Uuden sukupolven integroidut asejärjestelmät tekevät myös lentotukialuksista vanhanaikaisia

Toisesta maailmansodasta lähtien lentotukialukset ovat dominoineet valtameriä. Ne ovat olleet näennäisesti voittamattomia, mutta tietenkin pitää muistaa se, että USA:n lentotukialuaksilta lähtevät koneet eivät koskaan ole kohdanneet integroituja sekä verkottuneeseen toimintaan ja automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvia asejärjestelmiä. Noita asejärjestelmiä on vaikea tuhota, koska niiden toiminta perustuu verkottuneeseen komentomalliin, missä päämaja on oikeastaan vain joukko toisiinsa dataverkon avulla liitettyjä komponentteja.

Ja yhden osan tuhoaminen ei tuossa verkottuneessa järjestelmässä merkitse komentojärjestelmän tuhoutumista. Eli komentojärjestelmä toimii tehokkaasti vaikka muutamia sen komponenteista tuhottaisiin. Noiden komponenttien toiminta perustuu mobilisaatioon sekä siihen, että viestijärjestelmät voivat olla hybridisiä, eli varsinaiset radiotaajuutta käyttävät datalinkit sijaitsevat etäällä miehitetystä moduulista. Niihin pidetään yhteyttä laserviestilaitteilla, jotta radiomaaleihin hakeutuvat ohjukset eivät osuisi tuohon komentomoduuliin, joka voi olla vaikkapa viestijärjestelmällä varustettu panssariauto.

Toisiinsa yhdistetyt kehittyneet asejärjestelmät, joihin kuuluvat VTOL- eli pystysuoraan nousevat sekä laskeutuvat F-35.n kaltaiset lentokoneet ovat tehneet perinteisistä lentotukialuksista tarpeettomia. Lentotukialusten loppu on ilmeisesti edessä, koska nuo alukset tarjoavat hyvän kohteen vihollisen merimaaliohjuksille, joiden pieni koko sekä huippuluokan älykäs STEALTH-tekniikka tietenkin tekevät niistä välineistä äärettömän tappavia.

Termi “älykäs STEALTH” tarkoittaa sitä, että nuo aseet on varustettu paitsi STEALTH-muodolla sekä tietokoneen ohjaamalla moottorilla, mikä tekee niistä erittäin monimutkaiseen manööveriin kykeneviä välineitä. Niin myös Lidar sekä imageskannereilla ja myös tehokkaalla ECM-järjestelmillä. Näin ohjuksen maalin hakeutumiseen käytettävät laitteet eivät hälytä laivan elektronisissa sensoreissa kuten normaali tutka tekisi.

Se tekee niistä erittäin tehokkaita taisteluvälineitä. Myös tekoäly tekee kyseisistä ohjuksista äärimmäisen pelottavia, koska ne osaavat tuon ohjelmiston takia väistellä myös ilmatorjuntaa sekä valita parhaan mahdollisen reitin kohteeseen. Mutta myös se että vastustajilla on käytössään integroituja sekä tehokkaasti verkotettuja IT-järjestelmiä, missä tuhkat, optisen alueen sensorit, tykistö sekä ohjukset sekä lentokoneet ja helikopterit jakavat keskenään tietoa, jotta eri asejärjestelmistä saatava teho on tärkein mahdollinen.

Tuo mahdollistaa näiden järjestelmien tehokkaan yhteistoiminnan. Eli ne jakavat tehtäviä keskenään, ja tietenkin myös esimerkiksi maataisteluohjuksilla voidaan iskeä myös lentotukialuksia vastaan. Toisin sanoa SS-26 “Stone” ( 9K720 Iskander) voidaan sijoittaa myös muihin kuin varsinaisiin taistelualuksiin yksinkertaisesti ajämäkkä niiden lavetit johonkin laivaan tai tietenkin noita amfibiovaunuja voidaan ajaa saariin sekä myös käyttää suoraan vedestä tai mistä hyvänsä noiden ohjusten kantama yltää kohteeseen. Nuo tehokkaat taktiset aseet ovat nopeasti liikuteltavia, ja ne voidaan pitää jatkuvasti liikkeessä. Toisin sanoen niiden selviämis- ja iskukyky perustuu siihen, että niitä ei havaita ennen laukaisua. Ne voidaan asentaa mihin hyvänsä laivaan, ajoneuvoon tai saareen

Niiden avulla voidaan mikä tahansa laiva muuttaa nopeasti tehokkaiksi taistelualuksiksi. Niiden pienen koon takia näitä aseita voidaan myös asentaa piensota-alukseen, joten periaatteessa vaikka torpedovene voi niiden avulla saada ydiniskun tarvittavan kapasiteetin. Mutta samalla operaatioissa käytettävä iskuvarustus on muuttunut ohjusvoittoiseksi. Eli vihollisen päällä lentävät kauko-ohjatut lentokoneet voivat joko hyökätä kohteisiin itsenäisesti tai sitten ne ohjaavat laivoilta ammuttuja ohjuksia kohteisiin. Mutta myös VTOL-tekniikkaa hyödyntävät F-35 tyyppiset koneet ovat tehneet varsinaisten lentotukialusten käytöstä tarpeettoman.

Nämä VTOL-koneet voivat operoida mistä alukselta tahansa, ja niiden käyttöön riittää tavallinen helikopterikenttä. Ja nuo koneet voidaan integroida muihin asejärjestelmiin, niin että ne jakavat kohdetietoja laivojen ja esimerkiksi strategisten pommittajien kanssa, ja osa iskuista tulee tapahtumaan tulevaisuudessa jopa Atlantin takaa tehtyjen hypersoonisten risteilyohjusten avulla, ja niiden prototyyppi X-43 WAVERIDER (Yläkuva) on jo laukaistu B-52 pommittajan siiven alta. Noilla hypersooniseen nopeuteen kykenevillä risteilyohjuksilla voidaan iskeä mihin hyvänsä kohteeseen maapallolla muutamassa minuutissa. Nuo kohdetiedot jaetaan automatisoituun komentojärjestelmään satelliittien kautta, jolloin lentäjän työhön kuuluu itse lentäminen ja tukitiimi valitsee aseet, joita käytetään operaatiossa, jolloin taisteluun osallistuva henkilökunta voi sitten keskittyä tehtäviinsä tehokkaasti.

Näin ei tarvitse sitten käyttää alitehoisia aseita kohteisiin, joihin niillä ei ole vaikutusta. Ja jos tätä kehitystä ajatellaan esimerkiksi Nimitz-luokan lentotukialusten kannalta, niin nykyaikaisia STEALTH-ohjuksia vastaan ne ovat kuin maalitauluja. Kun noita nykyaikaisia taktisia ohjuksia ajatellaan, niin niiden lentorata on tehty sellaiseksi, että ne nousevat ensin tukialus osaston päälle, ja syöksyvät 90-asteen kulmassa suoraan aluksen keskelle jolloin niiden torjuminen on hyvin vaikeaa.

Niiden taistelukärki on muotoiltu siten, että se on mahdollisimman pitkä ja kapea, jolloin siihen osuminen on vaikeampaa, ja kuitenkin jos siinä on räjähde, niin silloin sen määrä ei ole vähentynyt. Vaikka kärjen aerodynaamista muotoa on muutettu, ja jos tuo taistelukärki ammutaan esimerkiksi ICBM-ohjuksella, niin että ohjus käy ilmakehän ulkopuolella ennen iskua, niin silloin siinä ei tarvita räjähdettä ollenkaan, vaan kineettinen energia tuhoaa myös tukialuksen muutamassa sekunnissa.

Ja jos koko laivasto-osasto sitten halutaan pyyhkäistä sekunnissa, niin veden alla räjähtävä ydinpommi riittää tuohon asiaan aivan mainiosti. Jos 30-kilotonnin ydinräjähde räjähtää 30-50 metrin syvyydellä, niin silloin sen aiheuttama vedenalainen paineaalto tuhoaa aluksia hyvin laajalta alueelta. Joten siksi kehitys on kulkemassa kohti pienempiä ja monipuolisempia sekä liikkuvampia aluksia, joiden toiminta nivelletään yhteen muiden välineiden kanssa. Ja vaikka tuo alustyyppi olisi minkälainen vain, niin esimerkiksi Itämeren alueella tuollainen lentotukialus on kuin istuva maalitaulu.

Nämä VTOL-koneet voivat operoida mistä alukselta tahansa, ja niiden käyttöön riittää tavallinen helikopterikenttä. Ja nuo koneet voidaan integroida muihin asejärjestelmiin, niin että ne jakavat kohdetietoja laivojen ja esimerkiksi strategisten pommittajien kanssa, ja osa iskuista tulee tapahtumaan tulevaisuudessa jopa Atlantin takaa tehtyjen hypersoonisten risteilyohjusten avulla, ja niiden prototyyppi X-43 WAVERIDER on jo laukaistu B-52 pommittajan siiven alta. Nuo kohdetiedot jaetaan automatisoituun komentojärjestelmään satelliittien kautta, jolloin lentäjän työhön kuuluu itse lentäminen ja tukitiimi valitsee aseet, joita käytetään operaatiossa, jolloin taisteluun osallistuva henkilökunta voi sitten keskittyä tehtäviinsä tehokkaasti.

Näin ei tarvitse sitten käyttää alitehoisia aseita kohteisiin, joihin niillä ei ole vaikutusta. Ja jos tätä kehitystä ajatellaan esimerkiksi Nimitz-luokan lentotukialusten kannalta, niin nykyaikaisia STEALTH-ohjuksia vastaan ne ovat kuin maalitauluja. Kun noita huippunykyaikaisia taktisia ohjuksia ajatellaan, niin niiden lentorata on tehty sellaiseksi, että ne nousevat ensin tukialus osaston päälle, ja syöksyvät 90-asteen kulmassa suoraan aluksen keskelle jolloin niiden torjuminen on hyvin vaikeaa.

Niiden taistelukärki on muotoiltu siten, että se on mahdollisimman pitkä ja kapea, jolloin siihen osuminen on vaikeampaa, ja kuitenkin jos siinä on räjähde, niin silloin sen määrä ei ole vähentynyt. Vaikka kärjen aerodynaamista muotoa on muutettu, ja jos tuo taistelukärki ammutaan esimerkiksi ICBM-ohjuksella, niin että ohjus käy ilmakehän ulkopuolella ennen iskua, niin silloin siinä ei tarvita räjähdettä ollenkaan, vaan kineettinen energia tuhoaa myös tukialuksen muutamassa sekunnissa.

Ja jos koko laivasto-osasto sitten halutaan pyyhkäistä sekunnissa, niin veden alla räjähtävä ydinpommi riittää tuohon asiaan aivan mainiosti. Jos 30-kilotonnin ydinräjähde räjähtää 30-50 metrin syvyydellä, niin silloin sen aiheuttama vedenalainen paineaalto tuhoaa aluksia hyvin laajalta alueelta. Joten siksi kehitys on kulkemassa kohti pienempiä ja monipuolisempia sekä liikkuvampia aluksia, joiden toiminta nivelletään yhteen muiden välineiden kanssa. Ja vaikka tuo alustyyppi olisi minkälainen vain, niin esimerkiksi Itämeren alueella tuollainen lentotukialus on kuin istuva maalitaulu.