Omassa keräilykokoelmassani on etupäässä Billnäsin (myöhemmin Fiskarsin) valmistamia kirveitä. Lisäksi Kellokosken (Mariefors Bruk) valmistamia kirveitä on muutama. Näiden lisäksi kokoelmaani on kertynyt yksi Högforsin valmistama keräilykirves, leimakirveitä sekä jokunen tunnistamaton ja/tai sepän valmistama kirveenterä.
Kirvestyyppejä suomalaisten kirveiden kokoelmassani on runsaasti erilaisia - on halkaisukirveitä, kaato- ja karsimakirveitä, veistokirveitä, piilukirveitä, leimauskirveitä ja jopa yksi palokirves. Olen omaan kokoelmaani pyrkinyt keräämään kattavan otoksen näistä.
Billnäsin kirves numero 12, ns. Kemin malli, on suomalaisittain tavanomainen hamarallinen ja varsitupellinen malli. Mallista kehittyi ylivoimaisesti suosituin kirvestyyppi, jota käytettiin puun kaadossa kaikkiin työvaiheisiin sekä halon hakkuussa.
Numero 12 otettiin Billnäsissä tuotantoon 1900-luvun alussa ja siitä kehiteltiin puolenkymmentä rinnakkaismallia. Numero 12/2 M36 kertoo kirveen olevan sekä Kemin että vuoden 1936 mallinen hakkuukirves. Mallin valmistus palautettiin Billnäsin tuotantoon katkoksen jälkeen alkuvuodesta 1950. Valmistusta jatkettiin kuitenkin vain muutamien vuosien ajan, jonka jälkeen malli poistui lopullisesti tuotannosta. 1960-luvulta lähtien kirvestuotanto keskittyi Fiskarsille mutta kirveissä säilyi vielä Billnäs-tuotemerkki. Kemin mallin kirveet (12/1, 12/2 ja 12/3) merkittiin nyt uudella tavalla: esim. mallin 12/2 merkinnässä eteen lisättiin numero 1 ja välimerkki poistettiin. Uusi merkintä oli siis muotoa 1122. 1970-luvulla perinteinen Kemin malli jäi viimein kokonaan pois tuotannosta.
(Lähde: Finna.fi)
Minulle on kertynyt Billnäsin vanhempia Kemin mallin teriä useampi yksilö. Oheisesta kuvasta on nähtävissä 12.1, 12.2 ja 12.3 mallien kokoero - 12.1 on suurin malleista ja 12.3 pienin. Koossa on ollut ilmeisesti pientä vaihtelua vuosikymmenien varrella. Terän malli on kuitenkin sama kaikissa "Kemiläisissä" ja tunnistettavissa terän silmän ja lavan liitoskohdan kolosta, silmän pykälästä sekä myös terän suun korvakkeista.
Osa kokoelmasta...
SA ja P leimoilla varustettu 12.1. Leimat kertovat kirveen kuuluneen Suomen armeijalle (SA Int) ja tarkemmin pioneereille.
12.3 lyhyellä varrella veistokirveskäytössä.
Isälle joululahjaksi vanhasta leimattomasta 12.3 -kokoisesta terästä tehty kirves. Terän lapaa kavennettu ja hiottu suoraksi, jotta kirves toimisi veistäessä paremmin. Varsi on koivua ja 50 cm pitkä. Käyttötarkoitus sekalainen veistely ja reppukirveenä toimiminen retkillä.
Ukkini veistokirveenä toiminut uudempi Kemiläinen eli 1122 (entinen 12.2). Billnäs nimesi 1960-luvulla Kemin mallit uudelleen: 1121 = 12.1, 1122 = 12.2 sekä 1123 = 12.3.
Varsi on kulunut ja kurkkumätääkin löytyy, joten teen jossain vaiheessa tähän uuden varren ja harkitsen myös terän maalaamista uudelleen (alkuperäissävyllä tottakai).
Teroitusta ja varttamista odottava Billnäsin 1121 -terä (eli 12.1). Tässä yksilössä uusi numerosarja vielä perinteisen salmiakkikuvion sisällä.
Tämä terä on voinut käydä etikkakäsittelyssä tai vastaavassa happokäsittelyssä (ei omasta toimestani). Moisen käsittelyn jälkeinen hauska yksityiskohta on se, että varsinainen teräpala erottuu selkeästi tummempana.
Toinen 1121 -terä odottamassa toimenpiteitä. Tämän terän toisella puolella on 66 -leima. Tämä terä taitaa olla niitä viimeisiä perinteisiä Kemiläisiä - ainakin leima on tässä jo kirjattu terään uudella tavalla. Ollut alunperin - tai ainakin jossain vaiheessa - oranssinpunainen.
Tässäkin terässä nähtävissä, että teroitettavaa teräpalaa on vielä reilusti jäljellä (tummempi osuus teränsuussa).
1121 sai koivuisen varren ja vähän sinistysainetta pintaansa. Siirtynee palvelemaan mökille yleiskirveenä.
Billnäs 7 eli Uudenmaan malli on Billnäsin tunnettuja malleja myös. Seiska on pitkän ja kapean teränsä ansioista hyvä halkomakirves etenkin halkojen teossa - terä halkaisee puun kiilamaisesti. Seiskaa on kuitenkin käytetty myös hirsitöissä, joten sekään ei suomalaiseen tapaan ole vain yhteen tarkoitukseen tehty vaan monitoimityökalu.
Uutena seiskassa on terän leveys noin 80 mm ja paino noin 1,6 kg, joten kyseessä on suhteellisen raskas terä. Minulla on tällä hetkellä kolme Billnäsin valmistamaa seiskaa, joissa on salmiakkileimat tallella ja luettavissa. Kahdessa terät ovat lähellä alkuperäismittaa, mutta yksi on jo hieman tynkä.
No 7 Billnäsin luettelossa.
Mahdollinen tynkäseiska vartettuna
Tyngäksi terältään kulunut seiska Kemiläisen rinnalla.
Mökkiseiskan hamaran hitsausta. Hitsattuun hamaraan haettu muotoja rälläkällä.
Mökkiseiskan hamaran hitsausta. Täytelangalla, puikolla hitsaten olisi ehkä täyttö onnistunut paremmin.
Hamara korjattuna - ei täydellinen, mutta riittävä ensimmäiseksi yritykseksi.
Kuvassa mökille menevä ns. käyttöseiska.
Terää on kunnostettu kevyesti (hamaraa viilattu muotoon ja terä sinistetty).
Varsi pihlajaa, joka on käsitelty ensin venetervalla ja sen jälkeen mehiläisvahalla.
Billnäs 9 eli Karjalan malli on yksi halutuimmista Billnäsin vanhoista kirvesmalleista. Mallina se on vanha ja karjalaistyyppisiä kirveen teriä on tehty etenkin entisen Karjalan alueella pitkään, joten on luontevaa että myös Billnäs teki siitä versionsa.
Itselläni on pari karjalaistyyppistä kirveen terää, joista tämä hiukan jo aikaa ja käyttöä nähnyt on ehta Billnäs. Terä tuli minulle punaiseksi maalattuna, mutta maalin poiston jälkeen sieltä tuli esille sekä Billnäsin tekstileima että salmiakkileima. Terä on toki jo kulunut, mutta ehdottomasti kunnostettaviin teriin lukeutuva yksilö tämäkin on.
Karjalan malleja on kaikkiaan viittä eri kokoa, alkaen pienestä alle kilon painoisesta retkikirvestyyppisestä terästä (9/5) ja päätyen isoon lähes kaksikiloiseen hakkuu-/halkaisumalliin (9/1)
Karjalaismallin kirves on näkyvissä Louis Sparren 1800-luvun lopulla laatimassa piirustuksessa suomalaisesta (karjalaisesta) miehestä kukkeli (huppumainen päähine) päässään. Sparre tuli Suomeen vuonna 1889 Akseli Gallen-Kallelan seurassa. Hän ihastui maahan ja erityisesti Karjalan arkaaiseen kulttuuriin.
Lähde: Wikimedia Commons
Leimaton pieni karjalaismallinen terä vartettuna pihlajavarrella.
Leimaton pieni karjalaismallinen terä vartettuna pihlajavarrella.
Leimaton pieni karjalaismallinen terä vartettuna pihlajavarrella.
Billnäs numero 6 eli Tampereen malli on hyvin paljon seiskan kaltainen kirvesmalli pitkän kapean kiilamaisen teränsä vuoksi. Kuutosen hamara sekä silmätuppi ovat kuitenkin pitkiä ja silmätupen päässä on korvakkeet sekä silmän pykälä kuten Kemiläisissä malleissa.
Terän paino Billnäsin luettelossa 1,6 kiloa ja teränsuun leveys 80 milliä.
Tämä yksilö on tuore hankinta ja odottaa kunnostusta sekä varttamista.
Billnäsin numero 3 eli Turun malli on jälleen yksi Billnäsin alueellisten mallien pohjalta tehty kirveen terä. Muotokielessä on sekä seiskaa että kuutosta. Myös tämän mallin paino on uutena ollut 1,6 kiloa ja terän leveys 80 mm.
Olisi hauska joskus tietää, onko näillä samankaltaisilla malleilla ollut jotain erityisiä, toisistaan poikkeavia käyttökohteita - vai onko näitä toimitettu ja myyty jotenkin alueellisesti?
Tämä terä odottaa kunnostusta ja varttamista.
Tämä on Billnäsin mallinumero 13 eli Leveä. Kun muut Billnäsin mallit on nimetty lähinnä paikannimien mukaan, niin tämä malli lienee nimetty ominaisuutensa - eli leveän teränsuun mukaan. Tämän terän teränsuun leveys on 96,1 mm ja terän korkeus 149,9 mm. Terä on jo leveydestään ja ilmeisesti korkeudestaankin menettänyt melkoisesti ja etenkin ulkokasa on kulunut ahkeran (ja hieman vääräoppisen) teroittamisen vuoksi.
Billnäsin mallin 13 ("Leveä") teränleveys on kuvastossa ollut 105 mm.
Billnäsin leima ja salmiakkileiman rippeet erottuvat terässä. Malli arvioitu muodon ja mittojen mukaisesti.
Tämä kirves tuli minulle valmiiksi vartettuna ja jotain käyttöä tällekin keksinen...
Tämä terä on mitä todennäköisimmin Billnäsin 14. Terällä on painoa 1090 grammaa, joten painonsa perusteella se voisi olla 14.1. Terä on nähnyt kovaa käyttöä ja leimat ovat huonot. Billnäsin malleista tuttu salmiakkileima häämöttää terässä, mutta Billnäsin "nimileima" ei ole enää näkyvissä.
Kirvesmalli on luettelossa käsikirveen nimellä, eli se on tarkoitettu veistämiseen. Tässä mallissa onkin pitkä ja hyvin kapea terä, mikä helpottaa sen veistokäyttöä.
Kunnostaan huolimatta kunnostan ja teroitan terän ja otan sen käyttöön.
Billnäsin 61.1 ja 61.2 olivat malliston pienimpiä veistokirveitä. 61.1 terä painaa noin 600 g ja terän leveys on noin 65 mm. Vastaavasti 61.2. painaa noin 800 g. terän leveyden ollessa sama. Näitä kirveitä on käytetty aikanaan mm. kouluissa veistokirveinä.
Minulla on tällä hetkellä kunnostusta odottamassa useampia 61.1 sekä 61.2 -malleja.
Nysäksi kulunut 61.1 - todellakin kädelle mahtuva kirves, joka kaipaisi kunnostusta etenkin hamaransa osalta.
61.1 ja 61.2. Billnäsin luettelossa
61.2 on myös hyvin kouraan sopiva
Billnäsin uudempi versio 61.x -sarjasta. Tämä 1300 on uudelleenteritetty ja terävä kuin mikä - vaikka parran ajaisi. Tämän ostin valmiiksi vartettuna ja ajattelin käyttää retkikirveenä. Tein kirveelle nahkaisen teräsuojan - nahkatöitä täytynee vielä harjoitella, mutta työ tekijäänsä opettaa ja suoja täyttänee tarkoituksensa.
Yksityiskohta nahkasuojan kiinnityksestä
Valmiina retkille!
Tämä Billnäsin 32 eli Luulajan malli on mallistossa otsikon "sekalaisia piiluja" alla, mutta terä ei ole kuitenkaan perinteinen piilu suorateräisenä mallina. Sillä on kuitenkin käyttöä esim. hirrenveiston viimeistelytöissä ja oksakohtien muokkauksessa. Teränleveys on 150 mm ja korkeus hamarasta teränsuuhun 160 mm, joten otaksun tämän olevan alunperin 32.2 -malli (josta on luonnollisen kulumisen kautta hävinnyt jo materiaa korkeudesta ja leveydestä - varsinkin yläkasasta).
Vaikka oman yksilöni terä onkin jo kulunut, niin terävän terän siihen silti onnistuin taikomaan. Vartta ja etenkin sen muotoa ja pituutta mietin tähän pitkään, mutta päädyin sitten tekemään suhteellisen pitkän ja suorahkon varren.
Billnäs 32 luettelossa
Kiilausraot
Varsiaihio paikoillaan
Terän korkeusmitta
Kolmikakkonen vartettuna. Varsi käsitelty roslaakilla, johon sekoitettu mustaa pigmenttiä.
Teränsuoja on tehty juuri tämän kolmikakkosen mitoilla istuvuuden maksimoimiseksi ja se mahdollistaa kiinnityksen kahdessa eri asennossa.
Billnäs 39, joka myös tunnetaan lempinimellä "Teho", oli ensimmäinen suomalainen kirves, joka alusta alkaen suunniteltiin halkaisukirveeksi. Teho -kirveet tulivat markkinoille 1950 -luvulla (Maamiehen taito -kirjan mukaan vuonna 1952) ja terät olivat alun perin keltaisiksi maalattuja.
Terä teroitettu ja sinistetty (alkuperäisestä maalista ei ollut juuri jälkiä enää), varsi saarnea, joka käsitelty roslaakilla.
Kapea ja pitkä terä uppoaa hyvin puuhun. Kiilamainen muoto ja terän harjat auttavat halkaisussa
Teho on ns. lekakirves - eli hamarapuolta voi käyttää lekana halkaisukiilojen hakkaamisessa. Kokoteräksinen rakenne kestää iskuja.
Esittely Teho -halkaisukirveestä Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen koetusselostuksessa vuodelta 1954.
Tämä Teho -mallin jälkeen markkinoille tullut halkaisukirves on edeltäjäänsä hieman pienempi, mutta halkaisuun silti tarpeeksi raskas ja kiilamaiseksi muotoiltu. Kirves tuli markkinoille 1960 -luvulla ja on perimätiedon mukaan riittävän pitkällä varrella hyvä halkaisukirves.
Tämä yksilö odottaa kunnostamista ja pääsee sen jälkeen arvoisiinsa töihin.
"Kokoteräksinen halkaisukirves. Sivulla on harjamainen paksunnos puusta irtoamisen helpottamiseksi", kertoo Fiskarsin mainosteksti. Mainos antaisi ymmärtää, että kirveitä on ollut useampaa mallia.
Nämä teränjärkäleet ovat Billnäsin 42/1 (pienempi, teränleveys noin 19 cm) ja 42/2 (suurempi, teränleveys noin 22 cm). Todella suurista teristä on kyse - vasemmalla olevassa ylimmässä kuvassa verrokkiteränä 12/3.
Nämä terämallit ovat Billnäsin vuoden 1928 luettelossa venäläisten kirveiden mallistossa hakkuukirveitä, mutta hassusti nimettyinä "amerikkalaistetuiksi". Tämä johtuu siitä, että ne ovat malliltaan hyvin pitkälti yhteneväisiä klassisten yhdysvaltalaisten leveiden hakkuukirveiden kanssa (American Hewing Axe).
Näistä teristä saakin hyvin näyttävän näköisiä kirveitä kun ne varttaa riittävän pitkillä varsilla. Suomessa näitä kuitenkin perinteisesti käytetty lihakirveinä suhteellisen lyhyellä varrella. Tämä on ymmärrettävää, sillä varsinkin suurempi malleista on raskaana ja suurena teränä omiaan moiseen puuhaan.
42/1 ja 42/2 "amerikkalaistetut" venäläiset hakkuukirveet Billnäsin luettelossa vuodelta 1928.
Kaksi Billnäsin suurempaa 42/2 -terää. Pieniä eroja silmän olakkeissa - vasemmanpuoleisessa on kuvaston mukaiset terävät olakkeet ja oikealla olevassa pyöreät. Myös leimat ovat eri paikassa.
Minulla on kokoelmissani myös pari erikokoista Billnäsin piilukirveen terää. Nämä ovat kumpainenkin 25 -sarjaa, jota tehtiin peräti seitsemässä eri koossa (25/1 - 25/7) ja taitavat olla niitä yleisimpiä Billnäsin piiluteriä.
Billnäsin (Fiskarsin) uudempaa tuotantoa noin 70-luvulta lähtien, "Karhu" -sarjan 1134, joka oli pienin silloin jäljellä olleista malleista (iso hakkuukirves 1133, välissä 1132 ja yleis-/veistokirves 1134). Tämä yksilö varmaankin 80-luvulta. Tämä lähes käyttämätön yksilö löytyi kirpputorilta ja säilytän tämän keräilykappaleena tässä kunnossa. Kiinni alkuperäinen varsi, joka kiilattu silloisella liimakiilaus-innovaatiolla. Terä tehtaan jäljiltä, samoin kuin maalaus.
Näiden kirveiden terien väri (punainen, oranssinpunainen, sininen) ilmaisee sen, minkä kaupparyhmittymän kautta kirves on alunperin myyty. Muun muassa Keskolla, Hankkijalla sekä Osuuskaupalla oli omat värinsä.
Alkuperäinen "liimakiila" paikallaan
Maalaus ilmeisesti tehtaan jäljiltä.
Terä myös ilmeisesti tehtaan jäljiltä - tätä terää ei selvästi jälkikäteen teroitettu
Kolme työstöä odottavaa Karhu-sarjan terää, tavallaan modernisoituja "kemiläisiä", merkinnöillä 1123 ja 1122. Nämä ovat malliltaan nk. suomalaiskirveitä, Fiskars valmisti saman kokoluokan kirveitä myös "jenkki"-mallisina. Tällaiset terät ilmeistyivät mallistoon 1960 -luvun puolissävälissä.
Fiskars mainosti aikanaan, että nämä kirveenterät oli valmistettu kokonaan kromi-vanadium -teräksestä - ensimmäistä kertaa kirveenvalmistuksen historiassa (perinteisestihän on käytetty rautaista runkoa, johon on liitetty teräksinen teräpala).
Liimakiilauksen periaate kaaviokuvina (vanhasta Fiskarsin mainoksesta)
Suomalaiskirves 1122-1123 (samainen Fiskarsin mainos)
Terä sinistetty kylmäsinistysaineella ja vartettu 50 sentin koivuisella valmisvarrella. Varrensuun suoja tekokuitunyöristä ja nahkainen teränsuoja.
Kaverille tehty Billnäs 1123 tammivarrella, joka värjätty ensin kahvilla ja suojattu sen jälkeen roslaakilla. Terä sinistetty ja teroitettu loivempaan kulmaan veistämistä ajatellen.
Tämä Billnäsin 1123 ansaitsee oman erillisen nostonsa. Tämä kirves on ollut mökkityömaan yleistyökaluna, mikä näkyy toki sen yleisessä habituksessa tiettynä rujoutena. Mutta on palvellut hyvin ja pitänyt teränsä (ja pintansa).
Terä maalattu joskun useampaan kertaan. Otan tämän joskus työn alle ja puhdistan maalit pois.
Malliesimerkki siitä, miten kiilausta ei tulisi tehdä. Mutta toisaalta - onpahan terä pysynyt varressa kiinni kovassakin menossa.
Fiskarsin (vielä kuitenkin Billnäsin leimalla) tekemä pieni käsikirves 1960-70 -lukujen vaihteesta. Leiman paikka terässä viittaisi siihen, että terä on valmistettu 70-luvun puolella. Ollut aluperinkin oranssinpunaisella maalattu. Sinistin terän, mutta jätin alkuperäistä maalia vähän näkyviin. Vartettu saarnivarrella.
Terä on pieni, verrokkina Billnäsin 61.2
Numero 1305 näkyvissä lähellä terän suuta
Kellokosken omat hakkuukirveen mallit 17 ja 18 ilmestyivät hinnastoon loppuvuodesta 1929. Tässä 17 mallissa on numeroleima näkyvillä selvästi ja sen päällä pitäisi olla pyöreä Kellokoski-Mariefors -ruukin leima, mutta se ei tässä yksilössä näy juurikaan enää. Tämä terä odottaa kunnostusta, teroitusta sekä varttamista.
Tämän Kellokosken 18 mallin olen löytänyt pikkupoikana Kemijoen rannalta. Numeroleima näkyvissä ja sen yläpuolella häämöttää Kellokosken pyöreä leima. Tämän yksilön teräpala on jo lähes kulunut, mutta terän nostalgia-arvo itselleni on suuri - tämän vartan kunhan löydän sopivan aihion veistelyyn.
15 sarjan kirveet olivat Kellokosken vastine Billnäsin pienille veistokirveille. 15.2 mallin paino noin 800 grammaa ja terän leveys 65 - siis täysin identtinen Billnäsin 61.2 -mallin kanssa.
N:o 15 Kellokosken luettelossa vuodelta 1922 - oma yksilöni on paljon uudempi.
Alkuperäinen varsi on valitettavasti pahoin haljennut, joten vaihtuu joskus uuteen.
Terä ollut alunperin sininen, taidan kuitenkin jättää maalaamatta sen.
Kellokosken versio kemiläisestä eli 12.2 -malli. Näkyvillä Kellokoski -teksti, salmiakkikuvio, jossa 12.2 numerot ja ruukin leima. Lisäksi merkintä C ruukin nimen alapuolella.
Hamara hakattu pahasti linttaan eikä teräkään ole enää parhaissa mitoissa. Kun joskus hankin hitsausvälineet, tämä kirvesparka saa toimia testiyksilönä hamaran kunnostamisessa. Kiilana mielenkiintoisesti käytetty jotain rautalätkää, joka on vieläpä hakattu mutkalle osin hamaraa vasten.
Vanha Mariefors Bruk -leimalla oleva 14/2 -terä. Terä on päässyt hieman heikkoon happeen ja vaatinee ainakin uuden teräpalan tekemisen.
Palokirves, joka on leimattu Kellokosken leimalla. Kirveessä ilmeisesti alkuperäinen varren kumikahvakin, joka tosin pahasti kovettunut ja halkeillut. Tästä kirveestä minulla ei ole vielä mitään taustatietoja valmistusajankohdasta tai tarkemmasta käyttötarkoituksesta (onko ollut esim. ajoneuvossa).
Kirveen kokonaispituus 465 mm, terän pituus (piikin kärjestä terän suuhun) 205 mm ja terän leveys 65 mm.
Vanha Mariefors Bruk -leimoilla oleva Kellokosken tehtailla valmistettu piilukirveen terä. Tästä minulla ei ole aivan tarkkoja tietoja, mutta hyvin mahdollisesti tämä on Mariefors Brukin Suomalainen piilu N:o 25, joka löytyy vuoden 1922 luettelosta ainoana Kellokosken piilukirveen mallina.
Terä on hienoisessa pintaruosteessa, mutta muuten erittäin hyvin säilynyt ja hieno entisöintikohde.
"Högforsin tehdas oli 1970-luvulle tultaessa siirtynyt valutuotteiden alihankkijaksi, ja omien tuotteiden suunnittelu ja valmistus oli loppunut lähes kokonaan. Högfors 10-kirves on tässä kontekstissa piristävä poikkeus. Tehtaalla päätettiin valmistaa 1980-luvun alussa huippukirves, jonka halkaisuominaisuudet olisivat vertaansa vailla.
Ensimmäiseksi otettiin yhteyttä Kymin metsäteollisuusosastoon (Högfors kuului tuohon aikaan Kymiin), josta saatiin tarvittavat ominaisvaatimukset. Näiden vaatimusten pohjalta Högforsin mainostoimisto aloitti suunnittelutyö taiteilija Jaakko Ahopalon johdolla. Materiaalina käytettiin Högforsissa 1970-luvulla kehitettyä erikoislujaa Kymenite- rautaa. Suunnittelutyön aikana kirveestä valmistui erilaisia versioita, mallinumeroiltaan 10, 20 ja 30. Lopputuloksena oli siro mutta tehokas täyden kympin kirves.
Kirveen tuotantohistoria ei muodostunut niin loistokkaaksi kuin lähtökohdat olisivat antaneet olettaa. Kirveen hamarapuoli osoittautui helposti hajoavaksi, joten esine ei koskaan päätynyt laajamittaiseen tuotantoon. Hankkeen aikana syntyneet prototyypit ovat nykyään keräilyharvinaisuuksia.
Suomen taideteollisuusyhdistyksessä toimiva Suomen muotoiluraati valitsi 1985 kirveen viidenteen Suomi muotoilee -näyttelyyn. Näyttely pidettiin taideteollisuusmuseossa Helsingissä."
Teksti lainattu Karkkilan kirjaston näyttelystä. Teksti on laadittu Ruukkimuseo Senkassa.
Tämä Högforsin valmistama 10 on mielestäni erittäin kaunis kirves, harmi ettei siitä tullut isompaa menestystä. Kirveen yleisistä taustoista voit lukea tarkemmin klikkaamalla tuosta ylempää otsikon takaa auki historiikin.
Kunnostin terän. Päädyin säilyttämään alkuperäisen varren, sillä se on tuohon kirveeseen alunperin suunniteltu. Varren kurkku oli hieman kärsinyt, joten tein nahkaisen suojan.
Tämä kirves on keräilykappale, joten se menee ns. seinäkirveeksi eikä tule näkemään oikeaa käyttöä enää.
Made of Kymenite
Made in Finland
Tässä yksilössä on numerosarja 7494. Olisi hauska tietää, onko numerosarja uniikki vai tiettyyn valmistuserään liittyvä?
Hamaran rakenteellinen heikkous oli tämän mallin akilleen kantapää. Tässä yksilössä se on onneksi ehjä.
Vanha suomalainen leimakirves. Leimakirves on metsänleimaukseen ja erityisesti valmiin puutavaran merkitsemiseen käytetty kirves tai vasaramainen työkalu, joka lyödessä jättää puuhun kuvion.
Kirves on mahdollisesti sotia edeltävältä ajalta, noin 1930-luvulta (tämä on Metsämuseo Luston amanuenssin arvaus perustuen kirveen malliin).
"P" -leima
Teräksinen pala suomalaista metsähistoriaa
Kirveessä oleva P-leimamerkki on ollut alueellisesti käytössä useilla eri yhdistyksillä, joten tämän kirvesyksilön alkuperästä ei täyttä varmuutta ole.
Saimaan lauttausyhdistyksellä se on merkitty Suomalainen puuliike O/Y:lle,
Oulujoella sitä käytti Oy Puuseppä Oulusta.
Useissa muista yhdistyksistä merkki kuului Enso-Gutzeitille pyöreän puutavaran pintamerkkinä, Kymin uittoyhdistyksessä 1949 luettelossa spesifimmin Parviaisen tehtaille.
Kemi-yhtiöllä löytyy joistain luetteloista saman tapainen leima, jossa P:n jalka kuitenkin levenee hieman alaosastaan.
Ukkini kalakirveenä toiminut pikkukirveen terä, joka alunperin on ollut myös leimakirves. Leimaosa tästä on todennäköisesti katkaistu pois tai ainakin viilailtu matalammaksi...
Veistin ukin kirveeseen arvoisensa varren. Koska terän silmä on hyvin kapea - vain noin sentin levyinen - valitsin puuainekseksi tammen kestävyyden vuoksi.
Tammi on vain kovana puuna haastava työstettävä - vuoleminen ei oikein onnistu ja kustannustehokkain tapa olikin hakea rälläkän hiomalaikalla perusmuoto kohdilleen ja sen jälkeen käsin hiomalla tehdä viimeistely.
Pinta on hiomisen jälkeen käsitelty roslaakilla, mikä toi tammen syyt kauniisti esiin.
Varsitupellinen pitkähamarainen kirveenterä oletettavasti 1900-luvun alkupuolelta. Terässä ei ole näkyvissä merkkejä, mutta mahdollisesti ruukkivalmisteinen. Asiantuntijan mukaan tällaiset pitkähamaraiset kapeateräiset mallit olivat varsin yleisiä 1900-luvun alkupuolella ja niitä valmistettiin pienissä ruukeissa, joita tuolloin oli vielä runsaasti ympäri maatamme.
Terässä on piirteitä, jotka toistuvat Billnäsin myöhemmin valmistamassa N:o 6:ssa.
Tämän ajattelin teroittaa, varttaa ja laittaa seinälle koristeeksi.
Vanhus vartettuna itseveistetyllä koivuvarrella.
Varren ponsi veistettynä ja roslaakilla kyllästettynä.
Kemiläistyyppinen, merkitön terä. Jo hyvin kulunut ja lommoinen. Voi olla Billnäs tai Kellokoski - tai sitten niitä imitoiva kyläsepän versio?
Tämä on joskus vartettu ostovarrella, veistän tähän ehtiessäni paremmin sopivan vanhan varren. Terä on hieman tynkä jo, mutta kyllä tämäkin paikkansa löytää.
Ilmeisesti kyläsepän tekemä pieni veistopiilu/käsikirves. Terän iästä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, mutta tuskin se kovin moderni on. Vaikka kirveen alkuperästä minulla ei ole tietoa, oletan tämän kotimaiseksi valmisteeksi.
Terä on puukkomainen ja otteen saa hyvin läheltä terää, mikä tekee tästä kirveestä todella hyvän tarkassa veistämisessä. Kirveen mukana tulleen varren uusin enemmän oman visioni mukaiseksi. Uusi varsi on tehty tammesta.
Leimaton, mutta todennäköisesti 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva ruukkivalmisteinen piilukirves. Tämä kirves on ollut ammattimiehellä käytössä ihan viime aikoina ja siinä on koivuinen varsi.
Suomalainen nykykirves, Rosellin valmistama Retkipiilu. Tästä kirveestä minulla ei ole vielä paljoa käyttökokemuksia, mutta mallissa on ainakin traditionaalista muotokieltä. Ja onhan tämä sentään Suomessa valmistettu kirves, Rosellin Harmoisten tehtaalla.
Terä hiiliterästä (60 HRC). Terän paino 520 g ja terän pituus 90 mm.
Minulla on useampi Vesa Alhon takoma kirveenterä. Pidän näiden terien muotokielestä ja ne ovat sopivan pieniä veisto-/retkikirveen aihioiksi. Vesan takomat terät tunnistaa VA -leimasta.