Suomalaisista kirvesmalleista

Vanhoja kirvesmainoksia

Kirveen osat

Kirveen kunnostamisesta

Suurin osa käytetyistä kirveistä ei ole ostohetkellä kovinkaan kummoisessa kunnossa: terä on usein umpiruosteessa ja tylsä sekä varsi on poikki tai vähintäänkin "kurkkumätäinen" (mikä tarkoittaa sitä, että varren kurkun puu on hakattu ohilyöntien johdosta lommoille ja jopa säleille). Kirves täytyy siis kunnostaa jos sitä aikoo käyttää...

Kunnostus pitää sisällään terän kunnostamisen ja varren varttamisen (eli uuden varren tekemisen ja sovittamisen terään).

Erinomainen videomateriaali kirveen varttamisesta ja kirveenterän teroittamisesta on vuodelta 1955 peräisin oleva Metsämiesten säätiön opetusvideo "Tehoa ja terävyyttä" (tarkemmat taustat Finna.fi)

Kirveen kunnostamista Pukin Pajassa

Matti Pukki on tehnyt hyvän videosarjan Billnäsin 14/2 terän kunnostamisesta, varttamisesta sekä teräsuojan tekemisestä. Suosittelen katsomaan!

Terän kunnostaminen

Terän puhdistaminen

Keräilijä puhdistaa ruosteisen kirveenterän WD-40 -monitoimiaineen ja messinkiharjan (tai nailonharjan) kanssa - esimerkiksi akkuporakoneen harjaspää toimii hyvin. WD-40:sta laitetaan runsaasti terälle ja ajetaan harjalla niin kauan, kunnes ruoste on saatu poistettua. Tämä tapa on hellävarainen ja säilyttää kirveenterän patinan. Etenkään arvokkaampia vanhoja teriä ei keräilyarvon säilyttämiseksi kannattaisi puhdistaa tätä järeämmillä keinoilla.

Jos kirveenterä on pahasti ruosteinen eikä keräilyarvosta tarvitse välittää (ns. käyttöterä tavoitteena), terän voi puhdistaa myös etikan, sitruunahapon tai elektrolyysin avulla. Mitään em. mainittuja järeämpiä happoja ei pitäisi käyttää ja myös näiden käyttöä pitäisi harkita tarkasti. 

• Terän upottaminen etikkaan (esim. valkoviinietikka) vuorokaudeksi tai pariksi poistaa tehokkaasti ruosteen, mutta myös patinan. Tuloksena on tasaisen harmaa terä, joka vaatii uudelleenpinnoituksen jottei se ruostuisi uudelleen. Happokäsittelyn jälkeen terä tulisi heti neutralisoida jollain emäksisellä aineella, esim. ruokasoodatahnalla ja öljytä neutralisoinnin jälkeen, jottei se ruostuisi uudelleen.

• Sitruunahappo aiheuttaa samankaltaisen lopputuloksen. Sitruunahappoa tulisi laittaa kannelliseen astiaan, jossa on lämmintä vettä (veden tulisi pysyäkin mielellään lämpimänä, joten jos astian voi sijoittaa esimerkiksi lattialämmitettyyn tilaan, se helpottaa operaatiota) ja terä upotetaan liuokseen esimerkiksi yön ajaksi. Tämänkin happokäsittelyn jälkeen neutralisointi ja öljyäminen on tarpeen.

• Elektrolyysi on sähkövirran avulla aikaan saatu eräiden aineiden, elektrolyyttien kemiallinen hajoaminen. Menetelmä on kappaleille hyvin hellävarainen, koska käsiteltävä kappaleen pinnasta ei syövy varsinaisesti pois mitään. Päinvastoin kappaleen pinnassa ruoste pienessä määrin jopa pelkistyy mustaksi rautaoksidiksi, mutta mitään varsinaista tervehtymistä ruostuneessa osassa ei tietenkään tapahdu. Mikä on ruostunut pois, se on mennyttä eikä palaa takaisin. Menetelmään liittyy useampi huomioitava seikka (esimerkiksi vedyn muodostuminen prosessissa), joten kannattaa katsoa netistä ohjeita huolella. Hakusanalla electrolytic rust removal löytyy esimerkiksi YouTubesta runsaasti materiaalia.

Terän pinnoittaminen (optio)

Jos terä on puhdistettu hellävaraisesti patina säilyttäen, se kannattaa vain öljytä hyvin. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää esimerkiksi mehiläisvahaakin. Itse olen joskus hieronut pintaan Liberonin grafiittivoidetta, jolla pinnan saa mustemmaksi ja säänkestäväksi.

Hieman perusteellisemmin puhdistetun terän voi myös sinistää kylmäsinistysaineella tai jopa maalata - terästä, käyttötarkoituksesta ja entisöintitarpeesta riippuen.

Kylmäsinistysaineella sinistäminen

Sinistämisessä puhdistettu ruosteeton terä tulisi ensin pyyhkiä kertakäyttökäsineet kädessä täysin rasvattomaksi asetonilla tai vastaavalla rasvanpoistoon tarkoitetulla aineella. Sen jälkeen terää olisi hyvä lämmittää hieman esimerkiksi kuumailmapuhaltimella tai hiustenkuivaajalla. Kylmäsinistysaine sivellään terän pintaan aineen ohjeiden mukaisesti pensselillä/rätillä ja annetaan aineen kuivua pinnalle hetki (noin 5-10 minuuttia riittää hyvin). Tämän jälkeen terän voi kiillottaa teräsvillalla, minkä jälkeen se pestään hyvin astiassa, jossa on lämmintä vettä ja hieman mäntysuopaa tms. emäksistä pesuainetta (=hapon neutralisointi). Pesun jälkeen terä kannattaa kuivata hyvin ja kiillottaa aseöljyn tai vastaavan öljyn kanssa hyvin. Tuloksena pitäisi olla kaunis musta pinta, joka kannattaa pitää öljyttynä (sillä sinistys ei ole varsinaisesti erityisen tehokas pintakäsittely).

Vanha tapa suojata kirveen terä on lämmittää sitä esim. kaasutoholla (ei liian kuumaksi, ettei karkaisu katoa!) ja penslata tervaa pintaan. Suojausominaisuuksiltaan tämä toimenpide on ymmärtääkseni samaa tasoa sinistyksen kanssa. Joskus pintaan on poltettu myös öljy, mutta tästä minulla ei ole tarkempia tietoja.

Etenkin 70-80 -luvuilla kirveen terät oli maalattu usein. Jos puhdistus ja pohjatyöt on tehty hyvin, kirveeseen saa toki kauniin pinnan hyvällä metallimaalillakin.

Teroitus

Kirveen terän teroittamiseen käytetään tahkoa, viilaa tai hiomakiveä.

Teroituskulma kannattaa aina katsoa terästä ja käyttää samaa kulmaa. Yleispätevänä sääntönä voi pitää vajaan sentin pituudelta terästä 20-30 astetta, molemmin puolin terää. Aivan terän päässä noin kahden millin pituudelta teroitetaan kulmassa 50-60 astetta. Tämä antaa terälle kestävyyttä koviin iskuihin eikä terä pääse niin helposti tylsymään.

Teroitus tahkolla

Tahko on paras teroitustyökalu kirveelle. Tahko voi olla perinteinen käsin pyöritettävä tai nykyaikainen sähkötahko. Tahkolla teroittamisen eli tahkoamisen etuna se, että terä ei kuumene liikaa. Penkkihiomakoneella (smirgelillä) tai kulmahiomakoneella (rälläkkä) terän saa helposti pilattua, koska näillä välineillä se kuumenee osaamattoman käsissä liian kuumaksi. Jos terä kuumenee liikaa (siihen tulee sinisen tai keltaisen sävyjä) niin karkaisu häviää ja terä ei ole enää kova vaan pehmeä - silloin se tylsyy erittäin helposti ja nopeasti. Tällaisessa tilanteessa terä pitäisi karkaista uudelleen, mikä on ammattilaisen puuhaa.

Tahkokiveä täytyy kastella (esimerkiksi laittamalla kiven alle vesiastia). Suositeltavaa on teroittaa vasten pyörimissuuntaa, mutta yhtä hyvä teroitus tulee myös myötäpäivään. Liikuta kirveen terää edestakaisin kiveä vasten ja tasaisesti molemmin puolin terää. Käytä kiven koko pinta-ala hyödyksi. Näin et tee kiveen lommoja vaan se pysyy tasaisena pintana. Terää ei tarvitse juurikaan painaa voimalla kiveä vasten. Jos terässä on kulumia tai pieniä "lommoja", vie teroitus pidemmän aikaa mutta oikotietä hyvään lopputulokseen ei ole. Terä kannattaa kuivata ja öljytä tahkoamisen jälkeen ruostumisen estämiseksi.

Laadukas tahkokivi (esim. uusien sähkötahkojen synteettiset kivet) on sen verran pehmeää materiaalia, ettei sitä saa jättää lillumaan veteen sillä kivi voi liueta veteen jos seisoo siinä pitkään.

Teroitus viilalla tai hiomakivellä

Viilalla tai hiomakivellä terän saa myös teräväksi, mutta vie enemmän aikaa. Jos säännöllisesti teroittaa terää, niin hiomakivellä saa nopeasti terän kuntoon. Hiomakivellä tehdään varovaisesti pientä pyörivää liikettä terän kulman mukaisesti. Viilalla teroittaessa viilaa aina terän suuntaan eli kärkeä kohti ja pyri säilyttämään olemassa oleva terän kulma.

Viimeistely ja terän suojaaminen

Viimeistelyyn lasken terän teroitetun osan kiillottamisen (jotkut pitävät kiillottamista teroittamisen viimeisenä vaiheena) sekä terän suojaamisen.

Teroitetun terän kiillottaminen

Terän "terävyys" viittaa terän mikrorakenteeseen ja se on sitä parempi mitä hienorakenteisempi hiomakivi on käytössä. Tästä syystä teroittaessa viimeinen askel on teroitetun terän kiillottaminen. Onnistuneeseen kiiltävään lopputulokseen voi olla monta tietä. Kiillotuksen voi tehdä esimerkiksi eri karkeusasteen hiomapapereilla, siten että aloitetaan karkeammilla ja edetään hienompiin vesihiomapapereihin (1500 tai 2000). Kiillottamiseen voi käyttää myös kulmahiomakoneeseen saatavia kiillotuslamellilaikkoja ja karhunkieliä. Näitä on eri karkeusasteilla ja hienompia huopalamellilaikkoja voi käyttää esimerkiksi hiontatahnan kanssa peilikirkkaan pinnan saavuttamiseksi. Tällainen edellyttää kuitenkin pohjatöiden kunnollista tekemistä ja isojen naarmujen tms. hiomista etukäteen pois.

Terän suojaaminen

Terän suojaaminen voidaan ymmärtää kaksitasoisesti. 

• Valmis terä tulee öljytä tai vahata (mehiläisvaha) viimeistelytoimenpiteenä ja myös säännöllisesti kirvestä käytettäessä. Käytön jälkeen terä tulee kuivata ja öljytä ennen varastointia. 

• Toisekseen terä tulisi suojata fyysisesti teräsuojalla, jotta teroitettu terä ei vahingoitu ja jottei kukaan satuta itseään kirvestä kuljetettaessa. Etenkin ns. reppukirveessä teräsuoja on ehdoton lisävaruste. Perinteisesti suomalaisiin kirveisiin suoja on tehty  koivun tuohesta tai puukalikasta, mutta yhtälailla terän suojan voi tehdä esimerkiksi nahasta tai kankaasta - tai nykyaikaisesti vaikka Kydexista. Vain mielikuvitus ja omat kädentaidot ovat rajana mallin tai materiaalin suhteen. Hyvä opasvideo tuohisen suojan tekemisestä löytyy täältä.

Varttaminen

Kirves terästä syntyy sitten, kun siihen tehdään varsi eli terä vartetaan. Perinteisesti varsi on veistetty itse - puuna on käytetty lehtipuuta, Suomessa yleensä koivua, mutta myös esimerkiksi pihlajaa voi käyttää. Havupuut eivät varsina kestä (poikkeuksena ehkä kataja jossain pienessä kirveessä). Nykyään löytyy myös suoraan suomalaisiin kirveisiin sopivia valmisvarsia (esimerkiksi Ähtärin puusorvaamo tekee koivuisia varsia Varsiset -tuotemerkillä, mallit 200-xx käyvät suomalaisiin teriin).

Kirveenvarren veistämisestä on tehty niin hyvä nettiartikkeli, että tyydyn vain linkittämään suoraan siihen: Näin veistät kirvesvarren (linkki Sihistin.fi -sivuston nettiartikkeliin)

Varren suojaaminen

Varren suojaamisella tarkoitan valmiin varren käsittelyä, jotta siitä tulee säänkestävä ja myöskin kaunis katsella.

Perinteinen tapa on käsitellä terä Roslagin mahongilla eli suomalaisittain roslaakilla. Roslaaki valmistetaan tervasta, keitetystä pellavaöljystä eli vernissasta sekä puutärpätistä. Seoksen sekoitussuhde on perinteisesti 1:1:1 tervaa, vernissaa ja puutärpättiä, mutta kirveenvarteen käytettäessä tervan osuutta kannattanee hieman vähentää. Ohenteena käytetään tärpättiä, jonka on oltava nimenomaan puutärpättiä, sillä mineraalitärpätti tai lakkabensiini paakkunnuttaa tervan seoksessa. Roslaaki on kuultavan ruskeaa, mutta sitä voidaan sävyttää erilaisilla pigmenteillä. Kuivumisaika on pitkä (jopa 3-4 viikkoa) ja terva tarvitsisi kunnolla kuivuakseen myös auringon ultraviolettisäteilyä, joten kevät ja kesä ovat parhaita aikoja varsien käsittelylle. Roslaakia voi myös yrittää värjätä esimerkiksi maaväreillä eli esimerkiksi maalikaupoista saataavilla luonnollisilla väripigmenttijauheilla.

Varren voi lisäksi käsitellä myös muuten, esimerkiksi öljyämällä, petsaamalla, vahaamalla tai lakkaamalla. Varteen kannattaa kuitenkin käyttää vain sellaisia aineita, joista ei ole terveydelle haittaa - järeät puunsuoja-aineet tai vastaavat jätän ainakin itse käyttämättä.

Varren nyörittämisen periaate kuvina:

Tiedon lähteille

Linkkejä suomalaisia kirveitä käsitteleviin sivustoihin

• Finnish Vintage Axes (www.fva.fi) - paljon kuvia suomalaisista kirveistä

• Finnish Vintage Axes (Facebook-yhteisö)

• Kirvesharrastajat Suomi / Finnish axe enthusiasts (yksityinen Facebook-yhteisö, edellyttää jäseneksi liittymistä)

• Northern Wilderness Skills and Traditions: All you ever wanted to know about traditional Finnish axes (blogi)

• Fiskars: Oikean kirveen valinta (Fiskarsin ohjesivu nykykirveidensä käytöstä)