Aikido

Aikido kuuluu Japanissa 1900-luvulla kehitettyihin moderneihin kamppailulajeihin, joista käytetään yleisnimitystä budo. Budolajit pohjautuvat vanhoihin japanilaisiin soturien taistelutaitoihin. Teknisten ja fyysisten taitojen ohella budolajeissa pyritään kehittämään myös harjoittelijoiden henkisiä ja sosiaalisia kykyjä.

Aikidon kehitti Morihei Ueshiba (1883-1969), joka harjoitteli nuoruudessaan useita eri taistelulajeja. Vuosien harjoittelun myötä Ueshibassa kasvoi näkemys, että taistelutaitoja pitäisi hyödyntää henkilökohtaisen kasvun ja rauhan edistämisen välineenä. Hän alkoi korostaa opetuksessaan väkivallatonta itsepuolustusta, jossa tavoitteena on torjua hyökkäys vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi. Aikidossa itsepuolustuksellinen pyrkimys ei siis sinällään ole vastustajan voittaminen vaan pikemminkin hyökkäämisen tarpeettomuuden osoittaminen. Tämän ajatuksen myötä aikidossa ei myöskään kilpailla kenenkään muun kuin itsensä kanssa.

Aikidotekniikoissa pyritään sopeutumaan hyökkääjän liikkeeseen ja horjuttamaan tämä tasapainosta ohjaamalla hyökkäysvoimaa pyöreillä ja spiraalinomaisilla liikkeillä. Tekniikat päättyvät heittoihin ja lukkoihin. Tekniikoiden suorittaminen ei vaadi suurta fyysistä voimaa ja niitä harjoitellaan kontrolloidusti. Aikidoa voivatkin siksi harjoitella yhdessä kaikki ikään tai sukupuoleen katsomatta. Aikidon nimi tarkoittaa suomeksi “harmonisen voiman tietä”, mikä kuvaa hyvin lajin sovinnollista luonnetta.