Kansallinen vähemmistökieli
Suomen kieli on yksi Ruotsin viidestä kansallisesta vähemmistökielestä. Kansallisia vähemmistökieliä on suojeltava ja kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla on oikeus oppia omaa äidinkieltään ja käyttää sekä kehittää kieltään. Suomen kielestä tuli kansallinen vähemmistökieli vuonna 2000. Suomen kielen hallintoalueeseen kuuluu 66 kuntaa, ja niissä voi halutessaan käyttää vähemmistökieltä kuntien ja viranomaisten kanssa. Lapsilla on myös oikeus valita suomenkielinen esikoulu.
Suomalaiset ovat olleet osa Ruotsia sukupolvien ajan ja suomen kieltä on puhuttu Ruotsissa kauan. Suomenkielisiä kaskiviljelijöitä muutti maan länsiosiin 1100-luvulta lähtien. Suomi oli jo tuolloin osa Ruotsia. Tukholman väestöstä kymmenen prosenttia oli suomalaisia 1600-luvulla. Kun Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809, raja vedettiin Tornionjokea pitkin niin että suuri osa suomenkielisiä asukkaita jäi Ruotsin puolelle. Toisen maailmansodan aikaan lähetettiin 80 000 sotalasta Ruotsiin. Satoja tuhansia suomalaisia muutti työn perään Ruotsiin -50, -60 ja -70-lukujen aikana.
Ruotsinsuomalaisten päivää vietetään 24. helmikuuta Carl-Axel Gottlundin syntymäpäivänä. Gottlund oli kansantieteilijä, joka merkitsi muistiin metsäsuomalaisten kansanperinnettä. Hän matkusti nuorena ylioppilaana 1800-luvulla Taalainmaan ja Vermlannin suomalaismetsiin etsimään sinne 1500-luvulla Savosta muuttaneita kaskiviljelijöitä, joille kuningas oli luvannut verovapauden. Hän löysi metsäsuomalaiset, jotka puhuivat suomea ja jotka olivat säilyttäneet suomalaiset tavat, perinteet ja loitsut . Kaisa Vilhuinen oli viimeinen runonlaulaja Vermlannissa. Hän teki loitsun pojalleen: "Ampiainen pimpiäinen, pienlintu, pistä piikkis piiloon, pistä kiviä, kantoja. Älä minua pistä!"