Antologiasta Luurankomies ja muita kauhutarinoita Villistä lännestä: "Parhaimmistoon nousee Samuli Antilan Aavikon hopea, joka miellyttänee erityisesti kaikkia niitä, jotka ovat laillani ne isoisiensä suomilänkkärit selanneet." Metsamokinlukunurkka.home.blog 2019
Novellikokoelmasta Pelastaja ja muita tieteistarinoita: "Samuli Antila kirjoittaa hyvää, tutulla tavalla klassista scifiä, jossa kuitenkin on tarpeeksi tuoreita ideoita, jotta se jaksaa kiinnostaa. Scifissä on parhaimmillaan myös yhteiskunnallisuutta allegorioiden muodossa, ja Antilan novelleistakin sitä löytyy. Monet tekstit voi lukea vaikkapa ilmastonmuutoksen tai luonnon monimuotoisuuden katoamisen näkökulmasta." Tiina Raevaara, Tähtivaeltaja 3/2019
Antologiasta Boundaries and other Horror Stories from Finland: "Samuli Antila’s titular “Boundaries” is an achingly, hauntingly effective ghost story that underscores the incompatibility of the realms of the dead and the living, and how dangerous it is to linger in the shadowlands between the two. The ending is a curious swirl of despair and hopefulness; the writer lets you make of it what you will, but he deftly challenges certain assumptions." www.thenamelesszine.org
Novellikokoelmasta Pelastaja ja muita tieteistarinoita: "Tulevaisuuden maailmat, onpa kyseessä vasta sivilisaatiotaan ensi kertaa rakentavan muinaiskädellisen kansoittama rantakallio tai avaruuden syövereihin tunkeutunut galaktinen kulttuuri, ovat poikkeuksetta ankeita, synkeitä ja kolkkoja. Kun mukaan vielä heitetään suomalaisia hahmoja ja pilkahduksia Pohjolasta, on tuloksena varsin onnistunut cocktail jännitystä ja synkkiä tulevaisuudenkuvia, verta, vaikeuksia ja väristyksiä." Peitsa Suoniemi, aavetaajuus.fi, 2018.
Novellikokoelmasta Rajat ja muita kauheita tarinoita: "Antilan kauhunovellikokoelma sisältää seitsemän novellia, joiden kauhu on melko salavihkaista ja "erikoista", positiivisessa mielessä. Oma suosikkinovellini tästä kokoelmasta on niminovelli Rajat, jossa perheenisä rakentaa taloa ja kohtaa työmaalla jotain karmaisevaa... mutta vielä karmivammaksi novelli muuttuu, kun kutsumatonta vierasta ryhdytään häätämään tontilta pois." evariankirjahylly.blogspot.fi
Romaanista Vasalli: "Antila jättää kokonaisuuden hahmottamisen onneksi lukijalle. Ja kokonaisuus on vaikuttava, myös siksi, että Antila kirjoittaa kikkailematta kielen kanssa. Teksti on suoraa ja vakuuttavaa ja selkeää. Aikahypyt luvusta toiseen jatkuvat loppuun asti. Tyylikkäästi kirjailija tuo viimeiseen lukuun palan tätä päivää. Eikä onneksi selitä. Selittelemättä: Vasalli on erinomainen romaani. Lukekaa." Harri Erkki, Portti 1/2016
Romaanista Vasalli: "Vasallissa on okkultistisia sävyjä ja piirteitä fantastisesta kauhukirjallisuudesta, toisaalta realistista historiallista kuvausta sisällissodan ja toisen maailmansodan tapahtumista. Tamperelaisena oli mielenkiintoista lukea tutuista tapahtumapaikoista. Vasalli on kiehtova kirja ja mukavan raikas lähestymistapa sekä vuoden 1918 että toisen maailmansodan tapahtumiin." kirjavinkit.fi
Romaanista Vasalli: "Vasalli on hieno yhdistelmä historiaa ja spekulatiivista fiktiota – korjatkaa jos olen väärässä. Minä näin Vasallissa mystiikkaa ja maagisuutta, ja juuri ne yhdistettynä historiaan tekivät Vasallista todella hienon kokemuksen. Mutta se, mikä teki tästä mahtavan, oli loppu. Ei, en tietenkään paljasta enempää, mutta se jotenkin iski paketin kasaan." suomilukee.fi
Antologiasta Hopeoitu vainaja ja muita tarinoita Stepanin koodeksista: "Antilan niminovelli on vahva aloitus Kustaa IV Adolfin sotamiesten keskuudesta. Kieli tukee aikakauden kuvausta, ja novelli jättää tarpeeksi oivallettavaa lukijalle." //Calendula 2.2.2015 http://nblo.gs/1369a9
Novellikokoelmasta Rajat ja muita kauheita tarinoita: "Erityisen hatunnoston ansaitsee puolestaan kokoelman viimeinen novelli Tapulinrakentaja, joka saattaa olla paras Stepanin koodeksista kirjoitettu tarina. Siinä Antilan taito tuoda ahdistus, kauhu, pelko ja kuolema lukijaan kiinni ilmenee särmimmillään.
Olen täysin valmis nimeämään Samuli Antilan yhdeksi Suomen kauhukentän tämän hetken kärkinimistä. Todisteeksi riittäköön Rajat ja muita kauheita tarinoita." Routakoto
Romaanista Kirveenkantajat: "Parasta Antilan teoksessa ovat ihmiset. Jokainen hahmo tuntuu aidolta ja oikealta, jokainen (taika)usko ja konkreettinen toiminta juuri sellaiselta kuin sen on täytynyt olla." Harri Erkki, Portti 1/14
Romaanista Kirveenkantajat: "Kirveenkantajista tuntee heti alusta lähtien, että Antila on tehnyt taustatyönsä huolella.Hän kuvaa sekä elämää kivikautisissa kylissä, että metsäläis- ja kirvesheimojen välisiä suhteita yksityiskohtaisesti. Se, mikä on keksittyä, solahtaa uskottavasti historiallisten faktojen lomaan. Kivikautinen elämä kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan tulee vivahteikkaasti esille." Aleksi Kuutio, Tähtivaeltaja 2/2014.
Novellista Pelastaja: "Pelastaja edusti tunnelmaltaan perinteistä scifiä Stanislav Lemin ja Arthur C. Clarken hengessä. Ihmisen juuri asuttama planeetta piilottelee sisällään hyönteismäisiä alkuasukkaita, joiden olemus jätetään sopivalla otteella salaperäiseksi. Tarinan henkilöt pohdiskelevat tuttua, mutta varsin olennaista eettistä kysymystä: onko ihmisellä oikeus levittäytyä ja polkea muut eliömuodot alleen. Novellin tapahtumissa ja henkilöissä oli aavistus ennalta-arvattavuutta. Jännite kuitenkin kantoi loppuun saakka, ja jokainen novellin elementti puolusti paikkaansa kokonaisuudessa." Tähtivaeltaja
Novellista Juoksuhauta: "Perinteisiä kummitustarinoita harvemmin näkee, mikä on sääli, sillä hyvin tehtyinä ne toimivat edelleen loistavasti.Samuli Antila osoittaa tämän mallikkaasti tekstillään Juoksuhauta, jossa suomalainen sotilaspartio joutuu pahaan paikkaan tehtävää suorittaessaan. Vai oliko kyseessä sotakertomus, jossa on selittämätön elementti? Kumpikin aspekti on tasapainossa keskenään, mikä jättää hyvän, joskin ruudinkäryisen ja pakkasenpureman maun suuhun." Routakoto
Novellista Kyytiläiset: "Samuli Antilan Kyytiläiset muistutti ehkä eniten Star Trek -jaksoa, jossa Enterprisella kaikki menee päin helvettiä eikä kenenkään henkiinjäännistä ole takeita. Jännite kulki loistavasti ja hahmoilla oli riittävästi lihaa luittensa päällä kuljettamaan tarina loppuun. Ihan kaikkea ei selitetä puhki, mistä hatunnosto. Ei tarvitsekaan. Dialogi sopii ihmisten suihin erinomaisesti ja kieli on muutenkin toimivaa." Routakoto
Novellista Karkurin tapaus: "Kerronta on sujuvaa ja vetävää, historiallinen puite huokuu veljessodan uhkaa. Tarinassa huokuu höyrypunkin tai scifin henki, asioiden todellinen laita jää mystisesti auki. Alku on hieman verkkainen, tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin vasta kievarissa takaumajakson jälkeen." Anne Leinonen, Kosmoskynä 2/2013
Romaanista Kirveenkantajat: "Kirveenkantajat oli oikein viihdyttävä lukukokemus. Yllätyin hyvällä tavalla siitä, ettei siinä vain maalailtu kansallisromanttisia maisemia ja kuunneltu laineen liplatuksia, vaan Antila toi esille hajut, luteet ja heimosotien mukanaan tuomat tunteet. Orjatyttö Noki oli minulle samaistuttavin hahmo, johon kiinnyinkin. Pidin myös Ketusta, sitten loppujen lopuksi. Jotain perin inhimillistä hänessäkin oli... Kirveenkantajissa piisaa vauhtia ja mystisyyttä. En tiedä onko "fantasia" sille väärä termi, mutta spekulatiivista fiktiota se kyllä on. Maagista realismia kivikaudelta." Morren maailma
Romaanista Kirveenkantajat: "Antila kuvaa kivikauden elinoloja sangen uskottavasti. Hänellä on ollut pääasiallisena lähteenään Matti Huurteen teos Kivikauden Suomi. Hiukan ihmettelin Antilan kuvausta ajan väkivaltaisista ihmisistä. Tappaminen näyttää kuuluneen hänen mukaansa surutta ihmisten elämään. Ehkä näkemys on oikeutettukin, kuuluvathan sodat edelleen nykyihmisten keinoihin huolimatta kulttuurien kehittymisestä. Havainnollinen kuva romaani on kuitenkin noin neljän tuhannen vuoden takaisesta Suomesta." Anja Salminen, Demokraatti 10.3.2014