakiilaus-innovaatiolla. Terä tehtaan jäljiltä, samoin kuin maalaus.

Näiden kirveiden terien väri (punainen, oranssinpunainen, sininen) ilmaisee sen, minkä kaupparyhmittymän kautta kirves on alunperin myyty. Muun muassa Keskolla, Hankkijalla sekä Osuuskaupalla oli omat värinsä.

Kolme työstöä odottavaa Karhu-sarjan terää, tavallaan modernisoituja "kemiläisiä", merkinnöillä 1123 ja 1122. Nämä ovat malliltaan nk. suomalaiskirveitä, Fiskars valmisti saman kokoluokan kirveitä myös "jenkki"-mallisina. Tällaiset terät ilmeistyivät mallistoon 1960 -luvun puolissävälissä.

Fiskars mainosti aikanaan, että nämä kirveenterät oli valmistettu kokonaan kromi-vanadium -teräksestä - ensimmäistä kertaa kirveenvalmistuksen historiassa (perinteisestihän on käytetty rautaista runkoa, johon on liitetty teräksinen teräpala).

Tämä Billnäsin 1123 ansaitsee oman erillisen nostonsa. Tämä kirves on ollut mökkityömaan yleistyökaluna, mikä näkyy toki sen yleisessä habituksessa tiettynä rujoutena. Mutta on palvellut hyvin ja pitänyt teränsä (ja pintansa).

Kellokosken omat hakkuukirveen mallit 17 ja 18 ilmestyivät hinnastoon loppuvuodesta 1929. Tässä 17 mallissa on numeroleima näkyvillä selvästi ja sen päällä pitäisi olla pyöreä Kellokoski-Mariefors -ruukin leima, mutta se ei tässä yksilössä näy juurikaan enää. Tämä terä odottaa kunnostusta, teroitusta sekä varttamista.

Tämän Kellokosken 18 mallin olen löytänyt pikkupoikana Kemijoen rannalta. Numeroleima näkyvissä ja sen yläpuolella häämöttää Kellokosken pyöreä leima. Tämän yksilön teräpala on jo lähes kulunut, mutta terän nostalgia-arvo itselleni on suuri - tämän vartan kunhan löydän sopivan aihion veistelyyn.

15 sarjan kirveet olivat Kellokosken vastine Billnäsin pienille veistokirveille. 15.2 mallin paino noin 800 grammaa ja terän leveys 65 - siis täysin identtinen Billnäsin 61.2 -mallin kanssa.

Kellokosken versio kemiläisestä eli 12.2 -malli. Näkyvillä Kellokoski -teksti, salmiakkikuvio, jossa 12.2 numerot ja ruukin leima. Lisäksi merkintä C ruukin nimen alapuolella.

Hamara hakattu pahasti linttaan eikä teräkään ole enää parhaissa mitoissa. Kun joskus hankin hitsausvälineet, tämä kirvesparka saa toimia testiyksilönä hamaran kunnostamisessa. Kiilana mielenkiintoisesti käytetty jotain rautalätkää, joka on vieläpä hakattu mutkalle osin hamaraa vasten.

Vanha Mariefors Bruk -leimalla oleva 14/2 -terä. Terä on päässyt hieman heikkoon happeen ja vaatinee ainakin uuden teräpalan tekemisen.

Palokirves, joka on leimattu Kellokosken leimalla. Kirveessä ilmeisesti alkuperäinen varren kumikahvakin, joka tosin pahasti kovettunut ja halkeillut. Tästä kirveestä minulla ei ole vielä mitään taustatietoja valmistusajankohdasta tai tarkemmasta käyttötarkoituksesta (onko ollut esim. ajoneuvossa).

Kirveen kokonaispituus 465 mm, terän pituus (piikin kärjestä terän suuhun) 205 mm ja terän leveys 65 mm.

Vanha Mariefors Bruk -leimoilla oleva Kellokosken tehtailla valmistettu piilukirveen terä. Tästä minulla ei ole aivan tarkkoja tietoja, mutta hyvin mahdollisesti tämä on Mariefors Brukin Suomalainen piilu N:o 25, joka löytyy vuoden 1922 luettelosta ainoana Kellokosken piilukirveen mallina.

Terä on hienoisessa pintaruosteessa, mutta muuten erittäin hyvin säilynyt ja hieno entisöintikohde.

Vanha suomalainen leimakirves. Leimakirves on metsänleimaukseen ja erityisesti valmiin puutavaran merkitsemiseen käytetty kirves tai vasaramainen työkalu, joka lyödessä jättää puuhun kuvion. 

Kirves on mahdollisesti sotia edeltävältä ajalta, noin 1930-luvulta (tämä on Metsämuseo Luston amanuenssin arvaus perustuen kirveen malliin).

Leimaton, mutta todennäköisesti 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva ruukkivalmisteinen piilukirves. Tämä kirves on ollut ammattimiehellä käytössä ihan viime aikoina ja siinä on koivuinen varsi.

Minulla on useampi Vesa Alhon takoma kirveenterä. Pidän näiden terien muotokielestä ja ne ovat sopivan pieniä veisto-/retkikirveen aihioiksi. Vesan takomat terät tunnistaa VA -leimasta.