kuva:Krisse Jokio
Haavekuvan kasvattaja
Olen Jaana Sarajärvi Akaasta ja meillä on mieheni kanssa ollut pumeja reilun 20 vuotta. Perheeseen kuuluu myös kaksi täysi-ikäistä lasta, joista tytär osallistuu koiratouhuihin toisinaan. Olen harrastanut agilitya, näyttelyitä, toko ja rallytokoa kisakentillä asti. Toukon, Aatoksen ja Irman kanssa olen suorittanut hyväksytysti myös BH-kokeen.
Minulla kulkee koirat yksitellen töissä mukana, joka ei ole se helpoin ympäristö koiralle, koska siellä kaikki ovat viittomakielisiä ja usealla on myös, jotain apuvälinettä kulkemisen tukena. Arvostan siis harrastamisen lisäksi suuresti sujuvaa arkea ja sen mukanaan tuomia haasteita ilman, että koiraa tarvitsee järjettömästi siedättää ääniin, alustoihin tai jokaiseen perus asiaan yksitellen. Pumin mahdollinen pidättyväisyys vaatii aina jonkin verran työtä ihmisten kanssa, mutta sen lasken vielä tapakasvatukseen kuuluvaksi, koska se avoin ja sosiaalinenkin koira pitää opettaa siihen, ettei jokaisen syliin olla pyrkimässä.
Olen toiminut aktiivisesti koiratouhuissa myös toimien kouluttajana, agilityvastaavana, hallituksen jäsenenä ja järjestänyt erilaisia tapahtumia/tilaisuuksia, niin Levekin kuin rotujärjestön riveissä.
Kasvattajakurssin kävin syksyllä 2020, kun suunnitelma oli tehdä keväällä pennut Irmalla (C.I.B FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA Karvakorvan Ilmatar,) sillä se on mielestäni keskivertoa parempi koira, sen terveystutkimukset ja luonnetesti ovat varsin hyviä. Mutta sattuma pisti sitten ihan urakalla kapuloita rattaisiin, kun Irma rikkoi polvensa ilmeisesti autohäkkiin hypätessä ja lopullinen niitti oli savipellolla juokseminen ja siinä meni etu -ja takaristiside rikki. Mutta koska kurssille oli ilmoitettu, niin sinne mentiin ja nimenkin hain, vaikka alkuperäinen nimiehdotus muuttuikin tapaturman myötä. Nyt sitten on kennelnimi ja pennut Irman tyttärellä Lorulla keväällä 2023.
Itse arvostan pumissa rotuna monipuolisuutta. Pumista on näyttöön, käyttöön, harrastuksiin, työhön ja kotiin sohvalle sekä jalostukseen, mieluiten vielä samassa yksilössä. Tämä onkin periaate mitä yritän jalostuksessa vaalia, jotta rotu säilyy riittävän monipuolisena geneettisesti ja pääkoppa ja kroppa kestää vauhdilla tekemisessä mukana.