Muutamien värikokeilujen rohkaisemana palasin
uudelleen maisemaan ja ihmiseen osana sitä. Valinnoissani on aina paljon
sattumanvaraisuutta, koska maalatessani en tee tarkkoja suunnitelmia, enkä
käytä mitään kirjallisia lähteitä. Maalaamiseni perustuu vain visuaalisuuteen
ja alitajunnastani nousevaan intuitioon siitä, että asiat olisivat tarpeeksi
kiinnostavia ja lopulta näyttäisivät tarpeeksi koetuilta ja todentuntuisilta. Teema (aihe) on tärkeä viesti, mutta henkilökohtaisesti koen
maalaamisen fyysisyyteen ja emootioon liittyvät viestit paljon tärkeimpinä.
Maalaaminen on minulle alitajuista vaistojen
ja tunnetilojen varassa tapahtuvaa liikettä, johon saan vaikutteita ajasta ja
ympäristöstä. Luonto on suuri mysteeri, josta ammennan ideoita maalausteni
tilaan ja dynamiikkaan. Selaan jatkuvasti valokuvia maisemista, en kuitenkaan
kopioi niitä maalauksiini. Maalausprosessini sisältää niin paljon hallitsemattomia
asioita, joten tarkat ohjeet vain rajoittaisivat liikkumisvapauttani. Mutta jotakin kuvien selailuista
tallentuu ”silmänmuistiini”, joita käytän näissä luontotulkinnoissani.
Maalatessa annan sattumalle mahdollisuuden
avata suljettuja portteja. Kyse on samankaltaisesta kiihkosta, jota olen
kokenut tuntemattomilla seuduilla vaeltaessani, jossa liikun maisemaa ahmien,
toivoen ettei se loppuisi koskaan, koska haluan aina katsoa millainen näkymä
avautuu seuraavan mutkan takana.
Uusissa
maalauksissani on havaittavissa viitteitä ajastamme, elämästä ja onnen
etsimisestä. Tietoinen pyrkimykseni tämän kolme vuotta kestäneen prosessin
aikana oli löytää uutta suhdetta maalauksellisuuteen ja väriin.
