Verkostot ja verkot

Organisaatioiden muutosta voidaan kuvata kahdella ulottuvuudella; integraatio-disintegraatio ja keskitetty-hajautus. Tayloristinen ja byrokraattinen organisaatio edusti keskitettyä ja eriytynyttä mallia, jossa työ tehtiin itse hyvin hierarkkisen ja keskitetyn ideologian mukaisesti. Verkostotalouteen yhdistyy toisaalta hajautunut, mutta samalla integroitunut tuotanto tai palvelu. Samalla kun toiminta on voinut hajautua vaikka ympäri maailmaa, se on mm. tietoverkkojen avulla integroitunut kokonaisuudeksi, jossa on useita toimijoita.

Verkoista ja verkostoista sekä verkottumisesta ja verkostoitumisesta on vielä toisistaan poikkeavia määritelmiä, mistä on syntynyt jo runsaasti väärinkäsityksiä. Vakiintumassa on kuitenkin seuraava käsitemäärittely:

• Verkottuminen on tietotekniikan ja tietoverkkojen sekä niihin pohjautuvan verkkoliiketoiminnan käyttöä. Ihminen tai yritys on verkottunut, kun pääsy tietoverkoihin on auennut ja uusia mahdollisuuksia on otettu käyttöön.

• Verkostoituminen on monenkeskistä yhteistyötä, esimerkiksi yritysten muodostama tuotanto- tai yritysverkosto. Verkostoitumalla yritykset hakevat ratkaisuja haasteisiin ja ongelmiin, joihin niiden omat voimavarat eivät riitä (tai verkostoitumalla saavutetaan lisäarvoa / uutta osaamista). Verkottuminen, siis tietoverkot ja –liikenne, on tässä prosessissa mahdollistaja ja väline. Pelkkä tietoliikenneverkko ei tee vielä toimivaa yritysverkostoa (kuten tieliikenneverkostokaan ei ratkaise jakelun problematiikkaa).

Organisaatioiden toimintatavan muutosta Moisio (2004) kuvaa kehitykseksi pois vertikaalisesta tehokkuutta korostavasta organisaatiosta kohti horisontaalista, oppimista korostavaa organisaatiota. Verkostomaisessa työn organisoinnissa on suhteellisen löysä tietotekniikan avulla tapahtuva ohjaus ja siinä korostuu työn tekeminen tiimimäisesti tietyn työkokonaisuuden ympärille, mikä edellyttää vastuuttamista ja strategista liikkumavaraa.

Uusi organisaatioiden paradigma (verkosto-organisaatio) edellyttää muutoksia myös organisaation arvoissa, ihmiskäsityksissä, toimintatavoissa, johtamisessa ja henkilöstöpolitiikassa. Kun asiantuntijat ovat pitkäkestoisesti tekemisissä asiakkaidensa ongelmien ja kehittämistarpeiden kanssa syntyy yhteistyöhön ja kumppanuuteen perustuva pyrkimys saavuttaa parempia tuloksia. Tällaisessa työorganisaatiossa työntekijöiden ja johdon roolit ja asiantuntijuuteen liittyvät vaatimukset ovat tyystin toiset kuin perinteisessä ”tikapuuorganisaatiossa”. Uusi tilanne ei johdu yksinomaan organisaatioiden muutoksesta, vaan myös siitä, että työtehtävät ovat aiempaa kompleksisempia ja monenlaista tietämystä edellyttäviä. Nyt haetaan toimintatapoja, jotka sopivat postmodernin ajan osin kaoottiseltakin vaikuttavaan murrokseen. Organisaatiolla tarkoitetaan yksilöiden - ihmisten - yhteistoiminnan järjestettyä muotoa. Organisaation toiminnan lähtökohtana on, että ihmisten keskinäisellä yhteistyöllä päästään sekä yksilön että yhteisön kannalta parempaan tulokseen. Toiminnan tuloksellisuus edellyttää organisaatioiden sisäistä työnjakoa, jossa jotkut erikoistuvat toiminnan ja sen päämäärien koordinointiin, johtamiseen.

Katso asiasta lisää alla olevista artikkeleista