Tämän sivun sisältö:
Suomessa on ollut kirveitä (ja niiden valmistajia) jo kivikaudella. Rajaan kuitenkin tälle sivustolle keräämäni tiedon 1900 -luvun merkittävien valmistajien kirvesmalleihin (juurikin niihin joita omistan ja kerään). Tunnetuimmat suomalaiset kirvestehtaat olivat Billnäs sekä Kellokoski (Mariefors). Näiden lisäksi on ollut lukuisia pienempiä ruukkeja, jotka ovat myös kirveitä valmistaneet. Kirveiden mallikirjo on ollut valtava, sillä malleista on variaatioita sekä alueellisesti että käyttötarkoituksen mukaan.
Nykyisin ainoa merkittävä kirvesvalmistaja Suomessa teollisessa mittakaavassa on Fiskars, vaikka Roselli toki valmistaa yhtä suosittua retkikirvesmalliaan (Retkipiilu) ja Marttiinilla on peräti kolme omaa mallia (tosin terät lienee tehdään Italiassa) ja Härmän Taontakin tekee retkikirvesmalliaan. Lisäksi useampi seppä valmistaa omia mallejaan pienemmässä mittakaavassa.
Suomalainen kirves ei kuitenkaan ole kuollut, vaikkei enää kulta-aikaansa eläkään. Nykyisin vanhoja suomalaisia kirveitä kerätään ulkomaita myöten ja ne ovat kovassa maineessa eräily- ja retkeilypiireissä (nk. bushcraft). Ehkä tulevaisuus tuo vielä markkinoille suomalaisen valmistajan, joka herättää henkiin näitä vanhoja hyväksi havaittuja perinnemalleja tai niiden moderneja sovellutuksia?
Kansalliskirjastosta löytyy luettelo vuodelta 1928 Billnäsin Takeista (eli työkaluista, kuten niitä tuolloin kutsuttiin). Tästä luettelosta löytyvät myös Billnäsin tuolloin valmistamat kirvesmallit, mikä auttaa suunnattomasti näiden kirvesmallien tunnistamisessa.
Linkki luetteloon
Alla myös joitakin muita Billnäsin luetteloita vuosien varrelta (vain kirveiden osalta)
Billnäsin 1899 luettelo kuvina (vain kirveet)
Billnäsin 1914 luettelo kuvina (vain kirveet)
Billnäsin 1948 luettelo kuvina (vain kirveet)
Fiskars / Billnäs -työkaluluettelo 1971
(vain kirveet)
Billnäsin ruukin lisäksi toinen tunnettu suomalainen ruukki on Kellokoski (Mariefors Bruk). Verkosta on löydettävissä useita heidän luetteloitaan, ohessa linkki vuosien 1922 ja 1940 luetteloihin.
Linkki luetteloon (pdf) v. 1922
Linkki luetteloon (pdf) v. 1940
Linkki kansalliskirjaston aineistohakuun (digi.kansalliskirjasto.fi)
Tältä sivustolta löytyy kattava listaus eri valmistajien kirves ja työkalukuvastoja. Listat on luokiteltu maittain sekä valmistajittain. Billnäsin ja Kellokosken luettelojen lisäksi ruotsalaisten valmistajien luetteloita - ruotsalaisia kirveitä löytyy ja liikkuu luonnollisesti Suomessakin runsaasti.
Kellokosken (Mariefors Bruk) vanha mainos vuodelta 1927
Tehtaan uudelleenteritystä mainostava Kellokosken mainos
Billnäsin vanha mainos (1948)
Billnäsin mainoskuva vuodelta 1941
Billnäsin vanha mainos (1940-50 -luku)
Sotavuosina 1942-1944 suomalaiset hakkasivat talkoilla polttopuita yli 3,4 miljoonaa halkomottia, jotta ankarasta polttopuupulasta selvittiin. Yhden kuution halkomotin teosta sai tunnustukseksi rautaisen kirvesmerkin. Neljästä motista sai hopeisen ansiomerkin, kuudestatoista motista kultaisen ja 48 motista suurkirvesmerkin. Kuvan hopeiset kirvesmerkit ovat kumpikin vuodelta 1943.
Yksinkertaistettuna kirveessä on terä ja varsi.
Terässä on terän silmä (silmätuppi), hamara, lapa, palko ja terän suu. Varressa puolestaan varren niska, selkä, maha ja ponsi.
Wikipedia kertoo suomalaisen kaato- ja karsimakirveen osista seuraavasti:
Suurin osa käytetyistä kirveistä ei ole ostohetkellä kovinkaan kummoisessa kunnossa: terä on usein umpiruosteessa ja tylsä sekä varsi on poikki tai vähintäänkin "kurkkumätäinen" (mikä tarkoittaa sitä, että varren kurkun puu on hakattu ohilyöntien johdosta lommoille ja jopa säleille). Kirves täytyy siis kunnostaa jos sitä aikoo käyttää...
Kunnostus pitää sisällään terän kunnostamisen ja varren varttamisen (eli uuden varren tekemisen ja sovittamisen terään).
Erinomainen videomateriaali kirveen varttamisesta ja kirveenterän teroittamisesta on vuodelta 1955 peräisin oleva Metsämiesten säätiön opetusvideo "Tehoa ja terävyyttä" (tarkemmat taustat Finna.fi)
Matti Pukki on tehnyt hyvän videosarjan Billnäsin 14/2 terän kunnostamisesta, varttamisesta sekä teräsuojan tekemisestä. Suosittelen katsomaan!
Kirveen terän kunnostamisessa on periaatteessa neljä vaihetta:
Terän puhdistaminen ruosteesta, vanhasta maalista tms. liasta
Puhdistetun terän pinnoittaminen (optio)
Terän teroitus
Viimeistely
Keräilijä puhdistaa ruosteisen kirveenterän WD-40 -monitoimiaineen ja messinkiharjan (tai nailonharjan) kanssa - esimerkiksi akkuporakoneen harjaspää toimii hyvin. WD-40:sta laitetaan runsaasti terälle ja ajetaan harjalla niin kauan, kunnes ruoste on saatu poistettua. Tämä tapa on hellävarainen ja säilyttää kirveenterän patinan. Etenkään arvokkaampia vanhoja teriä ei keräilyarvon säilyttämiseksi kannattaisi puhdistaa tätä järeämmillä keinoilla.
Jos kirveenterä on pahasti ruosteinen eikä keräilyarvosta tarvitse välittää (ns. käyttöterä tavoitteena), terän voi puhdistaa myös etikan, sitruunahapon tai elektrolyysin avulla. Mitään em. mainittuja järeämpiä happoja ei pitäisi käyttää ja myös näiden käyttöä pitäisi harkita tarkasti.
Terän upottaminen etikkaan (esim. valkoviinietikka) vuorokaudeksi tai pariksi poistaa tehokkaasti ruosteen, mutta myös patinan. Tuloksena on tasaisen harmaa terä, joka vaatii uudelleenpinnoituksen jottei se ruostuisi uudelleen. Happokäsittelyn jälkeen terä tulisi heti neutralisoida jollain emäksisellä aineella, esim. ruokasoodatahnalla ja öljytä neutralisoinnin jälkeen, jottei se ruostuisi uudelleen.
Sitruunahappo aiheuttaa samankaltaisen lopputuloksen. Sitruunahappoa tulisi laittaa kannelliseen astiaan, jossa on lämmintä vettä (veden tulisi pysyäkin mielellään lämpimänä, joten jos astian voi sijoittaa esimerkiksi lattialämmitettyyn tilaan, se helpottaa operaatiota) ja terä upotetaan liuokseen esimerkiksi yön ajaksi. Tämänkin happokäsittelyn jälkeen neutralisointi ja öljyäminen on tarpeen.
Elektrolyysi on sähkövirran avulla aikaan saatu eräiden aineiden, elektrolyyttien kemiallinen hajoaminen. Menetelmä on kappaleille hyvin hellävarainen, koska käsiteltävä kappaleen pinnasta ei syövy varsinaisesti pois mitään. Päinvastoin kappaleen pinnassa ruoste pienessä määrin jopa pelkistyy mustaksi rautaoksidiksi, mutta mitään varsinaista tervehtymistä ruostuneessa osassa ei tietenkään tapahdu. Mikä on ruostunut pois, se on mennyttä eikä palaa takaisin. Menetelmään liittyy useampi huomioitava seikka (esimerkiksi vedyn muodostuminen prosessissa), joten kannattaa katsoa netistä ohjeita huolella. Hakusanalla electrolytic rust removal löytyy esimerkiksi YouTubesta runsaasti materiaalia.
WD-40 ja messinkiharja akkuporakoneessa: "patinaystävällinen" tapa puhdistaa terästä ruoste
Oikealla etikkakylvyssä käynyt terä. Vaatii suojaamista (=pinnoitetta) ennen käyttöönottoa.
Haastavampia terän kunnostukseen liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi linttaan hakatun hamaran täytehitsaus ja kuluneen terän uudelleenterittäminen (kone)hitsaamalla tai jopa ahjohitsaamalla. Nämä kunnostustoimet vaativat kuitenkin erityistä osaamista ja laitteistoa (joita kumpaakaan minulla ei vielä ole), joten annan ammattilaisten näyttää kuinka operaatio sujuu.
Matti Pukki Pukin Pajasta on tehnyt kirveen uudelleenterittämisestä mainion ja informatiivisen videosarjan. Suosittelen katsomaan nämä videot ajatuksella!
Jos terä on puhdistettu hellävaraisesti patina säilyttäen, se kannattaa vain öljytä hyvin. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää esimerkiksi mehiläisvahaakin. Itse olen joskus hieronut pintaan Liberonin grafiittivoidetta, jolla pinnan saa mustemmaksi ja säänkestäväksi.
Hieman perusteellisemmin puhdistetun terän voi myös sinistää kylmäsinistysaineella tai jopa maalata - terästä, käyttötarkoituksesta ja entisöintitarpeesta riippuen.
Kylmäsinistysaineella sinistäminen
Sinistämisessä puhdistettu ruosteeton terä tulisi ensin pyyhkiä kertakäyttökäsineet kädessä täysin rasvattomaksi asetonilla tai vastaavalla rasvanpoistoon tarkoitetulla aineella. Sen jälkeen terää olisi hyvä lämmittää hieman esimerkiksi kuumailmapuhaltimella tai hiustenkuivaajalla. Kylmäsinistysaine sivellään terän pintaan aineen ohjeiden mukaisesti pensselillä/rätillä ja annetaan aineen kuivua pinnalle hetki (noin 5-10 minuuttia riittää hyvin). Tämän jälkeen terän voi kiillottaa teräsvillalla, minkä jälkeen se pestään hyvin astiassa, jossa on lämmintä vettä ja hieman mäntysuopaa tms. emäksistä pesuainetta (=hapon neutralisointi). Pesun jälkeen terä kannattaa kuivata hyvin ja kiillottaa aseöljyn tai vastaavan öljyn kanssa hyvin. Tuloksena pitäisi olla kaunis musta pinta, joka kannattaa pitää öljyttynä (sillä sinistys ei ole varsinaisesti erityisen tehokas pintakäsittely).
Vanha tapa suojata kirveen terä on lämmittää sitä esim. kaasutoholla (ei liian kuumaksi, ettei karkaisu katoa!) ja penslata tervaa pintaan. Suojausominaisuuksiltaan tämä toimenpide on ymmärtääkseni samaa tasoa sinistyksen kanssa. Joskus pintaan on poltettu myös öljy, mutta tästä minulla ei ole tarkempia tietoja.
Etenkin 70-80 -luvuilla kirveen terät oli maalattu usein. Jos puhdistus ja pohjatyöt on tehty hyvin, kirveeseen saa toki kauniin pinnan hyvällä metallimaalillakin.
Terät sinistetty kylmäsinistysaineella yhteen kertaan. Vasemmasta terästä ruoste poistettiin vain harjaamalla, joten pinnasta tuli tuollainen ruskeanmusta kun siihen osuu auringonvalo. Varjossa terä on musta. Sinistysaineella saa kirveenterään kauniin värin, mutta sen korroosionkesto ei paljonkaan käsittelyn avulla parane. Kannattaa öljytä kirvestä säännöllisesti sinistyksen jälkeenkin.
Pukin Paja on tehnyt kirveen terän kylmäsinistyksestä hyvän ja perusteellisen videon. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämänkin Matin tekemän videon!
Kirveen terän teroittamiseen käytetään tahkoa, viilaa tai hiomakiveä.
Teroituskulma kannattaa aina katsoa terästä ja käyttää samaa kulmaa. Yleispätevänä sääntönä voi pitää vajaan sentin pituudelta terästä 20-30 astetta, molemmin puolin terää. Aivan terän päässä noin kahden millin pituudelta teroitetaan kulmassa 50-60 astetta. Tämä antaa terälle kestävyyttä koviin iskuihin eikä terä pääse niin helposti tylsymään.
Teroitus tahkolla
Tahko on paras teroitustyökalu kirveelle. Tahko voi olla perinteinen käsin pyöritettävä tai nykyaikainen sähkötahko. Tahkolla teroittamisen eli tahkoamisen etuna se, että terä ei kuumene liikaa. Penkkihiomakoneella (smirgelillä) tai kulmahiomakoneella (rälläkkä) terän saa helposti pilattua, koska näillä välineillä se kuumenee osaamattoman käsissä liian kuumaksi. Jos terä kuumenee liikaa (siihen tulee sinisen tai keltaisen sävyjä) niin karkaisu häviää ja terä ei ole enää kova vaan pehmeä - silloin se tylsyy erittäin helposti ja nopeasti. Tällaisessa tilanteessa terä pitäisi karkaista uudelleen, mikä on ammattilaisen puuhaa.
Tahkokiveä täytyy kastella (esimerkiksi laittamalla kiven alle vesiastia). Suositeltavaa on teroittaa vasten pyörimissuuntaa, mutta yhtä hyvä teroitus tulee myös myötäpäivään. Liikuta kirveen terää edestakaisin kiveä vasten ja tasaisesti molemmin puolin terää. Käytä kiven koko pinta-ala hyödyksi. Näin et tee kiveen lommoja vaan se pysyy tasaisena pintana. Terää ei tarvitse juurikaan painaa voimalla kiveä vasten. Jos terässä on kulumia tai pieniä "lommoja", vie teroitus pidemmän aikaa mutta oikotietä hyvään lopputulokseen ei ole. Terä kannattaa kuivata ja öljytä tahkoamisen jälkeen ruostumisen estämiseksi.
Laadukas tahkokivi (esim. uusien sähkötahkojen synteettiset kivet) on sen verran pehmeää materiaalia, ettei sitä saa jättää lillumaan veteen sillä kivi voi liueta veteen jos seisoo siinä pitkään.
Teroitus viilalla tai hiomakivellä
Viilalla tai hiomakivellä terän saa myös teräväksi, mutta vie enemmän aikaa. Jos säännöllisesti teroittaa terää, niin hiomakivellä saa nopeasti terän kuntoon. Hiomakivellä tehdään varovaisesti pientä pyörivää liikettä terän kulman mukaisesti. Viilalla teroittaessa viilaa aina terän suuntaan eli kärkeä kohti ja pyri säilyttämään olemassa oleva terän kulma.
Nykyaikainen sähkötahko. Hieman kapea kivi tässä on, mutta tälläkin pärjää kun rauhallisesti tekee. Kirves ei ole kuvassa oikeassa kulmassa.
Viilalla ja hiomakivelläkin pärjää jo pitkälle, ellei terä ole täysin tylsynyt. Kuvassa hiomakivi kahdella karkeudella, tavallinen viila ja timanttiviila.
Viimeistelyyn lasken terän teroitetun osan kiillottamisen (jotkut pitävät kiillottamista teroittamisen viimeisenä vaiheena) sekä terän suojaamisen.
Teroitetun terän kiillottaminen
Terän "terävyys" viittaa terän mikrorakenteeseen ja se on sitä parempi mitä hienorakenteisempi hiomakivi on käytössä. Tästä syystä teroittaessa viimeinen askel on teroitetun terän kiillottaminen. Onnistuneeseen kiiltävään lopputulokseen voi olla monta tietä. Kiillotuksen voi tehdä esimerkiksi eri karkeusasteen hiomapapereilla, siten että aloitetaan karkeammilla ja edetään hienompiin vesihiomapapereihin (1500 tai 2000). Kiillottamiseen voi käyttää myös kulmahiomakoneeseen saatavia kiillotuslamellilaikkoja ja karhunkieliä. Näitä on eri karkeusasteilla ja hienompia huopalamellilaikkoja voi käyttää esimerkiksi hiontatahnan kanssa peilikirkkaan pinnan saavuttamiseksi. Tällainen edellyttää kuitenkin pohjatöiden kunnollista tekemistä ja isojen naarmujen tms. hiomista etukäteen pois.
Terän suojaaminen
Terän suojaaminen voidaan ymmärtää kaksitasoisesti.
Valmis terä tulee öljytä tai vahata (mehiläisvaha) viimeistelytoimenpiteenä ja myös säännöllisesti kirvestä käytettäessä. Käytön jälkeen terä tulee kuivata ja öljytä ennen varastointia.
Toisekseen terä tulisi suojata fyysisesti teräsuojalla, jotta teroitettu terä ei vahingoitu ja jottei kukaan satuta itseään kirvestä kuljetettaessa. Etenkin ns. reppukirveessä teräsuoja on ehdoton lisävaruste. Perinteisesti suomalaisiin kirveisiin suoja on tehty koivun tuohesta tai puukalikasta, mutta yhtälailla terän suojan voi tehdä esimerkiksi nahasta tai kankaasta - tai nykyaikaisesti vaikka Kydexista. Vain mielikuvitus ja omat kädentaidot ovat rajana mallin tai materiaalin suhteen. Hyvä opasvideo tuohisen suojan tekemisestä löytyy täältä.
Teroituksen jälkeen peilikirkkaaksi kiillotettu terän suu takaa huipputerävän terän ja on visuaalisesti kaunis
Tuohesta tehty perinteinen teräsuoja.
Nahkaisen teräsuojan valmistus kuvasarjana:
Tee ensin paperisabluuna teräsi mitoilla. Huomioi sabluunassa riittävä "marginaalit" terän suojaksi tulevaa nahkakaistaletta sekä ompeleita/niittejä varten.
Valmiilla leikatulla paperisabluunalla voit mallata suojan istuvuutta ja ulkonäköä ennen kuin siirrät muodon nahalle.
Jäljennä sabluunan muoto nahalle ja leikkaa irti. Ohuempaa nahkaa on hyvä leikata järeämmillä saksilla, mutta paksua nahkaa kannattaa leikata matto- tai askarteluveitsellä.
Leikkaa terää suojaava nahkakaista sopivan paksusta nahasta ja liimaa se teränsuojanahkaan sen jälkeen kun olet mallannut terän kanssa sen toimivuuden.
Kokoa teränsuoja ja kiinnitä palaset toisiinsa joko niiteillä ja/tai ompelemalla.
Lisää haluamasi suojan kiinnitys - mallissa käytin nahkasuikaletta, joka on kiinni neppareilla kummaltakin puolelta.
Paperisabluunan suunnittelua ja halutun mallin hahmottamista
Valmis sabluuna, tämä sopii esimerkiksi Billnäsin 1123 -malliin
Muodon jäljennös nahalle
Terän suojakaistan sovitus ja liimaus
Kirves terästä syntyy sitten, kun siihen tehdään varsi eli terä vartetaan. Perinteisesti varsi on veistetty itse - puuna on käytetty lehtipuuta, Suomessa yleensä koivua, mutta myös esimerkiksi pihlajaa voi käyttää. Havupuut eivät varsina kestä (poikkeuksena ehkä kataja jossain pienessä kirveessä). Nykyään löytyy myös suoraan suomalaisiin kirveisiin sopivia valmisvarsia (esimerkiksi Ähtärin puusorvaamo tekee koivuisia varsia Varsiset -tuotemerkillä, mallit 200-xx käyvät suomalaisiin teriin).
Kirveenvarren veistämisestä on tehty niin hyvä nettiartikkeli, että tyydyn vain linkittämään suoraan siihen: Näin veistät kirvesvarren (linkki Sihistin.fi -sivuston nettiartikkeliin)
Varren sovittelua terään ja kiilauksen valmistelua. Kyseiseen kirveeseen tulee ristikiilaus. Ensin pystysuuntainen isompi kiila ja sitten reunoille pienet kiilat vaakasuoraan. Kun kiilan tekee vaikkapa pihlajan ydinpuusta, niin kiila on valmiina visuaalinen yksityiskohta (jos varren jättää vaaleaksi).
Tehokas kiilaustapa olisi myös käärmekiila, mutta sitä en ole vielä kokeillut omiin kirveisiini.
Vuoluhevonen on kätevä apuväline kirveenvarsien veistelyssä, varsinkin jos käytetään vuolurautaa. Vuoluhevosen avulla veistäminen on nopeaa, verrattuna vaikka höyläpenkin avulla työskentelyyn, sillä siinä veistettävän kappaleen paikkaa voi muuttaa nopeasti uuteen asentoon.
Kappale asetetaan tason ja liikkuvan pään väliin, ja lukitaan painamalla poljinta jalalla, jolloin liikkuva pää painaa kappaleen paikoilleen tasoa vasten.
Vartta vuoltaessa - varsinkin vuoluhevosen avulla - kuvan kaltainen veistorauta tai vetopuukko on kätevä apuväline. Se mahdollistaa tarkan vuolemisen ja kaksi kättä lisää tukevuutta ja tarvittaessa voimaa suoritukseen. Kuvassa oleva vetopuukko on Moran 220 - se on suhteellisen edullinen tuote. Veistoraudat maksavat sitten hieman enemmän, mutta niiden avulla homma helpottuu entisestään kun harjoittelee oikeanlaista suoritusta ensin.
Kun varsipuuksi katsoo sopivaa aihiota, tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten puun syyt kulkevat varressa. Syiden tulisi olla mahdollisimman pystysuorassa varren päästä (ponnesta) katsottaessa. Parasta lisäksi olisi, jos syyt kulkisivat mukaillen varren muotoja (ns. luonnostaan hieman mutkainen puu varsiaihiona). Usein etenkin valmisvarsissa syyt eivät kulje optimaalisesti varren kestävyyden kannalta.
Varren suojaamisella tarkoitan valmiin varren käsittelyä, jotta siitä tulee säänkestävä ja myöskin kaunis katsella.
Perinteinen tapa on käsitellä terä Roslagin mahongilla eli suomalaisittain roslaakilla. Roslaaki valmistetaan tervasta, keitetystä pellavaöljystä eli vernissasta sekä puutärpätistä. Seoksen sekoitussuhde on perinteisesti 1:1:1 tervaa, vernissaa ja puutärpättiä, mutta kirveenvarteen käytettäessä tervan osuutta kannattanee hieman vähentää. Ohenteena käytetään tärpättiä, jonka on oltava nimenomaan puutärpättiä, sillä mineraalitärpätti tai lakkabensiini paakkunnuttaa tervan seoksessa. Roslaaki on kuultavan ruskeaa, mutta sitä voidaan sävyttää erilaisilla pigmenteillä. Kuivumisaika on pitkä (jopa 3-4 viikkoa) ja terva tarvitsisi kunnolla kuivuakseen myös auringon ultraviolettisäteilyä, joten kevät ja kesä ovat parhaita aikoja varsien käsittelylle. Roslaakia voi myös yrittää värjätä esimerkiksi maaväreillä eli esimerkiksi maalikaupoista saataavilla luonnollisilla väripigmenttijauheilla.
Varren voi lisäksi käsitellä myös muuten, esimerkiksi öljyämällä, petsaamalla, vahaamalla tai lakkaamalla. Varteen kannattaa kuitenkin käyttää vain sellaisia aineita, joista ei ole terveydelle haittaa - järeät puunsuoja-aineet tai vastaavat jätän ainakin itse käyttämättä.
Roslaakilla käsitelty koivuvarsi
Mustaksi petsattu koivuvarsi (Liberon Bloom petsi). Varren voi petsauksen jälkeen öljytä tai vahata.
Ohilyöntien seurauksena kirveenvarren kurkkuun voi muodostua ns. kurkkumätää, eli lommoja ja säleitä. Siksi käyttökirveen varren kurkku kannattaa suojata. Suojan voi askarrella nahasta (vaikka vanhasta vyöstä kuten esimerkkikuvassa) tai metallista. Kätevän suojan saa myös esimeriksi Paracord-nyöristä tai juuttinarusta, joka kierretään varren ympärille terän viereen - ohjeita löytyy pilvinpimein hakusanalla paracord axe collar.
Varren nyörittämisen periaate kuvina:
Tee ensin nyöristä lenkki varren suuntaisesti. Lenkin pituus on valmiin nyörisuojan maksimipituus, mutta lyhyemmänkin voi tehdä.
Lähde kiertämään nyöriä varren ympäri. Aloita siten, että ensimmäinen kierros menee tekemäsi lenkin yli. Kannattaa tehdä punoksesta mahdollisimman tiukka.
Kun nyöri on lopussa (tai olet lenkin päässä), pujota nyörin pää lenkin läpi. Kisko sen jälkeen terän puolella olevasta narusta lenkki ja nyörin toinen pää punoksen alle.
Leikkaa kummatkin nyörin päät lyhyiksi ja polta ne sen jälkeen sytkärillä (jos ovat Paracordia tai muuta sulavaa materiaalia). Paina sulat päät peukalolla kasaan nyöripunosta vasten viimeistelyksi.
Erinomainen teos suomalaisesta kirveestä ja kirveskulttuurista. Teos esittelee kirveen käyttöä, valmistusta, huoltoa, mallien kehitystä sekä metsän töiden muuttumista esihistoriasta nykypäivään.
Painos on valitettavasti loppunut, mutta kirjan voi lainata kirjastosta tai hyvällä onnella löytää antikvariaateista tai kirpputoreilta.
ISBN 978-952-5652-74-1, kustantajana Maahenki.
Finnish Vintage Axes (www.fva.fi) - paljon kuvia suomalaisista kirveistä
Finnish Vintage Axes (Facebook-yhteisö)
Kirvesharrastajat Suomi / Finnish axe enthusiasts (yksityinen Facebook-yhteisö, edellyttää jäseneksi liittymistä)
Fiskars: Oikean kirveen valinta (Fiskarsin ohjesivu nykykirveidensä käytöstä)