Ensimmäisen kerran olen päässyt pelaamaan tietokoneella noin 4-vuotiaana 80-luvun puolivälin tienoilla. Isä oli lähes koko työhistoriansa ATK-operaattori, joten tietokoneet ja elektroniikka ovat olleet elämässäni aina jollain lailla läsnä. Tulen omasta mielestäni PC-perinteestä, eli tietokoneilla olen pelannut enemmän kuin konsoleilla, siitäkin huolimatta että mm. Tetris-kisailut Nintendon laitteilla ovat vieneet hyvän tovin vapaa-ajastani näin 30-40-vuotiaana.  Ehkä siksi olen varsin kaikkiruokainen pelien suhteen. En tunnusta PC Master Racea sen kummemmin ylivertaisemmaksi kuin vaikkapa XBOX- tai PlayStation-leirejäkään, tai Nintendoa ja SEGAa. Kotoani löytyy tasapuolisesti kaikkien valmistajien laitteita, ja kaikki on tarkoitettu pelattaviksi, vaikka osittain ovatkin vitriinimäisesti esillä.

Laitekokoelmani koostuu varsin sekalaisesti kaikenlaisista konsoleista, peleistä ja muutamasta tietokoneesta. Varsinainen konsoleiden keräily omalla kohdallani alkoi 2014, kun ostin kaverilta alkuperäisen XBOXin ja läjän pelejä. Pelaaminen boxilla, ja etenkin sen modaaminen vaihtamalla isompaa kovalevyä ym. sysäsi minutkin useammaksi vuodeksi selaamaan toria ja huutonetiä, ja haalimaan aluksi juuri niitä laitteita ja pelejä joita olin "aina halunnut".

Vielä helpommaksi laiteostosten teko kävi, kun pidin 2016-2018 videopelikerhoa ala-asteikäisille tenaville. Silloin oli ehkä liiankin helppoa ajatella, että "juu tuollahan lapset tykkäisivät pelata kerhossa". Pidin siis kerhoa suurelta osin omilla laitteillani Jyväskylässä Jyvälän Setlementin puitteissa. Siksipä oli helpohkoa järjestää myös ensimmäiset Tetriksen SM-kisat 2017 Jyvälän Pelipäivän yhteyteen.

Videopelikerhon vetäjäksi päädyin oikeastaan vain sen vuoksi, kun etsin jotain vastaavanlaista toimintaa Jyväskylän seudulta, kuin mihin Vaasan yliopiston retropelikerho Pelikasetin iltamissa olimme poikani kanssa tottuneet (lämpimiä terveisiä Ollille, Anssille ja muille Pelikasetin tutuille). Pelikasetin toiminta oli hyvin vapaamuotoista pelailua isolla porukalla, ja jos mahdollista moninpelejä suosivaa. Sama ajattelu oli helppo viedä Jyvälän videopelikerhoon, vaikka ensimmäisen puoli vuotta olimmekin enempi kerhon asiakkaita kuin vetäjiä. Mutta edellisen kerhovetäjän jatkettua joululta takaisin koulunpenkille, oli minulla oiva tilaisuus ottaa ohjat. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) vedin kolmea kerhoa viikossa, joissa jokaisessa kävi 8-12 tenavaa pelailemassa. Hektistä vilskettä riitti, mutta opinpahan suunnittelemaan ja järjestelemään pelikoneita ja löyhästi teemoitettuja pelailukokonaisuuksia mielestäni melko tehokkaasti.

Assemblyille olisin halunnut lähteä jo ysärillä, mutta äiti ei koskaan päästänyt. 2017 hoksasin, että olen jo niin iso poika ettei äidiltä tarvitse erikseen kysyä lupaa, joten läksin yhden yön reissulle kesä-Assyille katsomaan tuntuisiko se sellaiselta ympäristöltä, jossa voisin järjestää tulevia Tetris-kisoja. Tämä oli siis ennen kuin olin ehtinyt ensimmäisiäkään kisoja järjestää, mutta ajattelin asioita jo lähtökohtaisesti useamman vuoden elinkaarella. Muistan hyvin elävästi kun laskeuduin Messukeskuksen aulasta portaita kohti party-aluetta, jota valaisi ainoastaan tuhansien tietokoneiden hehku, ja sen tunteen kuin olisin "tullut kotiin". Siitä eteenpäin Assyillä onkin tullut käytyä sekä pelipisteiden järjestelijänä että ihan tavallisena konepaikan kuluttajana.

Varsinkin 2020 osoitti kuinka tulevaisuuden suunnittelu saattaa olla niin monella tapaa kimuranttia, etten tähänkään tohdi tällä hetkellä sanoa kuin että ehkäpä kesä-Assyillä tavataan. Muitakin kiinnostavia tapahtumia olisi kyllä näköpiirissä, mutten uskalla varmaksi sanoa mihin osallistun ja millä tavalla. Yleisesti kuitenkin totean, että pienten pelipisteiden suunnittelu ja toteuttaminen alkaa olla sen verran hyvin hallussa, että enköhän sellaisia tee jatkossakin.