Kotoani löytyy vähän kaikenlaisia laitteita ja pelejä mitä pelata, niin konsoleita kuin PC:itä. Mukaan mahtuu myös aimo annos oheistuotteita ja asiaan kuuluvaa memorabiliaa. Pidin joskus listaa kaikista laitteista ja peleistä, mutta ennen pitkää putosin itsekin kärryiltä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pelikoneiden keräily on suhteellisen yleistä, joten en koe että tämä olisi mitenkään erityinen kokoelma. Lähinnä lajitelma sellaisia laitteita, joita henkilökohtaisesti olen "aina halunnut", ehkä jokunen jota en olisi arvannut haluavanikaan ja joitain jotka vain ovat aikojen saatossa tulleet haltuuni. Tässä muutamia nostoja, ei välttämättä missään sen ihmeellisemmässä järjestyksessä.
Nintendo Game&Watch, Mickey&Donald. Tämä on mahdollisesti ensimmäinen digitaalinen pelikoneeni. Ainakin se on vanhin. Tätä on tullut pelattua sen verran että pistelaskurin voi pelata läpi kylmiltäänkin. Hieman harmillisesti olen sisäpuolen tarrat irroittanut joskus pikkutenavana - muistan edelleen kun olen sen tehnyt ja ihmetellyt "metallisia" tarroja. Toinen hieman harmillinen muisto tähän liittyen on se kun äitini kysyy "tarvitaanko tätä pelikoneen laatikkoa", ja vastaan että "ei, heitä vaan roskiin". Mutta muuten tämä laite aiheuttaa vain positiivisia ja lämpöisiä tunteita :)
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ihmiset niin ahkerasti hukkaavat näistä Game&Watcheista paristoluukun kannet. Omani on tallella, en näe mitään syytä miksi se olisi tästä päässyt häviämään.
Nintendo Game&Watch hinnat lienee jossain 50-150€ riippuen pelistä ja sen kunnosta. Tästä yksilöstä voisi ehkä 40€ pyytää, mutta henkilökohtainen muistoarvo on toki niin mittaamaton etten tätä aio myydä.
Meillä ei koskaan ollu kuusnepaa tai Amigaa, mutta meillä oli MSX. Isä oli sen verran nuuka ja askarteluhenkinen, että kolvaili itse sopivan kaapelin ihan tavallisen kasettimankan ja MSX:n välille. Tästä kuitenkin seurasi se, että aina pelejä ladatessa kasetilta tuleva datavirta kuului varsin kovaan ääneen mankan kaiuttimesta...koska eihän kaiutinta sopinut irrottaa, ihan toimiva ja hyvä mankka kuitenkin kyseessä! Muistan elävästi kuinka oli tarkkaa missä kohtaa piti pitää kättä ja pientä tyynyä kaiuttimen päällä, jotta melusta tuli edes jollain lailla siedettävää. Oi aikoja...
MSX on siis sikäli edelleen toimiva, mutta alkuperäisiä pelikasettejani en ole tohtinut enää vuosikymmeniin pyörittää missään. Harkitsin niiden viemistä Lamereille pelastettavaksi, mutta keväällä 2025 hoksasin, että yhtä lukuun ottamatta ne jo löytyvät internetistä. Lisäksi oivalsin, että pystyin kätevästi soittamaan kasetit MP3:sina hiljattain hankkimallani iPAQilla (ks. tämä sivu jäljempänä). Joku vuosi sitten kokeilin tuutata tietokoneelta MSX:lle C-kaseteista tehtyjä .waveja, mutta se oli aivan liian vaivalloista mihinkään proof-of-conceptia pidempään kokeiluun. Onneksi kätevääkin kätevämpi iPAQ ratkaisee tämän ongelman, ja pelit pääsevät jatkumaan lähes 30 vuoden jälkeen.
Juutupesta muuten löytyy hauska pätkä kun JOK ja Manu pelaavat Chilleriä, joka omastakin kokoelmastani löytyy. Vähintään riemukasta kun Manu kertoo kauhuntäyteisestä muistostaan kun on päässyt pelin viimeiseen kenttään ja tajuaa että samoilla voimilla pitäisi vielä palata takaisin alkuun. Itselläni on täysin identtinen kauhumuisto, ja olen melko varma että sen jälkeen en enää juurikaan kyseistä peliä ole pelannut. Nyttemmin ehkä voisi taas kokeilla, josko lapsuuden haavat olisivat sen verran arpeutuneet.
Olin käymässä tuttavaperheen luona kesällä 2014, kun puheeksi nousi että heillä olisi joutilas vanha XBOX ja muutama peli myytävänä uloskantohintaan. Siinä vaiheessa ostopäätökseen ei vielä vaikuttanut niinkään pelailuharrastus kuin yleinen taipumukseni lunastaa kavereilta ja sukulaisilta joutilasta elektroniikkaa. Päädyin pelastamaan boksin kierrätyksellä, ja hetkeä myöhemmin pelamaan sillä mm. Kummisetä-pelin läpi (vähän kuin kevyt GTA mafiaympäristössä), ja lopulta myös softmodaamaan koko boksin ja vaihtamaan siihen isomman kovalevyn.
Missään vaiheessa en arvannut, että tämä päällisin puolin harmiton ostos ja puuhastelu sen kanssa tulisi osoittautumaan lopulta jokseenkin käänteentekeväksi koko elämässäni. Boksin jäljiltä minulle vasta heräsi varsinainen pelikoneiden ja pelien keräilyinnostus, ja hetkeä myöhemmin myös innostus peliaiheisten tapahtumien järjestämiseen jne. Siksipä alkuperäisellä XBOXilla onkin varma pieni paikka pelaajan sydämessäni.
Ainiin, Xboxin hankkimisen aikoihin olin vielä melko selkeästi PC Master Racen edustaja, joten kokeeksi hankin adapterin jolla sain boksiin kiinni hiiren ja näppäimistön. Alun hämmentynyt pettymys vaihtui lähinnä ahaa-elämykseen kun tajusin että adapteri käytännössä vain mäppäsi analogitatin hiirelle, ja ohjaimen näppäimet tietyille näppäimistön näppäimille. Jos mahdollista, pelituntuma esim. Halossa oli entistä huonompi, joten tämä ostos jäi hyllyyn lähinnä varoittavaksi kuriositeetiksi. Pysyköön hiiri+näppis ja konsolin ohjastinkapula omissa lesteissään!
XBOX (original) hinta käytettynä 30€ vuonna 2014. Mukana 2 isoa "duke"-ohjainta ja 9 peliä.
Oma, ehkä kultaisin pelaajahistoriani ajoittuu 486:n aikakauteen. Siksipä olikin varsin mojova säkä, että töistä löytyi muuton yhteydessä vanha 486:nen, jolle ei enää järkevää työkäyttöä ollut. Muutenkin kone oli ajautunut ikuiseen boottilooppiin, joten poimin vanhan sotaratsun siipeni alle ja elvytin siitä lopulta erittäin mainion retrokoneen. Virittelin pollea hankkimalla siihen PicoGUS-äänikortin, aikalaisen näytönohjaimen ja (rikkoutuneen) kovalevyn tilalle SD-to-IDE-adapterin. Kyllä tällä kelpaa pelailla! En ehkä pysty sanoin kuvailemaan miten hyvä fiilis tämän laitteen kanssa puuhastellessa on tullut, ja tulee vieläkin joka kerta kun sen käynnistän.
ICL ErgoPRO D4/33d, BIOS päivätty 23.08.1993
Prosessori: Intel 486DX @ 33 MHz
Muisti: 20 Mb RAM
Tallennus: 512 Mb, SD-kortilla (SD-to-IDE -adapterilla)
Näytönohjain: Tseng Labs ET4000AX, 1 Mb
Äänikortti: PicoGUS (serdashop.com/PicoGUS)
Näyttö: Samsung SyncMaster 753DFX, 17” flat screen CRT
Näppäimistö: Key Tronic KT1000, PS/2-liitännällä
Hiiri: ICL-brändätty geneerinen pallohiiri, PS/2-liitännällä
Käyttöjärjestelmä: esim. MS-DOS 6.22 ja Windows 3.11
Hinta: kulutin vara- ja viritysosiin sekä näyttöön yhteensä noin 250 €.
Ala-asteikäisenä minulle tuli Koululainen-lehti. Lehdessä oli kilpailu, jossa olisi voinut voittaa SEGA MegaDriven ja Michael Jackson's Moonwalker -pelin. Osallistuin kisaan ja olin täysin vakuuttunut, että voitan pelin ja koneen. Ajan myötä lähinnä hämmennyin kun voitto ei koskaan postilaatikkoon kolahtanut. Mutta eipä hätää, näin aikuisiällä hoksasin, ettei tarvitse osallistua kilpailuihin hankkiakseen kyseisen pelin ja laitteen, joten nykyään nekin kuuluvat kokoelmaani.
Michael Jackson -peli on oikeastaan kaikesta hassuudestaan huolimatta ihan mainio peli, ja siinä on takuulla yhdet kaikkien aikojen parhaista pelimusiikeista. Tätä en ole aivan läpi asti päässyt, mutta käsittääkseni viimeiseen kenttään kuitenkin.
Toinen SMD-peli, jonka varta vasten erikseen hankin, on Toki Going Ape Spit. Olin joskus ysärillä jollain lomamatkalla pelannut Tokia kolikkopelinä, ja syytänyt siihen jokseenkin koko taskurahastoni. Jostain syystä SEGAn hankittuani kuvittelin, että SMD-porttaus olisi lähes yksi-yhteen kolikkopelin kanssa, mutta eihän se ollutkaan. Toisaalta, SMD-Toki on siitä huolimatta sen verran mainio, ettei periaatteellinen hutiostos ollenkaan harmittanut. Ja ehkä vielä joku kerta pääsen sen viimeisen loppuvastuksenkin läpi ja saan tyttöystävän pelastettua...
SEGA MegaDrive II, hinta käytettynä 40€ vuonna 2015. Mukana tuli 2 kpl ohjaimia ja kymmenisen peliä (mm. Sonicit 1 ja 2) ja muutama tyhjä pelikotelo.
Michael Jackson's Moonwalker -peli, hinta torista 48€ vuonna 2018.
Toki Going Ape Spit -peli, hinta videodivarista 30€ vuonna 2017.
Blobot, nuo hassunhauskat pikku pallerot Suomesta. Niistä ei tullut Nintendo WII:n tappajia, eikä niiden varsinainen elinkaari muutenkaan jäänyt kovin pitkäksi, mikä on kyllä todella sääli. Itse en näitä edes noteerannut aikanaan kun ovat olleet kaupoissa, mutta myöhemmin kun kuulin näistä en malttanut olla hankkimatta täyttä kolmen pallon satsia. Palloja voi liittää tietokoneeseen kolme kappaletta kerralla pelailuja varten. Olisipa vain niin monta ystävää joiden kanssa pelata :)
Blobo kuuluu osaksi "Liikunnalliset Videopelit" -kokonaisuutta (tanssipelit, kinect yms.), jonka puitteissa pidin aikanaan muutamia työpajatyyppisiä pelailusessioita. WII:n tapaan Blobon pelit kannustavat liikkumaan ja liikuttamaan itse pelivälinettä, jonka sisään on ahdettu hämmästyttävä määrä erilaisia asento-, kiihtyvyys ja puristusantureita ja ties mitä mittareita. Saisipa vielä jostain ongittua kaikki tämän härvelin pelit, ovat puhdasta kultaa edelleen!
Blobon hinta uutena oli 50 euron tietämissä, joten näillä tuskin rahoiksi lyö jälkimarkkinoillakaan. Näistä omista yksilöistäni olen maksanut 15-20 eur/kpl (2016-2017).
Keväällä 2025 kesä-Assemblyjen suunnittelu oli täydessä tohinassa, kun tori.fi:ssä tuli vastaan hieman erikoisempaa PC-rautaa. En tiennyt tällaisia kosketusnäyttölaitteita olevankaan, joten hetkisen googlailun jälkeen polte ostaa tämä harvinaisuus omaan laariin alkoi kasvaa sietämättömäksi. Osto kuitenkin edellytti reilun 120 kilometrin matkaa keskellä työpäivää, joten muutaman päivän jouduin nikottelemaan ennen kuin polte kävi ylivoimaiseksi. Hain tämän Fujitsun täydentämään kesä-Assyjen "Vanhentuneet PC:t" -kattausta, koska se sopi täydellisesti Windows-teemaan. Hoksasin myös, että tästä sai erinomaisen retrofuturistisen vieraskirjan, joten aivan pelkäksi kuriositeetiksi se ei jäänyt Assyilläkään.
Tosin täytyy mainita, että käyttökuntoon saamiseksi tämä yksilö teetti melko mojovasti töitä. Laitteen Windows oli aktivointilukossa, joten ajattelin että olisi joka tapauksessa helpointa vain vaihtaa 40 gigainen pyörivä rauta uudempaan SSD:hen ja asennella kaikki alusta asti. MUTTA... tällaisen varsin obscuren marginaalilaitteen kaikkien ajureiden löytäminen ei ollut alkuunkaan niin yksinkertaista kuin olisi voinut toivoa. Useamman päivän yrittelyiden jälkeen kun lopulta keksin googlata pelkkää Stylistic 4110 enkä Stylistic ST4110, alkoi mm. Internet Archivesta löytyä sellaisia tiedostoja jotka sai tässä laitteessa aikaan muutoksia. Ennen pitkää sain kuin sainkin lähestulkoon kaikki oleelliset laitteet ja toiminnot käyntiin ja laitteen mukavasti käyttöön. Ainoastaan näytön laidalla olevat näppäimet jäivät Windowsissa toimimattomiksi. BIOSissa ne kyllä toimivat, joten fyysisesti ovat varmuudella kunnossa. Onneksi ne eivät ole päivittäisen käytön kannalta tarpeellisia.
Myyjällä ei ollut kuin hyvä arvaus laitteen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja omistajasta: ehkäpä tämä on ollut jonkinlainen kassa (nykyäänkin esim. S-marketin kassakoneissa komeilee Fujitsu-Siemens), tai sitten se on saattanut olla jossain tehdaskäytössä. Tehdaskäyttöä puoltaa laitteen PCMCIA-paikasta löytynyt National Instrumentsin DAQCard. Oli miten oli, nykyään tämä tuo rajatonta riemua omassa kokoelmassani, sekä tapahtumissa vaikkapa vieraskirjana.
Fujitsu-Siemens Stylistic ST4110
Julkaisu: 2002, ensimmäisiä Tablet PC -laitteita, jossa kynällinen kosketusnäyttö
Käyttöjärjestelmä: Windows XP Tablet PC
Näyttö: 10.4" TFT, max. 1024x768 px
Prosessori: Intel Pentium III-M @ 800 MHz
Muisti: 512 Mb PC133 MHz SDRAM (256 Mb suoraan emolevyllä, laajennuspaikka tukee max. 512 Mb lisäkampaa eli yht. 768 Mb)
Tallennus: 40 Gb, 4200 rpm ATA HDD (vaihdoin tämän 128 Gb M.2:seen rehti-Alilta tilatun adapteripalikan avulla)
Liitäntöjä yms. (tabletti+telakka): 5 kpl USB, 2 kpl IEEE-1394 Firewire, 2 kpl VGA, LAN, infrapuna, WiFi, cellular modeemi, DVD/CD-RW -asema
Stylistic ST4110 hinta käytettynä 70€ keväällä 2025. En tohdi arvellakaan kuinka paljon tämä on maksanut vuonna 2002.
Hieman myöhemmin keväällä torissa tupsahti vastaan myös edellä mainitun tablet-PC:n selkeä "pikkuveli", eli pieni kämmentietokone HP iPAQ. Ei siis iPAD vaan iPAQ! Tämänkin laitteen sydämessä sykkii Windows XP, tosin melko karsittuna versiona. Yhtä kaikki, totesin tämänkin olevan erittäin sopivaa materiaalia tulevien Assyjen pelipisteelle, joten hain härvelin parempaan talteen, onneksi tällä kertaa aivan lähistöltä.
En muista 90-luvun jälkeen nauttineeni näin paljoa Windowsin omasta pasianssista, tai Taipeista, kuten tämän laitteen hankinnan jälkeen olen nauttinut. Tämäkin vehjas on kaikessa hassuudessaan erittäin miellyttävä käyttää, ja tähän on saatavilla kohtalaisen kiinnostava kattaus pieniä pelejä ja sovelluksia. Ehdottomasti suurimman hämmästyksen aiheuttavat sekä aivan valtava akkukesto (8 tuntia musiikkia+näytöllä pyörivä kalenteri!) että täydellinen yhteensopivuus "isoveljen" kanssa. iPAQin ja Stylisticsin kun yhdistää toisiinsa USB:n kautta, ne alkavat heti kommunikoida kuin kaksi vanhaa ystävää, ja datasiirto laitteiden välillä on mutkatonta. En edelleenkään voi uskoa kuinka Windows-ympäristössä jokin voi toimia näin helposti!
HP iPAQ rx3715
Julkaisu: 2004, tuotesarjansa paras “Mobile Media Companion”, jossa resistiivinen kosketusnäyttö ja pitkäkestoinen akku (vielä 20 vuoden jälkeenkin!).
Käyttöjärjestelmä: Windows Mobile 2003SE
Näyttö: 3.5" TFT, 240x320 px, resistive touch
Prosessori: S3C2440 (ARM) @ 400 MHz
Muistit: 64 Mb RAM, 128 Mb ROM
SD-korttipaikka: max. 2 Gb tavallinen SD-kortti
Kamera: 1.2 megapikseliä
Liitäntöjä yms. (padi+telakka): BT1.2, WiFi, infrapuna, 3.5 mm kuulokeliitäntä, USB (telakan tai erillisen proprietary-kaapelin kautta)
iPAQ rx3715 hinta käytettynä 50€ keväällä 2025. Mukana myös TomTom GPS-moduuli ja kartasto, joka tosin on auttamatta vanhentunut, eikä sitä ole mahdollista päivittää. Ehkäpä siis edelleen käytän google mapsia TomTomin sijaan.