JULKAISUT

2022

2014

Odotan kuten ikikatajat.

Täytän keuhkot hitaasti, kuulen

sydämen sykkeen, veren kohinan.

Tarvitsen hiljaisuuden jotta kuulen viestit,

hien jotta tunnistan kehoni rajat.

Yksi tähti riittää.

Yksitoista ovea ulos on Ulla Vaarnamon ensimmäinen runoteos.

Kokoelman runot kertovat yrityksestä raivata alkuperäinen luomuluonto esiin itsestä ja ympäristöstä.

"Herkkää kuvausta Pielisen ja Pielisjoen yhtymäkohdasta on Ulla Vaarnamon runokirjassa Yksitoista ovea ulos, jolla on myös huikeaa yksilön kautta tulevaa yhteiskunnallista kuvausta." Karjalan Heili, 2014

"Ulla Vaarnamon proosarunoteos jää mieleen kauniina puheena luonnon ja ihmisen unelmien puolesta." Karjalan Heili 2015

Kustantaja: Kirjokansi 2014

2007

”Yhä Tuuli tunsi hytkähdyksen, lämpimän aallon avatessaan ovea ensimmäiseen omaan, ikiomaan kotiin, kerrostalo yli viisikymppinen, mutta Tuulille uusi: ajanlasku alkoi muuttopäivästä.”

Tuuli on vastavalmistunut, juuri eronnut ja vailla mitään sitoumuksia. Edessä on kesä, ja Tuuli aikoo nauttia siitä mitä hänellä on: omasta rauhasta ja vapaudesta kulkea omia polkujaan ilman aviomiehen tai äidin asettamia reunaehtoja. Auringonpaahteessa kylpevä Tampere on täynnä mahdollisuuksia, uimarantoja, ulkoilmatapahtumia, kirjahylly pullistelee lukemattomia kirjoja ja uutta kotiakin voisi sisustaa. Mutta jokin tekee Tuulin levottomaksi, ja kerta toisensa jälkeen askelet vievät hänet kosken partaalle ravintola Katapulttiin.

Vaikka tupakka ja kalja maistuvat useimmiten pahalle, Katapultissa ympärillä on ihmisiä, joille sukunimet ja asuinpaikat ovat yhdentekeviä ja jotka eivät vaadi Tuulilta mitään. Mutta sitten on Samuel ja Klaus. Kumpikaan heistä ei ole selvänäkijän puheessa vilahtanut punapuseroinen mies, mutta molempien seurassa tuntuu hyvältä, eri tavalla. Samuel tulee heti lähelle, tuntuu tutulta. Hänen kanssaan menneisyys ja tulevaisuus menettävät merkityksensä, eikä selityksiä tarvita. Klaus puolestaan on kiehtovan salaperäinen: hän tulee ja menee mielensä mukaan ja jättää Tuulin täyteen kysymyksiä, jotka kaipaavat kipeästi vastauksia.

Kesäiset päivät seuraavat toisiaan, ja mitä pimeämmiksi yöt muuttuvat, sitä ahtaammaksi uuden elämänpiirin rajat käyvät Tuulille. Lopulta hän huomaa, että löytääkseen rauhan jokaisen on itse luotava elämälleen suuntaviivat.

"Novellistina aloittaneen Vaarnamon kieli on tuttuun tapaan tarkkaa, vaivattoman oloista käsityötä, joka havannoi herkästi ihmissuhteita ja ajankulua" /Turun sanomat

"Jäniskuussa on myös aivan uusia sävyjä Vaarnamon tuotantoon jo aiemmin perehtyneelle lukijalle. -- Tuulin matkasta uuteen elämään kasvaakin kuulas itsellisyyden ylistys ja muistutus siitä, ettei ihmisen välttämättä tarvitse kuulua mihinkään." /Satakunnan Kansa

"Jäniskuu väistää sentimentaalisen mässäilyn. Kuu- ja eläinsymboliikka laajentavat arkipäivän kuvausta. Vaarnamon novellistiikasta tutulla tavalla tämäkin romaani osoittaa, että hetken täyteys voi kantaa kauemmaksi kuin jatkuvuus." / Karjalainen

http://www.kiiltomato.net/ulla-vaarnamo-janiskuu/

Kustantaja: Tammi 2007

2005

Ulla Vaarnamon lämpimän huumorin siivittämissä novelleissa kohdataan ja erotaan baareissa ja keittiöissä, lenkkipolulla ja rannalla ja pohditaan niin kosmologisia kysymyksiä kuin hammasharjan käyttötarkoitusta. Tähtien välinen pimeys marssittaa eteemme joukon naisia, jotka elävät yksin omasta tahdostaan tai tahtomattaan. Kun kaksi ihmistä sitten kohtaa, planeetat eivät aina syöksy radaltaan, mutta jotain kuitenkin tapahtuu: ihmiskohtaloiden hipaistessa toisiaan maan asukkeja erottava pimeä aine väistyy ja elämä näyttäytyy hetken toisenlaisena.

Ulla Vaarnamon hienovireiset novellit eivät jätä lukijaa kylmäksi. Vakavasta aihepiiristään huolimatta kirjailija onnistuu tarkoilla ja omintakeisilla havainnoillaan kirvoittamaan hymyn lukijan suupieleen: se miten novellien naiset yrittävät täyttää elämänsä pimeät aukot, ei näyttäydy yksinomaan traagisena vain usein myös perin tragikoomisena.

Yksinäiset naiset, eronneet tai eroa tekevät naiset ovat novelleiden pääosassa. Välillä kohdataan potentiaalisia kumppaniehdokkaita mutta usein on edessä väistämätön mahalasku. Novellit ovat huumorilla, ymmärryksellä ja toivolla höystettyjä, kieli soljuu eteenpäin kuin kirkas purovesi.

(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)

"Ajankulku, muistikatkot ja hämillisyys yksinolossa tai ihmissuhteissa luovat Vaarnamon sinänsä realistisiin teksteihin jännittävää aineettomuuden tuntua. Eivätkä hänen kertomansa tarinat ole yksiselitteisiä…. Vaarnamon kolmas kirja avaa innostavia näkymiä hänen tuleville töilleen." /Keskisuomalainen

"Komea kuvaus koleasta ajasta, illuusiottomuudesta ja yksinäisyydestä. Sen kieli on vilpoisaa ja tarkkaa, huolellista työtä. "/ Uutispäivä Demari

"Huumori napsahtaa kymppiin kuin mustasulkainen tikka." / Lempäälän - Vesilahden Sanomat

http://www.kiiltomato.net/ulla-vaarnamo-tahtien-valinen-pimeys/

Kustantaja: Tammi 2005

2002

Sirun perhe viettää Pielisellä kaikki kesät. Isä puhuu sodasta ja lääkitsee tuskaansa miten voi, äiti sulkeutuu kuoreensa. Siru etsii yhteyttä naapurista ja ikäistensä seurasta, yrittää olla kiltti. Mutta isän varjo on pitkä. Sirun sota kestää kaksikymmentä vuotta - ja sen jälkeenkin kesät ovat yhtä kertausharjoitusta. Lopulta Siru ei enää tottele, ei väistä vaan avaa suunsa. Sirun suvun pojista sota vie aina puolet: kuudesta menee kolme, kahdesta yksi. Siru on tyttö, miten käy hänen?

"Honkain keskellä liittyy tärkeäksi lenkiksi suomalaisten perhekuvausten kunniakkaaseen ketjuu. Se tuo herkällä karuudellaan mieleen sellaisia tapauksia kuin Orvokki Aution Pesärikko-sarja tai Pairkko Saision Elämänmeno. Sirun taina jää mieleen pitkäksi aikaa hiertämään niin kuin simpukassa konsanaan. Eikös sellaisesta tapaa syntyä helmi?" / Lempäälän Sanomat

"Mestarillisen oivaltava kertomus tytön kehityksestä itsenäiseksi naiseksi, yksinäisestä haparoinnista kohti valoa ja elämää."/ Johnny Kniga

"Honkain keskellä on epätavallinen sotaromaani, koska sen tapahtumat jäävät sodan ulkopuolelle. ---Vaarnamon näkökulma muistuttaa järjen äänestä."

"Romaani istuu moneen määritelmään: se on tytön kehitystarina, alkoholismin kuvaus ja suomalaisen perheen sairauskertomus, joka paljastuu 1960-luvun elintasonousun kääntöpuolelta. --- Iskuista ja hylkäämisistä huolimatta Siru pysyy kiinni läheisissään, ja siinä on minusta Honkain keskellä -romaanin yllättävin anti. Se on romaani rakkaudesta!" / Helsingin Sanomat

" Romaani on rakenteeltaan tasapainoinen ja ihmiskohtalot on kuvattu osuvasti. Dialogi soljuu sujuvasti, vaikka enemmän paikallista murretta olisi tekstissä odottanut." /Karjalainen

"Lukiessani Vaarnamon romaania mielialani vaihtelivat suuresti. Välillä itketti, välillä heräsi raivo. Teksti yltyi välillä niin hurjaksi, että oli pakko nauraa kolkolle ironialle ja sarkasmille, irvokkuudellekin. Vaarnamolla on teoksessaan upea sävyjen kirjo. Aiemmin esimerkiksi Kreetta Onkeli ja Taija Tuominen ovat kertoneet lapsen näkökulmasta, millaista on elää ongelmaperheessä. Erinomaisena lisänä näihin kuvauksiin Ulla Vaarnamo tuo esiin henkisesti sotavammaisten miesten lasten elämää sellaisena kuin se lasten kokemana on."/ Hämeen Sanomat

http://www.kiiltomato.net/ulla-vaarnamo-honkain-keskella/

Kustantaja: Tammi 2002

2000

Näiden novellien päähenkilö on tämän ajan nainen. Hän on hukassa - ja eniten itseltään. Hänet on hukattu jo lapsena. Alussa nainen ajattelee kuten yleensä jokainen nuorena ajattelee: että rakkaus on ikuista ja avioliitto kestää ja siihen kuuluu lapsi ja luottamus. Naisen eväät elämään ovat heikot. Eron jälkeen nainen seilaa kuin mies. Hän heittäytyy uusiin suhteisiin, pettyy, yrittää uudestaan, retkahtaa kärsii, antaa anteeksi. Parempia eväitä ei löydy, mutta uusia makuja kyllä. Nainen oppii tuntemaan itsensä ja nauttimaan seksuaalisuudestaan. Hän myöntää että kaipaa hellyyttä, hän voi olla sitoutumatta, hän osaa lähteä."

"Pyörre on reipastekoinen esikoisteos. Sen pääosassa on nainen, jolle on selvinnyt, millaista peliä elämä ja etenkin miehen ja naisen välinen suhde todella on. Kokoelman lyhyet novellit näyttävät huikeita tilannekuvia naisen elämästä, jossa näköjään tärkeällä sijalla on ´nykyaikainen jatkuva satunnainen suhde ilman sitoumuksia´." / Me Naiset

"Avioerotarinoiden tavallista nyyhkypatteristoa ei Pyörre-kokoelmaan ole tungettu. --- Jutut ovat lyhyitä ja rytmikkäitä. Ne keskittyvät olennaiseen. --- Vielä raikkaammin vaikuttaa rivakan psykologisoimaton näkökulma." / Helsingin Sanomat

"Vaarnamo käyttää kieltä erittäin taidokkaasti. Napakka ja suorasanainen tyyli sopii lyhytproosaan erinomaisesti, vaikka ilmaisussa on paikoin myös hyvin herkkiä sävyjä." / Hämeen Sanomat

"Vaarnamon kerronta on kuin runoa, joka pulppuaa syvältä, puhtaana ja raikkaana kuin lähteen vesi siivilöityneenä monien maakerroksien läpi." / Uusi Nainen

"Pyörre on terävää novellistiikkaa." /Kaleva

Kustantaja: Tammi 2000

Taustan taulu: Kirsti Tuokko