Anna Svanljung kunnallispolitiikkaan 2025! Anna Svanljung till kommunalpolitiken 2025!
Minä palan yhteiskunnallisille asioille ja seuraan aktiivisesti maailmanpolitiikkaa. Historian opettajana minua puhuttelee suuresti maailman menon seuraaminen ja asianyhteyksien tutkiminen. Itselleni tärkeimpiä asioita ovat tietenkin jo työni puolesta lapset, nuoret ja Suomen koulut. Mihin koulumme ovat menossa, entä mitä se vaatii lapsilta ja nuorilta vai vaatiiko se? Miten opettajat jaksavat ja kuka kaikki päätökset tekee? Minua huolettaa koulun muutos ja oppilaiden osaaminen ja jaksaminen. Osaaminen on laskussa ja oppiminen eriytymässä. Inkluusio ja integraatio ovat taikasanoja, joilla muka saadaan yhdenvertainen koulu vai saadaanko? Onko kaikilla samat valmiudet oppia vai tasapäistetäänkö liikaa?
Koulut tarvitsevat enemmän työkaluja eriyttämiseen, pienryhmiin, vahvuuksien ja opettamisen yksilöimiseen, niin, että jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus kokea onnistumisia, saada kokea olevansa hyvä ja riittävä omassa oppimisessaan. Nykyisellään tämä ei ole mahdollista ja siihen tarvitaan muutos. Koulut tarvitsevat lisää resursseja, lisäkäsiä, moniammatillisia osaajia ja sidosryhmiä. Oppilaat tarvitsevat selkeitä kokonaisuuksia, ohjausta, rajoja ja välittämistä, aikaa ja vähemmän valintoja, joihin heillä ei vielä ole kapasiteettia. Oppilaat tarvitsevat aikuisia ympärilleen tukemaan ja tekemään päätöksiä heille ja heidän kanssaan, se luo turvallisuuden tunnetta ja lisää sitä kautta resilienssiä.
Maahanmuuton lisääntyessä täytyy pohtia ja mahdollistaa erilaisia koulupolkuja oppilaille, kaikille peruskoulun päättötodistus ei ole mahdollinen vaan tarvitaan perustietoja ja taitoja, joilla pärjätään aikuisena ja tulevaisuudessa. Jos koulussa ei pystytä näitä asioita tarjoamaan ja opettamaan, haetaan ne opit jostain muualta samoin hyväksyntä ja ryhmään kuuluminen haetaan esimerkiksi erilaisista jengeistä. Tähän täytyy puuttua ajoissa ja tehdä alueellista yhteistyötä koulujen ja erilaisten sidosryhmien kanssa.
Suomalaiset kärsivät kultaisella 80-luvulla hirvittävästä rallienglantihäpeästä ja kuten tyypillistä suomalaisille, mentiin tämänkin häpeän hävittämisessä äärirajoihin. Nykyään suurin osa suomalaisista osaa erinomaista englantia, mutta minkä kustannuksella? Muiden vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt dramaattisesti. Jos Vuonna 2005 ylimääräisen lyhyen kielen kirjoitti 18 000 opiskelijaa, vuonna 2019 kirjoittajia oli enää 3900 (lähde: Sukol 2019). Onneksi meillä on kuitenkin vielä kaksi virallista kotimaista kieltä, joita on molempia pakko opiskella, vaikka esimerkiksi A-ruotsin lukijoiden lukumäärät ovat pudonneet rajusti ihan muutamassa vuodessa.
Meillä on paljon monikielisyyttä yhteiskunnassa, mutta esim. maahanmuuttajataustaisten lasten L1 kielitaito on usein vain suullista eivätkä resurssit heidänkään oman äidinkielen opetukseen ole millään tavoin riittävät, tämäkin on valtava puute ja vääryys, sillä siellä olisi paljon potentiaalia, jota tällaisenaan ei pystytä hyödyntämään. Tulevaisuuden kieliä ovat kuitenkin sellaiset kielet kuin arabia, kiina, portugal, espanja, ranska ja tietenkin Suomen suurin kauppakumppani saksa, venäjänkielistä vähemmistöämme unohtamatta. Monikielisyys on rikkaus, jota tulee vaalia ja joka tulee mahdollistaa, pelkkä englannin osaaminen ei riitä eikä sitä tule kansallisesti edes pitää riittävänä.
Opetan itse oppilaita ruotsin kielisessä kielikylvyssä ja saan vuosi toisensa perään olla todistamassa kuinka taitavia kaksikielisiä näistä lapsista tulee kielikylvyn myötä ja siten heillä on heti enemmän valinnanmahdollisuuksia ja ovia auki tulevaisuudessa. Kotimaisten kielten hyvä osaaminen tulisi mahdollistaa kaikille eikä niidenkään tulisi olla toisiaan vastaan vaan pikemminkin tukea toinen toistaan.
Kaikkia kieliä tarvitaan, innostavia opettajia ja yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa tarvitaan, ei vaan opettaa kieliä vaan toiminnallista kielitaitoa ja muistaa vanha oppi siitä, että ostaa voi kyllä englanniksi, mutta myydä pitää asiakkaan kielellä. Kielitaito lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja hyväksyntää, avaa ovia ja luo mahdollisuuksia. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus opiskella enemmän kieliä ja ei vaan ja ainoastaan englantia.
Ikäihmiset ja heidän elämänlaatunsa ovat myös sydäntäni lähellä. Meillä jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen ja vanhenemiseen ja siihen kuuluu mahdollisuus ulkoiluun, seurusteluun, yhteisöön ja omanarvontunnon säilyttämiseen. Meidän vastuu ja velvollisuus on pitää huolta heistä, jotka ovat omalla työllään rakentaneet tämän yhteiskunnan. Heitä ei voi piilottaa näkymättömiin ja unohtaa, heidän tulee saada yhtälailla kuulua ja näkyä, kuin meidän muidenkin. Meidän tulee löytää keinoja, jolla ikäihmisten elämänlaatu säilyy loppuun asti ihmisarvoisena, iästä, sairauksista tai varallisuudesta riippumatta.
Pääkaupungin tulee kehittyä ja muuttua, mutta harkitusti ja maltillisesti. Meillä on Helsingissä paljon alueita, joita voisi rakentaa ja kehittää yhdessä alueiden asukkaiden kanssa - he ovat yleensä alueensa parhaita asiantuntijoita. Kaupungin tulee kuunnella asukkaitaan enemmän. Helsingin vahvuus on sotien jälkeen ollut vehreät ja avarat asuinalueet puistoineen ja väljine pihoineen, näin tulee jatkossakin olla. Ei pidä ahnehtia liikaa.
Arkkitehtuurikin voisi olla monipuolisempaa ja puurakentamista tulisi hyödyntää paremmin. Terveet ja hyvin rakennetut kodit, päiväkodit, koulut ja yhteiset tilat takaavat hyvinvointia kaikille ja tähän tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Liian nopeasti ja halvalla rakennetusta ei tule hyvää ja pitkäikäistä. Myös koulujen peruskorjausten yhteydessä tulee kiinnittää huomio ilmanvaihtoon ja siihen, että jos rakennus on alunperin ollut painovoimainen voisiko sen peruskorjauksen jälkeenkin pitää painovoimaisena eikä muuttaa koneellisen ilmanvaihdon rakennukseksi?
Helsingillä ei ole myöskään mitään syytä hävittää Malmin lentokenttää, joka on Suomen vanhin lentokenttä. Helsingillä riittää alueita, joita kehittää ja rakentaa. Tarvitsemme tulevaisuudessakin lentokentän, jolla pienlentokoneet, lennonopetus sekä tulevaisuuden sähkölentokoneet ja muut toimijat voivat operoida. Malmin lentokentän alue on myös luonnoltaan ja luontoarvoiltaan rikas sekä säilyttämisen arvoinen.
Meillä on täällä Suomessa tilaa asua ja elää, meillä on myös tilaa erilaisuudelle ja moninaisuudelle. Se että maassamme on monia erilaisia kulttuureja tekee Suomesta ja suomalaisuudesta entistä monipuolisemman eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia. Tulee vain löytää tasapaino siinä mikä on suomalaisuudelle ja suomalaiselle kulttuurille oleellista ja tärkeää ja sitä tulee vaalia. Ei oma vahva kulttuuri ole keneltäkään pois, siitä tulee olla ylpeä ja kun siitä pidetään huolta ja sitä kunnioitetaan, ei mikään toinen kulttuuri uhkaa sen olemassa oloa. Meidän tulisi vahvemmin oppia toisiltamme ja rikastuttaa elämäämme, mutta myös hyväksyä erilaisuutemme ja kunnioittaa toistemme kulttuureja ja vakaumuksia ilman että niitä asetetaan vastakkain.