Strateginen ja operationaalinen johtaminen

Nykyaikana ei myöskään julkisen sektorin organisaatioiden tule tuudittautua "ikuisesti jatkuvaan" tilanteeseen - jokainen instituutio joutuu perustelemaan ja saavuttamaan asemansa yhteiskunnassa. Määttä & Ojala (1999) kuvaavat erilaisia näkemysasenteita suhtautumisessa tulevaisuuteen seuraavasti (viereinen kuva).

Julkiset organisaatiot voidaan jakaa kolmeen yllä kuvattuun ryhmään sen perusteella, miten ne näkevät oman strategisen liikkumavaransa. Tulevaisuuteen ajautujat eivät näe mahdollisuuksia pohtia tulevaisuutta, koska "suuremmat voimat" (lainsäätäjät ja poliittiset päättäjät) määräävät sen mitä tapahtuu. Tulevaisuuteen sopeutujat näkevät edellisten lailla tietyn väistämättömyyden tulevaisuuden suhteen, mutta ne ovat aktiivisempia ja ennakoivia; jos muutostarpeet on tiedossa, voi niihin jollakin tavoin varautua ja sopeutua. Uutta ajattelua julkishallinnossa edustavat tulevaisuuden tekijät, jotka lähtevät siitä, että oma tulevaisuus on luotavissa (ainakin osin). Kaikki, mitä tehdään, vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Tämä edellyttää ennakoivaa toimintatapaa - tarvitaan strategista ajattelua.

Organisaatiot ovat keskittyneet aiemmin lähinnä operatiiviseen johtamiseen. Nyt ei ole näin, vaan jokaisen organisaation on mietittävä nopeasti muuttuvassa maailmassa myös strategisia kysymyksiä. Johtaminen voidaankin jakaa kahteen osaan strategiseen ja operatiiviseen johtamiseen:

* Strateginen johtaminen, joka vastaa kysymykseen, mitkä ovat oikeita asioita

* Operatiivinen johtaminen, joka vastaa kysymykseen, miten asiat tehdään oikein.

Strategia käsitteenä liitetään helposti sodankäyntiin (sana strategia tuleekin kreikan kielen termistä "strategos", joka tarkoittaa sananmukaisesti armeijan johtajaa). Strategia on siis oppia onnistumisesta ja voittamisesta. Nykyisin strategialla tarkoitetaan päämäärähakuista, suunniteltua, luovaa ja tosiasioihin perustuvaa yhteistä työtä, jonka tarkoituksena on taata organisaation tuleva menestys. Sotarauta (2000) erottaa strategisessa käsitteistössä strategisen ajattelun, suunnittelun ja johtamisen tasot: Strateginen ajattelu on yksilön asenne ja kyky, tapa suhtautua todellisuuteen, sen subjektiiviseen jatkuvasti muuttuvaan ja kompleksiseen luonteeseen. Strategisella ajattelulla pyritään jäsentämään kehitysnäkemystä pitkäjänteiseksi ja johdonmukaiseksi toiminnaksi etsimällä ja antamalla tapahtumille merkityksiä. Samalla uudistetaan ja kehitetään kehitysnäkemystä. Strateginen ajattelu on intuition, järjen ja tunteen yhdistämisen taidetta. Se on yksilön tapa tulkita tapahtumia ja etsiä niiden merkityksiä. Strateginen suunnittelu on kollektiivista ja organisoitua strategista ajattelua. Se terävöittää strategista ajattelua erilaisilla analyyseillä. Strateginen suunnittelu on ryhmän tapa etsiä ja antaa tapahtumille merkityksiä. Strateginen johtaminen on organisaatiokulttuurin, -rakenteen ja strategian sovittamista yhteen. Se on jatkuvaa strategiaprosessin johtamista. Jos strateginen ajattelu on taidetta, niin strateginen johtaminen on käsityötä.

Strategisella suunnittelulla tarkoitetaan kokonaisvaltaista organisaation toiminnan pitkän aikavälin (3 - 20 vuotta) suunnittelua. Se käsittää organisaation kaikkien sisäisten ja ulkoisten asioiden ja toimintalinjojen määrittelyä. Koulutuksessa strateginen suunnittelu on erityisen keskeistä, koska koulutuksen vaikuttavuus on pitkäkestoista, opettajankoulutuksessa jopa 50 vuotta ! Suunnittelujänteen perusteella puhutaan toisinaan kilpailustrategiasta ja visionäärisestä strategiasta. Kilpailustrategiassa ollaan lähempänä tätä hetkeä ja tarkastellaan lähivuosien tilannetta erityisesti alan kilpailutilanteeseen peilaten. Visionäärinen strategia katsoo kauemmaksi ja hakee uusia mahdollisuuksia organisaation menestymiseksi.

Strategiat voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään: aiottuihin ja toteutuneisiin. Nämä voivat sulautua yhteen kolmella tavalla.

1. Aiotut strategiat voivat toteutua

2. Aiotut strategiat eivät toteudu ehkä epärealististen odotusten, väärien ympäristön arviointien tai toteutuksen aikana sattuneiden muutosten vuoksi. Näitä voidaan kutsu toteutumattomiksi strategioiksi.

3. Toteutuneet strategiat, joita ei koskaan ollut suunniteltu. Ehkä strate­giaa ei ollut edes suunniteltu tai suunniteltu strategia muuttui matkan varrella. Näitä kutsutaan ulkoapäin työntyviksi strategioiksi. (Mintzberg 1978, 945.)

Katso lisää alla olevasta artikkelistani (ĉ ).